tiistai 31. joulukuuta 2013

Silti sisulla vain jatkan taivallustain..

Vuoden viimeisiä päiviä vietettiin töiden ja tokon merkeissä. Sunnuntaina saatiin porukalla oikein kivat treenit aikaan. Lisättiin Spacemanin tunnariin haastetta, vähän ajatus katkeili, mutta äärimmäisen tyytyväinen olen siihen, että pystyi itse oivaltamaan hyvin nopeasti miten haasteista selvitään. Ohjattua aloiteltiin myös ihan kapulajumin purkamisen merkeissä, kun ohjattua sellaisenaan ei voi ottaa meidän treeniohjelmaan ihan vielä. Huh huijaa, siinä onkin sitten työnsarkaa ja eri kouluttajien mielipiteet vaihtelevat aika paljon siitä, miten tätä täytyisi työstää. Enkä ole itsekään ihan varma mitä neuvoa noudattaisin ja toinen neuvo tänään ja toinen huomenna ei vie meitä yhtään eteenpäin. Tietyllä tavalla uskon monissa asioissa koiran itse oivaltamalla oppisen olevan iloisempaa ja rennompaa, jonkalaista käytöstä juuri haluan jumin tilalle. Mutta tuo jumiin meneminen on niin omanlaisensa tunnetila, niin en tiedä saako sitä ikinä puhtaasti ja vahvasti auki ilman koiran herättämistä koomasta ja miten se herätys toteutetaan niin, että lopputulos on halutunlainen, iloinen eikä stressaantunut, ahdistunut tai paniikinomainen. Tätä on niin vaikea sanoin selittää. Kun stressaantunut ja paniikinomainen koira voi suorittaa tehtävää julmetun kovaa ja kyetä toimimaan hyvin- mutta se tunnetila näkyy ja tuntuu, jos sitä osaa vain lukea. Nämä mun molemmat pojat on avanneet tätä palettia mulle. Ja sitä paniikkijuoksemista en Rawlle haluaisi. Haluan sen olevan rento, vapautunut, iloinen, halukas työnkentelemään, liikkumaan kovaa, mutten paniikinomaisesti..  Siinä on iso ero, vaikkei se aina ulospäin kaikille näy. Ricokin liikkuu kovempaa siinä stressitilassa ja valitettavasti vain siinä. No mutta joka tapauksessa, tässä tulee riittämään työnsarkaa Spacemanin kanssa.

Vuosi 2013 on ollut.. yksi tai kaksi sanaa tuskin riittää kuvailemaan sitä. Se on ollut minulle vaikea, haastava. Se on tuonut mun elämään uusia mahdollisuuksia, avannut uusia ovia, pitänyt minua pystyssä. Samalla kuin se on ollut kaataa minut, se on ollut saada minut lopettamaan harrastamisen, se on koetellut minua, se on ollut raskas, raastava. Siihen on sisältynyt vahvoja ja suuria tunteita, ilosta, rakkaudesta aina suruun ja suureen pettymykseen. Yhtä paljon harrastusrintamalla, kuin omassa yksityselämässäkin. Ensi vuoden tavoitteita lienee täysin turha asettaa. Me aiotaan nauttia treenaamisesta ja tehdä se mikä hyvältä tuntuu ja sen mukaan, mitä pystytään. Toivon meidän kisaavan ensi vuonna ja toivoin meidän kisaavan SM:ssä, mutta en voi tässä tilanteessa asettaa sitä edes tavoitteeksi. Se tarkoittaisi täyden treenikunnon saavuttamista niin, että saataisiin kasaan VOI1 ja EVL1 ennen SM:iä, jotta päästäsiin yksilöihin mukaan. Joukkueeseen on tuskin mahdollista edes päästä, kun tilanne on näinkin epävakaa. So fucking sad. Mut elämä vaan sattuu olemaan.

"Joskus mäntyä päin on mennyt hommani nää. Silti jatkan vaan hammasta purren.."

Vuoden vaihde paukuista huolimatta sentään otetaan vastaan rennoin mielin ilman turhaa stressiä..
Kelpie on kasannut itselleen pedin ja vetää ihan laattana.. 
Ja nämä kaksi yrittää pysyä hereillä, ettei vaan yksikään mahdollisuus
saada ruokaa menisi vahingossa sivu suun, kuin aina normaalistikin.. ;)

Toivotamme teille Onnellista ja Antoisaa Uutta Vuotta!! Muistakaa nauttia jokaisesta hetkestä koirienne ja rakkaidenne kanssa. Niistä huonoistakin.. Olkaa onnellisia siitä kaikesta mitä teillä on juuri nyt <3

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tokon tilannetta

Ajettiin perjantaina lauman kanssa eilen pohjoisesta etelään. Lumi jäi sinne ja palattiin tänne vesisateeseen.. Plaah. Ja lauantaille sain ajomatkalta hankittua jäätävän päänsäryn, jonka seuraan liittyi muitakin flunssan oireita.  Ja olotilaa korosti vielä nämä ankean harmaat maisemat. Pikkupakkanenkin tekisi jo ihmeitä tähän säähän. Tosin treenikentät taitaa olla täydessä käyttökunnossa.
Tässä vielä jouluaattotreeneistä FIILISTELYÄ, ennen kuin on liian myöhäistä julkaista noita joulunajan treenivideoita.

Tarkoituksena oli myös etsiä videonmuokkausohjelmasta työkaluja, joilla saa hidastettuja pätkiä aikaan ja siinä samalla syntyi Rawn ChaCha video ;).

Vuoden vaihtumisen myötä tarjolla alkaa olla taas aikamoiset määrät treenejä ja itsellä isoja vaikeita päätöksiä ja jatkuvaa seurantaa mihin kaikkiin treeneihin voidaan osallistua ja mitä voidaan tehdä, mitä koira kestää ja niin edelleen. Tavoitteet on heitetty romukoppaan, jos me edes kisataan vuonna 2014 niin se taitaa olla jo saavutus sinänsä, mutta kai turhaa odottaa sitäkään, ettei joutuisi pettymään.

Mutta senkin uhalla pieni muistinvirkistys itselleni missä mennään ja minne pitäisi päästä. Eli liikkeiden tilannetta, ajatuksia siitä mitä pitäisi treenata ja mitä ehkä voisi treenata jo nyt - vähän vähemmällä vauhdilla. Ja jos tilanne näyttää hyvältä, niin pienin askelin vauhtia voidaan ottaa mukaan treeniohjelmaan mahdollisesti tammikuun aikana.
TOKON VÄLITSEKKAUS

PERUSASENTO + SIIRTYMÄT
-Tehty. Paranemaan päin -> lisää toistoja, haasta koiraa itse ajattelemaan, älä aina korjaa sen puolesta.
SEURAAMINEN
- Tehty. Keulii, pomppii, edistää, painaa. Mitä ikinä teetkin, muista pitää asenteesta kiinni! Voi olla, että tasapainottuu myös liikunnan lisääntymisen myötä. Erottelu jalat maassa seuraaminen ja pomppiva?
-Tempot - erot asennoissa. Miten tasapainotetaan tämä? Juoksussa matalampi päänasento, kuin kävelyssä.
-Käännökset - täyskäännöksessä väljyyttä, työstä tämä tiivimmäksi. Vas. käännös -> huomio takapään käyttö - myös muita harjoituksia tähän. Pyörityksiä ja seuraamisesta irrallaan pyörityksiä. Peruutukset.

JÄÄVÄT
-Tehty jonkinverran. Alkaa syntyä ajatusta, mutta tarvitsee vahvistusta. Välillä menee vaan sekaisin vielä.
-Nopeutta avustamalla asentoihin.
-Pysyminen asennoissa. Pään asento, taakse ohjaajan mukana vai suoraan eteen? Vapautuksia eteen palkalle näissä sitten kun uskaltaa? Namikippopalkka nyt -> ei syösymistä..
Z
-Alkutekijöissä.
- Asentoja palkatta vapaasti ja eri kuvioissa. Seuruun lomassa ja ilman seuruuta. Vapautuksia yllättäviin väleihin. Älä kangista koiraa Z kaavaan, vaan pidä sen pää ja korvat auki vastaanottamaan juuri sen mitä sanotaan/tehdään.
NOUTO
-Ei tehty.
-Nosto kuntoon/vahvistusta?
-Palautus takaa vai edestä?
-Pito korjaamatta asentoa, mistä korjaus johtuu? -> vauhtia, juoksutuksen kautta pitoa.
METALLI
-Ei tehty.
-Toimi parhaiten vauhdin kanssa, joten en oo halunnut hakata päätä seinään. Sitten kun saadaan vauhti mukaan.. Vois ottaa muutaman rauhallisen pidon ihan muistinvirkistykseksi.
TUNNARI
-Tehty ja edistytty huimasti.
-Lisää haastetoistoja liikurin kanssa.
-Kovemmassa vireessä muuten helpompia toistoja.
-Palkatta tehtäväksi -> varmuus ja koiran luotto itseensä saatava säilymään.
-Pitkän matkan tunnareita. Kauempana ohjaajasta omatoimisia päätöksiä.
MERKKI
-Tauolla
- Läheltä tarkkuutta ja tekniikkaa
- Vauhtia sitten joskus..
- Arvon nostoa (säilyy sitten kapuloiden ja ruutujen kanssa)
RUUTU
-Tauolla.
- Paikka
-Vauhti
- Eteneminen pyörimättä, flänkkäämättä.
-Häiriöiden ohittaminen
- Bongaaminen, löytäminen, eri kentät ja alustat
- Korjaukset
- Matka
OHJATTU
- Ei aloitettukaan kunnolla.
- Merkin arvo ja käskyjen erottelut. "tuo" "merkki"
- Hakukaaret
LUOKSETULO
-Tauolla
- Jättö
- Vahvat stopit kaukaa. Ensin tehtävä läheltä vahvemmiksi. Tehty lelu maassa palkalla. Testataan tätä jatkossakin, mahdollisesti myös kiertopalkat. Tulee olemaan viimeisiä treeniin mukaan tulevia asioita.
- Uusi pysähtymistekniikka?
- Palkattoman luoksetulon jälkeinen vapautunut seuraaminen!
KAUKOT
-Alkutekijöissään.
- Tekniikka
- Pomput?
- Kahden kipon palkkaus
- Viiveet, palkkaa myös odotuksesta
HYPPY
- Tauolla.
- Kapulan kanssa uskoisin tän olevan helppo..? (kuuluisat viimeiset sanat..) Vois ottaa ilman korkeutta vaan treeniä, että mennään tolppien välistä.
- Vinot heitot
KEHÄÄNTULO
- Rentoutta
- Oma käsky?
- Koiralle tieto, mikä liike tulossa?
SIIRTYMÄT/JUMIT
- Rentous, oma käsky?
- Kyettävä tekemään jotain muuta, mitä odottaa.
- Liikkurin ohjauksista luopuminen
- Ns. "vapaasti kehässä" olemisen tila saatava sellaiseksi, että ollaan silti töissä.
KISAPALKKAUS
- Osittain tauolla hyppyjen ja pomppujen vuoksi.
- Mukaan ottaminen asteittain.
MALTTI JA LUOPUMINEN
- Tätä tarvis työstää isommassa mittakaavassa.. Ja ihan oikeasti työstää. Vaatii vaan niin valtavaa suunnitelmallisuutta, että usein käytännöllisyys ajaa sen yli - valitettavasti.
PAIKALLA OLOT
- Tehty vähän
- Suorassa pysyminen. Ja sitten niitä isoja kysymyksiä, voinko vaatia sitä vai en? Mutta ainakin sitä voin vaatia, ettei piilon suuntaan kallistella..

Yksi Rawn kanssa huomioitava asia on se, että jossain metrimäärässä se ei etene enää niin hyvin, se tekisi töitä mieluummin ohjaajan kanssa, kuin yksin ja siksi joidenkin liikkeiden osalta on omatoimisuutta vahvistettava ja varsinkin nyt tauon jälkeen, kun se ei ole saanut edetä juuri minnekään suuntaan..

No, eipä muuta kun niistä valitsemaan ja suunnittelemaan seuraavan treeniin aiheet.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulun Taikaa

Olipas aika ankean mustat maisemat hyvinkin pitkään etelästä ajellessa pohjoista kohti. Kunnes lopulta Kajaanin jälkeen alkoi puissakin olla jotain rippeitä lumesta ja joulumieli alkoi pikkuhiljaa löytää tiensä meidänkin mieliin. Ihan mielelläni vaihdoin hetkiseksi mustat ja rapaiset lenkkipolut näihin valkeisiin lenkkipolkuihin.
 
Fb:ssä kiersi piparihaaste, jota ei vaan tietenkään voinut ohittaa. Pojat selvisi tästä kahtena päivänä  peräkkäin yhtä mallikkaasti. Vaikka epäilinkin Rawn onnistumista, mutta valtavan kuolalammikon kera heti ensimmäisellä kerralla ja molempina päivänä peräkkäin vielä ;)
 


Rawn tilanne on taas hetkellisesti ollut parempi.  Leikkauksestahan on jo yli kolme kuukautta. Yksinäisen jänteen kantaakseen saama kuorma on varmaan yksi joka rasittaa liikunnan lisääntyessä. Mutta jotenkin mulla alkaa olla sellainen fiilis, että myös tuo nivelrikko on vaivannut näillä kylmän kalseilla ja kosteilla keleillä - eikä niinkään leikkaus enää. Toki osaltaan varmaan sekin, tai sitten sen jänteen osalta tai sitten jotain ihan muuta... Jotenkin ärsyttää tämä epätietoisuus ja nyt aiotaan mennä vähän "rohkeammin" eteenpäin, ei me voida jäädä elämää pelkäämään. Toki kipu on saatava kuriin, mutta onko pelkkä remmilenkki sitten kuitenkaa se tie onneen. Ja mun kukkaron sisältö ei valitettavasti anna periksi ihan kaikkeen. Halusin saada erilaista näkökulmaa Rawn tilanteeseen ja jotenkin monet pienet asiat sotii toisiaan vastaan, joten päätin kysyä mielipidettä ja mahdollisesti hoitoaikaa Kranioksakraaliterapiaan jo monen tutun koiria hoitaneelta Marilta. Eikä sillä, ettenkö olisi hyviä neuvoja ja hoitoa saanut matkan varrella. Raw on mielestäni ollut hyvissä käsissä. On vain sellainen fiilis, että tämä vaatii nyt laajempaa tiimityötä projektin loppuun saattamiseksi.

Ehdittiin hieman katsoa Rawn liikkeitä ja Mari kävi koiraa läpi nopeasti. Pienellä chekillä löytyi jo ongelmia takapäästä ja tämän seurauksena etupään kuormitus lienee ollut vieläkin suurempaa.  Tämä hoitomuoto kaikkiensa on itselleni täysin uutta ja vieras näkökulma, mutta tässä tilanteessa uskon ja toivon sen tuovan omalla tavallaan apua Spacemanin tilanteeseen. En voi kuitenkaan sanoa, että tuskin siitä haittaakaan on. Marin kanssa käydyn keskustelun jälkeen olin hyvin tyytyväinen siihen rehellisyyteen mitä osakseni sain. Hetkellisesti tilanne voi jopa pahentua, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että Rawlle varattiin hoitoaika. Erilainen näkökulma tilanteeseen oli hyvin avartava ja toiveet tiettyjen asioiden etenemisestä kasvoivat. Mielenkiinnolla ja toiveikkaana odotan tulevaa vuotta.

Näiden kuvien myötä Mukavaa ja Rentouttavaa Joulun aikaa sekä Antoisaa tulevaa vuotta kaikille! Muistakaa nauttia jokaisesta hetkestä koirienne parissa ja jokaisesta terveestä treeni- ja kisahetkestä mitä eteenne tulee, ne eivät ole itsestään selvyyksiä.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Fiiliksissä

Keskiviikkona oli niin hyvän fiiliksen tokoilut messariviikonlopun inspiroimana. Keepie oli ihan liekeissä. Wou, en voi muuta sanoa. Hitto se meni kovaa ja asenteella. Draivia ja voimaa. Sitä jyräävää voimaa. Ruutuun mentiin niin lujaa, että jyrättiin läpi ja ruudun taakse.. Mutta palauttelulla alkoi työstää paremmin. Ohjattukaan ei ollut ihan hukassa. Itseasiassa haki aina oikean, mitä nyt kävi yhden kerran ruudussa epähuomiossa. Seuraamista kokeiltiin toisin kuin Rawn kanssa teen, kun aloin Ricon kohdalla miettimään sitä uudella tavalla messarin inspiroimana, koska ei Ricosta sitä arvokisakoiraa tule koskaan, niin miksei muuttaa jotain asiaa saadakseen toista paremmaksi. Ja ei sen kanssa kaiken tarvitse ehkä olla liian täydellistä. Jos sen kans pääsisi kisaamaan vaikka jotain kyläkisoja joskus.. Se oli vaan niin mieletön ja aivan fiiliksissä tekemisestä. Oikeanlainen treenien rakentaminen sille tulee vaan olemaan haastavista haastavinta, minulle itselleni. Treenaa riittävän vähän, mutta sopivassa suhteessa oikeita asioita riittävästi kaavoja rikkoen. Siinäpä se Ricon resepti.

Raw taas kiljui niin päättömästi omaa vuoroaan odottaessaan, et oli pakko jo käydä muistuttamassa mitä on hiljaa oleminen.. Pelkäsin jo, että lähitalojen asukkaat tulee pian lähettää meidät matkoihimme tuon huutokuoron seurauksena. Oman vuoron tultua pikku Raakis kiuhui ja kuohui niin hitosti, mutta onneksi sen saa aika hyvin purkamaan itseään leluun ja taisteluun. Koska sitten pistettiin aivot töihin.. Merkkiä ihan ehkä hurjalta metrin etäisyydeltä, jotta ei tule vauhtia mukaan.  Sitten otettiin ne aivot takataskusta ja heitettiin kapula merkin viereen. Ekalla kerralla aivo jäi kapulaan kiinni, mutta sen jälkeen alkoi raksuttaa ja kuunneltiin koska saa nostaa kapulan ja koska tehdään merkki. Olen ihan yllättynyt miten kivuttomasti tämä erottelu sujui. Tosin kun tulee vauhti matkan muodossa mukaan, niin saa nähdä miten hyvin silloin pysyy aivot mukana. Jäävissä oli sellainen päivä, että istuminen oli muuttunut maahanmenoksi. Sain kuitenkin tämänkin palauteltua muistilokeroihin - Tosin viimeisen toiston jälkeen Rawn ilme oli niin kovin "älykäs" - sen fiksu "never heard-ilme", etten ole kyllä yhtään vakuuttunut upposiko herneisiin mitään..? Seuraamisen paikka taas oli huisin paljon parempi, kuin aiemmin. Perusasento palauttelukuuri on tainnut tepsiä tähänkin tai sitten pahimmat höyryt oli purettu alta pois.

Mut oli kyllä niin siistiä treenata. Tää on se fiilis, joka on ollut nyt hetkisen Rawn leikkauksen myötä hukassa. Mut nyt se oli tällä taas. Tätä lisää! Mut huomenna me vaihdetaan vapaalle ja suunnataan joulun viettoon.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ei oo olemassakaan oikotietä onneen

Kun ei voi itse kisata, niin sitten voi vaikka aksata kavereiden koirilla tai käydä tsemppaamassa ja jännittämässä TOKOn karsintakokeissa. Eilisilta ja yö(?) kului Messarissa tokoa seuraten ja Hannaa ja Fidziä kannustaen. Tekee hyvää olla noin lähellä katsomassa tuon tason koirakoiden työskentelyä, ettei vaan pääse oma mielikuva tekemisestä vääristymään. Kyllä täytyy sanoa, että on myös kurjaa katsoa, miten koirien työskentelyyn vaikutti tuo liukas matto - joka myös taisi tehdä aika kipeetä anturoille, liian "tehokkaalla" työskentelyllä. Mutta joskus on hyvä treenata myös huonolla alustalla, jotta nämä messarialustat ei tule koiralle yllätyksenä. Niin ikävää köpöttelyä, kun se onkin. Hanna ja Fidzi vetivätkin hurjan hienon setin kasaten 284pistettä ja 3.sijan Christan ja Oilin seuraan siis palkintopallille! Vaikka jota kuta taisi jännittää enemmän kuin normaalisti, niin koira ei ottanut siitä millään tavalla painetta. On siel hyvät geenit Spacemanin taustalla! Paljon Onnea vielä superparille!
Fidzi valmiina töihin keskellä messarihumua
Voi, tuli myös sellainen fiilis, että tahtoisi itsekin kisata tuolla. Niin rentoa oli kyllä olla vain katsojan roolissa, tai no ehkä vähän tuli itselläkin jännitettyä noiden ollessa kehässä.. ;) Mutta silti, olis se vaan. Sit siinä fiilistelyn jälkimainingeissa havahduin taas Rawn huonoon tilanteeseen ja siihen miten pohjalla tällä hetkellä ollaan. Tuntuu, että meidän viikko on mennyt päin sitä itseään. On ollut pakko istua alas ja alkaa käymään läpi, mitä kaikkea tässä on tapahtunutkaan tai tehtykään. Nyt me palataan taas palikkatalon alimpaan kerrokseen, kun tuuli puhalsi tähän astiset rakennelmat nurin. Siis helvetti, ihan oikeasti, päästäänkö me edes kisaamaan enää ikinä?  Juu, ei ole oikotietä onneen, ei ole oikotietä normaaliin elämään, ei kuntoutuksen läpikäymiseen, mutta onko sinne tietä enää ollenkaan vai tässäkö me nyt ollaankin?

torstai 12. joulukuuta 2013

Varjelen sitä mikä on haurasta. En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii.

Viime viikonloppuna oli vuorossa tämän vuoden kolmannet pikkujoulut. Mietin jo matkalla, että miten näistä kaikista oikein selvitään, mutta mitä turhaan! Hyvin selvisin, eikä seuraavaa päivää tarvinnut yhdenkään kohdalla hukata kokonaan. Ricon hoitopaikan saaminen vaan tuotti hieman enemmän päänvaivaa, mutta onneksi Hanna oli niin ihana, että suostui ottamaan sekä Rawn että Ricon yökylään. Lauantaina käytiin heittämässä vielä ennen lähtöä luminen lenkki koko lauman kanssa. Paitsi Brendan heitin lenkkeilemään Veikkolan suunnalle Satun kanssa. Brenda pääsi lauantaina raveihin, jossa oli saanut ihastusta osakseen ja pääsi ihan telkkariinkin samaisella reissulla. Raw oli viihtynyt yökylässä enemmän kuin hyvin, mikä nyt ei mikään yllätys sinällään ollut. Rico taas sai siedätyshoitoa lapsiahdistukseensa. Tekee sillekin niin hyvää nähdä, ettei ehkä sittenkään "kuole" näihin tilanteisiin. Iso Kiitos Hannalle ja Satulle, että sain pienen irtioton arjesta. Ja tietty matkaseuralle tämän reissun mahdollistamisesta ;)

Illan ruokapaikka oli helppo valita tutun nimen perusteella..

Vai oliko se sittenkin jälkiruuan mukaan..?

Ruuat oli kyllä niin loistavia alkuruuasta jälkiruokaan saakka! Nam..

Ja olihan meillä niin hauska ilta, että.. Tanssia, naurua ja mukavia ihmisiä aamun pikkutunneille saakka :) Turku sai kyllä hyvät pojot tältä reissulta!

Lauantaina palailtiin sitten takas Nummelan kulmille ja koiramaiseen elämään. Raw oli voinut jalkansa
kanssa hvyin, joten oli taas se päivä, että sen saattoi päästää hetkeksi vapaaksi. Voi sitä elämän iloa,  Spaceman päästeli menemään ihan omilla galaxeillaan..  Koko edeltävä viikkohan meni hyvin. Keskiviikkona sai olla hetken vapaana, torstaina treenattiin kevyesti. Perjantai taas pelkällä lenkillä ja tällä viikolla tiistaina tai keskiviikkona olisi ollut ohjelmassa vapaana oloa hetki lenkin yhteydessä. Tiistai aamuna kuitenkin havahduin taas jalan puremiseen ja jälleen jouduttiin siirtämään vapaana oloa ties kuinka kauas tulevaan.. Tämä on nyt niin takkuista ja tuskastuttavaa. Fyssarikäynnillä kuitenkin liikkui hyvin, eikä mitään ontumista ollut havaittavissa. Tuo toinen yksinäinen jänne nyt vain taitaa kuormittua liikaa, kun joutuu ottamaan sen toisenkin työn kantaakseen. Ajattelin meidän olevan tammikuussa normaalilla liikunnalla, mutta ei taida toteutua. Mutta eipä tässä itkut auta. Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Vai miten se meni?

Ricon kanssa käytiin sunnuntaina Teemun treeneissä treenimässä käännöksiä. Olipa tarpeellista ja voihan pojat, että vetää kelpoinen hyvin läpi mun rytmityksistä. Olis syytä vähän vaatiakin vastaamaan ohjauksiin. Samalla teemalla jatkettiin keskiviikon treeneissä. Ja öhöm, tiedä tuntuuko tuo vain katujyrältä mun keskiviikon kahteen muuhun treenikoiraan verraten vai olisko pikkaisen jumia tai ihan muuta vaivaa, jota "juoksee" karkuun. Selvitellään. Sain siis treenata Rawn siskolla Ruskalla ja Tanjan Taralla. Ruskan ja Raw:n liikkumisessa on selkeesti jotain samaa elastisuutta. Nyt ohjatessa huomasi taas hyvin, miten pieni Ruu tosiaan on! Ihan taskukokoinen, sellaisenhan mahduttaisi ihan minne vaan.. Ja niin lennokas! En tiedä possuiliko mulle hieman, vai eikö osaa vaan vielä kunnolla koota hyppyihin itseään, mutta meinasi vaan lentää käännöksiä pitkäksi. Kääntyy kyllä hurjan kätevästi, mutta vasta siellä minne laskeutui. Mutta hyvin se kulki mun kans ekaa kertaa elämässään. Vähän meillä meni toki tämä treeni toisiimme tutustuessa. Treenasin myös Taran sitten samalla ja sehän kulki mun kanssa jo oikeinkin kivasti, vaikken ole senkään kanssa treenannut kuin kerran vai pari, mutta oli jo heti parempi tuntuma tehdä hommia yhdessä. On se vaan niin helppoa, kun on kevyemmin ohjautuva koira, joka kääntyy niin paljon vaivattomammin.  Oli kyllä antoisat treenit tehdä kolmen erilaisen koiran kanssa. Kiitos kaikille osapuolille tämän mahdollistamisesta.

Entäs tokoa sitten? No aika maltillisesti ollaan edetty. Pohdittavaa, ideoita ja ajatuksia olisi kyllä, mutta kun ei uskalla kovin paljon vielä treenata ja hallillakin huomaan Spacemanin kiihtyvän toisten tekemisestä välillä aikalailla. Eihän siinä mitään, kun se saa itse tehdä ja kun saisin palkata sitä niin, että se pääsee purkamaan itseään, mutta tää liika hillitseminen ja hallitseminen tuollaisessa tilanteessa nostaa vaan kierroksia entisestään.

TÄSSÄ vähän seuraamisen tilannetta parin viikon takaa..
Mitäs tohon nyt sanois.. Äitinsä poika! Joutsenkaulaongelmat kulkee meidän mukana. Hoh hoijaa, koko ajan on sellainen olo, että puskee liikaa eteen ja videolta huomaan jo sortuvani Hannan viime talvisiin kaavoihin.. Autan itse koiraa kropalla tai rytmittämällä. Vastuu pitäisi vaan pystyä laskemaan koiralle. Mutta asenne on aika kiva ;)













keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki?


"...kääntelee kuvia kuin huvittaa, 
ja pahuutta nähdä voi missä vaan tahtoo.."
".. Ja jokaisen varjeltava on omaansa,
Käännyn kun vielä en katkera oo,
kun vihassa vaanii se pohjaton ansa, 
juoksen kun vielä en vajonnut oo.. "

Ettäkö mitä nyt? Eipä mitään ihmeempää. Tuo "mieli on ikuinen linnansa vanki" tuli vaan mieleen Ricosta ja siitä, miten se ei meinannut millään pystyä päästämään irti vanhoista opituista kaavoista ja tekemään jotain uudella tavalla. Ja onhan noissa lyriikoissa häivähdys siitäkin, että tavoitteena on paeta noita vihaa ja katkeruutta. Asiat voi joskus nähdä niin kuin oma mieli ne näyttää. Oman pääkopan sisällön hallita ei ole se helpoin asia - "pahuutta nähdä voi missä vaan tahtoo" - vaikkei sitä olisikaan. Joskus voi pysähtyä miettimään, onko se pahuus todellista vai vaan oman mielen tuotetta. Ajatuksia ei voi hallita tai pysäyttää, mutta niitä voi oppia ohjailemaan oikeaan suuntaan. Joku viisas on joskus sanonut, että älä kuluta energiaasi niihin asioihin, joita et voi muuttaa tai joihin et voi vaikuttaa, vaan keskity niihin joihin voit vaikuttaa.

Sen ajatuksen voimalla voi keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Kuten mun elämäni supersankariin Spacemaniin, joka täytti 30.11 kokonaiset 2-vuotta!


Tuon suuren persoonan kahden vuoden elämään on mahtunut niin paljon iloa ja riemua, kuin myös surua ja epätoivoa. Tokon saralla ehdittiin hankkia VOI kisaoikeudet, muttei vielä saatu treenattua liikkeitä valmiiksi. Tokossa ollaan nautiskeltua tänne saakka pelkistä ykköstuloksista, ollaan oltu mukana voittamassa Hiiden Haukuille Piirinmestaruus hopeaa ja saatu seisoa jo AVO-luokassa SM kisoissa pronssilla palkintojen jaossa. Raw polskutteli myös kesän aikan kolme täyden sadan pisteen vepekoetta, hankkien itselleen AVO- kisaoikeudet tässä lajissa. Huisin hienoja hetkiä, mutta tämän koiran kanssa se matka on ollut vielä hienompi. Asiat ei ole tulleet ilmaiseksi. Raw ei liene se kaikista välkyin, - kaikella rakkaudella. Se ei opi asioita nopeasti, se vaatii toistoja ja yleistämistä. Se rakastaa maailmaa, se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Ja juuri se ei tee kaikesta aina helppoa. Mutta se on koira, jonka kans meillä vaan synkkaa. Ja tuolla hulvattomalla persoonallaan Raw on tehnyt tästä matkasta enemmän, kuin nauttimisen ja naurun arvoisen. 

Meidän agilitykisaura ei ehtinyt koskaan alkaa. Leikkauspöytä kutsui ja kuntoutumisen tiellä ollaan yhä.    Olen silti onnellinen jokaisesta hetkestä jotka saan viettää tuon avaruuskaverin kanssa. Joku ei voisi sietää tuollaista koiraa, mutta minulle siinä on kaikki mitä haluan. Raw tulee asettamaan riman ihan järkyttävän korkealle, mun seuraavalle koiralle tai sen valinnalle - sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. 


Ai niin Ricon mieli on ollut kovastikin takertuneena vanhaan opittuun ja uuden sisäistäminen ei ole oikein sujunut.. Luulin, jo hetken että puuhun asettautumista (jep,siinä lukee ihan oikein! puuhun asettautuminen = nousta seisomaan puuta etuset vasten tai asettaa takaset puuhun) ei saada ikinä muutettua potkuksi, mutta kun osasi itse avata oman mielensä ja nähdä ne asiat, jotka jarrutti potkaisemisen syntymistä, niin lukko aukesi ja Herra Iso Är on ehkä oppinut jotain uutta ja kaavoja rikkovaa: Tässä todistusainestoa! 

Ja teinhän mä tossa yksi ilta viime viikolla pojille tunnarihaastetta. Aika hienosti selvisivät molemmat. Rico on selkeästi hätäisempi ja ehkä varmempi itsestään? Pureskeli myös.. Raw tekee tosi tarkkaa ja harkittua nenätyötä, pientä epävarmuutta havaittavissa, muttei lakkaa kuitenkaan työskentelemästä. 

Syksyn/alkutalven aurinkoisia päiviä <3