sunnuntai 27. elokuuta 2017

"Nyt sun pitää ite enää ottaa se askel uskaltaa tanssia varjoja vasten"

Valmennusryhmän kanssa on ollut pidempään puhetta psyykkarin kanssa työskentelystä ja vihdoin saatiin tämä käyntiin. Tällaisen haastavan bordercollien kanssa eläminen voi käydä muuten turhan raskaaksi ;) Varmasti jokainen meistä treenajista/ kisaajista painii omien ajatusten kanssa jossain tilanteissa.  Kuten muussakin elämässä ja tuntuu, että fiilikset sieltä heijastelee myös vahvasti harrastusrintamalle.

Ensimmäisen keskustelutuokion aikana itselleni avautui miten virhekeskeinen laji toko onkaan. Se on varmasti yksi iso syy, miksi osa ihmistä ei yksinkertaisesti viihdy lajin parissa, enkä ihmettele sitä yhtään. Koko treenaaminen perustuu tavallaan ongelmille ja virheille. Itse ohjaajan harteilla (ja treenikavereidenkin vähän? :D) on muistaa positiivisuus ja onnistumiset. Kouluttajallekin usein mennään näyttämään se thö virhe, isoin ongelma. Ja koulutuksesta ei ole mitään iloa, jos kaikki vaan onnistuu - eikä ongelma tule esille. Se on se juttu, siihen keskitytään. Ja niinhän tavallaan kuuluukin, jotta se paljon puhuttu kehitys ei pääse pysähtymään. Mutta siinä sivussa piilee iso vaara. Sellainen negatiivisuuskierteen vaara. Se, ettei olekaan enää koskaan tyytyväinen mihinkään. Kun kysytään koiran kehityskohteita, voin varmasti latoa ne tulemaan vaikka keskellä yötä täydestä unesta herätettynä. Mutta kun kysytään koiran vahvuuksia.. Niin.. ööh, vahvuuksia? 

Kuinka huomaamatta tuollainen ajatuspyörä voi imaista mukaansa. Siinäpä sitten treenipäiväkirjaa positiivisuuspäiväkirjaksi muuttaen on tullut mietittyä myös lajin arvostelukeskeisyyttä. Virhe on toki virhe -väärä asento, liikkeen suorittamatta jättäminen jne. Mutta se kaikki loppu koostuukin siitä, mikä tuomarin silmää miellyttää. Mitä korkeammalle mennään sen isompaan rooliin se vain nousee. Esim. vauhtia arvostellaan, mutta sitä ei mitata. Nopeudella ei ole mitään merkitystä, vaan sillä miltä se näyttää. Näyttääkö koira aktiiviselta, näyttääkö se olevan ohjaajan kanssa yhdessä, näyttääkö se siltä, että se käyttää voimaa jne. Toisten mielipiteiden, sanomisten tai sanomatta jättämisten ei saisi liikaa antaa vaikuttaa omaan tekemiseen. Tavoiteltava tokosuoritus on kuitenkin sellainen, jonka tulisi miellyttää mahdollisimman monen ihmisen silmää. Näyttää hyvältä. Kuinka paljon toisten mielipiteillä onkaan lopulta merkitystä tokon kaltaisessa arvostelulajissa? 

torstai 3. elokuuta 2017

"Kuhan vaan kysyin et mikä meininki"

Onpas tämä blogin kirjoittelu vähän jäänyt taka-alalle. Monet asiat on jääneet kirjoittamatta. Mieluummin on käyttänyt aikansa vaikka ulkoiluun, kun vain blogin naputtamiseen. Tai sitten pitäisi ottaa tavaksi kirjoittaa lyhyemmin ja useammin ;) Nykysin tuntuu muutenkin, että saa varoa kirjoittamistaan, - kirjoitettu teksti kun ei aina avaudu ihan oikealla tavalla ja lukija voi pahimmillaan ymmärtää asian ihan väärin. Noh, niin tai näin aion jatkossakin ottaa tämän kirjoittamisen riskin.

Nyt me ollaan lomalla ja juuri nyt ukkostaa, joten loistava hetki istua koneen äärellä, kun akku vain kestää. Olin rustaillut kalenterin kesän osalta täyteen eri rallytoko kisa vaihtoehtoja. Nyt olen ruksinut kaikki yli. Voi myös olla, ettei me palata enää. Voin sanoa tän ihan vallan hyvillä mielin. Mä myönnän, etten ole Ricon kanssa tähän RTK4 kisatessani menettänyt sydäntäni lajille. Sitten Rico alkoi osoittaa merkkejä siitä, ettei sitä kovinkaan kummoisesti kiinnosta hyöriä ja pyöriä pikku kehässä pikku temppuja tehden. Rico on sydämeltään työkoira, suurien linjojen koira. Enemmän mua kaduttaa, ettei me lähdetty pk-puolelle aikanaan. Ricon meno on hidastunut nyt kesän myötä muutenkin entisestään. Kuumuusko, ikäkö? vai vaivaako jokin muu sitä? Käydään varmaan tarkastamassa asia joka tapauksessa. Toisaalta Ricosta on tämän myötä kuoriutunut aika mutkaton ja helppo koira.

Roverin kanssa on pidetty treenaamisesta aika paljon vapaa päiviä ja välillä tuntuu, että se on kehittynyt parhaiten näiden vapaa päivä jaksojen aikana. Tokon saralla mulla alkaa melkein koekuume nostaa päätään. Niin lähellä, mutta niin pirun kaukana. Seuraamisen liikkeelle lähtöihin on saatu ihan ok treenejä alle, mutta en voi mitenkään päin sanoa, että oltaisiin selvillä vesillä vielä sen asian kanssa. Seuraaminen on muutenkin aikamoista veivaamista. Mulle tärkein kriteeri on tällä hetkellä kuitenkin asenne ja motivaatio. Oikeassa moodissa jonkin verran häiriöitäkin menee kuin vettä vaan, mutta kun kuu ja tähdet ei ole oikeissa asemissa koko homma kosahtaa tosi helposti. Tämä on ehkä ärsyttävintä, koska se luo mulle fiilistä, etten voi luottaa koiraan. Ja muistuttaa kaikista kelpien kanssa koetuista seuraamisongelmista. Kuin olis jokin revanssi edessä ja tuntuu etten selviä tästäkään voittajana. Siksipä mulla on vain yksi tärkein kriteeri: asenne, asenne, asenne! Nyt olen paljon aloittanut treenejä niin, että saa tarjota perusasentoja ja seuruuta, myös niitä liikkeelle lähtöjä. Tällöin nekin sujuu hiljaa. Miten pääsisinkään koekehään näin, -tarjoa mulle seuruuta, toivottavasti osut oikeaan - ilman että kerron mitä tehdään :D Saisko tokossakin, niin kuin Vepessäkin käyttää käskyn liikkeen aikana siellä missä tahtoo, ilman sanktiota ;)

Toinen meidän iso työnsarka on kaukoissa, nekin olisi syytä saada kuntoon ennen koekehään astumista. Rover on saanut kasvaa rauhassa ilman kaukojumppaamista ja nytpä moinen jumppailu ei ole valmis. Yhden ongelman luo myös ohjaaja joka päättää joka toinen treenikerta vaihtaa etupään takapääksi ja jälleen takaisin.. Ja opettaisiko m-i vaihdot molemmin päin vai tuoko se nyt kuitenkin enemmän sekaannusta tähän treenivaiheeseen. Onpas ainakin pääkopalle aikaa kasvaa enemmän.
Ja mitä enemmän tätä miettii, niin sitä enemmän asioita on kesken, kuten paikalla olo. Haluan siihen vielä paljon enemmän luottamusta mukaan. Jos joku lähtee juoksemaan tai jotain yllättävää tapahtuu, niin haluan olla siinä tilanteessa sillä mielellä, että me ollaan treenattu tämä. Enkä miettiä, että nyt muuten lähtee Rover mukaan hauskanpitoon, jippi jai jee..

Jotain sensuroimattomia treenivideoitakin on kasaantunut julkaisematta, laitetaan niitäkin nyt, vaikka vanhempia ovatkin. On 10kk, 11kk ja yksi ihan tuore loman aikainen seuraamisvideo. Noita vanhempia videoita katsoessa mieleen palailee, että totta tosiaan otettiin siirtymät mukaan treeniin ja hupsista - sen myötä fiksu koira muokkaisi myös seuruun kriteerejä ja jälleen avun kanssa palauteltiin paljon mieleen oikeaa seuraamispaikkaa, joka livahti aivan liian eteen. Nyt tuon suhteen on päästy (ainakin hetkiseksi) parempaan jamaan. Luoksetuloissa tuppaa välillä esiintymään tankotanssijaa ja päin rysäyttelijää, heti kyllä korjauksilla palautuu mieleen pian ettei ihan niin saanutkaan. Voi miten hienosti Rover noilla videoilla ruutua ja noudon palikoita tekeekään - eipä olla niitäkään sitten hetkeen tehty ollenkaan, eli nekin on melkein kuin tuoretta videota :D Ei olla edistytty, menty korkeintaan taaksepäin :D

Tässä tätä sensuroimatonta materiaalia:
Rover 10kk
Rover 11kk
Rou 13kk