tag:blogger.com,1999:blog-32169639205839896492024-03-13T00:03:31.163-07:00Ärräpäät Rico & RoverUnknownnoreply@blogger.comBlogger312125tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-75474040386056760792019-06-01T08:16:00.000-07:002019-06-01T08:16:33.639-07:00Teen mitä vaan, pumppaan rautaa, juosten kierrän maan<br />
<div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
</div>
<br />
Blogissa on ollut hiljaista, mutta Roverilla sen sijaan jopa kiireistä.<br />
Pitkä talvi onkin mennyt ilman kisaamista, mutta nyt toukokuun aikana oli vihdoin aika astua kehään.<br />
<br />
Elokuussa hypättiin mukaan nettikurssille jumppaamaan ja vuoden vaihteessa jatkettiin seuraavalle 2. jumppakurssille. Talven aikana on siis tullut pidettyä huolta tästäkin puolesta. Samoin Roverin kanssa otettiin talvesta ja lumitilanteesta kaikki ilo irti ja käytiinkin säännöllisesti kelkka/hiihtolenkeillä. Ekan kerran myös uskallettiin ihan oikealle ladulle hiihtämään. Vetohommat on kyllä superhauskaa puuhaa. Roverin "heikkous" vaan on se, ettei se oikeastaan pysty tekemään vedossa tasavauhtisia peruskunto/kestävyys harjoituksia, vaan haluaa aina vetää mieluummin spurtteja kovemmalla vauhdilla. Ja tietenkin on selvää, että liian paljon tällaisia lenkkejä ei ole kovin hyvä yhtälö. Olkoonkin sitten vetolenkit Roverille nimenomaan vauhtilenkkejä ja muun tyyppiset lenkit sitten erikseen.<br />
<br />
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/60889915_2544231532261684_2925099601633476608_n.jpg?_nc_cat=107&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=14e471cf3a51636a1f17565162b913d5&oe=5D9180DE" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kuvan kuvausta ei ole saatavilla." border="0" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/60889915_2544231532261684_2925099601633476608_n.jpg?_nc_cat=107&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=14e471cf3a51636a1f17565162b913d5&oe=5D9180DE" width="320" /></a>Talven myötä on saanut huomata miten haastavaa alkaa olla sovittaa yhteen useampaa lajia, vetolenkkejä ja jumppia. Usein joutuu karsimaan jotain vaan pois tai keventämään suunniteltua treeniä. Palautumisellekin pitäisi löytää aikaa ja nyt kevään myötä onkin vetolenkkejä jätetty reilusti vähemmälle samoin kuin jumppia, jotta saatiin enemmän tilaa tokotreeneille ja kokeeseen valmistautumiseen.<br />
<br />
25.5 korkattiin Janakkalassa Ilkka Stenin tuomaroimassa kokeessa Tokon voittajaluokka. Paketti pysyi kasassa VOI1 ja 290p & KP:n verran, eli ihan kivasti :) Huikeinta oli kuitenkin se tosi asia, että koko koe mentiin läpi vain ainoastaan YHDELLÄ hiljaisella äännähdyksellä "yhyy". Ai tavaton! Se on siis mahdollista. Tuo koira kyllä opettaa ja haastaa mua kouluttajana <3<br />
<br />
Roverin viikon vapaapäivä oli maanantaina, jotta se oli mahdollisimman kaukana viikonlopusta :D<br />
Torstai illalle sattui vielä tokotreenin päälle pikkaisen isompi etsintä tehtävä, kun joku hukkasi puhelimen ja Rover joutui varmaan arviolta kilometrin verran etsimään sitä.. Onneksi puhelin löytyi ja ehkäpä tuo teki Roverille ihan hyvää ja olikin sopivaa valmistautumista lauantain kokeeseen.<br />
Kisapaikalle saavuin hieman suunniteltua myöhemmin. Koirat oli kuitenkin aamulla kotona lenkitetty, joten suoraan ilmon jälkeen purkutreeniä tekemään. Siihen settiin saatiinkin mukaan ääntä ihan kunnolla, mutta näin ollen taisi olla sitten huudot huudettu? Koe aikaistui ja kehään lähdettiin suoraan treenistä. En ollut ehtinyt näyttää Roverille kisapaikkaa kokonaisuudessaan. Täysin oma moka. Siinä sitten kikkailin meidät pallon kanssa kehän ja muiden koirien luo, yritin nopeasti palkata siivosta läsnäolosta muiden koirien lähellä. Tuntui ettei mieli ehtinyt tasoittua riittävästi ja oli jo mentävä. Jollain ihmekonstilla sain Roverin kuitenkin rauhoittumaan ja reippaasti vaan paikkiskehään. Noh, paikkis sujui hienosti, kai? Ainakin pisteiden valossa.<br />
<br />
Pikapikaa ulos kehästä ja lelun kanssa koitin vaan saada tasaisuutta nopeasti palaamaan. Kuulostanee hullulta, mutta Rover ei kiire tilanteissa vallankaan rauhoitu rauhallisista asioista, päin vastoin. Saalistaminen rauhoittaa sitä parhaiten. Tunne koirasi ja sitä rataa ;) Loppuviimein Rover oli kehässä yllättävänkin rento, jopa rennompi kuin kuskinsa :D Joka varmaan johtui siitä, ettei mulla ollut kehään mennessä mitään tietoa liikejärkästä, tiesin vain että kaikki tehdään putkeen.<br />
Kehä alkoi kaukoilla. Yhden vaihdon jouduin käskyttämään kaksi kertaa, kun Rover vaihtoi väärän asennon. Johtui varmaan ihan minusta itsestäni, kun pähkäilin mikä se seisomiskäsky olikaan :D Siitä jatkettiin tunnariin. R käänsi pään mun mukana, kun käännyin. Olisin halunnut että se olisi vähän edes katsonut minne niitä kapuloita laitetaan, kun on aika kokematon tässä asiassa. Mutta ei, se ei vilkaissutkaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt olevan haittaa. Lähti vähän liian reippaan oloisesti, mutta itsessään kapuloilla työskentely oli hyvin siistiä ja kaunista, wuhuu! Merkkasi oman heti, mutta tarkasti ensin kaikki muut kapulat, ennen kuin nosti oman.<br />
Tästä siirryttiin metallihyppyyn, ohjattuun noutoon, L:n jossa asentoina istu ja maahan. Siitä ruutu, jossa oli hyvin takana, häntä taisi jäädä ulkopuolelle ruutua. Tämän jälkeen luoksari, jossa stoppi oli luokattoman huono. Noh, muuta en voinut odottaakaan tässä vaiheessa. Kuunteleminen ja käskyken totteleminen olisi silti näin niinkuin tottelevaisuuskokeessa poikaa. Työt jatkukoon sen osalta. Ja kuinkas kivasti sattuikaan, että seuruu oli jätetty viimeiseksi liikkeeksi. Se tuntui siltä, että tapahtui kuin konekivääri tulituksella asioita ja Roverin pää eli omaa elämäänsä, ne käännökset luo mulle kyllä niin rikkoinaisen vaikutelman tästä koko hommasta. Harmittaa, kun en saanut ketään kuvaamaan. Yritin kaupitella ulkopuolisille puhelinta viime hetkillä moista operaatiota varten, mutta se ei tuottanut tulosta. Olisi ollut kiva katsoa miltä se seuruu todellisuudessa näytti, kun itselle siitä jäi kovin levoton vaikutelma. Tuomari arvosti sitäkin mua itseäni enemmän :)<br />
<br />
Seuruun jälkeen vähän odottelin. että mitäs meillä sitten on vuorossa, kun liikkuri totesi, että se oli sitten niinkuin siinä, ole hyvä ja voit poistua kehästä. Ai voin vai? Nyt jo? Oliko tässä nyt kaikki liikkeet? Me taidettiin molemmat olla Roverin kanssa kuin puusta pudonneita ja Rover oli sen oloinen, että koska tämä alkaa. Jaa, olisko pitänyt varata toinenkin koe heti perään :D<br />
Nyt pitäisi olla reipas ja rustata treenisuunnitelma kohti elokuuta, tai sitten treenataan vaan fiiliksen mukaan <3<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-17477652327731111862018-09-09T08:40:00.000-07:002018-09-09T08:40:27.244-07:00AVO läpi kolmeen kertaanNyt on kesän kisat kahlattu läpi ja uudet suunnitelmat syksyksi/talveksi odottaa valmiina toteuttamista. Meillä ei ole tavoitteena ollut koulareita käydä poimimassa, mutta arvokisat tekee toisinaan näihin poikkeuksia, jotta saadaan joukkue edustus kasaan.<div>
<br /></div>
<div>
Toukokuun lopussa korkattiin Avo luokka Vihdissä. Saatiin kasaan ykköstulos 268p luokkavoitolla. Jännitin ihan kuollakseni, koko koe meni ihmeellisessä sumussa ja Rover oli jotenkin tosi kiepeillä ja sen oloinen, että räjähtää käsiin hetkellä millä hyvänsä. Kaikki seuruut oli äänettömiä, mutta hypyn jälkeiseen vapautukseen itselläni tuli liikaa "iloa" mukaan ja siinä tuli haukahdus. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kierron paluulinjaa oli korjailtuna kierron takana olevalla ruokapalkalla ja se näkyi ikävästi kun Rover jäi etsimään lätkää. Loppu perusasennon kierrossa taisi ponkaista vähän hypähtäen. Luoksarissa juoksi opetetusti ohi. Ruutu nollattiin, juoksi takarajasta yli ja en saanut korjailtua sitä enää. Kaukoissa oli sen verran kiepeillä, että mun eka nosto oli liian "tehokas" ja pompahti vähän eteenpäin. Seuruut oli suht onnistuneita, ei ääniä ja pää pysyi aika hyvin. Tosin pompotteli aina aika ajoin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraava Avo koe olikin sitten SM kisoissa Limingassa 18.8. Siellä petrattiin eikä nollattu mitään ja pistesaldo oli 293,16p ja loppusijoitus 5/45! Aika huisia! :D Siellä liikkeiden lopetukset sujui ilman ääniä ja aina kun vain pyysin, niin Rover oli tosi kivasti mun kanssa yhdessä. Kaiken kaikkiaan se oli paljon rennompi kuin ekassa Avo kokeessa, samoin itseäni ei jännittänyt enää kehässä yhtä paljon. (Tosin ennen koetta jännitystä kyllä riitti..!) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kierto treenistä oli jätetty tässä välissä ruokapalkka/ apu pois ja käytössä oli erilaisia ohjureita. Paluu kaari ei kisassa asettunut kuitenkaan mun asettamiin kriteereihin. Kapulaksi otin ekasta kokeesta poiketen ohjatun kapulan ja märällä liukkaalla nurmella (en nyt tiedä oliko nurmella lopulta vaikutusta?) noston kanssa oli vähän ongelmia. Luoksarin perusasentoa työstettiin myös _paljon_ kokeiden välissä. Meni silti yhä hieman taakse, muttei ehkä ihan niin paljon kuin ekassa kokeessa (jos en ihan väärin muista). Kaukojen aloituksessa oli ihan muissa maailmoissa ja meni tosi huonosti alas, toinen etujalka "rullalla". Oli korjannut etusensa kuitenkin mun kävellessä pois. Mutta vaipui taas jonnekin muihin maailmoihin, eikä noussut ekalla - siihen tuplakäsky. Täysin päin vastainen ongelma kuin ekan kokeen kaukoissa. Ruutu onnistui tällä kertaa hyvin. Tosin mun uusi sivupalkkaustapa (mikä otettiin tässä välissä käyttöön) näkyi vilkuiluna. Ja SM kokeen kiljaisu kohdistui seuruun peruutukseen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitten olikin heti syyskuun alkuun vielä Piirm kisat. Tauko olisi ollut paikallaan SM:ien jälkeen, mutta eipä ehtinyt taukoilla. Homma yritettiin vaan pitää nipussa ja paikkailla ilmeneviä virheitä. Tässä kokeessa fiilis oli kaikista huonoin näistä kolmesta. Ilma oli hiostava, koira tuntui löysältä ja vähän vaisulta, ei ollut kuulollakaan niin hyvin kuin voisi. Kahdesta nollasta huolimatta saatiin kuin saatiinkin juuri ja juuri ykköstulos 258,5p. ja yllettiin sillä jopa kolmannelle sijalla ja samalla Piirm hopeaa meidän joukkueelle. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Liikkeiden lopetukset Rover pysyi hiljaa. Mutta yksi kiljaisu jälleen mahtui kehään liikkeestä istumisen aloitukseen, joka taisi hajottaa pakan niin hyvin, että asento jäi seisomiseksi. Kaukot onnistui teknisesti tällä kertaa nappiin, mieli olisi silti voinut olla skarpimpi. Ruutu meni jälleen yli, eikä mun korjaustreenit olleet näköjään tuottaneet kantavaa tulosta. Sain Roverin lopulta liikuteltua ruutuun, mutta käskyjä oli mennyt jo ihan liikaa. Seuruu oli kovin ikävän tuntuinen. Tuomari kommentoi että oli paikoin liian tiivis ja mainitsikohan pomppimisesta myös? Mutta itselle jäi sellainen fiilis, että katseli naapurikehään ja liikkeille lähdöissä & käännöksissä pää tippui tosi isosti alas. Oli se sentään hetkittäin ihan ok näköinen kuitenkin. Mutta huono fiilis jäi tästä itselle. Kierrossa ei ollut tapahtunut edistystä, enemmän taantumaa treenistä huolimatta. Tämä menee nyt mietintä listalle, apujen kanssa onnistuu, mutta ilman levähtää täysin. Noutoon vaihdoin taas isomman kapulan takaisin ja pieni pyöräytys mahtui koekehään tämänkin kanssa. Treenilista sen kuin pitenee.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Numeroina kokeet meni näin:</div>
<div>
Paikkis 10 / 10 /10</div>
<div>
Seuruu 8,5 / 8,5 / 8,5</div>
<div>
Liik. Seiso 9,5 / 9,5 / 10</div>
<div>
LT 8 / 8 / 9,5</div>
<div>
Liik maahan tai istu 8,5(M) / 10 (M) / 0 (I)</div>
<div>
Ruutu 0 / 9,5 / 0</div>
<div>
Nouto 10 / 9 / 9,5</div>
<div>
Kaukot 9 / 8 / 10</div>
<div>
Hyppy 10 / 9 / 10</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uusien liikkeiden aloitus ja vanhojen varsinainen hiominen saa odottaa vielä. Seuraavaksi käydään kiinni mieleen ja sen hallintaan uusin asein. Täytyy myöntää että kauhistuttaa ja pelottaa, mutta onneksi mulla on osaavaa apua tukena tässä projektissa. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-72575724325883022942018-06-09T05:18:00.000-07:002018-06-09T05:18:50.394-07:00En tarvi punaisia mattoja, mulle riittää että mä saan omaa kuvaani vaan kattoa"Rover on just se jäbä - "eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani?" Otsikon valintakin juontaa juurensa talvisista treeneistä TopDogilla, jossa on mahtavan isot peilit! Niitä vois kuvitella ohjaajien käyttävän pääsääntöisesti hyväkseen, mutta ehei - niistä voi jonkun tyyppinen koira myös pullistellen peilata itseään - kyllä, juurikin Rover :D <div>
<br /></div>
<div>
Rover sai talvella osallistua Dobo kurssille. Treeniä kropalle, mutta suurin syy oli siedättää muissa kuin tokon puitteissa sankaria muiden koirien läsnäoloon ahtaissa tiloissa. Meillä kävikin ihan mieletön tuuri, kun saatiin tunnille treenikavereiksi fiksusti käyttäytyvät lk.collie ja kultsu. Roverin toisten koirien lähettyvillä tekeminen on mennyt isosti eteenpäin ja se on pystynyt keskittymään myös hitaampi tempoisiin liikkeisiin näissä tilanteissa. Mutta pelkkä "vapalla oleskelu" on pirun vaikeaa ja mun hermoja raastavaa yhä. Rover vaan haluaisi mennä kaikkien luo ja kaikkialle ja kiehahtaa nollasta sataan hetkessä. Samaan aikaan se on kuitenkin osoittanut äärettömän taitavaksi irtokoira tilanteiden handlaajaksi. Talvella mm. kävi tilanne, jossa mali karkasi suoraan Roverin naamalle. Rover vastasi täysin järkkymättä koiralle samalla kielellä - räkä roiskuen päin naamaa huutaen. Ja lopulta ne totesi, että vitsi miten siisti toi toinen tyyppi on ja pisti leikiksi siinä malikan omistajaa odotellessa.. Tilanteen jälkeen Rico, - jonka onnistuin pitämään selkäni takana- kyyräili ja kyttäili ympärilleen ja yritti vaan passivoitua. Kun taas Rover asteli vapaana voittajan elkein rentona, eikä tippaakaan jännitteitä jäänyt päälle. Sen jälkeen arvostus tuota koiraa kohtaa otti huiman askeleen eteenpäin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kevään aikana Rover on pyörähtänyt tokokoulutuksissa, Jarin (Kantoluoto) koulutuksissa tunnetilojensa kanssa, laumaviettisemmassa ja viettitestissä. Korrin Juhan vetämä viettitesti vaikutti niin mielenkiintoiselta, etten malttanut olla osallistumatta. Pk-puolen ajatuksista on tullut niin paljon parempaa informaatiota Roverin käyttämisen tulkintaan ja koiran kanssa toimintaan. En ollut todellakaan varma miten Rover mahtaa testissä käyttäytyä. Vähän yllätyksenä tuli se, että ohjattuvuus ja hallinta näyttäytyi tilanteessa tosi vahvasti, kuin Rover olisi pitänyt Juhan toimintaa häiriköintinä, josta pitää luopua. Mutta eihän sen ole koskaan ennen missään tarvinnut tähän tyyliin toimiakaan ja kuinka paljon enemmän on toistoja toisen henkilön houkutuksista luopumisesta. Saalisviettiä kyllä löytyy, kun vain saa luvan mennä ja iskeä kiinni. Ihailtavaa on kyllä Juhan tapa lukea koiraa ja pitää se voittajana ja saada tuntemaan itsensä vahvaksi koko testin ajan. </div>
<div>
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=m-Y_1QgxXVo">ROVER VIETTITESTI</a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Roverin vietin määrä (viettitaso) oli ihan tapissa, mutta onneksi ohjattavuuttakin sieltä bc:n tapaan löytyy. Saalisvietin arvostelussahan huomioidaan kaikki saaliskäyttäytymisen osa-alueet. Saaliin tavoittelu, tarttuminen, puruote ja saaliin omiminen. Bordercolliella tyypillisesti ketjun alkuosat ovat vahvemmat ja voimakkaammat. Eli jokaisen rodun ihanne ei todellakaan ole huipussaan oleva (joka alueen) vahva saaliskäyttätyminen. Roverin kohdalla tämäkin rasti tärähti kyllä aika taulukon yläpäähän. Mitään numeerista arvostelua näistä ei siis annettu ja arvostelu ei ole peilata suoraan mihinkään luonnetesti arvosteluun. Arvostelu janat oli jaettu värein kolmeen kategoriaa. "Ei hyödynnettävissä" "Työstöllä hyödynnettävissä koulutuksessa" "Suoraan hyödynnettävissä koulutuksessa". Roverin kaikki arvioit oli tällä "suoraan hyödynnettävissä" alueella.</div>
<div>
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=xY1zC6DMSrE">VIETTITESTI ARVOSTELU</a></div>
<div>
Kuuluu hieman huonosti, mutta tässä Juhan sanoin arvostelu. Täytyy sanoa, että tämänkin testi antoi työkaluja Roverin kouluttamiseen ja ymmärtämiseen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavassa Jarin koulutuksessa osuttiin sitten oikeaan kultasuoneen ja mun päässä palapelin palat vaan loksahteli paikoilleen. Taas veivattiin ikuisuusongelmia. Palkkaa rentoudesta, mutta tuntui etten saa koiraa siltikään pidettyä hyvällä työskentelyalueella ja nostatukset toi aina äänen. Sitten se vastaus löytyi. Saalisvietti, koiran puhtaalla saalisvietti alueella pitäminen ja se mitä se käytännössä mun toiminnassa tarkoittaa, miten ja miksi. Ja ihan uusi sivu aukesi meille. Mikä ahaa elämys. Mun on vaikea toimia jollain tavalla vaan siksi, kun joka sanoo niin. Pitää olla aina syy ja ymmärrys itsellä miksi. Kaikki aiempikin informaatio vaan jäsentyi paikoilleen, Juhan sanat saalisvietistä, kirjan tekstit ja hitto se oli siinä. Sitä usein toimii jollain tavalla, niinkuin moni muukin - mutta nyt piti lopettaa toimimasta niinkuin muut, ja toimia niinkuin mun oma koira tarvitsee. Joskus sulla voi olla kaikki se tieto olemassa, mutta et vaan silti osaa toimia oikein. </div>
<div>
Eihän mikään pyyhi pois sitä faktaa, että meillä on seuruussa äänen kanssa ongelmia ja tulee olemaan, mutta mulla on vihdoin loistava työkalu sen kanssa toimimiseen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Laumaviettisemmasta saatiin myös paljon hyviä ajatuksia. Ehkäpä paneudun tähän vielä seuraavassa tekstissä syvällisemmin, mutta sen verran on todettava, että aika pitkälle voi koiraa viedä palkkioiden avulla ja tiettyjä lajejja vielä helpommin. Mutta tokon ja tottiksen kanssa jossain kohtaa - kun tahtoo edetä tietylle levelille, - niin koiran ja ohjaajan yhteistyö ja kommunikaatio nousee isoon arvoon. Meillä on kovasti pyritti Roverin kanssa parantamaan meidän kommunikaatio kykyä toistemme kanssa. Lenkeillä esim. toisten koirien ohitukset on vieläkin vaikeita ja välillä joudun yhä ottamaan tietyissä tilanteissa enemmän tilaa. Mutta pelkästään välineellisten palkkioiden pois jättäminen on auttanut meitä niin paljon parempaan suuntaan tämän asian kanssa. </div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-14389830014352401262018-01-21T04:13:00.000-08:002018-01-21T04:19:16.334-08:00"Itsekin tiedät miten sun on tehtävä nyt, en voi enempää antaa"Monen monta asiaa olisi voinut taas tässäkin välissä puida blogin puolella. Mutta nyt onkin käynyt niin onnellisesti, että se aika on ohjattu ihan toiseen osoitteeseen <3 Tarvitsisi varmaan opetella lyhyen ja ytimekkään kirjoittamisen taito, sen suurempia analysoimatta :D<br />
<br />
Koko elämäänsä on tullut tarkasteltua vähän eri vinkkelistä. Koirat ja treenaaminen on osa elämää, mutten missään kohtaa halua, että siitä tulee koko elämä. Roverin mulla ollessa ja sen kanssa treenatessa olen kokenut jotenkin ulkopuolisuutta, minnekään kuulumattomuutta. Kuin me oltais kaksi muukalaista, jotka ei tosiaan kuulu oikeen minnekään. Tunnetta on varmaan vahvistanut entisestään se muu elämä. Tällä hetkellä Roverin kanssa on ollut helpompaa olla se gaijin ja olla piittaamatta siitä. Oon aina halunnut olla vapaa ja riippumaton ja olen todentotta ollutkin, ihan liikaakin.<br />
<br />
Viime aikoina olen myös kyseenalaistanut tavoitteita. Kaikessa pitää aina olla niin perkeleesti tavoitteita. Ihan joka puolella ja joka paikassa, niin että tulee välillä ihan korvista ulos, kun aina vaan pitää kehittyä -ihan kaikessa ja -ihan kokoaika. Eikä suinkaan se tarkoita sitä, että haaveet tai unelmat tarvii heittää romukoppaan. Siellä ne on ja pysyy. Joskus on vaan pakko saada happea, varsinkin silloin kun ne koko elämän luomat (vai minun itseni?) helvetin tavoitteet ja kehityskohteet salpaa hengityksen. Viime aikoina oon nauttinut paljon pitkistä metsälenkeistä ja kuin huomaatta ne vaan tuppaa venymään pidemmiksi kuin ennen. Se on se hetki, kun saan sitä happea, ei tarvitse kehittyä yhtään mihinkään. Voin vaan antaa jalkojen kuljettaa ja nauttia katsellessaan koirien riemua.<br />
<br />
Treeneihin palatakseni, faktahan on se, että nautin treenaamisesta, treenaan tavoitteiden vuoksi, enkä pysty treenaamaan ilman päämäärää, ilman ajatusta kehittymisestä. Mutta missä mahtaa kulkea mun raja sille kehittymiselle? koiran realistiset mahdollisuudet? Mitä kaikkea muuta kuin treenaamista ne tavoitteet vaatii täyttyäkseen? Olenko valmis siihen kaikkeen? Olenko valmis panostamaan siihen muuhun mitä se vaatii? Tällä hetkellä tuntuu, että on realistisempaa todeta, että kirkkain kärki tavoitteista on alkanut leikkaantua mun päässä pois. Ja ajatus siitä tuntuu juuri nyt, juuri tällä hetkellä suorastaan helpottavalta. Se tuntuu kuin pudottavan kuormaa pois harteilta, niin että tämä hetki ja siinä eläminen voi muuttua just nyt helpommaksi. Siltikin mulle jää siitä huolimatta vielä hyvinkin isoja tavoitteita, eikä toko ole sen vuoksi suinkaan loppumassa.<br />
<br />
Roverin kanssa pyritään löytämään enemmän läsnäoloa. Voi kyllä! Koirathan elää aina tässä hetkessä? On aina läsnä? Ei muuten ole näin simppeliä pienen bordercolliepojan elämä. Roverin pää juoksee usein jo kilometrien päässä pelloilla tai odottaa niin kovasti palloa tai lelua, ettei oikein silloin pysty ymmärtämään mitä kroppa tekee samaan aikaan (tai mitä ääniä suusta kajahtelee). Se onkin aika vaikeaa. Tämän oivaltaminen on kyllä taas avannut ajatusmaailmaa tuon koiran kanssa toimiessa. Haastetta onkin saada se henkisesti läsnä silloin kun mieli menee omia polkujaan. Treenirintamalla on kosketuksen kautta saatu ainakin tässä vaiheessa vahvistettua läsnäoloa ja ymmärrystä. Onni on koira, jota sietää (vaiko rakastaa?) kosketusta ja joka on opetettu siihen, että kosketus on positiivinen asia. Se on ollut kultaakin kalliimpi työkalu. Vielä kun oikeat työkalut löytyisi niihin lenkkien hallintatilanteisiinkin. Tai eihän siinä hallinnassa ole enää niinkään olgelmaa, vaan tuossa läsnäolossa ja tunnetilassa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-22407321354921483932017-10-15T11:52:00.000-07:002017-10-15T11:55:11.206-07:00Roverin eka tokokoeKuinkahan monta koulutusta tai ajatusta päässä on ehtinyt mennäkään. No ne on onneksi raapustettu omaan treenivihkoon, jota olen yrittänyt reippaana pitää ajantasalla. <div>
<br></div>
<div>
Suurin juttu lienee se, että pikku Rover korkkasi kisauransa tokossa! Aika huisia! Ja uskokaa tai älkää mä onnistuin pitämään sen ääneti läpi koko kehän. Oon niin ylpeä siitä - ja ehket myös vähän itsestäni ;) Ajattelin tän merkkipaalun odottavan hamassa tulevaisuudessa. Mutta niin vain pystyttiin saavuttamaan se jo tälle syksylle. Koko edellinen viikko tehtiin valmistelua, samoin koetta edeltävänä päivänä Roverin ohjelmassa oli pitkä metsälenkki ja treenit. Koeaamuna myös samanmoinen kaava. Kyllä olisi kokemattomampana harrastajana usko itseensä horjunut, kun muut seisoskeli koiriensa kanssa ennen paikkiskehiä ja kaikki oli niin seesteistä ja rauhallista. Paitsi me Roverin kanssa, me juostiin ja leikittiin. Se mikä yleisesti katsotaan kiihdyttäväksi - rauhoittaa Roveria. Ja kun se saa kiihtyä, sen on helpompi rauhoittua. Niin yksinkertaista. </div>
<div>
<br></div>
<div>
Paikkikset sujui hyvin levollisissa fiiliksissä. Valmistautuminen meni siis nappiin. </div>
<div>
Yksilöliikkeet alkoi pidolla, huh kuinka helpottavaa meille. Aavistuksen Rover hypähti kapulaa kohti, mutta olin ihan tyytyväinen siitä. Otti aiemmin hieman "hitaalla" ja nyt olin vahvistanut napakampaa tarttumista, kun en tykännyt aiemmasta nihkeilystä. </div>
<div>
Toisena liikkeenä oli hyppy. Hyvin R noudatti käskyä ja vasta "odota" käskyllä laski katseensa eteenpäin. Lopun perusasennossa oli hieman viivettä, taisi jäädä kapulan jälkeisestä palkkaustavasta päälle. Näitä täytyy vähän pohdiskella, kun on liikaa jännitettä niin näitä tulee helposti. </div>
<div>
Siitä Seuruu, aloitus sujui aika kivasti, vaikka vähän potkaisi taakse. Teki aikalailla niin hyvin kuin tällä hetkellä osaa, käännökset on vaan vielä vaikeita, vallankin vasen. Mutta se on nyt hyväksytty ja sen piiperryksen aika on sitten myöhemmin.</div>
<div>
Kaukoissa mä vähän sekoilin. Rover liikautti takajalkaa, eikä oltu ihan sellaisessa moodissa kuin olisin toivonut, mut tehtiin kaikki niinkuin piti, siihen pitää olla tyytyväinen. Tää oli meille jotenkin tuhottoman vaikea liike. </div>
<div>
Liikkeestä maahanmenon aloituksessa tai siinä liikkeelle lähdössä pää karkasi alas, muttei tullut ääntä. Ja korjasi itse pään takaisin sinne minne pitääkin. Maahanmenon kanssa liikkeen jatkuessa on ollut vähän haasteita ja se näkyi, meni vähän kaksi vaiheisesti, mut teki kuitenkin (y).</div>
<div>
Luoksetulon aloituksessa sain päähäni kokeilla vaan "odota" käskyä, jolloin saa katsoa eteen, eikä tarvi olla kontaktissa. Nyt videolta katsottuna se näyttää mun silmään epäsiistiltä, -kun katselee ympärilleen. Täytynee siis käyttää tuota kontakti käskyä aloituksiin. Tosin aika kiva huomata, että kokeessa toimi molemmat aloitukset ihan oman käskytyksen mukaisesti, hyvä Rover! Itse luoksetulon odotuksessa vähän meinaa etukeno iskeä. Muuten teki aika kivasti, mutta loppuun vähän törmäsi. </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9oi-MwpiR863ZycayT004N5yawYNpEisBaEj3UgRh7RPoJMe6yi0mgpHfj7-WT4bJMrerty6j-sHRnIiH4mp1M43VEqnjxdYhwEoUWPMtEKZWGzNoEqSSStDXB7vaCWC1XVl0_XtTxjDn/s640/blogger-image--949069028.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9oi-MwpiR863ZycayT004N5yawYNpEisBaEj3UgRh7RPoJMe6yi0mgpHfj7-WT4bJMrerty6j-sHRnIiH4mp1M43VEqnjxdYhwEoUWPMtEKZWGzNoEqSSStDXB7vaCWC1XVl0_XtTxjDn/s640/blogger-image--949069028.jpg"></a></div><br></div>
<div>
<br></div>
<div>
Kokonaisuudessaan saatiin kasaan 194p. Olen tosi tyytyväinen Roveriin <3 Se selvitti kokeen hienosti <3</div>
<div>
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=SAB6TRQVaYQ">Roverin eka ALO koe</a> lyhennettynä katsoja ystävällisempänä versiona.</div>
<div>
Mutta, koska mä haluan itse nähdä aivan kaiken ja varsinkin liikkeiden välit, niin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=4s0hs3MUuzg">KOKO KOE</a> on nähtävissä omana videona. </div>
<div>
<br></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-43229836288942530062017-08-27T12:46:00.000-07:002017-08-27T12:46:11.726-07:00"Nyt sun pitää ite enää ottaa se askel uskaltaa tanssia varjoja vasten"Valmennusryhmän kanssa on ollut pidempään puhetta psyykkarin kanssa työskentelystä ja vihdoin saatiin tämä käyntiin. Tällaisen haastavan bordercollien kanssa eläminen voi käydä muuten turhan raskaaksi ;) Varmasti jokainen meistä treenajista/ kisaajista painii omien ajatusten kanssa jossain tilanteissa. Kuten muussakin elämässä ja tuntuu, että fiilikset sieltä heijastelee myös vahvasti harrastusrintamalle.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ensimmäisen keskustelutuokion aikana itselleni avautui miten virhekeskeinen laji toko onkaan. Se on varmasti yksi iso syy, miksi osa ihmistä ei yksinkertaisesti viihdy lajin parissa, enkä ihmettele sitä yhtään. Koko treenaaminen perustuu tavallaan ongelmille ja virheille. Itse ohjaajan harteilla (ja treenikavereidenkin vähän? :D) on muistaa positiivisuus ja onnistumiset. Kouluttajallekin usein mennään näyttämään se thö virhe, isoin ongelma. Ja koulutuksesta ei ole mitään iloa, jos kaikki vaan onnistuu - eikä ongelma tule esille. Se on se juttu, siihen keskitytään. Ja niinhän tavallaan kuuluukin, jotta se paljon puhuttu kehitys ei pääse pysähtymään. Mutta siinä sivussa piilee iso vaara. Sellainen negatiivisuuskierteen vaara. Se, ettei olekaan enää koskaan tyytyväinen mihinkään. Kun kysytään koiran kehityskohteita, voin varmasti latoa ne tulemaan vaikka keskellä yötä täydestä unesta herätettynä. Mutta kun kysytään koiran vahvuuksia.. Niin.. ööh, vahvuuksia? </div>
<div>
<br />
Kuinka huomaamatta tuollainen ajatuspyörä voi imaista mukaansa. Siinäpä sitten treenipäiväkirjaa positiivisuuspäiväkirjaksi muuttaen on tullut mietittyä myös lajin arvostelukeskeisyyttä. Virhe on toki virhe -väärä asento, liikkeen suorittamatta jättäminen jne. Mutta se kaikki loppu koostuukin siitä, mikä tuomarin silmää miellyttää. Mitä korkeammalle mennään sen isompaan rooliin se vain nousee. Esim. vauhtia arvostellaan, mutta sitä ei mitata. Nopeudella ei ole mitään merkitystä, vaan sillä miltä se näyttää. Näyttääkö koira aktiiviselta, näyttääkö se olevan ohjaajan kanssa yhdessä, näyttääkö se siltä, että se käyttää voimaa jne. Toisten mielipiteiden, sanomisten tai sanomatta jättämisten ei saisi liikaa antaa vaikuttaa omaan tekemiseen. Tavoiteltava tokosuoritus on kuitenkin sellainen, jonka tulisi miellyttää mahdollisimman monen ihmisen silmää. Näyttää hyvältä. Kuinka paljon toisten mielipiteillä onkaan lopulta merkitystä tokon kaltaisessa arvostelulajissa? </div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-89978720229618690962017-08-03T06:14:00.003-07:002017-08-03T06:14:59.038-07:00"Kuhan vaan kysyin et mikä meininki"Onpas tämä blogin kirjoittelu vähän jäänyt taka-alalle. Monet asiat on jääneet kirjoittamatta. Mieluummin on käyttänyt aikansa vaikka ulkoiluun, kun vain blogin naputtamiseen. Tai sitten pitäisi ottaa tavaksi kirjoittaa lyhyemmin ja useammin ;) Nykysin tuntuu muutenkin, että saa varoa kirjoittamistaan, - kirjoitettu teksti kun ei aina avaudu ihan oikealla tavalla ja lukija voi pahimmillaan ymmärtää asian ihan väärin. Noh, niin tai näin aion jatkossakin ottaa tämän kirjoittamisen riskin.<br />
<br />
Nyt me ollaan lomalla ja juuri nyt ukkostaa, joten loistava hetki istua koneen äärellä, kun akku vain kestää. Olin rustaillut kalenterin kesän osalta täyteen eri rallytoko kisa vaihtoehtoja. Nyt olen ruksinut kaikki yli. Voi myös olla, ettei me palata enää. Voin sanoa tän ihan vallan hyvillä mielin. Mä myönnän, etten ole Ricon kanssa tähän RTK4 kisatessani menettänyt sydäntäni lajille. Sitten Rico alkoi osoittaa merkkejä siitä, ettei sitä kovinkaan kummoisesti kiinnosta hyöriä ja pyöriä pikku kehässä pikku temppuja tehden. Rico on sydämeltään työkoira, suurien linjojen koira. Enemmän mua kaduttaa, ettei me lähdetty pk-puolelle aikanaan. Ricon meno on hidastunut nyt kesän myötä muutenkin entisestään. Kuumuusko, ikäkö? vai vaivaako jokin muu sitä? Käydään varmaan tarkastamassa asia joka tapauksessa. Toisaalta Ricosta on tämän myötä kuoriutunut aika mutkaton ja helppo koira.<br />
<br />
Roverin kanssa on pidetty treenaamisesta aika paljon vapaa päiviä ja välillä tuntuu, että se on kehittynyt parhaiten näiden vapaa päivä jaksojen aikana. Tokon saralla mulla alkaa melkein koekuume nostaa päätään. Niin lähellä, mutta niin pirun kaukana. Seuraamisen liikkeelle lähtöihin on saatu ihan ok treenejä alle, mutta en voi mitenkään päin sanoa, että oltaisiin selvillä vesillä vielä sen asian kanssa. Seuraaminen on muutenkin aikamoista veivaamista. Mulle tärkein kriteeri on tällä hetkellä kuitenkin asenne ja motivaatio. Oikeassa moodissa jonkin verran häiriöitäkin menee kuin vettä vaan, mutta kun kuu ja tähdet ei ole oikeissa asemissa koko homma kosahtaa tosi helposti. Tämä on ehkä ärsyttävintä, koska se luo mulle fiilistä, etten voi luottaa koiraan. Ja muistuttaa kaikista kelpien kanssa koetuista seuraamisongelmista. Kuin olis jokin revanssi edessä ja tuntuu etten selviä tästäkään voittajana. Siksipä mulla on vain yksi tärkein kriteeri: asenne, asenne, asenne! Nyt olen paljon aloittanut treenejä niin, että saa tarjota perusasentoja ja seuruuta, myös niitä liikkeelle lähtöjä. Tällöin nekin sujuu hiljaa. Miten pääsisinkään koekehään näin, -tarjoa mulle seuruuta, toivottavasti osut oikeaan - ilman että kerron mitä tehdään :D Saisko tokossakin, niin kuin Vepessäkin käyttää käskyn liikkeen aikana siellä missä tahtoo, ilman sanktiota ;)<br />
<br />
Toinen meidän iso työnsarka on kaukoissa, nekin olisi syytä saada kuntoon ennen koekehään astumista. Rover on saanut kasvaa rauhassa ilman kaukojumppaamista ja nytpä moinen jumppailu ei ole valmis. Yhden ongelman luo myös ohjaaja joka päättää joka toinen treenikerta vaihtaa etupään takapääksi ja jälleen takaisin.. Ja opettaisiko m-i vaihdot molemmin päin vai tuoko se nyt kuitenkin enemmän sekaannusta tähän treenivaiheeseen. Onpas ainakin pääkopalle aikaa kasvaa enemmän.<br />
Ja mitä enemmän tätä miettii, niin sitä enemmän asioita on kesken, kuten paikalla olo. Haluan siihen vielä paljon enemmän luottamusta mukaan. Jos joku lähtee juoksemaan tai jotain yllättävää tapahtuu, niin haluan olla siinä tilanteessa sillä mielellä, että me ollaan treenattu tämä. Enkä miettiä, että nyt muuten lähtee Rover mukaan hauskanpitoon, jippi jai jee..<br />
<br />
Jotain sensuroimattomia treenivideoitakin on kasaantunut julkaisematta, laitetaan niitäkin nyt, vaikka vanhempia ovatkin. On 10kk, 11kk ja yksi ihan tuore loman aikainen seuraamisvideo. Noita vanhempia videoita katsoessa mieleen palailee, että totta tosiaan otettiin siirtymät mukaan treeniin ja hupsista - sen myötä fiksu koira muokkaisi myös seuruun kriteerejä ja jälleen avun kanssa palauteltiin paljon mieleen oikeaa seuraamispaikkaa, joka livahti aivan liian eteen. Nyt tuon suhteen on päästy (ainakin hetkiseksi) parempaan jamaan. Luoksetuloissa tuppaa välillä esiintymään tankotanssijaa ja päin rysäyttelijää, heti kyllä korjauksilla palautuu mieleen pian ettei ihan niin saanutkaan. Voi miten hienosti Rover noilla videoilla ruutua ja noudon palikoita tekeekään - eipä olla niitäkään sitten hetkeen tehty ollenkaan, eli nekin on melkein kuin tuoretta videota :D Ei olla edistytty, menty korkeintaan taaksepäin :D<br />
<br />
Tässä tätä sensuroimatonta materiaalia:<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=2tQ1fcG0o6s">Rover 10kk</a><br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=1Lhp4dXoUBo">Rover 11kk</a><br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=dT3mid1SyUo">Rou 13kk</a><br />
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-2294772472910930132017-06-25T11:43:00.001-07:002017-08-03T04:05:44.529-07:00Vapauden sietämätön keveys ja kamaluusRoverin kanssa ollaan jouduttu huomattavan paljon enemmän miettimään sääntöjä, käytäntöjä ja rajoituksia kuin aiemmin kenenkään mun koirien kohdalla vapaana oloa koskien. Noh, Roulle jo pelkkä lenkille lähtö ja kävelyvauhti on jäätävää myrkkyä. Hetkinen, miten musta tuntuu, että olen saattanut tästä kirjoittaa jo aiemminkin.. :D No Roverin kohdalla vaikuttaa siltä, että yksinkertaisuudessaan pitää riisua niiltä lenkeiltä odotusarvoa pois. Arkiaamu ulkoilut ollaan menty remmissä ja se näkyy. Silloin mulla on paljon rennompi koira, joka ei odota vapaaksi pääsemisen mahdollisuutta. Täähän on vähän kuin ohjattu nouto, jossa kapulat vetää liikaa ja merkistä tulee arvoton -pakollinen paha siinä matkalla. Jos koira joka kerta pääsee noutamaan, merkin arvo ei paljon saa lisäpojoja ja sitä rataa. Vallan tuttu case. Edistymistä hidastaa se, että meidän arkeen kyllä kuuluu niitä vapaana ulkoilujakin - koska musta koira vaan tarvitsee niitäkin voidakseen hyvin.<br />
<br />
Ollaan harjoiteltu myös "maltilla" käskyä, joka tarkoittaa, että saa liikkua vapaana, mutta samaa linjaa mun kanssa, poikkoilematta, askellajina käynti tai ravi ja etäisyys ei saa kasvaa liian suureksi, saa kuitenkin haistella ja liikkua näennäisesti vapaasti. Kauheen vaikeeta ymmärtää tällaisia kriteerejä! Tämä tarvitseekin vielä oikein valitun hetken onnistuakseen, varsinkin jos halua vielä samalla pitää koiran hiljaisena. Taputtelen itseäni olkapäälle, että kyllä tää vielä joku päivä helpottaa ja kuinka ihanaa on omistaa juoksemista rakastava koira.<br />
<br />
<br />
Treenailtukin on muttei hetkeen kovin päämäärätietoisesti. Kevät on ollut taas raskas, oman terveyden reistailu tuntuu välillä tosi masentavalta. Voin myöntää, että aikamoista kamppailua on saanut itsensä kanssa käydä. Allergia on vienyt voimia ja jalan kipuilu ei vaan tunnu antavan periksi, oli pakko marssia jo lopulta lääkärin pakeille. Jotenkin salakavalan pikkuhiljaa alkanut kantapääkipu on pahentunut ja aiheuttanut vaikka minkämoisia lisäkipuja jalkaan. Lisäksi olen pitkästä aikaa kouluttanut nyt kesäkuulla niin tokoa, agilitya kuin vepeäkin. Ei ole oikein ajatus enää riittänyt viedä omia treenejä niin järkevästi eteenpäin ja pikku taukokin ehdittiin ottaa väliin kaikesta treenailusta.<br />
<br />
Christan treeneissä käytiin tsekkaamassa tuota meidän seuruun liikkelle lähtö ongelmaa. Odotusarvo on sitä hetkeä kohtaan yhä vain liian iso, nyt on annettava oikeasti periksi -minun periksi sille, että on työstettävä yksi asia kerralla - jälleen kerran. Tiedänhän minä sen vallan hyvin, mutta kun tavoittelee kuuta taivaalta ja omakin ajatus monimutkaistuu. Onneksi on Christa, joka osaa yksinkertaistaa kaiken aina juuri niinkuin pitääkin. Mun ajatuksen monismutkaistumista on aikaansaanut tuo pieni Range Rover, joka on mielenkiintoinen paketti koulutettavaksi. Sitä ei voi "vinguttaa" äärimmilleen kumpaankaan suuntaan vireen kanssa. Liikaa laskettuna se tuntuu tosi helposti liian rennolta ja löysältä ja nostettuna se alkaa äännellä. Tasapainoilu tuntuu välillä olevan veitsenterällä. Tykkään sen työskentelyasenteesta kaikista eniten kun sen vire on korkealla, mutta silloin me horjahdetaan sieltä terältä ääntelyn puolelle todella helposti.<br />
<br />
Ehdittiin käydä myös ekan kerran lampailla pentupäivien merkeissä. Olipa kiva päivä kokonaisuudessaan, mukavaa nähdä sisaruksia ja äitikoiraa omistajineen. Sisaruksissa oli niin paljon samoja ominaisuuksia, mutta kuitenkin ihan selkeitä erojakin ihan silmin nähden havaittavissa.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_i-21M5puH6Sn_dWnNWDynsRMIvSyzcqN2xKBArwgpvP0AFZKLs9ZSL0DPBbHYBixGSvbN8XAZJfMuV31sAk7LsgyHCAPU4FhN7E4xo2KxyCzITOZw9vxkMvrgw6qKN2bZyc_7lzWZdui/s1600/IMG_5620.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="990" data-original-width="1600" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_i-21M5puH6Sn_dWnNWDynsRMIvSyzcqN2xKBArwgpvP0AFZKLs9ZSL0DPBbHYBixGSvbN8XAZJfMuV31sAk7LsgyHCAPU4FhN7E4xo2KxyCzITOZw9vxkMvrgw6qKN2bZyc_7lzWZdui/s400/IMG_5620.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuva: Katri Mure</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1LSZWftLH4KZFB-obVKoghiT5wHzRulf7WZaNrTiscn6eQCv1IMlFKX4E7Fis090clL2pWveUhMHg-EymIOA40J9gXtTGxhIF94nMfnxgybs8u9wdh42R9WeuKJ0usu3IDyrPMH2WmlCs/s1600/IMG_5647.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1LSZWftLH4KZFB-obVKoghiT5wHzRulf7WZaNrTiscn6eQCv1IMlFKX4E7Fis090clL2pWveUhMHg-EymIOA40J9gXtTGxhIF94nMfnxgybs8u9wdh42R9WeuKJ0usu3IDyrPMH2WmlCs/s400/IMG_5647.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuva: Katri Mure</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Rover on saanut aloittaa myös agilityn sen myötä, kun mä olen kouluttanut ryhmää, johon se pääsi mukaan sen vuoksi, että koulutan sitä ryhmää :D. Meidän treenit on kuitenkin pyritty pitämään tosi "rauhallisina" ja ajatuspainoitteisina. En halua vielä ihan heti päästää sitä juoksemisen makuun. Meillä on markkinointityö vielä tokon saralla sen verran vaiheessa. Eikä mulla ole nyt jostain syytä mitään isoa motivaatiota edes aksata, saati kiirettä treenata tai edetä. Katsotaan nyt ihan rauhassa miten homma etenee. Vepemeininkejä esittelin myös herra kiljukaulalle, koulutusvuoron ohessa. Kovin reippaana se sukelteli hurjasta allokosta leluaan ja matkusteli siellä samaisessa allokossa ekan kerran venekyydillä. Vepeäkään en sen suuremmin halua noin keskenkasvuisen kanssa aloittaa. Se saa pulikoida eri vesistöissä, eri keleissä ja tutustua vepe treenien ympäristöön. Katsellaan sitten myöhemmin lähdetäänkö tätä lajia tekemään. Tässä vaiheessa ainakin näyttää, että kaikki edellytykset olisi, jos haluaa lajin pariin palata. Tyyppi ui reippaasti ja lähtee reippaasti veteen ja on aika tehtäväkeskeinen uimari, ei unohdu omille rundeilleen.<br />
<br />
Pian edessä häämöttää jo 1-vee synttärit ja pian sen jälkeen luustokuvaukset, jotka joko löysää mun stressiä tai pahentaa entisestään.. Kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että tällä kertaa olisi terve koira!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-47749993403324072742017-05-07T12:21:00.001-07:002017-05-07T12:59:43.203-07:00Tokorinkiläinen<div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0XSUukgRemKXfUmYHU4Y1qg4FAiVHE3jZo2v2SRnn-rlxTYMZS3RTxR1INPmjKO1G08vGM-lHUf12SoyPebvYl8Qhj3y77MSKs6IeB84dFwiWBxndL7vXh5rQqcG9egIZ6OXpnFMFLntv/s640/blogger-image-911756093.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0XSUukgRemKXfUmYHU4Y1qg4FAiVHE3jZo2v2SRnn-rlxTYMZS3RTxR1INPmjKO1G08vGM-lHUf12SoyPebvYl8Qhj3y77MSKs6IeB84dFwiWBxndL7vXh5rQqcG9egIZ6OXpnFMFLntv/s640/blogger-image-911756093.jpg"></a></div><br></div>Enpä olisi viime vuonna Roveria hakiessani uskonut, että tänä keväänä olisi vielä mitään mahdollisuutta hakea tuonne nuorten koirien toko-rinkiin. Talven aikana kuitenkin esiintyi sellaisia välähdyksiä edistymisestä, että välillä hiipi mieleen ajatus, että entä jos sitten kuitenkin. Ja onneksi on ollut pari eteenpäin potkijaa jotka on jaksaneet valaa uskoa :)<div>
<br></div>
<div>
Ja nyt se on totta, mun pikkuinen poika valittiin mukaan Tokorinkiin. Oli kyllä hurjaa mennä tuollaisen 10kk kanssa näyttöön. Kaikki on vielä niin kovin kesken, mutta me selvittiin ja koko työ on vasta ihan alkutekijöissään. Meillä on olemattoman vähän mitään valmiita liikkeitä. Kaikki näytön liikkeetkään ei ilmiselvästi olleet vielä valmiita. Isoin haaste tuon paletin kasaamisessa oli pitää ääni kurissa. Ihan täysin se ei onnistunut - mutta mikä positiivisinta, viimeinen ääni pääsi toiseen liikkeeseen siirtymässä/ aloituksessa. Sen jälkeen liikkeet ja siirtymät onnistui hiljaa. Loppua kohti parempaan päin. Olisi voinut käydä niinkin, että loppua kohti ääni olisi vaan yltynyt. </div>
<div>
Tässä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=WlO0EnoSXL4">*Roverin näytöstä poimittua*</a> Ihana ilta-aurinko hieman häikäisi osan suorituksesta.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Näytön jälkeen treenatessa on tullut taas enemmän sellainen olo, että Rover tuntuu yhä paremmalta. Mä uskon, että Rover on voiman ja intensiivisyyden käytössä vielä kasvun tiellä ja kehitystä tapahtuu iän karttuessa koko ajan. Näytön palautteessa olikin maininta, että intensiteettiä saisi olla vähän enemmän ja siitä olen täysin samaa mieltä. Ihan sosiaalisenkin palkan toisenlaisella käytöllä Rover on vastannut tähän paremmin, mutta siihen tarvitaan vielä palloa enemmän avuksi - ettei se ääni pääse valloilleen. Näytössä jouduin hillitsemään ja hallitsemaan sosiaaliset palkat, muuten olisi haukku raikunut ja se näkyi varmasti liikkeiden tekemisessä. Rover on kyllä myös sellainen ajattelija, että mulla on annettava sille aikaa oppia asiat. Vaikka melkoinen juoksija onkin, niin uudet jutut se selvästi haluaa opiskella ajatuksen kanssa ja hakea vauhtia sitten kun osaa tai ymmärtää mitä pitää tehdä. Näytössäkin oli varmasti vielä paljon asioita, joista puuttuu rutiini ja jotka aiheutti ajatuksia pienessä päässä. Sen kaiken huomioiden toinen selviytyi hienosti :)</div>
<div>
<br></div>
<div>
Rico raukalla oli taas kalenterissa merkintä RT kisoista. Ihan hyvin me vedettiin, MES 93p ja luokkavoitto. Mutku ei riitä tässä lajissa, niin ei riitä :D Rixalla kävi yksi moka (ellei kuski ollut todellinen syyllinen tähän kaikkeen?) Pyörähti eteen kääntyessä väärään suuntaan ja uusittiin tämä. Noh mulla kävi sit toinen moka, olin hidastanut väärässä kohtaa ja that´s it. Ilman tuota hidastamista.. jos ja jos.. Noh, koira toimi kivasti, se on pääasia :) Vaikein osuus on nyt ohjaajan hallita itsensä ja oma vauhtinsa ja tekemisensä. Nyt Rico saa kyllä levätä hetken, alkaa käydä muuten turhan rankaksi moinen kisailu. Tältä päivältä ei ole videota, mutta laitetaan nyt yksi aiempi Mestarin kisa, missä oikean puolen tuplasaksalainen koitui meidän ongelmaksi. Oon vähän kriittinen näitä videoita kohtaa, mutta menkööt tämä nyt ;) Rico tekee omalla tavallaan ja RT:ssä se riittää :) <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Dlykv69XtBI">RICO RT MES 86p</a> </div>
<div><br></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-80933398819179953312017-05-01T11:02:00.000-07:002017-05-01T11:02:57.268-07:00"Jos tuijotat vain yhtä puuta, koko metsä voi kadota"Kiireistä on taas ollut, niin työrintamalla kuin koirienkin kanssa ja mitä nyt uusittiin yksi saunakin tuossa sivussa. Tai no iso osa työstä oli kyllä mun isän tekemää, mutta olihan siinä lisätyöllistystä itsellekin. Ja suurin pään vaiva on yhä päällä, missä ja miten nuo treenikamat sitten säilyttäisi. En oikeen keksinyt niille vielä toimivaa ratkaisua. Aiemmin sauna toimi kyllä kelpovarastona, mutta nyt se näyttää siltä, että sille voisi olla muutakin käyttöä kuin vain varastointi :D<br />
<br />
Rico kanssa käytiin osallistumassa RT kisoihin. Treenit jäi liian vähiin - näennäisesti olisi ollut tässä välissä aikaa työstää asioita eteenpäin, mutta kun ei se Ricon kanssa ole niin yksinkertaista. Ricohan väsyy kaikista muutoksista tosi paljon ja nyt iän myötä yhä enemmän. Mun vanhempien vierailu vei sen energiaa niin paljon, etten nähnyt kovin järkevänä treenata sitä hetkeen ollenkaan. Sitten muistuteltiin vain tehtäviä yksittäin mieleen ja radalle ketjutettuja temput tuuppasi menemään vaan sekaisin - kun välillä menivät ihan yksittäin tehtynäkin. Kyllä kai se vanha koirakin oppii uusia temppuja, mutta vähän hitaammin kuin ennen :)<br />
<br />
Kisat kuitenkin handlattiin jälleen kahdella hyväksytyllä tuloksella. Niin siinä sitten tosiaan kävi, että Rico kisaili tiensä RTK4 - 12 kisalla, kaikki kisatulokset on olleet hyväksyttyjä - vaikkei joka kerta niin loistokkaasti ole mennytkään. On se kyllä silti ihan mainio ollut <3 Nyt vaan jos lähdetään jatkamaan, niin näköjään on ihan oikeasti treenattava suunnitelmallisemmin, eikä vain metsälenkillä humputellen ;) Kaksi koota lisää, ketjutus ja kyltit.<br />
<br />
Koirien kanssa on käyty enemmän pidempiä - ihan pelkästään remmilenkkejäkin ja niitä olisi tarpeen tehdä vielä enemmänkin. Roulle on muodostunut todella raivostuttava tapa piipata, vinkua, jopa kiljahdella ja haukahdella, kiihtyessään kun odottaa niin kovaa vapaaksi pääsemistä. Arkiaamuisin on paljon rauhallisempi, kun odotusarvoa sille pidemmälle lenkille (-joka johtaa jonnekin, missä voi päästä vapaaksi-) ei ole. Olen myös kävellyt tuota jalkakäytävää jonka toisella puolen on metsää ja toisella peltoa. Molemmat näyttää merkitsevän odotusarvoa vapaaksi pääsemiselle. Se on Roverin pahin painajainen - se haluaa niin paljon vapaaksi, ettei mikään palkka maailmassa voi kumota sitä vapaaksi pääsemisen arvoa. Koko koira on näyttää olevan ihan stressissä siitä kiihtymyksen määrästä, tuo tyhmä tunnetila pitäisi vaan saada purettua pois. Tämä näyttää olevan hitaampi projekti purkaa, kun ei ole kyse jostain erillisestä tempusta - vaan arkielämän perustarpeesta, jota on kuitenkin jossain määrin vaan tehtävä. Hassua tässä kuitenkin on se, että voin kesken lenkin pysähtyä vaikka treenaamaan tokoa. Rover pystyy tällöin ihan hyvin "luopumaan" vapaaksi pääsyn halustaan ja työskentelemään yhdessä ja palkkaantumaan hyvin lelulla ja ruualla. Mutta, kun treeni loppuu ja lenkkiosuus jatkuu - niin sitten odotusarvo siirtyy taas siihen vapaaksi pääsemisen odottamiseen. Okei tässä ollaan päästy jo vähän eteenpäin ja Rover on usein treenihetken jälkeen astetta rennompi. Mutta onhan sen pystyttävä ilman treeniäkin..<br />
<br />
Kiihkoilija täytti juuri 10kk. Mainitsiko joku jotain kisaiästä? Onko se jotain, että saa juosta päättömästi enemmän? ;) Töitä riittänee vielä hetkeksi. Ensimmäinen meidän yhteinen koitos ehdittiin kuitenkin kokea varaslähdöllä viime maanantaina. Saatiin lupa osallistua hieman alaikäisenä Uudenmaan nuorten koirien tokoringin näyttöön. Täytyy myöntää että olin kyllä hieman kauhuissani ja mietin pitkään, että tuleeko koko hommasta yhtään mitään, ehdinkö saada kokonaisuutta kasaan sen verran, että ollaan valmiita tuohon näyttöön. Vaikkei ihan virheettä selvittykään, niin olen tosi ylpeä pikku Roverista. Se selvitti monta vaikeaa asiaa ja osoitti kyllä pystyvänsä tulevaisuudessa (kunhan pää vielä kasvaa) vaikka mihin. Paransi työskentelyään loppua kohti. Kyllä näin nuoren ja tällaisen (#ei-ihan-niin-helpon) koiran kanssa tuntui aikamoiselta haasteelta vetää neljä liikettä koemaisesti pitkillä odotuksilla läpi. Mutta loppua kohti oma fiiliskin parani ja luotto koiraan ja sen tekemiseen vahvistui. Olen niin ylpeä siitä, että paikkis selvittiin äänettä kehään menoineen ja poistumisineen. Seuruun liikkeille lähtöihin ei saatu vielä hommaa kantamaan kehään saakka ja sinne pääsi ääntä mukaan. Mutta luoksetulon ja hypyn liikkeelle lähdöt ja perusasennot pysyi hiljaisina - siinä näkyi nopeaa vastetta kyllä treeniin. Ensimmäiseen siirtymään meinasi livahtaa myös jotain mölinää, mutta sen jälkeen Rover paransi ja pystyi olemaan loppu näytön hiljaa. Kuinka huikeaa! Nyt vaan jännityksellä odotetaan tuloksia!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-51940880343285258692017-04-02T11:24:00.002-07:002017-04-02T23:56:01.246-07:00Älä tuu droppaa mun tunnelmaaHallikausi alkaa olemaaan hetkeksi paketissa. Ulkotreenit käynnistyikin vallan surkuhupaisasti. Rover oli ihan lenkkifiilikisissä, karkasi multa omille teilleen ja kun kiukkuisena huutelin sille, että mitä ihmettä luulee tekevänsä, niin nosti vielä koipea siinä mun edessä - että siinä sulle mun mielipide tähän. Ympäristöt luo näköjään yhä meille haastetta. Viime syksynähän käynnisteltiin treenejä ulkona ja halliin siirtyminen otti oman aikansa, ennen kuin Rover ymmärsi, että siellä treenataan yhdessä. Nyt talven aikana on sitten opittu näköjään, että ulkona lenkkeillään ja juostaan, jep.. Mutta tämän päiväiset kenttätreenit sujui jo paljon paremmin. Ja onneksi on paljon niitä päiviä, kun tuntuu, että "pikku" pentunen kehittyy kuitenkin niin hienosti! On myös valtaisan paljon hetkiä, kun olen siitä niin kovin ylpeä. Tuntuu hyvältä löytää itsestään noita huikeita fiiliksiä - koska ne on niitä jotka kantaa eteenpäin. Roverista on sanottu niin paljon ristiriitaista ja toisistaan poikkeavia ääripään kommentteja, että välillä tuntuu oma uskokin horjuvan. Mukaan tähän sekametelisoppaan mahtuu toki positiivisiakin asioita. Ja itse nään siinä niin huimaa kehitystä ja meidän kahden yhteistyön rakentumista, henkistä kanttia ja vahvuutta, että voin totta tosiaan sanoa ihan sydämestäni olevani ylpeä siitä, vaikka se haastava toisinaan osaa ollakin.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ricon kanssa on treenailtu kuumeisesti niitä RT:n mestarin liikkeitä ja voi hyvää päivää, kun meinaa jo pappakoiran ajatus mennä sekaisin. Ensimmäinen kisastartti tulikin ehkä turhan nopealla aikataululla, mutta nippa nappa selvittiin hyväksyttyyn tulokseen. Fiilikset ei silti olleet mitenkään loistavat. Niin paljon epävarmoja uusia liikkeitä vielä, että jouduin treenaamaan radan kylttejä pihalla ja sehän ei oikein Ricolle sovi. Oli ihan innokas tekemään, mutta ei pystynyt keskittymään parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin mä olisin voinut pelastaa aikamoisen setin pisteitä omalla toiminnallani, jotain epämääräistä tein edessä peruutuksessa, how knows - lähdin liikkeelle liian aikaisin ehkä? Seuraavalla tehtävällä kutsuin koiran liian nopeasti ja yksi kyltti olisi pitänyt uusia, (korjaisi perusasentoa). Pienestä se on tässä lajissa kiinni. Ja samalla tajuan miten vähän koko lajista ymmärrän, aina tuntuu löytyvän jotain jonka suorituksesta en olekaan ihan varma. Päätin vieläkin vaan sinnikkäästi jatkaa, vaikka se suuri polte rally-tokoon puuttuu. Toko tuntuu enemmän mun jutulta. Vaikka tuon molemmin puolisuuden vuoksi olen miettinyt, että tää tekis hyvää Roverillekin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Roverin treenit on jonkin aikaa pyörineet samojen asioiden ympärillä ja aina välillä otan piristyksi mukaan jotain "muuta", kuten nyt vaikka vauhtinoutoa. Noudon "minä-kyllä-tiedän-miten-tää-menee- mä-asetun-sun-viereen-ota-mua-kii-ja-heitä-se-kapula-NYT!" ajatusta ollaan enemmänkin pyritty purkamaan ja tehty enemmän pitoa ja kapulasta henkisesti irti päästämistä treenailemalla samalla kentällä, -jossa ne kapulat vain ovat- ihan jotain muuta :D Saa nähdä saadaanko näiden tiettyjen asioiden kanssa vähän kehitystä aikaan, kun keskitytään niihin hetki tiivimmin. Tuo äänenkäyttö on toki asettanut tiettyjä raameja tekemiselle. On mietittävä aina miten tekee, jotta sen asian kanssa päästää eteenpäin. Se ehkä ansaitsisi oman postauksensa :D</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ai niin ja hyvänen aika, Roverhan täytti jo 9kk! Käytiin ihan puntarillakin tarkistamassa tilanne ja viimeisen kuukauden aikana paino oli pysynyt tismalleen samana 17,8kg. </div>
<div>
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=r93k7wWG-xQ">Videopätkä </a>Roverista 9kk</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-10708110170046275022017-03-19T13:07:00.000-07:002017-03-19T13:07:52.372-07:00KuulumisiaTaas on aika kulunut niin kovin nopeaan.<br />
Samoin Rover on kasvanut, 8kk mitat oli 55cm ja 17,8kg ja hyvää matkaa ollaan menossa jo kohti seuraavaa kuukautta. Rico on myös päässyt talvitauolta puuhastelemaan. Ricollehan muutokset elämässä on aina enemmän tai vähemmän raskaita ja Roverin saapuminen viime vuonna vei kaikki voimat, joten Rico sai jäädä suosiolla talvitauolle totuttelemaan uuteen elämään.<br />
<br />
Rover on kasvanut ja kehittynyt talven aikana fyysisen kasvun lisäksi henkisestikin monissa asioissa. Mä luulen, että juurikin tuo Kantoluodon Jarin kurssi on osunut meille todella sopivaan saumaan ja ollaan saatu noita tunnetiloja käsiteltyä parempaan suuntaan. Vieläkin niiden kanssa on tasapainoilemista ja tekemistä. Roverin kanssa nuo sisään tulot halleihin on olleet vähän räjähtäviä, mutta ne on nyt jo useamman kerran pysyneet hallussa haastavissa tilanteissakin. Tätä lähdettiin Jarin kanssa työstämään targetin kautta ja sen olen vaihtanut nyt matkalla ihan käsitargettiin, joka on kätevästi aina mukana ;) Rover on saanut aloittaa tehtävän tekemisen jo ulkona ja koko sisääntulo toistetaan tehtävää. Ruualla työskentely tuottaa tässäkin vielä helposti ääntelyä, mutta lelupalkka on toimivampi. Samoin kuin seuruissa olen tehnyt vaihtoa lelupalkkaan vähän kokeilumielessä. Koska se saa keskimäärin paremmin äänen pysymään kurissa. Ruualla saisin paremmin tarkkuutta, mutta kun se ääni.. Muuttujien määrä tähänkin on vielä vallan suurta. Mutta jotta tämä ei olisi niin yksiselitteistä, niin viime treenissä Rover kävi taas liiankin rennoissa fiiliksissä. Taisinkin saada kommentit, että teen niin tai näin, niin aina saan tasapainoilla, jotta pysytään ojien välissä.<br />
<br />
Jääviin ollaan kokeiltu ja haettu tapaa tehdä, välillä tulee huikean hienoja toistoja, mutta suurin osa on vieläkin vähän puoliteholla tehtyjä. Työkaluja niiden parantamiseen on kuitenkin toivottavasti löytynyt. Kyllä tuon sankarin kanssa uudenlaista työtä riittää, kun tyypillä on aika paljon tuota ajatusta ja älyä. Mitään ei voi treenata sille läpi opettamalla jonkin kaavan toimia ja olettaa, että kun joku tekijä poistuu Rou toimisi suoraviivaisesti niinkuin aina ennenkin. Mun pitäisi tsempata itse tämän asian kanssa enemmän. Paljonhan tuossa älykkyydessä on hyvääkin, mutta se tulee tuomaan mukanaan omat haasteensa.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=5q_W1RxRuKE">VIDEO ROVER 8kk</a><br />
Seuraaminen on yllätys yllätys ollut taas mulla paljon mielen päällä ja se ehtii kyllä elää suuntaan ja toiseen. Kun joku joskus kysyy, miten Rover on opetettu seuraamaan - niin öö.. Mitähän siihen sanoisi, se on saanut vähän tarjota, sitten sen kans on peruutettu, on tehty perusasentojen kautta, on imutettu.. Mitä vielä :D Kaikki keinot on luvallisia vai miten se meni ;)<br />
<br />
Rico sai puuhailun lisäksi käydä RT kisoissa pitkästä aikaa. Yksi voittajan käynti meillä oli silloin, ennen Roverin saapumista. Mutta nyt aktivoiduttiin jälleen tämän asian kanssa. Voishan noita juttuja treenata hieman enemmän, että olisi vähän varmempi olo mennä kisakehään. Mukavasti Rico kuitenkin työsti treeneissä, mutta temppujen ketjuttaminen jäi vähän heikolle ajan puutteen vuoksi (=kisat tuli niin nopeaan :D) Ekalla radalla oli paljon vasemmalla puolen tehtävää ja tuli heti sellainen olo, että tästä pitäisi kyllä selvitä. Kisatauko sai mut myös jännittämään ihan pirusti! Ja toki mä sain sen tartutettua Ricoon, sählättiin sit yhteistuumin ja tuntui, että vähän kaikki takkusi siellä ja täällä, rytmiä ei löytynyt. Tajusin kuitenkin ekan kerran uusia yhden mokan, joka olisi vienyt -10 pojoa. Iloisena yllätyksenä pisteet riittikin vallan hyvin hyväksyttyyn. 93p. ja sijoituttiin vielä 3. Toisella radalla olikin sitten oikealla puolen tekemistä huomattavasti enemmän, paljon puolen vaihtoja ja ei hirmuisesti pysähdyksiä. Tuntui, etten opi rataa millään ja haastetta tuntui toden totta olevan. Tälle radalle lähdettiin ihan toisella fiiliksellä ja Rico jaksoi säilyttää tuo iloisen rennon asenteen läpi koko radan. Se oli kyllä isoin juttu tuon koiran kanssa! Hienon fiiliksen kruunasi vielä täydet 100 pojoa, luokkavoitto ja RTK3 :) Ei kai tätä nyt tähän voi jättää ;)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-13600109045387335342017-02-17T11:29:00.001-08:002017-02-17T11:29:59.272-08:00Tie eteenpäin vie tääl menevää miestäTie on taas ehtinyt viedä meitä eteenpäin. Ollaan ehditty käydä mm. Korrin Juhan viettiseminaarissa, jossa Rover oli esimerkkikoirakoiden joukossa. Testailtiin lähinnä Roverin kohdalla palkkojen arvoa - ruoka vastaan lelu. Rover oli selvästi lelumiehiä ja voin allekirjoittaa sen kyllä. Juha sanoi, että Rou tekee ruuallekin motivoituneesti ja halukkaasti töitä, mutta kiihkeys puuttuu. Kyllä, nyt joku puki omat ajatukset sanoiksi. Ruuan arvon eteen on jouduttu tekemään töitä ja tehdään varmaan jatkossakin, koska on kuitenkin asioita, joissa haluan sitä jatkossa käyttää. Ruoka sellaisenaan ei ole niin valtavan arvokasta, mutta heti kun sen saa saaliiksi, niin arvo nousee.<br />
<br />
Viettisemmasta oli tarkoitus kirjoittaa ihan oma postauksensa, mut kun on olevinaan niin kovin kiire, ettei ole ehtinyt. Yksi oleellisia asioita oli kuitenkin tuo ajatusmaailma, että koira on niin kauan arkimoodissa, ennen kuin se vihjesanalla siirtyy työmoodiin ja samoin vihjesanalla takaisin arkimoodiin. Toisinsanoen koira ei saisi alkaa nostaa työmoodia päälle pelkästä kisapaikalle menosta tms. vaan pystyisi odottamaan pitkätkin kisapäivät rentona ja virittyisi vasta vihjesanasta. Tässä yhteydessä nousi esille myös treenit, joissa ei treenata yhtikäs mitään. Tai treenataan, sitä että vaan ollaan ja katsellaan kentän laidalla. Meilläkin on selvästi alkanut ilmetä hallin pihalle tulemisesta jo kiihtymistä ja yksi arvokas treeni olisikin käydä vain olemassa siellä hallin pihalla/hallissa.<br />
<br />
Rover tuntuu usein olevan askeleen edellä minua. Tätäkö tämä bordercollien älykkyys on? Rawn jälkeen mun on niin vaikea pysyä välillä Roverin ajatuksen juoksun mukana. Mutta lähes aina havahdun siihen miten olin jälleen tuota älykkyyttä jäljessä. Yleensä, kun joku juttu ei onnistu tai Rou muokkaa käytöstään väärään suuntaan mä voin kävellä peilin eteen katselemaan syyllistä silmiin. Kaikki tapahtuu nopeasti niin hyvässä kuin pahassa.<br />
<br />
Tässä välissä ehdittiin käydä myös valmennusryhmän Oilin treeneissä. Meillä oli työn alla jäävät. Ja jotenkin keskusteltiin paljon Roverin äänen käytöstä:D Mut ne jäävät on olleet vähän tylsät.. Ne tehdään silleen kuin sattuu huvittamaan. Tässä päästään taas tähän mitä Juhakin Roverin tekemistä ruualle kommentoi. Kyllähän se tekee, mutta siiitä puuttuu jotain. Ei ole riittävää tekemisen meininkiä. Ei anna itsestään sitä mitä voisi. Ja se on jotenkin ärsyttävää, kun tiedostaa mitä kaikkea siellä pinnan alla on, mut ne suuntautuu omavalintaisiin asioihin. Meidän haaste on siinä, että kun yritän saada lisää asennetta, niin saan räyhäämistä päin naamaa. Kaveri kiihtyy kyllä, mutta kiihkeys ei mene sinne jalkoihin ja kroppaan vaan äänijänteisiin. Yleensä niitä huutavia koiria rauhoitellaan ja musta tuntuu, että kun tätä pitäisi vaan nostaa.<br />
<br />
Vähän videopätkää treeneistä - taitaa olla lähes kaikki tammikuun puolelta.<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=RRFmMDJviK4">ROVER 7kk</a><br />
Tosin eipä tuo tämän päivän tilanne ole noista jutuista edennyt. Päin vastoin. Seuruuseen ollaan yritetty etsiä tasapainoa ja noissa pätkissä se alkoi tuntua jo aika hyvältä, kunnes mä tajusin, ettei näin fiksua koiraa huijata tippaakaan. Rover vastasi täysin mun treeniin ja alkoi hakeutua pois kohteesta työskentelystä. Kätevänä siirsi seuruu paikkaa eteenpäin, jotta käsi jäisi hänen päänsä taakse. - ihan niinkuin minä sen sille opetinkin.. Nyt ollaan tilanteessa jossa pyritään palaamaan kohteen kanssa työskentelyyn ja kohdetta pitäisi vaan pikkuhiljaa päästä vaihtamaan. Mutta toisaalta on kovin turvallista syötellä sitä tuossa vierellä, jotta sen paikan arvo nousisi vaan ihan loputtomiin. Ei kai meillä kiirettä minnekään ole, usein siis syötän osan ruuista perusasennossa tai seuraten.<br />
<br />
Nyt Rover on kasvunsa kanssa sellaisessa vaiheessa, että olen vähän himmannut tiettyjen asioiden treenaamista. Etu- ja takapää ovat venähtäneet, eikä ne ole nyt parhaalla mahdollisella tavalla hallussa. Käytiin ekan kerran fyssarilla harjoittelemassa ja samalla katsottiin vähän jumppaohjeita noille "päädyille". Mitään huolestuttavaa ei ilmennyt, eikai olisi kuulunutkaan. Mulla on vaan ollut jotenkin kamala pelko koko aika sairastumisesta. Turhaa kai pelätä ennakolta ja aiheetta, mutta ympärillä on ollut vähän liikaa kaikkea murhetta. Ja Rawn kanssa koettu ei kai ihan heti pyyhkiydy mielestä pois.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-89249962058092986702017-01-21T04:36:00.000-08:002017-01-21T04:41:51.101-08:00KurssiviikkoKaikennäköistä on taas ehtinyt tapahtua matkalla. Viime viikolla yksi päivä kotiin tullessa Roverin naama oli turvonnut ihan muodottamaksi. Ei auttanut kuin lähteä eläinlääkäriin tarkistamaan tilanne. Onneksi sentään hengitystiet oli vielä säästynyt turvotukselta. Sinne me jäätiin seurantaan ja kortisonia suoraan suoneen. Lopulta turvotus saatiin aavistuksen laskemaan ja lääkkeiden kanssa kotia kohti. Joku mystinen allerginen reaktio, jolle ei oikein mitään järkevää syytä lopulta koskaan löytynyt. Edellisenä iltana olin antanut tavallisuudesta poikkeavaa ruokaa, mutta allerginen reaktio olisi pitänyt olla nähtävissä aamuun mennessä, mutta Rou oli aamulla ihan normaali ja vasta päivän aikana reaktio oli käynnistynyt. Turvotus kuitenkin saatiin laskelmaan kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, eikä toistaiseksi ole sen koomin ongelmia ilmennyt.<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi21vX7bJaNg5YkhI0eWe4msDyetzMAnjX2snn2h7Bp83qQayAKggkKMo_P320N8gkX8SiPj5YZlw59tSs_N2ePF76DU1eLPbXOOkoyf1nVpY3yCoSkk1X57iXAvt5OPYnSsO-F1-Znh7X3/s640/blogger-image-674781643.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi21vX7bJaNg5YkhI0eWe4msDyetzMAnjX2snn2h7Bp83qQayAKggkKMo_P320N8gkX8SiPj5YZlw59tSs_N2ePF76DU1eLPbXOOkoyf1nVpY3yCoSkk1X57iXAvt5OPYnSsO-F1-Znh7X3/s400/blogger-image-674781643.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Sunnuntaina ehdittiin pyörähtää valmennusryhmän treeneissä ja siellä se pikkupelle istui isojen poikien ja tyttöjen kanssa ihan ekaa kertaa hetkisen paikalla oloissa. Tuli ihan huikea olo, kun pujoteltiin ihmisten välissä ja sain Roverin pysymään mun mukana. Samoin muiden koirien läsnäollessa alkaa olla luottoa astetta enemmän. Tosin jos en ole hereillä, niin hetkessä se kyllä lähtee. Mutta ollaan me kyllä lähtötilanteesta edetty! Halliin meneminen on vaan jotain ihan kamalaa..<br />
<br />
Ja kuin tilauksesta maanantaina päästiin aloittamaan Kantoluodon Jarin pentujen/ nuorten koirien kurssilla. Kurssin aloituspäivä oli todella mielenkiintoinen. Liikkeelle lähdettiin sitä kautta, että pyrittiin purkamaan ympäristöstä johtuvat jännitys/stressitilat, jonka jälkeen koira kykenee paremmin keskittymään. Jari erottelee koiran tunnetilan ja viretilan ja haluaa pureutua siihen tunnetilaan, ettei kävisi niin, että huono/ei toivottu tunnetila peittyy ja jää elämään korkean vireen "alle". Isossa merkityksessä on myös ohjaajan ja koiran yhteistyö, ajatuksena että palkka ei ns. saisi tulla koiran ja ohjaajan väliin. Jarin näkemyksen mukaan suorituksen energia saadaan saaliista ja loistokkuus suhteesta. Kurssilla puhuttiin paljon aktiivisesta luopumisesta. Näennäisesti koira voi vaikuttaa hyvinkin passiiviselta, luopuessaan aktiivisesti paikoillaan esim. istuen. Aktiivisuus syntyi koiran aloitteesta ja ilmensi keskittynyttä tunnetilaa, eikä koira saanut alkaa väistää luopumisen kohdetta.<br />
<br />
Tässä vielä lyhyesti muistiinpanoja ja lisää omia ajatuksia:<br />
<i>Koulutuksen edellytykset:</i><br />
<i>* Ympäristöoppi</i><br />
<i>* Sosiaalisuus</i><br />
<i>* Suhde</i><br />
<i>* Motivaatio</i><br />
<i>Tottelevaisuuden kulmakivet:</i><br />
<i>* Yhteistyö</i><br />
<i>* Aktiivisuus</i><br />
<i>* Keskittyminen</i><br />
<i>* Motivaatio</i><br />
<i>(Ei tekniikka edellä, vaan ensin työstetään aktiivisuus ja yhteistyö)</i><br />
<i><br /></i>
<i>Luo mielikuva haluamastasi suorituksesta. </i><br />
<i>Erottele viretila ja tunnetila</i><br />
<i>Oppimisen tunnetila: varma, halukas, innokas, utelias, keskittynyt, motivoitunut, prosessoiva.</i><br />
<i>Ohjaajan oma asenne. Mitä tunnetta koiraltasi haet, elä sitä tunnetta. </i><br />
<i>Ohjaaja on vastuussa koiran motivaatiosta. Rakenna treeni niin, että koiralle on mahdollista ja motivoivaa oppia.</i><br />
<i>Koulutuksessa vahvistetaan päämäärää, ei niinkään vauhtia. Vauhti tulee kun koira tietää päämäärän ja riittävän motivoitunut etenemään sinne (esim. perusasennon paikka).</i> ^Sivuhuomiona tähän - tämä on itselleni yksi asia, minkä nieleminen sellaisenaan on vaikeaa. Ricon jättämät traumat elää yhä ja jos nyt kouluttaisin Ricon alusta, tekisin sen aivan toisin kuin aikoinaan. Toki oma ajatusmaailma on karkeasti ollut, että koulutan joko tekniikka tai asenne (=vauhti) edellä. Ja Ricon koulutuksesta jääneiden oppien myötä ehdottomasta asenne edellä. Mutta nyt kurssilla tuotiin esille kolmas palikka - tuo aktiivisuus ja yhteistyö.<br />
<br />
<i>Aktiivisuus</i><br />
<i>* määrittää se kuka tekee aloitteen. </i><br />
<i>Koira tekee -> koira aktiivinen. </i><br />
<i>Ohjaaja tekee -> koira reaktiivinen</i><br />
<i>* Viettienergia ei itsessään ole aktiivisuutta. Korkeassa energiassa työskentely voi olla reaktiivisuutta. Matalassa vietissä koira voi taas olla aktiivinen.</i><br />
<br />
Yksi pointti treeneissä oli se, että tekeekö koira siksi kun pitää, vai siksi että se itse haluaa. Treenistä ei kuitenkaan tehty ainoastaan mekaanista naksuttelua vaan kehotettiin ohjaajia olemaan koiransa kanssa läsnä. Tästä tykkäsin itse erityisesti. Jos oikein ymmärsin, niin koira koulutetaan luopumaan ruokakädestä, eli ei ns. imuttaen työstettäisi enää sen jälkeen mitään, vaan koiraa voidaan ohjata niin, että se pitää pienen etäisyyden käteen koko aika - siitä luopuen. Ja jos halutaan koiran tekevän jotain niin, että se on kädessä kiinni - se voidaan toteuttaa käsitargetin tavoin. Luopumisen opettaminen on tuttua, mutta en ole itse koskaan vienyt sitä siihen pisteeseen, että koira ei saisi enää muissakaan yhteyksissä tulla käteen kiinni.</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKZHy6zAUl7PnbfG5sT3PpDLSmDLfxDssF1HRY9bfaSIWShk4RkJp0gb7ikSNKSv0YTUQZjBX9lQz5q6pPtxdHBv3zVr_6Ol-b6twFr-RoJLGp9HVwh3l0EJzmMM1AfC0ko_QsWTwkHe4C/s640/blogger-image-965645865.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKZHy6zAUl7PnbfG5sT3PpDLSmDLfxDssF1HRY9bfaSIWShk4RkJp0gb7ikSNKSv0YTUQZjBX9lQz5q6pPtxdHBv3zVr_6Ol-b6twFr-RoJLGp9HVwh3l0EJzmMM1AfC0ko_QsWTwkHe4C/s400/blogger-image-965645865.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Roverin treeni aloitettin tuomalla koira treenitilaan ja mun piti olla hiljaa ja suht passiivinen, vähän sain kävellä ympäriinsä. Rover esitti juuri sitä, mitä siltä tällaisessa tilanteessa osasin odottaa. Ensin se haukahteli, pöhisi, kiljui ja hyppi & tempoi sähköjäniksenä ympäriinsä. Sitten kun laskeuduin lattialla istumaan se alkoi ottaa oma-aloitteisesti kontaktia, mutta jatkoi kiljahtelua johon mukaan alkoi tulla turhaumaa kun hänen kiljahdellen tehdyt peruutukset ym. liikehdintä ei tuottanut palkkaa. Tavoitteena oli saada palkattua optimaalisempaa tunnetilaa. Ensimmäiset palkkaushetket oli pakko ujuttaa hetkiin kun Rover katseli muualle, koska hakiessaan kontaktia minuun ääni tuli heti mukaan. Tämän kautta pystyttiin pian palkkaamaan jo oma-aloitteisesti ja _HILJAA kontaktia hakevaa koiraa. Ekassa setissä palkattiin käytännössä vaan aktiivisuutta.<br />
<br />
Ennen toista settiä ehdittiin odotella ulkona hetki ja leikittiin siinä odotellessa. Toisessa setissä Rover tuli sisälle hyvin samalla tyylillä, mutta nopeasti palasi mun luo ja pystyi pysymään paljon paremmin hiljaa. Yksittäisiä ääniä tuli kyllä, muttei yhtään niin paljon kuin ekalla kerralla. Päästiin siirtymään aktiivisuuden tarjoamisesta luopumisen treenaamiseen. Rover myös alkoi tarjota istumista ja perusasentoa. Tehtiin muutama maahanmenokin siinä samalla. Tässä Jari kehotti minua palkkaamaan pienellä viiveellä asennossa pysymisestä. Rover oli ensimmäisessä ja toisessa setissä aivan kuin eri koira, joka taisi vähän hämmentää ;)<br />
<br />
Itse mietin kuinka paljon tekemistä oli tuolla leikkimisellä ennen sisälle treenitilaan menoa. Tosin Rover on esittänyt kautta pienen ikänsä tuota, että ensimmäisen kerran treeneihin mennessään se on ihan kamala ja ympäristö vie miestä. Toisella kerralla se on usein paljon keskittyneempi. Muistan tämän tapahtuneen jo ihan ensimmäisillä pentuvideoilla, joita Katri meille lähetti. Pentuja päästettiin yksin ensimmäistä kertaa tutkimaan taloa ja silloin Rover ei vastannut ollenkaan Katrin "pentupentu" kutsuun vaan keskittyi vaan ympäristön tutkimiseen, mutta toisella kerralla taisi jo reagoida paremmin. En silloin tajunnut, että tämä ominaisuus taitaa olla aika tiukassa tässä koirassa. Samoin muistelen Katrin kertoneen, että ensimmäisellä kerralla hallilla Rover ei ollut oikein leikkinyt kunnolla ja oli ollut vähän omissa maailmoissaan.</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsQHj_TOaf9igIUHRcDzxcsQGraxW5E1Wv_9hp7qNXw_0BKfWG0V3Oo-39UFUwt7mweNw_d_hRv52N3VzgHg1TN5X9LYk0YuqbF995f_3Nk3f8cPsdUQilqBIS0QTFzGiVvzGkSogpdGwP/s640/blogger-image--1213712604.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsQHj_TOaf9igIUHRcDzxcsQGraxW5E1Wv_9hp7qNXw_0BKfWG0V3Oo-39UFUwt7mweNw_d_hRv52N3VzgHg1TN5X9LYk0YuqbF995f_3Nk3f8cPsdUQilqBIS0QTFzGiVvzGkSogpdGwP/s400/blogger-image--1213712604.jpg" width="356" /></a></div>
<br />
<br />
Kyseinen kurssi pureutuu sen verran syvälle, että tulee olemaan mielenkiintoinen kevät. Keskiviikkona starttasi myös yksi kurssi agilityn saralla - tosin vielä pysytään esteiltä pois. Ehtiihän tota myöhemminkin. Ja vielä viikon päätteksi sunnuntaille olisi luentoa luvassa. Kunpa vain pysyttäisiin terveinä ja saataisiin nauttia yhteisestä tekemisestä.</div>
Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-48043790456852156022017-01-08T09:34:00.000-08:002017-01-08T09:42:35.745-08:00"Mul on tyylii ja pahan pojan tavat"Vuosi 2016 oli ja meni. Musta ei ole näköjään sitä muistelemaan tai saatikka mitään järkevää kirjoittamaan, ilman että sydän verellä sen pystyisin tekemään - niin yritetään elää mieluummin tässä ja nyt.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDv2xNvv5Sx5cu17sORzoLJgI4tSHODVaXDpT41EbKIMpGWoBOd6OfldRHe5LO4LPzcRvBj6Gkkhs_jTz-zmbEANmCHyfTHIJWxQsDhcFnCQQpqRcCwc3NCgEEm1ZmWBFRRLwST7RcW6Xm/s640/blogger-image-229735254.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDv2xNvv5Sx5cu17sORzoLJgI4tSHODVaXDpT41EbKIMpGWoBOd6OfldRHe5LO4LPzcRvBj6Gkkhs_jTz-zmbEANmCHyfTHIJWxQsDhcFnCQQpqRcCwc3NCgEEm1ZmWBFRRLwST7RcW6Xm/s400/blogger-image-229735254.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Roverin treenit on jälleen lähteneet rullaamaan joulutauon jälkeen. Kaverille iski pohjoisen reissulla pöhinäkausi entistä isompana päälle. Siellä se pöhisi metsälle, ikkunan varjoille ja ties mille. Täällä taas se pöhisee ja haukahtelee ihan kaikelle, naapurin mummot, papat, lapset, aikuiset, koirat, kissat, oravat, linnut, autot, lumikolat, tuuli.. ja varmaan ihan kaiken varalta vielä. Voi hypätä kesken unien, kun ulkoa kuuluu jotain epäilyttävää ja juosta pöhinän kanssa ovelle. Pissalla käydessä viimeistään siinä kohtaa kun on pissannut, niin pitää huutaa "pöh" ja juosta sisälle tai jäädä aidalle huutelemaan.<br />
<br />
Rover on kyllä vallan äänekäs muutenkin. Leikkeihin kuuluu yleensä ääni. Myös Ricon kanssa juostessa huutelee helposti, jälkeen jäädessä voi alkaa kiljua, pysäyttää Ricoa huutamalla ja hyökkäämällä kaulaan kiinni. Ihme kyllä Rico antaa Roverin tehdä tämän. Tosin Ricokin innostuu välillä leikkimään, niin että huutaa ja hyökkäilee Roverin "kimppuun". Huvinsa kullakin, tämä näyttää olevan beeceestä tosi kivaa. Mielenkiintoista tässä on se, että tämän leikin aikana Rover on täysin hiiren hiljaa. Äänen käyttö tosin ei jää vielä näihinkään tilanteisiin. Remmissä kulkeminen voi olla välillä yhtä piipitystä ja kiljahtelua. Odotusarvo vapaaksi pääsemisestä kasvaa niin suureksi. Hallille meneminen ja nyt jo takakontin luukun avaaminen saa aikaan piipitystä. Oon joutunut jo jättämään Roun autoon odottamaan, pääsee ulos sitten kun malttaa pitää suunsa kiinni. Tuntuu vaan välillä, että piipitys ei lopu oikeasti kunnolla, ennen kuin pääsee purkamaan itsensä. Esim. lenkillä pystyy hetkellisesti olemaan hiljaa vapaaksi päästäkseen, mutta mielentila on vielä väärä ja jos matkaa jatketaan piipitys jatkuu jossain kohtaa. Mutta kun saa juosta hetken, tasaantuu ja pystyy muuttamaan virettään ja näin olemaan aidosti hiljaa siinä remmissä.<br />
<br />
Tätä äänenkäyttöä esiintyy myös treeneissä. Rover on kyllä jännä tyyppi, se ei välttämättä näytä ulospäin mitenkään kiihtyneeltä, mutta ääni voi tulla tosi helposti. Ääntä tulee ympäristöstä johtuvista syistä, turhautumisesta ja sitten ihan kiihtymisestä.<br />
<br />
Palkkausasioita olen pyöritellyt nyt mielessä enemmän. Hampaiden poiston vuoksi joulukuulla pidettiin kokonaan taukoa lelun käytöstä ja tehtiin töitä ruokapalkalla. Ruualla leikittiin tämän myötä enemmän ja saatiin sen arvo uuteen valoon Roverin silmissä, kun sitä lelua ei vaan ollutkaan hetkeen tarjolla. Tässä pääsin nyt toteuttamaan Suskin joulukuun treenien ajatuksia. Lyhyesti sanottuna, kun treenaa ruokajuttuja, niin se kyseinen setti mennään läpi ruualla. Ainakin tällaisena kuurina tämä on parantanut Roverin tapaa ja asennetta työskennellä ruualle. Suski näki meidän treenin - jossa siis ensin leikin, tein treeniosuuden ruualla ja leikin jälleen lopuksi - niin, että Rover pettyi kun "joutuu" tekemään töitä ruulla ja haluaisi mieluummin leikkiä. Luonnollisesti tämä ei palvele sitä toivottua työskentelytapaa. Kyse ei ole siitä, ettei koira tiedä mitä palkkaa odottaa/saa ja pettyisi siksi, itse asiassa se tietää vähän turhankin hyvin - muuttaa työskentelytapaansa jo ennakolta. Se pettyi siksi, että sen mielestä tällä hetkellä vain yksinkertaisesti se lelu olisi ollu parempi vaihtoehto. Eikä kyse ollut siitä, että Rou ei olisi tehnyt töitä ruualle, vaan siitä millä asenteella ne työt tehtiin.<br />
<br />
Suun parannuttua, kun lelu otettiin mukaan jälleen niin leikkikin sujui paljon paremmin kuin hammaspuolena, eikä ruoka ainakaan toistaiseksi ole kokenut inflaatiota. Olen tehnyt nyt treenejä, joissa tehdään molemmilla palkoilla juttuja ja koko paletti tuntuu toimivan jopa paremmin kuin ennen. Rover todennäköisesti ilmentää jatkossakin tätä, että lelu on noin paljon arvokkaampi, niin jatkan varmasti treenejä ruuan arvon eteen.<br />
<br />
Tänään päästiin iloiseksi yllätykseksi mukaan Oilin koulutukseen. Rover sai tehdä lätkätreenejä ja perusasentoa. Mun leluviritelmää motivaattorina ei tuomittu ihan totaalisesti :D Lisäksi tehtiin Roverilla ihan pysymistä lätkällä ja palkkailua siitä. Samoin ruudun korjaustreeni tyyppisesti eri suunnista lätkälle hakeutumista. Rauhaa lätkällä olemiseen ei meinannut oikein löytyä, sitä pitää nyt jatkaa ihan perustreeninä. Pidemmältä matkalta lelulle juoksutukset on tuoneet tähän parempaa asennetta, mutta läheltä on aika löntystelijä korjauksia tms. tehdessä. Mut on tämä mennyt jo lähtötilanteesta eteenpäin. Koira ei saanut koutsilta noottia löntystelystä vaan enemmänkin minä vauhdin tavoittelusta. Samoin minä sain noottia liian tiukoista kriteereistä, vähän vois löysää tässä kohtaa ;)<br />
<br />
Perusasennossa jalat on alkaneet elää omaa elämäänsä ja ovat ties missä väärissä asennoissa. Koko homma pilkottiin ja yksinkertaistettiin ja kas kummaa kun jalatkin alkoi näyttää jo vähän paremmalta. Jätin Roun istumaan ja menin sen viereen, jossa sen piti ryhdistäytyä perusasentoon ja siinä se. Tässä oli vielä oleellista, että kädestä ei saisi ihan vielä luopua, vaan käsi olisi ylhäällä/ selän takana. En varsinaisesti ollut ehtinyt kunnolla aloittaa korjausliikettä tuolle jalkaongelmalle, niin tämä tuli sopivaan saumaan :) Jälleen mua vähän varoiteltiin ylivirittelemästä tuota menopeliä, kai mä joku päivä uskon sen ;)<br />
<br />
Lopuksi vielä parit vanhemmat videot:<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=cwJP2_qozoc">Rover 6kk</a> - viime vuoden puolelta tämäkin lomailun jälkeen taas hallilla katsomassa, et missä me mentiinkään.<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=xYeN7hysTao">Rover 5,5kk</a> - jotain puuhasteluita joulukuun puolelta.<br />
<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-847156059218203172016-12-30T12:32:00.001-08:002016-12-30T12:38:34.608-08:00Joulun aikaaJoulua vietettiin perinteiseen tapaan pohjoisen suunnalla ja tälläkin kertaa lumen keskellä. Koirat on saaneet lenkkeillä vapaana metsässä ja jäällä. Pakkasin kaiken varalta mukaan Roverille pidemmän liinan (jota ei olla hetkeen tarvittu enää etelän huudeilla), mutta tyyppi oli niin hyvin kuulolla, ettei liinalle ollut mitään käyttöä. Pohjoisen päättymätön vapaus ei vienyt miestä mennessään. On se ehkä sittenkin bordercollien verta ;) Kyllä meidän yhteinen alkutaipale olikin välillä kovin tuskainen ja kivinen. Meinasi usko loppua, että niinköhän tästä pennusta ikinä taipuu mulle yhteistyökykyistä koiraa. Mutta on siitä taipunut, pikkuhiljaa mun arvo on kasvanut ja meidän yhteistyö on alkanut rakentua pala palalta. Näitä portaita on hyvä kiivetä yhdessä ylöspäin.<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4sF7gUaYK_5d8nSO8fe-71yWI9A_h-tkcPzfSSHGxf7aeLESU4J-83o0hwmxH6SjZKQVGjO3JTGI5rJHWn0o8QpN_1Y5z3DhhTZPMoYx4hYXvexEyMErrggIwNFuGQMbVMacjSVWwCHTh/s640/blogger-image-420862525.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4sF7gUaYK_5d8nSO8fe-71yWI9A_h-tkcPzfSSHGxf7aeLESU4J-83o0hwmxH6SjZKQVGjO3JTGI5rJHWn0o8QpN_1Y5z3DhhTZPMoYx4hYXvexEyMErrggIwNFuGQMbVMacjSVWwCHTh/s400/blogger-image-420862525.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Rover oli jopa rasittava välillä lenkeillä pyöriessään ja hyppiessään mun edessä ruinaten lumen heittoa. Kyllähän se juoksi ja rälläsi, mut enpä olisi uskonut, että tuo pentu tulee oma-aloitteisesti pyytämään multa tekemistä - kun tarjolla ja vapaus ja Ricon seura. Ihmeitä tapahtuu, ainakin joskus satunnaisesti, mielenhäiriössä.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvQU3EbTLuThQcR6p3E91Xqe-N_kLPZW_o1C1DIPM1Ml9KXGxMTbzKPxRpqApRheDSWr_Jwd3miE9wW0qUuwqtSyIINYPnQIayetyJmFeG6otGLdtN4Bx7UR-BFHOeippkBql0NjL9H9Sg/s640/blogger-image--1998744585.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvQU3EbTLuThQcR6p3E91Xqe-N_kLPZW_o1C1DIPM1Ml9KXGxMTbzKPxRpqApRheDSWr_Jwd3miE9wW0qUuwqtSyIINYPnQIayetyJmFeG6otGLdtN4Bx7UR-BFHOeippkBql0NjL9H9Sg/s400/blogger-image--1998744585.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNrIfDtzjT86Y2Rhgy_cATx909yHcK3FOBWJzgx2RSVsQmg0wYnoAI2OBrystwj2qea1rOzaIeVVp23VcWjjrF1mcdrH9iuKobR7xqJUr2B_Qvoti9nLTyhhiEwg9YyQdTGZkvQyjhM7Kb/s640/blogger-image-871898985.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNrIfDtzjT86Y2Rhgy_cATx909yHcK3FOBWJzgx2RSVsQmg0wYnoAI2OBrystwj2qea1rOzaIeVVp23VcWjjrF1mcdrH9iuKobR7xqJUr2B_Qvoti9nLTyhhiEwg9YyQdTGZkvQyjhM7Kb/s640/blogger-image-871898985.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiizLw79IaVztfOAfBxZDHmt5esmR5G5akzvWQoaz8lvNnMkO3IeVHqM3e-1Rwc6zyfq5FADjQdELhg5tGsv7GQKQPX9ywqMUqF-MbqMneTJHO-Xl2RQ_YqWDIG9IRXULCWSBtLLGo0e9P_/s640/blogger-image-162044586.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiizLw79IaVztfOAfBxZDHmt5esmR5G5akzvWQoaz8lvNnMkO3IeVHqM3e-1Rwc6zyfq5FADjQdELhg5tGsv7GQKQPX9ywqMUqF-MbqMneTJHO-Xl2RQ_YqWDIG9IRXULCWSBtLLGo0e9P_/s400/blogger-image-162044586.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWLYyiud9Iyy0MnSnPf3I8gHdo-rVtWGezZ7T9tOg_W-c_Fzx7wCqgrhOp5IbpFnkiTn8KrDNEtC0dCePuMJkmI1BuN_sFNh92knBtGNyuPHVghigoSd1A73fpSTZzm8I2ev5IWZjBube8/s640/blogger-image-118842130.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWLYyiud9Iyy0MnSnPf3I8gHdo-rVtWGezZ7T9tOg_W-c_Fzx7wCqgrhOp5IbpFnkiTn8KrDNEtC0dCePuMJkmI1BuN_sFNh92knBtGNyuPHVghigoSd1A73fpSTZzm8I2ev5IWZjBube8/s400/blogger-image-118842130.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjicNaMPcwCi-7JAC0dz3wz-FJ_0VZDerXtNcLOFqVgBlkQ9yikt_8td5mQ__LsRAj63P0A8SPeZXHDaF9GRCkrOFBMKyuX4NoZiT5MKXTwb_84vdYPlaDC5_2jQ5diLnmm-Ux8V6Ycbmwk/s640/blogger-image-707463045.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjicNaMPcwCi-7JAC0dz3wz-FJ_0VZDerXtNcLOFqVgBlkQ9yikt_8td5mQ__LsRAj63P0A8SPeZXHDaF9GRCkrOFBMKyuX4NoZiT5MKXTwb_84vdYPlaDC5_2jQ5diLnmm-Ux8V6Ycbmwk/s400/blogger-image-707463045.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9vPtv4wqyJzEKq5P2uWGjhWbkbtsGf84z7009jkBllCBJ0j8KGUEjNdKRy5eOkyY3DuvL3eM4Mi0BaNVqWicnRPjs2u6LhZ6_b6TWO8FuRNOehhhDk8z7V2_bjNuGuJ-Rcv2ikv-TH0-l/s640/blogger-image-851788354.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9vPtv4wqyJzEKq5P2uWGjhWbkbtsGf84z7009jkBllCBJ0j8KGUEjNdKRy5eOkyY3DuvL3eM4Mi0BaNVqWicnRPjs2u6LhZ6_b6TWO8FuRNOehhhDk8z7V2_bjNuGuJ-Rcv2ikv-TH0-l/s400/blogger-image-851788354.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiroj6uLJHX9qMhsMErFAUqRFUXk1mtEWZXs2g6kqNstunzXdaNMdCGa1EkRIAQlhx990_i8-bhdkx8XWA6hr5LwJYAsQrFlj2ap-SPW670VWqTz-8G0U1G-91QygXudlqxLMlNJDECVQvq/s640/blogger-image--1197450485.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiroj6uLJHX9qMhsMErFAUqRFUXk1mtEWZXs2g6kqNstunzXdaNMdCGa1EkRIAQlhx990_i8-bhdkx8XWA6hr5LwJYAsQrFlj2ap-SPW670VWqTz-8G0U1G-91QygXudlqxLMlNJDECVQvq/s400/blogger-image--1197450485.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiooEpJ8gfT1x4WP-0T3DX_sO2eJ0DzSyfqk0W2DFc3j7m3nKXUHg3GLXAWorNlDblyptdeeokew7MHyh-tKxBRr7eTR3t5N8Z0m0KJtqTHGCIH2YCTWVEWtHnswI-e9SJ_AAY4BV8WyQjP/s640/blogger-image--2024006820.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiooEpJ8gfT1x4WP-0T3DX_sO2eJ0DzSyfqk0W2DFc3j7m3nKXUHg3GLXAWorNlDblyptdeeokew7MHyh-tKxBRr7eTR3t5N8Z0m0KJtqTHGCIH2YCTWVEWtHnswI-e9SJ_AAY4BV8WyQjP/s400/blogger-image--2024006820.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both;">
Ricolla meni myös vähän kovaa. Se innostui aina huutamaan Roverille ja "hyökkäili" sen kimppuun haukkumisen kera. Jyräsi Routa pois tieltään jne. Mutta tuo hullu bordercollie tuntui vain nauttivan moisesta menosta. On se hyvä, että sillä on luonnetta kestää kelpien leikkejä ja hyvä, että Rico on itse riittävän fyysinen kestääkseen Roverin leikit :D Vähän Ricon ilmeitä ja "pirun parta" ikuistettuna. Aika epätarkkoja ovat, mutta oli pakko kasata ne tähän ;)</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmV7Dgj10QzuzlL4f0Em-YKT6gHRWXRDlm3Svk3ZaW82YFNtcgZBNAgKU1lxy5sZLiNmbp_blthSbpC2sfloM03pM7c2paDoooWsLNOTjgX_wRuN2eE59b4wA_ODvkASu5VYlJJuYLl8At/s640/blogger-image-330548227.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmV7Dgj10QzuzlL4f0Em-YKT6gHRWXRDlm3Svk3ZaW82YFNtcgZBNAgKU1lxy5sZLiNmbp_blthSbpC2sfloM03pM7c2paDoooWsLNOTjgX_wRuN2eE59b4wA_ODvkASu5VYlJJuYLl8At/s400/blogger-image-330548227.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguBoXcgLSmYVq6g7lAc5iZ4wIAWneOXr72iOM_dCOEPJvYX3NYR-eV9UUuYamL1qGZ1fzhdUWFeBcDC3arsOdQQ7r97C-lpFhmNtuGjrF7EFSBvP7bH5lEaRVcZ601HSiit0XeeqPi7O2X/s640/blogger-image--681333421.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguBoXcgLSmYVq6g7lAc5iZ4wIAWneOXr72iOM_dCOEPJvYX3NYR-eV9UUuYamL1qGZ1fzhdUWFeBcDC3arsOdQQ7r97C-lpFhmNtuGjrF7EFSBvP7bH5lEaRVcZ601HSiit0XeeqPi7O2X/s400/blogger-image--681333421.jpg" width="265" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMUZMLEzrRMVOy4tox8RpKl9xmkREO3Upm-N6VPZSfwpEwq93JJIgEgb8CWZjN0cRpk3byto7BXo_rfkUwwx75IbC0VKL-RIW3N9A1u59dSwdHQyb93q-0YW4SILAADxzMHp55pkgsTMm0/s640/blogger-image--1484598617.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMUZMLEzrRMVOy4tox8RpKl9xmkREO3Upm-N6VPZSfwpEwq93JJIgEgb8CWZjN0cRpk3byto7BXo_rfkUwwx75IbC0VKL-RIW3N9A1u59dSwdHQyb93q-0YW4SILAADxzMHp55pkgsTMm0/s400/blogger-image--1484598617.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwZ05XQ6Vsv1sp9V6TVdhuGOnXHoUnj946UqnRP4Vu7YnaeNLmsQOmVD_dvpLMM_4QxqJK6B9OWLu30fCqZNeZ_1iWqQ1r9q6C_OK0sgeNo5EM2IPxtfVlUmh9Okq-9lCO9a5S-gBqAsgN/s640/blogger-image-1623962476.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwZ05XQ6Vsv1sp9V6TVdhuGOnXHoUnj946UqnRP4Vu7YnaeNLmsQOmVD_dvpLMM_4QxqJK6B9OWLu30fCqZNeZ_1iWqQ1r9q6C_OK0sgeNo5EM2IPxtfVlUmh9Okq-9lCO9a5S-gBqAsgN/s400/blogger-image-1623962476.jpg" width="340" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNYvaGf6VTzmvA6AnXNSVc7UvZTxZ8B_BnY7k1woVSFh9sETTt_Nf0-OemniyFdP_O4QgHFxc-MiZ6asNXW65qxdThgmkWy-0sDBqXNKHMHK46LY_IsJnLyt9utQpfWKzBFB2x85XpxwQA/s640/blogger-image--845404865.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNYvaGf6VTzmvA6AnXNSVc7UvZTxZ8B_BnY7k1woVSFh9sETTt_Nf0-OemniyFdP_O4QgHFxc-MiZ6asNXW65qxdThgmkWy-0sDBqXNKHMHK46LY_IsJnLyt9utQpfWKzBFB2x85XpxwQA/s400/blogger-image--845404865.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">En saanut kuvaa Ricosta huutamasta hampaat esillä <br />
tämän parran kanssa :D</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Roverilla tuli myös täyteen kokonaiset 6kk. Tyypille on kertynyt painoa 15kg ja säkäkorkeus alkaa tavoitella Ricoa eli noin 52-53cm. Kasvu tuntuu nyt onneksi vähän edes hidastuneen, parin viikon takaa paino oli samoissa lukemissa.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjHLYRRoQKbKHEchojXE_HQNfukbqMKZuqevNhd5NiTQbHCKmh_UIcXGbrSgjQlXkGJjWM304yJrOmNdqIGc7RGnVtYc1XntRasJp-zvYmGjxifpsEwg2wfEXRHmZGnMVxqVjIWKZtAXci/s640/blogger-image-1527655881.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjHLYRRoQKbKHEchojXE_HQNfukbqMKZuqevNhd5NiTQbHCKmh_UIcXGbrSgjQlXkGJjWM304yJrOmNdqIGc7RGnVtYc1XntRasJp-zvYmGjxifpsEwg2wfEXRHmZGnMVxqVjIWKZtAXci/s400/blogger-image-1527655881.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kun oli rällännyt riittävästi ulkona hiivittiin salaa sohvalle ottamaan päikkärit :D<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-52577901401729255112016-12-18T08:48:00.000-08:002016-12-18T09:06:14.133-08:00Pikkujouluja ja lekurireissuaOlisi niin kovin paljon kirjoitettavaa, muttei millään ehdi aina kaikkea päivittää. Pitäisköhän mun ottaa sellainen lyhytsanaisempi lähestymistapa?<br />
<br />
Viime viikonlopuna käytiin Lempäälässä noiden kujelopentujen pikkujouluissa. Paikalla oli kaikki kuusi siskoa ja Rover ainoana uroksena. Olihan se jo selvästi isompi siskojaan, mutta taitaa tällä hetkellä olla veljistäänkin suurin. Syötiin, juteltiin ja pienesti treenattiinkin. On noissa paljon samoja ominaisuuksia, mutta jokainen on silti niin omanlaisensa. Rover ei selvästikään ole ollut pentueen helpoin koira, mutta en mä sitä vaihtaisi pois mistään hinnasta, -vaikka osa siskojen ominaisuuksista houkuttelevammalta vaikuttaakin ;)<br />
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQp12clYMjPMQBERF_q0tpId_p6P0eW0TOzqTs-ZVeuZQOgEFpKUWPQdR-w_JjtaQe-kuSSzadDwaECLyAdcnrLuA3Z8AdRHVA1JLZsuYpdwFngPUuW0PuFzaTP00XlGfG8Pj33idDh-Zu/s640/blogger-image-1517457931.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="165" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQp12clYMjPMQBERF_q0tpId_p6P0eW0TOzqTs-ZVeuZQOgEFpKUWPQdR-w_JjtaQe-kuSSzadDwaECLyAdcnrLuA3Z8AdRHVA1JLZsuYpdwFngPUuW0PuFzaTP00XlGfG8Pj33idDh-Zu/s400/blogger-image-1517457931.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Jos katse voisi tappaa :D" Vasemmalta: Rover, Love, Tina, Nila, Kulo, Metka, Popa ja Maili<br />
@Katri Mure</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Vieraaseen halliin meneminen oli Roverille taas todella vaikeaa hajumaailma vei mennessään ja kiihtyi haukkumaan ja piippaamaan. Tuo halliin meneminen saa kyllä tutuissakin halleissa kiihtymisen aikaan. Itse treeniosuuteen se pystyi keskittymään jo aika hyvin, alussa tosin ääni tuli mukaan tekemiseen. Halli tuntui jotenkin pienelle ja ahtaalle jo meille :D Rover alkaa olla sen verran isompilinjainen menijä, että seinät ahdistaa hetkessä.</div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivHDFwNrp8noNqtRoUShaN3o-iEV2e900LnpRXCd5DcyK7UTau4XMdxB73c5F7DGkt341vSsNf2ieEvQWxzJjk5_bZB_DpJ02Ezj_Vi1E_7HEhsa0YLKGe1m73j3QqjdSnNeTkmPmoc9BZ/s640/blogger-image-1037428908.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivHDFwNrp8noNqtRoUShaN3o-iEV2e900LnpRXCd5DcyK7UTau4XMdxB73c5F7DGkt341vSsNf2ieEvQWxzJjk5_bZB_DpJ02Ezj_Vi1E_7HEhsa0YLKGe1m73j3QqjdSnNeTkmPmoc9BZ/s640/blogger-image-1037428908.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">@Katri Mure</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHvGCKURVeYwA21x0XTygBFbSnmQCFY94DxgO5DUI1mSoDUFi7_nm5B3zEm5Mdn8EvuE9QPHuPJEmSlxtSerinEyDh8TYNAVtaUMqnHV51_miYrQ_KSekAKEO8RevAjcHzqLC62rwKP6qi/s640/blogger-image--1541325034.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHvGCKURVeYwA21x0XTygBFbSnmQCFY94DxgO5DUI1mSoDUFi7_nm5B3zEm5Mdn8EvuE9QPHuPJEmSlxtSerinEyDh8TYNAVtaUMqnHV51_miYrQ_KSekAKEO8RevAjcHzqLC62rwKP6qi/s400/blogger-image--1541325034.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Range Rover kiihdyttää ;) @Katri Mure</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe9DhovRihfDhM7Ajq6bxq-lq05E0aiRF1xxBYnKiHutW3S-_Nb9gOZhGiOrhLnUpRlIDj6Mn-gniXlCMDjvKgYXZL5Z3h0kGWK4BDqA44BTICdXvqYOztmHf8ivSC9kW9qRVdKh4q9_qx/s640/blogger-image-396241977.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe9DhovRihfDhM7Ajq6bxq-lq05E0aiRF1xxBYnKiHutW3S-_Nb9gOZhGiOrhLnUpRlIDj6Mn-gniXlCMDjvKgYXZL5Z3h0kGWK4BDqA44BTICdXvqYOztmHf8ivSC9kW9qRVdKh4q9_qx/s400/blogger-image-396241977.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">@Katri Mure</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tässä matkalla Rover on ehtinyt katkoa ylämaitokulmurinsa ja eihän ne enää katkeamisen jälkeen kovinkaan halukkaasti lähtenee liikkumaan, joten oli pakko käydä näyttämässä niitä lekurissa. Olihan sekin tuon kaverin kanssa keikka. Treenikaverit luonnehtii Roveria flirttailijaksi ja taitavat olla äärettömän oikeassa. Ensin mentiin eläinlääkäriaseman ovesta sisään hallitusti ja harjoitellun mukaisesti, mutta sen jälkeenhän se sisäänmeno on suoritettu ja alkoi pienimuotoinen rodeo. Siinä kun lopulta saan tuon rodeohevosen rauhoittumaan, niin se flirttailee minkä ehtii kaikille hoitsuille. Jep. Ja ne kaikki näyttää vielä olevan vallan ihastuneita mokomaan flirttalijaan. Hampaiden tilanne todetaan sen verran huonoksi, että ne on poistettava. Kun haen koiraa operaatiosta, hoitaja tuo Roveria mulle ja poistumme klinikalta saatesanoin: "Hei hei muru :)" Toki tähän liittyy huolenpitoa ja minun muistuttelua miten pidän Roverista parasta mahdollista huolta. Miten niin flirttailija? :D</div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0gDk46M9x0o1D_t_d2w3dbTaWbFuYovqP4HNOHEvorSC8E1QyjtYgQ5wTEWsElroEi_Zuu39b8DLXFct4m_Hu04lyuCXLx8-mlAiu-_HyAF6C6vPKFd_lgWty7s3dKD2FnJrGl1eiTIiX/s640/blogger-image--1283493402.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0gDk46M9x0o1D_t_d2w3dbTaWbFuYovqP4HNOHEvorSC8E1QyjtYgQ5wTEWsElroEi_Zuu39b8DLXFct4m_Hu04lyuCXLx8-mlAiu-_HyAF6C6vPKFd_lgWty7s3dKD2FnJrGl1eiTIiX/s640/blogger-image--1283493402.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joku oli aikamoinen sylikoira ekaa kertaa elämässään lekurireissun jälkeen <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt ollaan paranneltu suuta ja Rover on ollut todella raivostuttava, koko aika hereillä ja puremassa tai syömässä jotain ei toivottavaa. Eikä niitä luitakaan nyt ole voinut antaa.. En tiedä siksikö kaikki pitäisi saada syödä ja purra.. Tänään käytiin ulkoilemassa kunnolla, jotta tyhmäilyt jäisi vähän vähemmälle. Ensi viikolla meillä onkin edessä Roverin ensimmäinen joulureissu pohjoiseen. Jännää, toivottavasti se osaa käyttäytyä! :D<br />
<br />
Herra kelpie on päässyt hallille Roverin treenien siivellä välillä aksahumppailemaan ja ehkä moisesta aktivoinnista innostuneena alkanut taas puuhailla yksin ollessaan. Yksi päivä se oli avannut telkkarin ja piilottanut kaukosäätimen. Siinä sitä sitten kuumeisesti etsin ennen kuin löysin salaisen piilopaikan. Huomasin myös naapuritaloyhtiössä tehtävän ikkunaremppaa ja jo sekin voi olla äänineen Ricon puhailulle laukaiseva tekijä. Kun vain jokin muuttuu, niin ahdistus nostaa päätään. Ikuinen ongelma joka ei vaan poistu koskaan kokonaan. Toivon mukaan Roverista tulisi edes tasapainoisempi yksinolija.</div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJWP-7loHHjBalKpSzYlKOTXgQc4GJ8T8Zfz80kSWd1Kk6IlLOUwm3GLOYdTO1LlwJCin7IA1ByURLL3NJnLoM4g936gJJ0qgLhed_EF_36dyO78tgDEeRTpFU-oJc0lXTlMkeN3dW9l87/s640/blogger-image--1353673434.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJWP-7loHHjBalKpSzYlKOTXgQc4GJ8T8Zfz80kSWd1Kk6IlLOUwm3GLOYdTO1LlwJCin7IA1ByURLL3NJnLoM4g936gJJ0qgLhed_EF_36dyO78tgDEeRTpFU-oJc0lXTlMkeN3dW9l87/s640/blogger-image--1353673434.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisää kuvateksti</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaoYa8FjAHV_wZqUSoaY9R2_P-xlu_EjqQD6le6xTtYoNGydo1EPfVObJDqOe1Ou2xqu_JG5SqT6ckYhS-DMBrcJLGWkIw7cmcZ4LleGgQ75wfWHfMzpv_2H7gUiF9wv6YV9EZxFKZswk3/s640/blogger-image-481540901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaoYa8FjAHV_wZqUSoaY9R2_P-xlu_EjqQD6le6xTtYoNGydo1EPfVObJDqOe1Ou2xqu_JG5SqT6ckYhS-DMBrcJLGWkIw7cmcZ4LleGgQ75wfWHfMzpv_2H7gUiF9wv6YV9EZxFKZswk3/s400/blogger-image-481540901.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rico poseeraa kauniissa lumisessa maisemassa..</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8QnUjR8qEFQSpgSbp_09v29kZwkiUEYsj4aymJWzgjBhHs82vMUBii-Q86nm_lwSNNojy_s7cxVd5d2jFvhLmQs_239XATnIapH9D9ogOqZoJBBUlAV0MN5NRvaQxCyhZs5Z_GSiQhpTl/s640/blogger-image-303455207.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8QnUjR8qEFQSpgSbp_09v29kZwkiUEYsj4aymJWzgjBhHs82vMUBii-Q86nm_lwSNNojy_s7cxVd5d2jFvhLmQs_239XATnIapH9D9ogOqZoJBBUlAV0MN5NRvaQxCyhZs5Z_GSiQhpTl/s400/blogger-image-303455207.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Noh se siitä, sieltä se urpo tulee ja pilaa komean kokonaisuuden.." T:Rico<br />
Huomaan Ricon ilme :D</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2D-DRdR_rD05nCD23rVpGY3ficLpLBLy7V6pnM51mkjj2jPpe2v2P5YTaR7numOeY4QAvY89AR8ochR_a_r7AYjl2SK4sipnY_SzVr8JNWGefpagpE2ssMIUSa8Boeu4DEhlae7XxePae/s640/blogger-image--316814528.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2D-DRdR_rD05nCD23rVpGY3ficLpLBLy7V6pnM51mkjj2jPpe2v2P5YTaR7numOeY4QAvY89AR8ochR_a_r7AYjl2SK4sipnY_SzVr8JNWGefpagpE2ssMIUSa8Boeu4DEhlae7XxePae/s400/blogger-image--316814528.jpg" width="370" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Pieni" kuriton bc ihan oma itsensä :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-12730890412289778342016-12-04T11:23:00.000-08:002016-12-04T11:23:21.521-08:00"Hakenu näkemystä mun meininkini taa"Roverin kasvutahti on ollut aika hurja. Ja taitaapa olla kirinyt kiloissa kärkeen sisaruksissaan. Viiden kuukauden merkkipaalun aikoihin käytiin ihan kunnon vaa ´alla tarkastamassa paino ja se huiteli jo 14,6kg - on siis isompi kuin Rico tai Raw samassa iässä. Mutta on jotenkin tosi "täyden" oloinen, ei ollenkaan sellainen rimpula, niinkuin pennut usein on. Mutta kyllä mä silti hiljaa mielessäni toivon, että tuo kasvutahti alkaisi hidastumaan, eikä päädyttäisi minnekään jättiläismittoihin.<br />
<br />
Rover on tuntunut koko aika kivemmalta, vaikka ilkikurinen ikä alkaa painaa päälle. Tykkään siitä silti vain koko aika enemmän. Yleensä ne pikkupennut on ihmisistä niin ihania. Mä taidan olla vähän toista mieltä, tai sitten mulle on sattunut se kaikista kamalin pentu! Nyt kun yhteistä kieltä ja ymmärrystä alkaa olla enemmän, niin kaikki tuntuu helpommalta. Onhan Rover vielä aika haastava tietyissä asioissa ja ehkä tuon ikäisen kuuluukin olla ;)<br />
<br />
Tässä vähän viimeaikaisista puuhasteluista koostetta - <a href="https://www.youtube.com/watch?v=F4OuShKX2jY">ROVER 4,5kk - 5kk</a><br />
Puhelimella ei taida näkyä, mutta koneelta kylläkin.<br />
Sitten kasasin itselleni ihan samoista jutuista pidemmän pätkän, - johon voin itse palata analyyseineni myöhemmin. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=0H63F849zlM">ROVER 5KK (pidempi pätkä)</a><br />
Tässä vielä yksi vanhempi video, joka ei ole tainnut täällä olla. Hyvin paljon samoja juttuja tässäkin. Ainut lisä taitaa olla nuo seuraamiskokeilut, joiden kanssa olen ehtinyt jo saada läjän harmaita haituvia, mutta eiköhän ne sieltä joukkoon sulaudu. Tekiskö niin vai näin, kun pää pyörii ja mikä tapa nyt sit oliskaan paras, jotta kouluttais mahdollisimman vähän pieleen. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=o_2Ft7x9Mb0">ROVER 4,5kk</a><br />
<br />
Se on jännä juttu tuo kouluttaminen. Ensin sitä tietää, ettei tiedä. Sitten kun tietää vähän jostain, luulee tietävänsä kaiken. Kunnes tietää vähän lisää, niin tajuaa miten vähän sitä tietääkään :D Roverin kanssa olen ennenkuulumattoman paljon puntaroinut eri vaihtoehtoja ja näkökulmia. Oma näkemys alkaa olla kuitenkin vahvistunut matkalla, mutta asioita voi silti kyseenalaistaa - jopa niitä omia näkemyksiään ;)<br />
<br />
Tänään haettiin jälleen uutta näkemystä Korrin Suskin opissa. Paljon on tullut käytyä tokokoulutuksissa, muttei niinkään pk-puolen kouluttajien opissa, niin uusia näkökulmia oli tosiaan luvassa. Treenit oli hyvin mielenkiintoiset. Tiettyjä tuttuja asioita, jotka ovat jääneet odottamaan omaa aloitusaikaansa ja tiettyjä asioita joissa mun oma totuttu toimintatapa keikautettiin täysin päälaelleen. Ihanaa tehdä töitä - ei niinkään liikkeiden - vaan sen kaiken muun kanssa. Roverin kanssa aloitettiin aloitusten työstäminen, koiran oma-aloitteisen aktiivisuuden rakentaminen ja leikkiminen uudella tavalla. Hammaskaluston vaihtuminen on vaan parhaillaan menossa ja leikistä näyttää tulleen sellaista mälväämistä ja sylissä roikkumista. Puhuttiin myös, että voisi hetkeksi pistää leikin tauolle ja ottaa sitten myöhemmin taas käyttöön. Toisaalta olisi kiva saada "leikittyä" nuo tiukassa istuvat yläkulmurit pois päiviltä, mut aika turvoksissa näyttää ikenet olevan, niin en tiedä miten kivalta se tuntuu.. No, mutta meidän treeneistä koulutukseen liittyen myöhemmin luvassa lisää tekstiä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-54609458575547992162016-11-27T11:34:00.002-08:002016-11-27T11:34:54.945-08:00"Tsiigaan taakse, mietin mistä ollaan lähetty"Roverin liikunnan tarve tuntuu viime aikoina olleen kasvamaan päin ja mä olen nöyrtynyt ulkoiluttamaan koirat käytännössä lähes aina samaan aikaan. Alussa halusin ulkoiluttaa noita mahdollisimman paljon erikseen sattuneista syistä. Säännöistä ollaan vaan käyty pientä vääntöä. Äänen käyttö meinaa olla tosi herkässä vapaaksi pääsemistilanteissa ja se ei todellakaan ole vaihtoehto, eikä mikään jäykistely tai syömättömyys - mitä on myös esitetty. Keskustelun alla. Oon nyt ottanut saman kannan kuin Rawn kanssa aikoinaan, suurimmaksi osaksi päästään vapaaksi vain käy käskystä - niin ettei mikään liikkuva tekeminen kärsi tai saa odotusarvoja niskoilleen.<br />
<br />
Yksi päivä havahduin siihen, että Rover on ollut sisäsiisti 3,5kk iästä alkaen, jotenkin todella hämmentävää! Toki ei mulla sen kanssa ole mitenkään varma olo, etteikö vahinkoja voisi tulla ja kannan vielä itse hyvin pitkälti vastuuta tästä. Mutta kyllä tyyppi osaa näköjään pyytääkin ulos, on se viisas. Rover on kotona myös alkanut enemmän hakeutua mun lähelle nukkumaan. Oon niin kiitollinen, että tällaisiakin piirteitä siitä löytyy :)<br />
<br />
Kirjoitin viimeksi niitä alkavista yhteishallitreeneistä. Nämä treenit ovat aika haastavia pennulle, jos ei vanhemmallekin koiralle. Hallissa treenaa yhtäaikaa 5 eritasoista koirakkoa. Jokainen tekee omiaan ja omaa tilaa ei kenellekään käytännössä ole. Ensimmäinen kerta näissä treeneissä oli aika kamala. Rover oli ihan sekaisin hajumaailmoista jo hallin ulko-ovella. Se yritti singahdella jokaisen koiran ja ihmisen luo. Otti kontaktia sen verran, että kävi hakemassa multa ruokaa ja syödessään oli jo matkalla jonnekin muualle. Leikkikin oli sellaista hedelmäpeliä - ote heikko, ei mun kanssa - ajatukset muissa, silmät pyöri kun hedelmäpeli. Sain joten kuten jotain järkevää aikaan ja vein Roverin hetkeksi autoon tauolle. Tunti nyt turhan pitkä aika, jos ei halua tarjoilla tuolle kaverille mahdollisuuksia entistä isompiin tyhmäilyihin.<br />
<br />
Toisessa setissä Roverin oli jo helpompi tulla halliin keskittyneemmin. Toisten tehdessä paikkiksia, me odoteltiin odotustilassa ja katseltiin mitä muut puuhailee. Tämän jälkeen halliin mennessä Rover oli jo vastaanottavaisemmassa tilassa. Näytti siltä, että jotain pientä voisi ehkä treenatakin. Kyllä toki keskittyminen herpaantui tuon tuosta. Mutta saatiin hyviäkin hetkiä aikaiseksi. Tässä treenissä havahduin siihen miten palkitsevaa "heitto" Roverille on. "Anna" temppu on ollut aika kiva sen mielestä alusta alkaen - mutta siihen sisältyy heitto, lyhyt sellainen - mutta kuitenkin. Pystyin tekemään myös lyhyen noudon, -koska heitto ;) Vaikka aikamoista tuo treenisetti oli, niin ensimmäisen ja toisen setin välillä oli jo muutosta parempaan suuntaan. <br />
<br />
Tässä välissä on käyty hallissa puuhailemassa myös omatoimisesti. Jopa niin, että viereisillä kentillä on agilitytreenit käynnissä ja pöhkimistähän se saa aikaan. Aika hienosti Rover kuitenkin on osoittanut pystyvänsä -vielä vaan tarvii mennä täysin sen ehdoilla. Ensin puretaan pöhinät vauhdikkaammin ja sitten pystyy keskittymään hidastempoisempaan, mutta odottelulle ei pysty antamaan vielä sijaa, tai pöhinä alkaa uudelleen. Silloin kun treenit pidetään intensiivisenä ja tehokkaana niin kaveri on kyllä ollut tosi huikea!<br />
<br />
Toinen kerta siellä yhteistreeneissä yllätti minut täysin. Miten paljon luottavaisempi olo olikaan koiraan. Ja miten paljon vaikeammista hetkistä ja tilanteista se selvisi ja pystyi keskittymään. Olin melkein haljeta onnellisuudesta. Tavallaan nopeasti menty huimasti eteenpäin, mutta kuinka paljon olen tehnytkään töitä sen eteen. Arjessa en ole antanut tulla vastaan tilanteita, jotka vie tätä taaksepäin. Toki Rover saa olla vapaallakin, mutta sellaisissa olosuhteissa, mitkä minä kontrolloin mahdollisimman hyvin. Ja onhan tää aika palkitsevaa, kun on käynyt heti käsiksi isoimpaan ongelmaan ja tuloksia on jo nyt nähtävissä, eikä välttämättä enää tarvi pohjamutia pitkin mennä ainakaan kovin pitkiä jaksoja. Iso kiitos kuuluu kyllä kaikille ketkä on tuuppineet minua menemään suoraan kohti ongelmaa, eikä tuudittautumaan "pikkupentusyndroomaan". Ilman sitä mulla olis vielä isompi ja haastavampi ongelma käsissä.<br />
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-22174833501437316482016-11-06T11:42:00.001-08:002016-11-06T11:46:44.062-08:00Miksi naiset rakastuu renttuihin?<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh14agGsdHtUirtaQMcvhSQpBCdh97cPMBxABZqTMsqLlB94QTr70hIZoBZLr2GnZulC32asu_7_BkwgOBFPn14yNaBBEdEEsmGBImAlcSBG4Ss-5pkqNZ1ZempQcN6RPhTptGMERmNiiWI/s640/blogger-image--813094278.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh14agGsdHtUirtaQMcvhSQpBCdh97cPMBxABZqTMsqLlB94QTr70hIZoBZLr2GnZulC32asu_7_BkwgOBFPn14yNaBBEdEEsmGBImAlcSBG4Ss-5pkqNZ1ZempQcN6RPhTptGMERmNiiWI/s640/blogger-image--813094278.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Miksi naiset rakastuu renttuihin? Mä en tiedä, mut se sopii mulle ;)"</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Viikolle on ehtinyt niin paljon fiiliksiä laidasta laitaan. Rover on ollut kotioiloissa todella kiltti ja vaikka olisi puuhaillut tai riehunut, niin onnistunut kohdistamaan kaiken omiin leluihinsa. Tulen aina niin kovin iloiseksi, kun se tulee mun luo heiluttaa mulle häntää ja haluaa puuhastella jotain yhdessä. Tästä tää meidän yhteistyö alkaa toivon mukaan rakentumaan. Ulkona oon toistaiseksi onnistunut välttämään ja ennakoimaan hankalat tilanteet ja luoksetulon viimeaikainen onnistumisprosentti on ollut huikea. Yksi päivä tosin törmättiin yllättäen ihan järkyttävään ilmestykseen, pinkkiin pulkkaan! Onneksi pinkin pulkan omistajat olivat niin ystävällisiä, että päästiin tutustumaan moiseen ilmestykseen ;)<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Torstaina oltiin Marin treeneissä. Meillä olikin treeni jo valmiina edelliseltä kerralta ja jatkettiin häiriö teemalla. Otettiin Rimma avuksi - kun nuo toiset koirat on Roverille kovin vaikeita. Rimma olikin niin täydellinen tähän duuniin, sitä ei voisi vähempää kakara kiinnostaa. Rover selvisi tästä aika kivasti - Sain pidettyä sen käsissä aina kun olin hereillä, enkä antanut otteen hetkeksikään herpaantua. Yhdessä kohtaa vyötärölle sidottu liina irtosi ja sitä takaisin sitoessa Rover oli jo liinan päässä matkalla hauskempiin puuhiin. Onneksi oli liina. Se on niin pirun nopea vaihtamaan mielenkiinnon kohdettaan. Mutta kun olin itse taas mukana, niin sain Roverinkin takaisin. Tosin kiihtyi sen verran Rimmasta, että ääntely tuli mukaan. Tämän jälkeen ehti karata kerran Marin luo ja yritti vielä lähteä Rimmankin luo, mutta tässä kohtaa vastasi mun käskytykseen ja palasi hienosti. Vaikka ehti tehdä paljon ei toivottavaa, niin treenissä oli tosi paljon onnistuneita hetkiä ja olin tosi tyytyväinen Roverin edistymiseen. Oikea hyvän mielen treeni :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisessa setissä käytiin läpi meidän lätkä haasteita. En ole oikein saanut Roverille toivottua asennetta sen tekemiseen. Askeltaa laiskasti vaan lätkälle ja haluaisin siitä ihan toisen näköisen. Joten olen lähinnä antanut asian olla :D Testailtiin vähän eri tapoja ja lopulta parhaaksi Roverille osottautui se, että pidän Roun remmissä ja hetsaan lätkälle, jonka lasken toisesta kädestä koiran ulottumattomiin, vedän Roverin vähän kauemmas ja sitten päästän lätkälle + lelupalkkaan. Tosin mun omaan hetsaukseen on pakko kiinnittää huomiota ja laskea sitä hieman maltillisemmaksi :D Rover on sellainen menopeli, että sen leikkiin syttymiseen sekä raivokkaamman tekemisen asenteen kaivamiseen on tarvittu minustakin enemmän potkua. Jos leikin pikkusievästi sen kanssa - ei sitä kiinnosta, mutta fyysinen ja rajumpi leikki saa sen parantamaan otetta ja syttymään paljon paremmin. Tämän myötä mulla meinaa hetsauskin mennä vähän samalle levelille ja sitten mulla roikkuu borderscollie hihassa :D Tämä itsensä säätely olisi nyt tärkeää muistaa muutenkin ihan kaikessa. Jos joudun Roverin karkailuun puuttumaan niin siitä tulisi pitää mielessä se "tylsyys-moodi", helposti multa näköjään livahtaa käskyt silloinkin vähän turhan kiihtyneellä äänen painolla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Samalla oli puhetta, että pitää muistaa tehdä myös niitä treenejä, kun ei tarvi keskittyä häiriöihin vaan voi vaan tehdä. Perjantai iltana sitten ajattelin toteuttaa tämän ja ajaa hallille, -kun kuka nyt siellä olisi treenaamassa perjantaina myöhään illalla. Ajatuksena vahvistaaa lähellä olemista ja hakea vähän seuraamisen ajatusta. Hallilla oli kuitenkin joku rakentamassa rataa (onneksi ei vielä ollut treeniosuus alkanut) ja eihän siitä mun ajatuksesta tullut sitten yhtään mitään. Rover pöhki ja yritti kurkkia toiselle puolelle. Ja lopulta treeni muotoutui leikistä. Rou oli pidettävä kiireisenä ja mun silmissä - seuraamisessa ei ole mun silmissä - joten homma kosahtaa heti tällaisessa tilanteessa. Noh, muistanpa jatkossa, että mennään tekemään hallille vain häiriöiden sietämistä ja jos jotain muuta saadaan tehtyä, niin se on pelkkää plussaa - ei itse tarkoitus. Kyllä nyt jännittää ne ensi viikolla alkavat omatoimitreenit. Onneksi ne on vain joka toinen viikko..</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tänään sitten oli vuorossa omalla kentällä Ansun koulutus. Olin valmiiksi jo vähän ärsyyntynyt siihen tosi seikkaan, että keskittyminen ei varmaan onnistuisi mitenkään. No mutta mitä tyhjää, kyllähän Rou ehti häntää huiskutella ympärilleen, muttei se varsinaisesti ollut lähdössä missään kohtaa mun käsistä. Katsottiin ja pohdiskeltiin seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa ja jääviä. Seuraamisharjoituksissa ja targetilla pyörimisissä on alkanut mukaan tulla pään dyykkailua ja heittelyä, mitä en yhtään haluasi jatkojalostaa. Targetilla mentiin hieman taaksepäin, niin että Rou oli mun edessä koko ajan, -jotta saatin pään liikettä haltuun. Seuraamistreenissä kokeiltiin peruuttamisen (mun peruuttamisen) kautta löytää tasapainoa ja se tuntui aika hyvältä ja tasapainoisemmalta pään kannalta. Jäävät käytiin lyhyesti, kun oli vähän kylmä moiseen. Seisomisessa sain nyt Ansun silmien alla ekan kerran aikaiseksi kokeilla staattisuutta kevyesti hihnasta vetäen ja voi miten jämäkän ja vahvan oloisena Rover seisoi. Luoksetuloa oli myös hyvä, eikä nyt tullut lelulle sitä loppuloikkaa, vaan tuli ihan siististi juosten. Jälkeen päin mietin miten hitossa aina kouluttajien kanssa onnistun niin hyvin tämän Roverin keskittymisen kanssa. Olenko treenatessa ilman kouluttajaa liian huoleton? Luotan liikaa? Vai teenkö kouluttajien kanssa enemmän ruuan kanssa työskentelyä. Hallin häiriöt taidetaan saada aikaiseksi kyllä osittain youtuben agilityvideoilla, eli se pitäisi oikeasti ottaa iltaohjelmaan - aksavideoita vaan kuulumaan, niin josko se pöhkiminen joku päivä lakkaisi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-62246060194315319472016-11-02T13:14:00.001-07:002016-11-02T13:20:05.576-07:00Haluun gangsterin herkän ja vaarallisenPikku gangsterin maailmaan on ilmestynyt mörköjä ja sama kausi taitaa olla muillakin sisaruksilla meneillään. Jonkin verran Roverissa on reaktiiviisuutta ollut heti pienestä saakka, mutta nyt pöhkityttää täysin ennalta arvaamattomat asiat. Vieressä kulkeva rekkaliikenne ei saa välttämättä edes korvaa lotkahtamaan, mutta hetken päästä kuuluva "titityy-titityy" voi saada kunnon niskakarvapöhinät aikaan. Tai puskista voi hyökätä vaikka roskis tai pihoille ilmestyvät valoilmiöt (lyhdyt ja valot..) Elämä on.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCv7uE7R6y2cN4jHy1ZSh09D80EdSxXNQ_0DGCbLC8f1YDabs2ym5qTwvf1HkwIgSwWZ8pQ_2_517ZoTrrdOcqW0BoQ74qvPVyBWYLpd5FeP1_dUB9sT3WZC968gVAJhDeYXN7LEqw1jJh/s640/blogger-image-1529480232.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCv7uE7R6y2cN4jHy1ZSh09D80EdSxXNQ_0DGCbLC8f1YDabs2ym5qTwvf1HkwIgSwWZ8pQ_2_517ZoTrrdOcqW0BoQ74qvPVyBWYLpd5FeP1_dUB9sT3WZC968gVAJhDeYXN7LEqw1jJh/s640/blogger-image-1529480232.jpg" /></a></div>
</div>
<div>
Käytiin myös hallilla, sitten pikkupentu aikojen ja olipas sekin nyt jännää. Halliin saapui jalaton sammakko, joka imuroi hajumaailmaa häntä vispaten. Luuli varmaan, että halli on täynnä aikuisia koiria, joiden eteen täytyy pienen koiran mennä sammakkona. Tuo on Roverin kohdalla hassua miten isosti hajumaailmassa se elää tuon ikäiseksi. En muista, että yksikään mun aiemmista koirista olis pentuna käyttäytynyt Roverin tavoin hajujen vuoksi. Metsässäkin sitä on ollut vaikea hallita kun ei lähde pelkästään näköärsykkeiden perään vaan jahtaa selkeästi myös hajuärsykkeitä. Ja vaikka ei näkisi mitään, olettaa hajujen perusteella esim. koiria olevan paikalla. Hajumaailmaan upotessa siihen on vaikea saada mitään otetta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hallikeikalla kuitenkin pian jalat löytyi alle, kun ei niitä hajujen aiheuttajia ollutkaan paikalla. Saatiin leikittyä ja puuhailtua ruuankin kans, hyvä reissu siis. Talvikaudella hallista tuleekin tuttu treenipaikka Roverille. Vähän mua kyllä jännittää, mitä tuleva talvi tuo tullessaan. Miten pystytään treenaamaan, saanko mitään kontaktia koiraan, tuleeko siitä mitään. Oon kyllä tavallaan varautunut siihen, että tuleva talvi tehdään vaan töitä normaali häiriöiden sietämisen kanssa, mutta osa minusta haluaisi tehdä muutakin kuin tuota. Onhan meidän yhteisymmärrys Roun kanssa toki kehittynyt jo parempaan päin. Ulkoillessa ollaan keskitytty luoksetulokutsun tärkeyteen, luopumiseen ja siihen millä käskyllä mun luolta saa lähteä ja koska tulee jäädä. Nämä samat arjen taidot tarvitaan sinne treenitilanteeseen. Rover on alkanut tuntua myös motivoituneemmalta työskentelemään mun kanssa kuin aiemmin. Ja se on alkanut ymmärtää paremmin, että vain tiettyjen asioiden kautta saavuttaa ne toiset asiat. Nyt rajojen asettamisen jälkeen se on myös alkanut heiluttaa mullekin vähän enemmän häntää kuin ennen. Kyllä nää palikat vielä paikoilleen asettuu, en tiedä millä aikataululla, mutta aikanaan.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-2817087113138704042016-10-30T12:57:00.000-07:002016-10-30T12:57:01.391-07:00Vanhempia videoita4kk alkaa olla täynnä menopelin mittarissa ja hammaskalustoa lähti putoilemaan tuolla 16 viikon tienoilla, pari viikkoa sitten. Vaikka tiettyjen asioiden kanssa töitä on luvassa, niin nyt tuntuu, että meidän keskinäinen ymmärrys on parantunut. Ainakin toistaiseksi. Hetkittäin Roverilla alkaa olla myös ymmärrystä luopumisesta. Välillä on tullut ulkoillessakin hienoja välähdyksiä tästä ohikulkevien ihmisten suhteen. Koirista ei sitten puhutakaan. Ricoa olen käyttänyt metsässä apuopettajan roolissa. On se kyllä niin kultainen koira tähän hommaan ja tuntuu välillä, että ottaa oikein kunniatehtäväkseen pitää huolen siitä, että omalla liikkumisellaan auttaa mua hallitsemaan Roveria. Tällä viikolla pedin syömisen seurauksena ollaan jouduttu ottamaan vähän rauhallisemmin. Selvästi oli pientä huonovointisuutta havaittavissa, ripulointia ja oksentelua. Tilanne näyttää nyt onneksi paremmalta.<br />
<br />
Pari vanhempaa videota on jäänyt julkaisematta, kun blogger ei ollut oikein yhteistyökykyinen tuossa aiempina viikkoina.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=gHFEzdiqPu0">Rover 15 vko</a> leikkii ja harjoittelee pelin sääntöjä, palautusta ja leikkin sujahtaa noutokapulakin. Sit vähän puuhaillaan kapulan kanssa, aloitellaan kuollut-lelu pelin harjoittelua, rullataan korokkeen kanssa ja testaillaan onko alustalta jäänyt millaisia ajatuksia (peruutusajatuksiahan sieltä oli tarttunut mukaan), haetaan aktiivisuutta ja oma-alotteista tarjoamista, leikitään "anna-peliä" ja "kerää-peliä" sekä harjoitellaan ensimmäisiä luopumisia lelusta, joka on saatu treeniin kotiläksyksi noiden meidän keskittymiskyvyn ongelmiin.<br />
<br />
Tässä videolla taas menee <a href="https://www.youtube.com/watch?v=H1dbZPMsXR4">Rover 16vko</a><br />
Tällä viikolla leikittiin aika paljon sekä tehtiin jonkin verran häiriöharjoituksia. Itseasiassa videolla ensimmäisenä näkyvä leikki on jo meille häiriöharjoitus. Lelu heitetään apparia kohti. Haasteensa kullakin, tämä on meidän. Sitten testaillaan vähän luoksarin loppuosan palkkaustapaa - ruoka ja lelu. Lelulla on alkanut loikata ja ruualla taas ei ole niin intensiivisen voimakas (tietenkään). Mut vähän pitäisi puntaroida mihin mikäkin jatkossa johtaa ja mitä alkaisi käyttää, miten sitä rakentaa eteenpäin.<br />
Videolla käydään läpi liikeratoja ja asentovaihtoja testaillen. Mulla ei ole hajuakaan kumpi-pää-kaukot tälle kaverille tulee. Mut nyt olisi ehkä jonkin näköinen aihio joku päivä vaikka aloittaa etupääkaket niin halutessaan. Lisää leikkiä, jakkaran kanssa puuhailua ja leikkipelin sääntöjä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-44530051178439024212016-10-22T10:50:00.000-07:002016-10-22T10:59:51.011-07:00"Vanno se mulle, et seuraat mua maailman ääriin"16 vko tuli viikolla täyteen ja Rover on ehtinyt jos jonkinmoista. Välillä se totta tosiaan ehtii ja on ihan kamala! Onneksi väliin mahtuu niitä iloisia onnistumisen hetkiä. Mutta juu, harrastuskoiran halusin ja sellaisen sain. Ei ole mikään naapurin setien ja tätien sohvanlämmittimeksi tehty tämä paketti, eikä välttämättä edes helppoa ja kivaa harrastuskoiraa etsivän kaveriksi. Se on tehty mulle, vähän muista palikoista ;) Haastetta siinä tuntuu riittävän, mutta niistähän sitä tähtiä tehdään, eikös niin ;) Rover rakastaa ympäristöä, ihmisiä ja toisia koiria. Rakastaa ihan koko sydämestään tosi isosti. Se aiheuttaa välillä mulle vähän harmaita hiuksia.<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpR8XhCJZ2-nnQHf13xbsxB7a8sz9FeriRu8ALTiN6OPf-5S1ZdM61pkiOGn7l5cspanS86V4PBcPncYfvHlxKFLMo13Cp5Z3rzRd4tsiu7R9Rp02B-CXaxkrQEh7Pkb_mV8N4ch8Yj5p3/s640/blogger-image-888042746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpR8XhCJZ2-nnQHf13xbsxB7a8sz9FeriRu8ALTiN6OPf-5S1ZdM61pkiOGn7l5cspanS86V4PBcPncYfvHlxKFLMo13Cp5Z3rzRd4tsiu7R9Rp02B-CXaxkrQEh7Pkb_mV8N4ch8Yj5p3/s400/blogger-image-888042746.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Mun vanhemmat koirineen kävi kyläilemässä viime viikolla ja kauhulla ajattelin, että mitähän siitäkin mahtaa tulla. Rover joutuu varmaan jäähylle sata kertaa, kun kiusaa pienempiään. Mutta mitä tyhjää, sehän osasi käyttäytyä yllättävänkin hyvin. Toki se on kiinnostunut uusista tuttavuuksista, mutta kuin se olisi ymmärtänyt, ettei ne tahtoneet sen suurempaa tuttavuutta Roveriin tehdä. Saa nähdä miten meillä jouluna sujuu. Tää ikäkausi on ehkä ärsyttävintä pentujen kanssa. Ne kasvaa, voimaa tulee, mutta järki ja osaaminen puuttuu. </div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79ZqpDugtFJT4M21mYOgyZUuLTPjMiaTslTRN53cBbiiGuzqEoWpC_qgx0Q_-S0vmOhe55MEthaRlZ1npP3Kecavozvjhy-Ita09koF2E1Nw7CFXLliCU1GiULeg-JalVPznKU2c7KM-7/s640/blogger-image--1958809479.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79ZqpDugtFJT4M21mYOgyZUuLTPjMiaTslTRN53cBbiiGuzqEoWpC_qgx0Q_-S0vmOhe55MEthaRlZ1npP3Kecavozvjhy-Ita09koF2E1Nw7CFXLliCU1GiULeg-JalVPznKU2c7KM-7/s400/blogger-image--1958809479.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viikolla olikin sitten niin iki-ihanat treenit, ei ihan.. Rover vaan päätti singahtaa mun käsistä kentän laidalla olevien koirien luo. Jälkikäteen mietittynä olisi voinut itse tehdä niin paljon asioita fiksummin ja paremmin. Mutta kun se ehti väläytellä jo edellisellä viikolla niin pätevää osaamista ja keskittymistä. Tehtiin meidän äidinkin avustuksella yksi häiriötreeni ja Rou oli tosi hyvä siinä. Mutta taas tullaan siihen, että äiti oli ollut maisemissa pidempään, asui Roverin kanssa saman katon alla - ja oli sen saatavilla ns. koko aika, niin eikö häiriö ollutkaan niin vaikea? Ei tarvinnut kiinnostua, kun pääsee moikkaamaan halutessaan sitten myöhemmin? No miten vain, niin viikolla toteutettu treeni ei pitänyt olla häiriötreeni, mutta sellainen siitä taisi tulla. Karkasi ja kun ei saanut tahtoaan läpi - niin huusi kuin syötävä. Että se osaakin olla uskottava ja kuulostaa siltä, että hän kuolee juuri siihen paikkaan!! Siinä voi kanssatreenaajat olla ihmeissään.. Niin ja tosiaan Roverille häiriötä luo jo pelkkä ihmisten tai koirien läsnäolo ja puhuminen vaikkei se kohdistuisi edes koiraan itseensä. Mitään ihmeellisempää ei tarvita, kun se on mennyttä miestä.</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Rj5ig3rtxkGPVycrg4YWTSttqxlESu1dZKijAxVzvigxS_rHQcRUWF1eiAKoirdKWQ1HQdgcgNutPVBPQ6bRpsCZwkC7FAW3XgVlLMYrDc2Fw1i6O0cw-ZJmHRmwv7WCW_mALgVxwQzr/s640/blogger-image-862214223.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Rj5ig3rtxkGPVycrg4YWTSttqxlESu1dZKijAxVzvigxS_rHQcRUWF1eiAKoirdKWQ1HQdgcgNutPVBPQ6bRpsCZwkC7FAW3XgVlLMYrDc2Fw1i6O0cw-ZJmHRmwv7WCW_mALgVxwQzr/s400/blogger-image-862214223.jpg" width="300" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Onneksi meillä oli Marin kanssa sovittu treenit samalle viikolle. Käytiin läpi Roverin oppimaan peruutus- perusasento settiä, josta haluan eroon ja toteutettiin häiriötreeni, josta Rou selvisi ihan uskomattoman hyvin. Olin ihan varma, että se lähtee häntä viuhuen menemään, mutta ei. Ehti kyllä vilkuilla, mutta pysyi mun kans. Juteltiin tästä ongelmasta, joka kyllä näyttäytyi treenissä sellaisessa valossa, kuin sitä ei olisikaan. Omassa päässä oli taas ehtinyt analysoida ihan liikaa, miten tuo koira alkaa pian inhota minua, kun meidän tekeminen menee tällaiseksi vääntämiseksi ja millä tyylillä sitä lopulta palautteen hölmöilystä toimittaisi perille. Rover on tosi fyysinen ja voimaa käyttävä pentu. Se kiihtyy ja syttyy leikkiin paremmin kun sitä kohtaan on fyysinen. Joten on tuntunut, että fyysinen palaute voi vaan nostaa ja kiihdyttää sitä. Ottaa sen kuin haasteena, vähän kuin leikkinä. Oma reagoimattomuus taas saa vaan Roverin lisäämään ei toivottua käytöstä. Taidettiin löytää vastaus tähän. Tylsyys. Palautteen pitää olla koiran mielestä mahdollisimman tylsä. Kaikki hauska tekeminen katkeaa siihen. Mari sai kyllä taas valettua uskoa minuun. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja onneksi meillä on vielä niin kultainen ja ihan paras kasvattaja! -joka kyllä kans saa vaikeina tuskan hetkinä, -kun oma usko meinaa horjua - nostettua sen taas takaisin. Roverissa on samoja piirteitä kuin Ricossa ja se vähän on saanut mua haukkomaan henkeäni ja miettimään asioita taaksepäin. Onneksi pojissa on erojakin ja onneksi olen Ricon kanssa tuon yhteisen matkan kulkenut. Molemmat mm. ovat häiriöherkkiä, katselevat telkkaria, huomioivat ympäristöään tarkasti ja siellä olevia ärsykkeitä, vapaaksi päästyään juoksevat kauas minusta - jos lähden karkuun eivät ns. lähde perään vaan juoksevat flänkäten etukautta kuin pysäyttämään. Voivat juosta kutsuttaessa vaan ohi, pysähtymättä kohdalla, karkailevat pentu aikana.. No nykyisin Rico on oikea luottokoira lenkeillä ja varsinkin Roverin jälkeen se tuntuu niin helpolta. Mutta onhan niissä eroja. Rover kiihtyy paljon kovemmille kierroksille. Ricokin kiihtyy - mutta ahdistuksesta (esim. kotiin paluut -> eroahdistus). Roverin vireen säätely tuntuu paljon paremmalta. Se vaikuttaa helpolta "nollata" ja taas kiihdyttää uudestaan. Roveria ei ahdista tai jännitä, se on jotenkin itsevarma ja sinut itsensä kanssa oleva tyyppi. Se ei ole osoittanut mitään agreen viittaavaa käytöstä. Rico oli jo tuon ikäisenä esittänyt ensimmäiset hyökkäilynsä. Rover päin vastoin vaan rakastaa lajitovereitaan. Ricollakin on ollut sietämistä, kun kaveri tahtoo syödä luunsa lähes kylki kyljessä - yhdessä. Ja jotenkin mulla on noiden häiriöiden suhteen sellainen olo, että kun Rover kasvaa ja ymmärtää mitä siltä halutaan kentällä, niin se pystyy tuolla itsevarmuudella sulkemaan häiriöt Ricoa paremmin pois. Tämän aamun treenit ainakin lupasi hyvää. Jotenkin tuntui, että tuo tylsyys kortti palautteena toimii. Myös metsäulkoilu sujui hienosti ja Rover vastasi jokaiseen kutsuun. Edistystä kerrakseen!</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-28355553704642901552016-10-08T10:39:00.000-07:002016-10-08T10:57:04.237-07:00Nollast sataan, saat mut kiljumaan<div style="text-align: center;">
"...Vuoristorataa, tää tekee pahaa. Mä haluun maahan, mut en voi lopettaa. </div>
<div style="text-align: center;">
Me mennään ylös alas ylös alas..."</div>
<div style="text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcW5HNHmkAleZK_YkTKL4AuMqiBz2DD1tL7ik6-wy6ltETgz1CjVkyEb04QLhnAbOIl7dC-OIMUFbWakuuxMz0dnSXIDSOIJQIlj960NGm2buZSrImLlimfKbynC9UwWXE6lL0KibivaHc/s640/blogger-image-651162583.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcW5HNHmkAleZK_YkTKL4AuMqiBz2DD1tL7ik6-wy6ltETgz1CjVkyEb04QLhnAbOIl7dC-OIMUFbWakuuxMz0dnSXIDSOIJQIlj960NGm2buZSrImLlimfKbynC9UwWXE6lL0KibivaHc/s400/blogger-image-651162583.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meno päällä..<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<span style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Aiempi viikko olikin jotenkin edistyksellisen oloinen, tuntui että Roverin ja mun välille alkoi muodostua pienin askelin yhteistä kieltä. Tämä viikko tuntuukin sitten kumonneen kaiken ja pikku piru on ollut suoraan sanottuna irti. Kotioloissa ei mitään tavallisuudesta (normi-perusriehumisten lisäksi, jotka nyt kuuluu ihan vakioarkeen) poikkeavaa, mutta kaiken näköistä kivaa tyyppi on keksinyt kodin ulkopuolella. Kasvattaja kehotti kirjoittamaan kaiken tuskan ulos ja muistiin, jotta muistaa sitten miten hienosti(!) kehitytään tästä tulevaisuudessa ;) </span></span></td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: left;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkLBAexea2mC5a7eW_GsNosI1r4XEOTsKUjMrA-sw8IGcAxFA0u6Lm7W52V4yOWMqphlIiA4z6v3ZBYP_LYbCtmIKwlHgN620Cr6UJuy21HKlE6wZv8B7vuMRClJivvtjs5DFlEQn7XH1t/s640/blogger-image-1237666074.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkLBAexea2mC5a7eW_GsNosI1r4XEOTsKUjMrA-sw8IGcAxFA0u6Lm7W52V4yOWMqphlIiA4z6v3ZBYP_LYbCtmIKwlHgN620Cr6UJuy21HKlE6wZv8B7vuMRClJivvtjs5DFlEQn7XH1t/s400/blogger-image-1237666074.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viikolla korvat muutti muotoaan, samalla taisi mennä<br />
myös pääkopan sisältö uusille asetuksille..</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Roverin itsenäisyyden vuoksi olen ruokkinut sitä paljon yhdessä kulkemisesta. Noh tämä on selvästi rakentunut nyt niin, että mua käytetään aikamoisena ruoka automaattina, selvästi pitäisi päästä tästä eteenpäin. Rover voi jopa vilkaista minua, koska on oppinut että siitä katsekontaktista saa palkan, mutta jos onnettomalla ohjaajalla ei ole salamana ruokaa tarjolla niin se ehtii singahtaa täysillä remmin päähän ja puuhailla omiaan, kunnes on laskelmoinut mun kaivaneen sen namin taskusta ja sitten se palaa suu auki odottelemaan palaa kakusta. Tunnen itseni niin tyhmäksi, että olenkin mennyt tähän lankaan. Tuntuu, että Rou voi huoletta jättää palkan ottamattakin, jos ympäristö kiinnostaa enemmän. Se on sitä mieltä, että kyllä sitä ruokaa saa kun haluaa. Tuo tarjoamisen kautta kouluttaminen on joissain asioissa ihan hyväkin juttu, mutta me ollaan Roverin kanssa nyt sellaisessa tilanteessa, että mun pitäisi alkaa päättää enemmän tekemisen kulusta eikä niin, että kaveri tarjoaa kun hälle sattuu sopimaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Joo sellaisessa tilanteessa on tosiaan tämä viikko vähän mentykin. Rover päättää mitä tekee, milloin tekee ja miten tekee. Se on mm. rakentanut metsästä mielikuvan, että siellä juostaan kavereiden kanssa (muutaman hassun juoksukerran jälkeen) ja mä olen siinä kohtaa kuin ilmaa. Tämä mielikuva syntyi yllättäen meidän kahden keskisellä metsäulkoilulla. Siellä se viiletti ja kyyläsi mielikuvitus kavereita, eikä mitään vastetta mun kutsuihin, eikä paljon ruoka kiinnostanut. Tuskan hiki otsalla sitten lopulta päätin ignoorata koko koiran. Totesin, että antaa olla. Lähdin puuhailemaan omiani ja kaivamaan sammalista muka syötävää. Se oli hyvä ajatus ja pieni utelias kaveri suostui tulemaan niin lähelle, että sain napattua sen lopulta kiinni. Olin niin väsynyt päivän päätteeksi, että en jaksanut alkaa vääntää mielikuvituskavereiden kyyläämisestä. Päätin että odotellaan ja tallustellaan ympäriinsä niin kauan, että luopuu tuosta tyhmästä käytöksestä ja saa ruokansa sitten kun pystyy pitämään kontaktia sekunnin murto-osaa pidemmän ajan. Joku 45min. taisin lopulta talsia metsässä, ennen kuin tähän päästiin. Huoh, no onneksi metsässä on ihan mukavaa olla..</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Treenitilanteissa keskittyminen on ollut vaikeaa. Liike on tällä hetkellä salainen ase, jolla päästään usein eteenpäin, mutta siinäkin ehtii usein vilkuilla muualle. Fokus ei meinaa pysyä toivotuissa asioissa millään. En tiedä onko tällä tekemistä myös silmän käytön - tai sen puuttumisen kanssa. Rover ei jumitu samalla tavalla leluihin, kun Rawn pystyi lukitsemaan. Puolensa molemmissa. Rover vaikuttaa aika kovalta, ei oikein meinaa ottaa palautetta vastaan, ei minulta, ei toisilta koirilta. Reagoi välillä tosi voimalla joihinkin ääniin, varsinkin jos voimakkaaseen ääneen liittyy liikeärsyke. Ei ole tainnut koskaan jäädä mitään pelkotilaa kuitenkaan päälle, mutta reaktio usein tulee. Tavallaan pidän sitä ihan hyvänäkin asiana, koska se voi mahdollistaa tokossa sähäkämpää työskentelyä. Pientä pöhkimistä on ollut myös ilmassa, ties mille milloinkin, koirille, kannoille, puille, lyhdyille, telkkarille.. Tosi ärsyttävä tapa, mutta toivon, että sekin karsitaan iän myötä pois. </div>
<div style="text-align: left;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlvSASzEF0jLISTYqGTkZX_uwIrPrQiutwbzwR0HR7BNHJUdOpkygUQosm2eiC1HICZD2OvLtf4OAtCprpOU1WFH60XHzYdL79RCfocK296IwO84g4jSgnKqU1AgLWhnugDFcqcFIyxt5X/s640/blogger-image-1175051157.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlvSASzEF0jLISTYqGTkZX_uwIrPrQiutwbzwR0HR7BNHJUdOpkygUQosm2eiC1HICZD2OvLtf4OAtCprpOU1WFH60XHzYdL79RCfocK296IwO84g4jSgnKqU1AgLWhnugDFcqcFIyxt5X/s400/blogger-image-1175051157.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Väsynyt sankari</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kriisiviikon jälkeen meillä olikin sopivasti Tamperella järkätty pentueelle Selkämaan Katin tokokoulutus. Vahvistuksia omille ajatuksille tuli taas paljon. Meillä oli jo aiemmin Marin kanssa puhetta tuosta häiriöiden lisäämisestä Roun treeniin hyvinkin piakkoin. Sen toteuttaminen on ollutkin vähän vaiheessa vielä, kun ei ole mitään toimintoa, jota voi pyytää siinä tilanteessa. Katilta sainkin hyviä ajatuksia näihin häiriötilanteiden toimintoihin, jotta niille tokoliikkeeille ei käy vielä mitään ei-toivottavaa. Kuten käy-käsky, käsikosketus kestolla (jota vois hyödyntää lenkeillä ohituksiinkin) ja edessä ohjaaja peruuttaen "seuraaminen". Nyt lupaan kunniasanalla ottaa nämä työn alle, jotta olen toteuttanut ensimmäiset häiriötreenit jossain muodossa, ennen seuraavaa Marin koulutusta ;) Sain myös vahvistusta koulutuksen aikana sille, että kyllä näin pienille pennuillekin voi alkaa luomaan "isommin" rajoja ja kannattaa miettiä tuota tarjoamisen kautta kouluttamista koira ja tilannekohtaisesti. Eikä saa mennä siihen "pikkupentu" ansaan, vaan edetä reippaasti seuraavaan vaiheeseen muistaen että usein koirat kaipaa treeniinsä myös sitä haastetta sopivaan aikaan sopivassa suhteessa. Siskotytöt oli niin kovin päteviä ja niin paljon yhteistyöhakuisempia, kuin Rover. Mutta tämähän oli nähtävissä jo siellä pentulaatikossa, se asia mikä mua mietitytti, mutta jonka kanssa päätin lähteä tekemään töitä. Näillä jatketaan, vaikka kukaan muu ei meihin uskoisi - niin minä aion uskoa <3</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3216963920583989649.post-44630767582569956232016-10-03T10:22:00.000-07:002016-10-03T10:22:29.457-07:00Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletäänEn voi mitään, mut tuo vanha biisi vaan osuu ja uppoaa tällä hetkellä niin täysin Roveriin. Meno ja meininki on aika ajoin juuri niin päätöntä ja kaikki mikä on kiellettyä on kuin uhastaankin ihan liiankin kiinnostavaa. Alussa pääsin huijaamalla, lahjomalla ja tekemisen kohdistamisella toisaalle tosi pitkälle. Mut nyt siitä ei ole enää juurikaan hyötyä. Rou ketjuttaa asioita ihan liian kätevästi, kokeilee rajojaan ja testaa joka päivä minne kaikkialle yltääkään. Se käyttää joka ikisen tilaisuuden hyödykseen ja siinä tuntuu piilevän pieni velmuilija. Se on oppinut myös ratsastamaan pentulisenssin ja itkuesityksen turvin jopa niin, että Rico raukka menee lankaan. En ole ihan perillä vielä siitä mitä tyyppi on miehiään lopulta. Välillä se on tosi kovan ja vahvan oloinen ja sitten siellä kuitenkin tuntuu pinnan alla piilevän herkkä paimen - tosin kuinka paljon muakin sit ehkä vielä vedätetään? ;) Mutta se on aika selvää, ettei kaveri ihan herkimmästä päästä kuitenkaan ole. Saan olla aika napakka ja määrätietoinen sen kanssa. Rou tuntuu myös arvostavan "haastetta" ja vahvaa otetta. Rico on saanut pari kertaa luvan juosta metsässä hetken samaan aikaan pennun kanssa ja Rico on innostunut leikkimään omalla rajuimmalla tavallaan jonka osaa, eli juoksee suoraan kohti, huutaa kohdalla suoraan kaverin naamaan "RÄYH!!" ja jatkaa matkaa, toistaen räyhäys- hyökkäyksiään. Rou vähän ensin säikähti moista menoa ja meininkiä ja tuli mun jalkoihin hurjaa kelpietä turvaan. Mutta wou, miten haltioissaan se Ricosta tämän jälkeen olikaan ja koko muu maailma vain unohtui kuin se olisi vain halunnut juosta Ricon kanssa! Sama juttu näyttää olevan silloin, kun Rico joutuu ojentamaan liian röyhkeää kakaraa.<br />
<br />
Videopätkiä olen myös yrittänyt kasailla muistoksi, kun aika kuluu niin kovin nopeaan, niin videoihin on ihana palata aina myöhemmin. Tuorein kokoelma viime viikonlopulta. Mä olin ihan häkeltynyt kun Rover alkoi tarjoilemaan perusasentoja, härregud! Leikkiä ja sen sääntöjä ollaan saatu myös siihen pisteeseen, että ollaan onnistuttu tekemään vauhtinoutoa (pari kertaa jopa!) niin että palautuspiste on oikea, tosin kapulan irrotus on toisinaan vielä vaikeaa, kuten videolta näkyy. Kuolleelle lelulle meno alkoi myös aueta, joten viritin ruutunauhat vähän kuin näön vuoksi heti esille, ettei siitä muodostuisi ongelmaa. Saa nyt nähdä miten edetään tämän kanssa, mutta kai voi sanoa, et eka ruutu on vähän niinkuin tehty :D<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=EnGHFAG8wFQ">Rover 13 vko</a><br />
<br />
Pätkä ihan elämästä yleensä. Useinhan ne parhaat palat jää saamatta videolle, mutta jotain olen onnistunut tallentamaan. Ja joo tuo pieni koira saa koko kämpän ihan hetkessä aivan sekaisin.. Se on nyt vaan fakta.. Juuri nytkin se juoksee mun kumisaapas suussa, joo tiedän.. Mitäs itse jätin sen saataville.. Ja mattoajatus kylppärin matoista tuntuikin alussa ihan loistavalta ja kevyemmällä massalla se vielä oli jopa pitävä, mutta nyt alkaa olla matot aina rullalla nurkassa, joten lienee aika miettiä uhraavansa jonkin isomman maton tuon riiviön tuhottavaksi ja pissattavaksi.<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=KwMjngyeCvM">Pätkiä ajalta X alle 3kk vanhana.</a><br />
<br />
Viimeinen video on jo kahden viikon takaa, noin 12 viikkoisena kuvattu. Mietin, että jätänkö tämän ihan omaksi iloksi, mutta lisätään sekin nyt tänne muiden joukkoon. En jaksanut kovin kummoisesti sitä pätkiä katsottavampaan muotoon, vaan ladoin useamman setin vaan peräkkäin, joten siinä onkin jotain 6 minuutin edestä lähinnä leikkimistä ja mukana hillumista. Varoitus, kyllästymisvaara ;)<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=DaU6Q9JH3pg">Rover 12 vko puuhastelua</a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0