Tokorinkiläinen

Enpä olisi viime vuonna Roveria hakiessani uskonut, että tänä keväänä olisi vielä mitään mahdollisuutta hakea tuonne nuorten koirien toko-rinkiin.  Talven aikana kuitenkin esiintyi sellaisia välähdyksiä edistymisestä, että välillä hiipi mieleen ajatus, että entä jos sitten kuitenkin. Ja onneksi on ollut pari eteenpäin potkijaa jotka on jaksaneet valaa uskoa :)

Ja nyt se on totta, mun pikkuinen poika valittiin mukaan Tokorinkiin. Oli kyllä hurjaa mennä tuollaisen 10kk kanssa näyttöön. Kaikki on vielä niin kovin kesken, mutta me selvittiin ja koko työ on vasta ihan alkutekijöissään. Meillä on olemattoman vähän mitään valmiita liikkeitä. Kaikki näytön liikkeetkään ei ilmiselvästi olleet vielä valmiita.  Isoin haaste tuon paletin kasaamisessa oli pitää ääni kurissa. Ihan täysin se ei onnistunut - mutta mikä positiivisinta, viimeinen ääni pääsi toiseen liikkeeseen siirtymässä/ aloituksessa. Sen jälkeen liikkeet ja siirtymät onnistui hiljaa. Loppua kohti parempaan päin. Olisi voinut käydä niinkin, että loppua kohti ääni olisi vaan yltynyt. 

Tässä *Roverin näytöstä poimittua* Ihana ilta-aurinko hieman häikäisi osan suorituksesta.

Näytön jälkeen treenatessa on tullut taas enemmän sellainen olo, että Rover tuntuu yhä paremmalta. Mä uskon, että Rover on voiman ja intensiivisyyden käytössä vielä kasvun tiellä ja kehitystä tapahtuu iän karttuessa koko ajan. Näytön palautteessa olikin maininta, että intensiteettiä saisi olla vähän enemmän ja siitä olen täysin samaa mieltä. Ihan sosiaalisenkin palkan toisenlaisella käytöllä Rover on vastannut tähän paremmin, mutta siihen tarvitaan vielä palloa enemmän avuksi - ettei se ääni pääse valloilleen. Näytössä jouduin hillitsemään ja hallitsemaan sosiaaliset palkat, muuten olisi haukku raikunut ja se näkyi varmasti liikkeiden tekemisessä. Rover on kyllä myös sellainen ajattelija, että mulla on annettava sille aikaa oppia asiat. Vaikka melkoinen juoksija onkin, niin uudet jutut se selvästi haluaa opiskella ajatuksen kanssa ja hakea vauhtia sitten kun osaa tai ymmärtää mitä pitää tehdä. Näytössäkin oli varmasti vielä paljon asioita, joista puuttuu rutiini ja jotka aiheutti ajatuksia pienessä päässä. Sen kaiken huomioiden toinen selviytyi hienosti :)

Rico raukalla oli taas kalenterissa merkintä RT kisoista. Ihan hyvin me vedettiin, MES 93p ja luokkavoitto. Mutku ei riitä tässä lajissa, niin ei riitä :D Rixalla kävi yksi moka (ellei kuski ollut todellinen syyllinen tähän kaikkeen?) Pyörähti eteen kääntyessä väärään suuntaan ja uusittiin tämä. Noh mulla kävi sit toinen moka, olin hidastanut väärässä kohtaa ja that´s it. Ilman tuota hidastamista.. jos ja jos.. Noh, koira toimi kivasti, se on pääasia :) Vaikein osuus on nyt ohjaajan hallita itsensä ja oma vauhtinsa ja tekemisensä. Nyt Rico saa kyllä levätä hetken, alkaa käydä muuten turhan rankaksi moinen kisailu. Tältä päivältä ei ole videota, mutta laitetaan nyt yksi aiempi Mestarin kisa, missä oikean puolen tuplasaksalainen koitui meidän ongelmaksi. Oon vähän kriittinen näitä videoita kohtaa, mutta menkööt tämä nyt ;) Rico tekee omalla tavallaan ja RT:ssä se riittää :) RICO RT MES 86p 

"Jos tuijotat vain yhtä puuta, koko metsä voi kadota"

Kiireistä on taas ollut, niin työrintamalla kuin koirienkin kanssa ja mitä nyt uusittiin yksi saunakin tuossa sivussa. Tai no iso osa työstä oli kyllä mun isän tekemää, mutta olihan siinä lisätyöllistystä itsellekin.  Ja suurin pään vaiva on yhä päällä, missä ja miten nuo treenikamat sitten säilyttäisi. En oikeen keksinyt niille vielä toimivaa ratkaisua. Aiemmin sauna toimi kyllä kelpovarastona, mutta nyt se näyttää siltä, että sille voisi olla muutakin käyttöä kuin vain varastointi :D

Rico kanssa käytiin osallistumassa RT kisoihin. Treenit jäi liian vähiin - näennäisesti olisi ollut tässä välissä aikaa työstää asioita eteenpäin, mutta kun ei se Ricon kanssa ole niin yksinkertaista. Ricohan väsyy kaikista muutoksista tosi paljon ja nyt iän myötä yhä enemmän. Mun vanhempien vierailu vei sen energiaa niin paljon, etten nähnyt kovin järkevänä treenata sitä hetkeen ollenkaan. Sitten muistuteltiin vain tehtäviä yksittäin mieleen ja radalle ketjutettuja temput tuuppasi menemään vaan sekaisin - kun välillä menivät ihan yksittäin tehtynäkin. Kyllä kai se vanha koirakin oppii uusia temppuja, mutta vähän hitaammin kuin ennen :)

Kisat kuitenkin handlattiin jälleen kahdella hyväksytyllä tuloksella. Niin siinä sitten tosiaan kävi, että Rico kisaili tiensä RTK4 - 12 kisalla, kaikki kisatulokset on olleet hyväksyttyjä - vaikkei joka kerta niin loistokkaasti ole mennytkään. On se kyllä silti ihan mainio ollut <3 Nyt vaan jos lähdetään jatkamaan, niin näköjään on ihan oikeasti treenattava suunnitelmallisemmin, eikä vain metsälenkillä humputellen ;) Kaksi koota lisää, ketjutus ja kyltit.

Koirien kanssa on käyty enemmän pidempiä - ihan pelkästään remmilenkkejäkin ja niitä olisi tarpeen tehdä vielä enemmänkin. Roulle on muodostunut todella raivostuttava tapa piipata, vinkua, jopa kiljahdella ja haukahdella, kiihtyessään kun odottaa niin kovaa vapaaksi pääsemistä. Arkiaamuisin on paljon rauhallisempi, kun odotusarvoa sille pidemmälle lenkille (-joka johtaa jonnekin, missä voi päästä vapaaksi-) ei ole. Olen myös kävellyt tuota jalkakäytävää jonka toisella puolen on metsää ja toisella peltoa. Molemmat näyttää merkitsevän odotusarvoa vapaaksi pääsemiselle. Se on Roverin pahin painajainen - se haluaa niin paljon vapaaksi, ettei mikään palkka maailmassa voi kumota sitä vapaaksi pääsemisen arvoa. Koko koira on näyttää olevan ihan stressissä siitä kiihtymyksen määrästä, tuo tyhmä tunnetila pitäisi vaan saada purettua pois. Tämä näyttää olevan hitaampi projekti purkaa, kun ei ole kyse jostain erillisestä tempusta - vaan arkielämän perustarpeesta, jota on kuitenkin jossain määrin vaan tehtävä.  Hassua tässä kuitenkin on se, että voin kesken lenkin pysähtyä vaikka treenaamaan tokoa. Rover pystyy tällöin ihan hyvin "luopumaan" vapaaksi pääsyn halustaan ja työskentelemään yhdessä ja palkkaantumaan hyvin lelulla ja ruualla. Mutta, kun treeni loppuu ja lenkkiosuus jatkuu - niin sitten odotusarvo siirtyy taas siihen vapaaksi pääsemisen odottamiseen. Okei tässä ollaan päästy jo vähän eteenpäin ja Rover on usein treenihetken jälkeen astetta rennompi. Mutta onhan sen pystyttävä ilman treeniäkin..

Kiihkoilija täytti juuri 10kk. Mainitsiko joku jotain kisaiästä? Onko se jotain, että saa juosta päättömästi enemmän? ;) Töitä riittänee vielä hetkeksi.  Ensimmäinen meidän yhteinen koitos ehdittiin kuitenkin kokea varaslähdöllä viime maanantaina. Saatiin lupa osallistua hieman alaikäisenä Uudenmaan nuorten koirien tokoringin näyttöön. Täytyy myöntää että olin kyllä hieman kauhuissani ja mietin pitkään, että tuleeko koko hommasta yhtään mitään, ehdinkö saada kokonaisuutta kasaan sen verran, että ollaan valmiita tuohon näyttöön. Vaikkei ihan virheettä selvittykään, niin olen tosi ylpeä pikku Roverista. Se selvitti monta vaikeaa asiaa ja osoitti kyllä pystyvänsä tulevaisuudessa (kunhan pää vielä kasvaa) vaikka mihin. Paransi työskentelyään loppua kohti. Kyllä näin nuoren ja tällaisen (#ei-ihan-niin-helpon) koiran kanssa tuntui aikamoiselta haasteelta vetää neljä liikettä koemaisesti pitkillä odotuksilla läpi. Mutta loppua kohti oma fiiliskin parani ja luotto koiraan ja sen tekemiseen vahvistui. Olen niin ylpeä siitä, että paikkis selvittiin äänettä kehään menoineen ja poistumisineen. Seuruun liikkeille lähtöihin ei saatu vielä hommaa kantamaan kehään saakka ja sinne pääsi ääntä mukaan. Mutta luoksetulon ja hypyn liikkeelle lähdöt ja perusasennot pysyi hiljaisina - siinä näkyi nopeaa vastetta kyllä treeniin. Ensimmäiseen siirtymään meinasi livahtaa myös jotain mölinää, mutta sen jälkeen Rover paransi ja pystyi olemaan loppu näytön hiljaa. Kuinka huikeaa! Nyt vaan jännityksellä odotetaan tuloksia!