maanantai 28. toukokuuta 2012

Fyssarit ja koikkalaisen treenit

Ricolle saatiin fyssari hyvin lyhyellä varoitusajalla kotivierailulle - Mitään hälyyttävää ei ollut ilmennyt, mutta tarkoitus oli ehtiä katsoa koiruus läpi vielä ennen kesäkuun kisarupeaman aloittamista ja olihan tossa edellisellä viikolla treenattukin aika reilusti. Hyvillä mielin päästään treenejä jatkamaankin. Varsin hyvältä vaikutti kelpii - Selässä toki löytyi hiukan kipukohtia, mutta todennäköisesti tuosta pitkästä selästä johtuvaa jumitusta, joutuu kovemmalle treenatessa. Eli sille vaan hierontaa ja huolellisempaa lämmittelyä ennen treenejä + aiemmat venytykset. Ja harjoittelu on todellakin tuottanut tulosta - Herra R käyttää syviä lihaksia aikas kivasti :) Sunnuntaina oli  Ricon vuoro pitääkin sitten lepopäivä ja pikku R pääsi aksakentälle liitämään kuumuuden keskelle ja sitten vielä uimaan - homma alkoi taas rantavedessä loikkimalla, mutta päätyi lopulta pieniin kelvollisiin uintipätkiin :)
Raw:n sunnuntai treenailut

lauantai 26. toukokuuta 2012

Treeni intoa

Kerrassaan treenin täyteinen viikko! Olen pakottanut itseni uurastamaan koneen äärellä ja työstämään ont:ia pala palalta hitaasti eteenpäin, mutta kun aurinko vaan paistaa - Niin voisin treenata ihan loputtomiin - uudestaan ja uudestaan.. Ricon kanssa on saatu kuumuudesta huolimatta ihan kelvollisia tokosuorituksia irti - Seuraamisessa on unohdettu tyystin tekniikka ja tilalle on astunut asenne ja kesto. En ole kertaakaan onnistunut tekemään seuraamista, jossa koira olisi ilman lisäapuja itsenäisesti työstänyt koko seuruun, mutta parempaan ollaan kai(?) menossa - Luulen saaneeni viestittyä sille, mitä oikein haluan ja odotan. Uusi seuraamisten palkkaustapa on myös tuonut potkua tekemiseen. Toivottavasti tämä tie kantaa pidempään meidän jalkojen alla. Virkamiehestä on irronnut jopa helteessä, häiriössä & nurtsilla hulluttelua tokoa tehdessä! Moni olisi kiukustunut koiralleen moisesta, mutta minä nauroin ja palkkasin - kyseessä kun on kuitenkin Rico :D

Raw on myös saanut käydä koko Riconkin lajivalikoiman läpi viikon aikana. Merkkiharjoittelussa siitä on kehittynyt vallan pätevä keilaaja - Merkit kumoon hinnalla millä hyvänsä, ei taida olla ihan idea selvillä vielä.. Mutta seuraamisessa se muistuttaa Fidziä niin paljon ja miten ihanaa on tehdä seuraamista koiran kanssa, joka tekee siitä niin kovin helppoa ja kevyttä! Saas nähdä tuleeko Raffista muutenkin kevyempi ohjattava. Keskiviikon Sonjan treeneissä  tuli taas todettua miten raskas ohjattava tuo mun kelpieni on.

No Raffilaisen liitelyt on menneet oikein mallikkaasti tähän saakka. Eilenkin ryhmätreeneissä oli 11 esteen ratapätkä ja mun piti palkkaa koiruus matkalla, mutten sitten malttanutkaan ja vallan mainiosti pikkumies treenin vetikin läpi :) Olin niin tyytyväinen siihen :)

Ja maanantaina Rico kävi antamassa uimaopetusta pikkubroidilleen ihan ensimmäisen kerran, ennen omia pelastustreenejään.  Raw oli siis veden varassa ensimmäistä kertaa elämässään. Aikamoista räpiköintiä homma näytti olevan, mutta kyllä kakara uskaltautui välillä ihan uimaan saakka ja se jopa näytti hetkittäin uimiselta.
Vettenpäälläliitoa?

Suunta ylöspäin!

No mutta sehän hetkittäin ihan uikin

Pieni on kaveri pelastusliivien takana, muttei se menoa haittaa!
Ricon mielestä illan pelastushommat oli paljon tärkeämpää tehtävää, kuin naskalin opettaminen ;o

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Katsoessa ulkopuolelta itseään ja mitä on tekemässä ja minne se on menossa pitäisikö jotenkin reagoida

"Olotila normina tila joka määritelmän mukaan voi kestää jopa vuosia, jos siinäkään ehtii parantua."

Porvoon kiertoajelu suoritettu taas sitten muutaman vuoden. Jep, ihan yhtä vaikeaa jotenkin päätyä sinne oikeaan paikkaan - niin yksinkertaista kun se lopulta olikin. Keli oli kovin lämmin vaikka oli jo ilta. Koira vaikutti kuitenkin olevan ihan hyvässä vireessä ja itselläkin oli kivan oloinen fiilis lähteä radalle. Ensimmäisen agiradan alku pisti miettimään useampaa eri vaihtoehtoa, mutta rataan tutustumisessa omat valinnat tuntui selkeiltä. Radalla se hyvä fiilis ja hyvässä vireessä oleva koira ei kuitenkaan tuntunut olevan läsnä niin vahvasti, kuin olisin toivonut? Heti kakkosesteen takaakierto takkusi ja kolmosen jälkeen koira katosi omille teilleen ja lähes pysähtyi kysymään, että minne mennään. Harmi, kun ei ole videota, josta voisi katsoa miten epäloogisesti sitä on tullut ohjattua. No jotenkin sain koiran kalastettua mukaan alkuhärdellin jälkeen ja loppurata taisi mennä kutakuinkin siinä suloisessa tasapainossa. Vauhti vaan tuntuu lämpötilan nousun myötä hiipuneen. Maaliin siis nollalla ja sijoituttiin yllättäen vielä kolmansiksi.

Hyppäri taas tarjosi haastetta suorilla putkilla, vauhdin ja hallinnan yhdistelmillä. Homma pysyi tällä kertaa kasassa esteelle nro 5 saakka, jossa koira latasi putkesta turhan pitkälle ja jouduin kalastelemaan ja palaamaan ohjaamaan sen takasin pituuden yli - tämän johdosta myöhästyin seuraavan putken pakkovalssista ja kuin ihmeen kaupalla sain koiran kääntymään oikeaan suuntaan sieltä putkesta ulos tultaessa. Siinä välissä sain taas homman näppeihin, kunnes päästiin takaaleikkauksiin - Olisi pitänyt tehdä jotain niin ihan muuta- mutta kun jalat ei kulje ja pelkää juoksevansa koiransa eteen :( No taas suoran putken jälkeinen elämä aiheutti säätöä - Kun oli jarruteltu ja käännytty, nii eihän se koiruus oikein irronnutkaan, vaan pyöri ympyrää.. ja sen jälkeinen käännös oli kuin hidastetusta filmistä - Pari seuraavaa hyppyä ja taas kalasteltiin koiraa viimeisen hypyn yli.. Ilman virheitä sekin rata kaikesta huolimatta vedettiin ja sijoitus 2. Eli tuplat kalasteltiin kirjaimellisesti. Hieno Rico <3

"Ravistettu hereille, unen silti katkeamatta siihen tai edes muuttumatta tai usvan katoamatta tuuleen"

Ohjaamisen ote on jotenkin hukassa, viime kisoissa en ole tehnyt ratoja joissa suunnitelma olisi pitänyt, vaan olen joutunut korjaamaan ja tekemään jotain omituisia ratkaisuja selvitäkseni radoista ja ajoitukset ei tunnu osuvan  kohdalleen. Miten omaa reaktiokykyä sais parannettua ja jalkoja liikkumaan ketterämmin? Nii ja nyt ja heti..!


"Oppii minkä hintaiseen lähdettiin me kyytiin"
"Selviytymiskeinoja välinpitämättömyydestä korostettuun itseironiaan"

Harrastamista ja sen hintaa on tullut pohdittua tahtomattaankin viime aikoina paljon.  Ensinnäkin se, että kun tätä lajivalikoimaa on muutaman lajin verran, niin miten aikatauluttaa kalenterinsa. Miten järjestää tekemisensä, jotta on koiraa kohtaan reilu. Tällä hetkellä tunnen olevani erittäin epäreilu. Toinen tekee kolmea lajia päällekkäin ja on menossa kisaamaan kaikissa lähiaikoina. Mä niin haluun heittää kapuloita rattaisiin ja päästää toisen tästä piinasta. Miten paljon me annetaan painoarvoa sille mistä koira nauttii? Itse heräsin taas toden teolla ajattelemaan sitä parien ensimmäisten vepetreenien myötä. Se tekemisen palo ja ilo siitä kaikesta. Se on sitä mitä haluaa nähdä lisää. Mä en oikeesti ymmärrä miksi mä vien ton niin rakkaan ruskean jonnekin tokon sm-kisoihin? Sinne minne se ei edes halua tai ei läheskään niin paljon kuin veteen tai agilitykentälle. Kyllähän se tekee- sen minkä jaksaa, mutta virkamiehenä - Niin ei sitä virkamiestä ole läsnä vepessä. Siellä minulla on niin eri koira ja se koira nauttii tekemisestä. 

Ja miten vaikeaa on vain selvitä näistä ajatusviidakoista. Kun olisi vain joku tuntematon. Ei ehkä joutuisi jatkuvasti piikittelyn kohteeksi. Ehkä sekin vain kasvattaa ihmisenä? Tai sitten se saa mut joku päivä lopettamaan harrastamisen tai ainakin kisaamisen kokonaan. Ehkä se onkin piikittelyn tarkoitus? 

Koiraharrastuksessa vaikeinta? - "No ne ihmiset, jotka sanoo vääriä tai ilkeitä asioita - Ilkeät ihmiset!" Voihan meitä ihmisiä..? Miten me osattaisiin olla toistemme tukena ja apuna - piikittelyn sijaan - Se antaisi kaikille niin paljon enemmän.

"Leikkaamalla valon määrää varjotkaan ei enää näytä niin syvän tummilta tai yhtä selkeiltä"


Asiat usein näyttäytyy sellaisina, kuin niitä katsoo. Hyvät kisat Porvoossa - tuplanollat ja sijoituksilla vielä! Vähän oman ohjauksen hiomista - niin Avot! On mulla kyllä monitaitoinen koira :) Ihanaa, että meillä on kesäajina sellainen laji, jota koira rakastaa :) Kateus pitänee ansaita - Toisesta korvasta kovaa ulos, ettei aivot ehdi rekisteröidä. Niin ja minähän en valita - Minä analysoin, koska:

"Virheet ovat välttämättömiä matkalla menestykseen, kuka sinne pääsee - sitä ei voi tietää. Mutta matkaa voi tehdä kaikki ketkä uskaltaa. Virheitä ei saa pelätä, vaan ne ovat sinun keinosi oppia ja kehittyä."




torstai 17. toukokuuta 2012

Kuralammikko aksat - Nolla ja melkein nolla

Ricon kanssa Forssassa kuralammikko aksat vedetty. Tasapainoista ehjää tekemisen fiilistä lähdettiin hakemaan ja lopputulos oli aika mitäänsanomaton - noiden mainittujen tavoitteiden osalta. Vaikea kuvailla fiilistä - mutta olin päivän kuin unessa, jossain horrostilassa - Miten hitossa kisoihin ja juurikin radoille saisi sen draivin ja meiningin kohdalleen? Tällaisessa tukahduttavassa fiiliksessä ei vaan pääse sinne minne pitäis. Päivän kruunasi vielä vesisade tai ehkä paremminkin edellisen yön sade, joka oli tehnyt kentästä liukkaan kuralammikon ja oma liikkuminen keskittyi enimmäkseen pystyssä pysymiseen - joka kyllä suureksi ihmeekseni toteutui.

Ekalta radalta siis nolla. Pitkään aikaan päädyin käyttämään hypyllä suunta käskyä käännökseen ja hitto vie, sehän toimi aika kivasti :) Sitten A:lle mentäessä paletti hiukan levähti - jalat liikkui ihan jonnekin muualle, kun olin suunnitellut,  enkä A:n jälkeen osannut kääntää läpi suoraan juoksutettua koiraa, vaan sinnehän se karautti jonnekin kaukaisuuteen ja härdelli päädyssä oli valmis. No siitä selvittyäni vielä ilman virheitä puomin jälkeisellä takaakierrolla tapahtui taas jotain - Siis mun piti liikkua ja tehdä sokkari -niin piti, mutta jäin koiran eteen - joka sai taiteilla ja tehdä töitä, että pystyi hyppäämään, eikä törmännyt minuun - kelvoton ohjaaja! ja pienten kunniakierrosten jälkeen selvittiin lopulta maaliin..

Toinen rata olikin jo ehjempi ja tasapainoisempi kokonaisuus, ainakin se tuntui siltä - tai sitten se tuntui siltä siksi, etten kaatunut mutavelliin, niinkuin oletin. Se oli rata, joka oli tosiaan se melkein nolla - kolmanneksi viimeisellä esteellä tein liian nopean ja huolimattoman taakse huitaisun (-niin huitaisun, ei työntöä tai ohjausta -Vaan nimenomaan huitaisun) ja koira lipsahti esteen väärin päin.. Hupsis - Ehkä vähän jopa hetken harmitti.. Mutta, täähän on agilitya!! Ja tää on juuri tätä :)
Koira oli kuitenkin vaivattoman oloinen viedä tässä unitilassakin ja kontaktit taisi toimia ihan ok - maltoin puomillakin antaa seisoskella hetken, ennen vapautusta.
Tässä Kuralammikkokruisailut

Raw treenaamassa





lauantai 12. toukokuuta 2012

Omalaatuiset, niin Ainutlaatuiset

Juuri kun Raw  oikein urakalla kokeili mun hermoja - Niin sitten se päätti loistaa aluevalmennuksessa. Se oli niin vallan pätevä, että sen seuraavaa ratatreeniä vaikeutettiin ja hienosti tyyppi veti senkin läpi. Se oli taitavampi, kuin osasin odottaakaan! Paljonhan tässä on vielä matkaa edessä, mutta miten hienolta pienet asiat ja onnistumiset aina tuntuvatkaan. Torstaina tuntui olevan kaikki niin hyvässä tasapainossa vielä. Raw irtosi hyvin ja jarrut toimi myös tehokkaasti - Kerrassaan loistava pikku otus <3

Tänään sitten heräsin tokokoe aamuun ja teki mieli painaa pää tyynyyn takaisin. Olin jotenkin varma siitä, että tänään on se päivä, kun Ricon ykköstulos putki katkeaa. Eikä jännittänyt edes yhtään. Omituista? No kyllä se jännityskin sieltä löysi lopulta tiensä perille, mutta kehässä minua ei juurikaan jännittänyt normaaliin verrattuna - Todella omituista..

Kokeen tuomarina toimi Hannele Pörsti ja päivästä tuli kerrassaan historiallinen meille. Lopputuloksena 300,5 pistettä, luokkavoitto ja KP! Ensimmäisen kerran rikottiin tuo maaginen 300 raja ja taisipa olla ensimmäinen EVL voitto meille. Rico on kyllä niin omalaatuinen koira - Sanat ei juuri nyt pysty kuvailemaan. Siltikin samaan aikaan se on niin ainutlaatuinen otus <3

Aloitettiin ryhmässä istumisella - 10
ja paikkamakuu perään - 10
Eipä niissä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut, vaikka ehdinkin jo miettiä, että eipä olla näitäkään hetkeen tehty.

Seuraavan osion aloitti:
Seuraaminen - 7,5
Homma alkoi hyvin, mutta hajosi taas jatkuttuaan liian pitkään(?) herra kelpien mielestä. Alkoi katsella muualle ja haahuli ihan missä sattuu! Tämän jos saisi joskus toimimaan, niin oltais otettu iso askel eteenpäin meidän tokouralla.. *Huokaus..* Koira osaa kyllä, mutta kun sen sais kestämään ja tekemään loppuun saakka.
Luoksetulo  - 9
Nätti ja stopit toimi hyvin, vauhti oli hyvä. Hiukan seisominen valahti- siitä ansaittu pistemenetys.
Ruutu - 10
Merkki perussettiä, hieman löysä - vain välietappina. Ruutuun haki kaarevalla linjalla ja olin varma, että meni sivusta sisään, mutta hakin etukulmasta - huh! Seuraamaan tulo oli aika kiva Ricolta :)

Sitten seuraava setti:
Ohjattu -10
Jälleen veltto merkki ja kääntyi eri suuntaan kuin normaalisti (Onneksi niitäkin tuli treenattua joskus talvella, vaikka ajattelin, ettei koskaan kyllä jää noin päin.. ) Hyvä haku ja palautus, eteen istuminen vaan vino, muttei pisteitä siitä tuomari rokottanut.
Metalli - 10
Kapula tuntui tosi kylmältä mun käsiin, mutten ehtinyt sanoa mitään, kun liike jo alkoi. Olisi vaan heti pitänyt avata suunsa ja kysyä saanko lämmittää kapulaa hetken. -No en ehtinyt ja ajattelin, että menkööt - niinhän siinä sitten kävi, että koira lähti hyvin ja yritti kovin ottaa kapulaa suuhun, mutta hemmetin kylmältähän se tuntui. Kysyi minulta apua, mutta oma-aloitteisesti nappasi sen ällötyksen kuitenkin lopulta mukaan ja toi moitteetta perille saakka. Kai tuomarikin tunsi myötätuntoa kylmää metallia kantanutta kelpiparkaa kohtaan, kun ei halunnut moisesta pisteitä rokottaa? Tässäkin aavistuksen vino luovutus.
Tunnari - 10
Nätisti työsti ja reippaasti lähti tuomaan oikean löydettyään. Vähän paranteli otetta matkalla, mutta ei tuomarimme mielestä sitten kuitenkaan liikaa.
Kaukot - 8
Ensimmäiseen nousuun tuplakäsky. Aavistuksen edisti s-i vaihdossa ja s-m veti takasia vähän alleen, mutta muuten työsti kaikki, vaikka raskas olikin. Mutta olen erittäin tyytyväinen tähän, että  Rico selvisi tästä sille vaikemmasta liikkeestä näinkin hyvin :)

Viimeisessä setissä olikin enää jäljellä
Z - 10
Tähän oli koe niin mukava lopettaa. Olin tosi tyytyväinen koiraan! Ennen kehään menoa leikittiin ja suoraan leikistä meidät huudettiin kehään - Joten koira oli juuri sopivassa moodissa? Kaikki jäävät onnistui ja seuraamisiakin työsti hyvin - Jipii!! :) Vaikka tätähän me tehtiin viime viikolla muutamaan otteeseen ja pilkottiin se niin pieniin osiin, etten joskus edes tajunnut, että Z:ssa voi palkata noin pieniä palasia.

Kun ton seuraamisen saisi toimiaan ja noi pienet viilaukset palautuksissa.. Saatoin jopa saada tästä kokeesta ainakin hetkellisesti lisää treenimotivaatiota niiden työstämiseen.

torstai 10. toukokuuta 2012

Muistan kun pieninä poikina ulkona leikittiin. Muistan kun ilman huolia hauskaa me pidettiin..

Niin.. Solmio kaulassansa Rico istuu vaan, se kasvoi kai aikuiseksi. Ei se enää mua moikkaakaan..
Ricon viikko on ollut kovin toko painotteinen ja virkamies on niin läsnä, että voisin ottaa pennulta lainaan vähän luovaa hulluutta.. Pikku tinttiäinen on taas ajatellut testata rajojaan ja meidän hermorakenteen kestävyyttä viime päivinä ihan urakalla.

Ricon kanssa toko tuntuu olevan levällään. Tai  no, ohikiitävinä hetkinä, kun kukaan ei häiritse, ei ole liian kuuma, ei liian väsynyt tms. niin suoritukset voivat olla juuri sitä mitä haluan niiden olevankin, mutta kun jokin pieni sivuseikka on läsnä, niin homma pissii alleen välittömästi. Häiriöt tuottavat siis sietämätöntä tuskaa tai liika kuumuus tai... Liikkeiden ongelmat ovat lähinnä seuraamisessa, Z:ssa ja kaukoissa. Mitä nyt eilen sain rikottua aiemmin toimineen tunnarin ja ohjatun vasen puoli on tuottanut viime kerrat epäonnistumisia, ruudun takalaita vetää puoleensa jne. Pientä säätöä, mutta säätäisin mielelläni, kun mukana olisi sitä pikkupoika asennetta. Tänään vasta heräsin tajumaan, että mistä naruista sitä virkamiestä pitikään vetää ja hitto vie, että saatiin kauniit ja kevyet kaukot tehtyä.  Kerrassaan - viime kerrat tuntuu kuin nostaisi painavaa kiveä maasta ylös ja nyt pienikin käden heilautus ponnautti ruskean vietereillä ylös maasta - Voi kun tällaiseksi saisi kaukot, niin kyllä menisin suu hymyssä kisaamaan,  mutta kentälle tai kisatilanteeseen vieminen ei taida onnistua yhtä helposti.

Eikä viikon ainoat agilitytreenit sujuneet yhtään sen paremmin. Olin itse jotenkin puoli unessa ja ennakointi ja ajoitus ei vaan osunut kohdalleen. Ei millään. Juoksin vääriä linjoja ja väärään suuntaan ja koira oli koko ajan väärässä paikassa.  Tosi hyödyllisiä asioita olisi ollut treenittävänä, mutta kun ei pysty, niin ei vaan pysty. Koko treeni oli täysi katastrofi. Se siitä, olo niin surkea kentältä lähtiessä, että ei edes jaksanut vaivata päätään sillä enempää. Yritetään ensi viikolla sitten taas uudestaan.

Raw on ollut oikea pikku vintiö, toivon että aikuisena tuo piirre on hyödyksi sen kanssa harrastaessa. Pikku tinttiäinen ei näytä nukkuvan koskaan, paitsi sentään öisin.. Viime päivinä kone on käynyt niin kovaa, ettei sitä ole saanut sammumaan millään. Tekemisen halu näyttää olevan ihan loputon. Ja rajoja etsitään ja kokeillaan ihan urakalla. Saa nähdä riittääkö tuota virtaa vielä  illan aluevalmennuksen treeneihin...
Tässä vielä pikkuvintiö radalla ja siskonsa Ruska

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ota aina vastaan kaikki minkä saat!

Katseet kenttään, älä kulmassa käännä selkää, vaan taistele silmästä silmään.
Ylösmenokontakti ongelmat oli ja meni ja vaanii kulman takana, mutta vaivaan löytyi oikeat lääkkeet. Tänään kisattiin omissa skaboissa vallan loistofiiliksellä - Muut harmitteli, mutta mua ei harmittanut, olisko pitänyt vai? Ei jaksa turhaan. Ritva Herrala oli tehnyt oikein mukavan suoraviivaiset ja virtaavat radat. Koira oli samalla radalla mun kanssa - sitä oli vaivaton, kevyt ja helppo viedä. Huomautin sille kerran lämmittelyalueella lähdössä pysymisestä ja ei ollut mitään ongelmaa sen asian kanssa itse radalle lähdöissä ja kaikki kontaktitkin taisi mennä kutakuinkin niinkuin kuuluukin. 

Mustettahan meidän kisakirjoihin ei tuhrattu turhaan tälle päivää. Saldona 5+hyl+10 ja kaikki nämä 5 ja 10 - oli rimoja :o - jokseenkin kummallista, etten sanois - Eihän Rico tiputa? Mut tänään tiputti ja ei niitä ylöskään sieltä maasta enää saa. Huolestutaan sitten, jos niitä alkaa tippumaan enemmänkin :) Vaikka saldo näyttää miltä, niin en voi mitään sille, että olen siltikin tyytyväinen :D Eikä se edelleenkään mun silmään kovin kummoista vauhtia  näytä pitävän - Tuntuu, että kaverit menee paljon kovempaa. Mutta sen verran kävin aikojakin kurkkaamassa noilta kellotetuilta radoilta, että ei munpienihidaskelpii ihan niin hidas taida ollakaan... Se kellotti ihan kohtuuajat.. :)
B-rata , jossa sinkosin koiran putkelta kohti puomia, rintamasuunnan ollessa sinne :D Sitten menikin harjoitteluksi.