Porvoon kiertoajelu suoritettu taas sitten muutaman vuoden. Jep, ihan yhtä vaikeaa jotenkin päätyä sinne oikeaan paikkaan - niin yksinkertaista kun se lopulta olikin. Keli oli kovin lämmin vaikka oli jo ilta. Koira vaikutti kuitenkin olevan ihan hyvässä vireessä ja itselläkin oli kivan oloinen fiilis lähteä radalle. Ensimmäisen agiradan alku pisti miettimään useampaa eri vaihtoehtoa, mutta rataan tutustumisessa omat valinnat tuntui selkeiltä. Radalla se hyvä fiilis ja hyvässä vireessä oleva koira ei kuitenkaan tuntunut olevan läsnä niin vahvasti, kuin olisin toivonut? Heti kakkosesteen takaakierto takkusi ja kolmosen jälkeen koira katosi omille teilleen ja lähes pysähtyi kysymään, että minne mennään. Harmi, kun ei ole videota, josta voisi katsoa miten epäloogisesti sitä on tullut ohjattua. No jotenkin sain koiran kalastettua mukaan alkuhärdellin jälkeen ja loppurata taisi mennä kutakuinkin siinä suloisessa tasapainossa. Vauhti vaan tuntuu lämpötilan nousun myötä hiipuneen. Maaliin siis nollalla ja sijoituttiin yllättäen vielä kolmansiksi.
Hyppäri taas tarjosi haastetta suorilla putkilla, vauhdin ja hallinnan yhdistelmillä. Homma pysyi tällä kertaa kasassa esteelle nro 5 saakka, jossa koira latasi putkesta turhan pitkälle ja jouduin kalastelemaan ja palaamaan ohjaamaan sen takasin pituuden yli - tämän johdosta myöhästyin seuraavan putken pakkovalssista ja kuin ihmeen kaupalla sain koiran kääntymään oikeaan suuntaan sieltä putkesta ulos tultaessa. Siinä välissä sain taas homman näppeihin, kunnes päästiin takaaleikkauksiin - Olisi pitänyt tehdä jotain niin ihan muuta- mutta kun jalat ei kulje ja pelkää juoksevansa koiransa eteen :( No taas suoran putken jälkeinen elämä aiheutti säätöä - Kun oli jarruteltu ja käännytty, nii eihän se koiruus oikein irronnutkaan, vaan pyöri ympyrää.. ja sen jälkeinen käännös oli kuin hidastetusta filmistä - Pari seuraavaa hyppyä ja taas kalasteltiin koiraa viimeisen hypyn yli.. Ilman virheitä sekin rata kaikesta huolimatta vedettiin ja sijoitus 2. Eli tuplat kalasteltiin kirjaimellisesti. Hieno Rico <3
"Ravistettu hereille, unen silti katkeamatta siihen tai edes muuttumatta tai usvan katoamatta tuuleen"
Ohjaamisen ote on jotenkin hukassa, viime kisoissa en ole tehnyt ratoja joissa suunnitelma olisi pitänyt, vaan olen joutunut korjaamaan ja tekemään jotain omituisia ratkaisuja selvitäkseni radoista ja ajoitukset ei tunnu osuvan kohdalleen. Miten omaa reaktiokykyä sais parannettua ja jalkoja liikkumaan ketterämmin? Nii ja nyt ja heti..!
"Oppii minkä hintaiseen lähdettiin me kyytiin"
"Selviytymiskeinoja välinpitämättömyydestä korostettuun itseironiaan"
Harrastamista ja sen hintaa on tullut pohdittua tahtomattaankin viime aikoina paljon. Ensinnäkin se, että kun tätä lajivalikoimaa on muutaman lajin verran, niin miten aikatauluttaa kalenterinsa. Miten järjestää tekemisensä, jotta on koiraa kohtaan reilu. Tällä hetkellä tunnen olevani erittäin epäreilu. Toinen tekee kolmea lajia päällekkäin ja on menossa kisaamaan kaikissa lähiaikoina. Mä niin haluun heittää kapuloita rattaisiin ja päästää toisen tästä piinasta. Miten paljon me annetaan painoarvoa sille mistä koira nauttii? Itse heräsin taas toden teolla ajattelemaan sitä parien ensimmäisten vepetreenien myötä. Se tekemisen palo ja ilo siitä kaikesta. Se on sitä mitä haluaa nähdä lisää. Mä en oikeesti ymmärrä miksi mä vien ton niin rakkaan ruskean jonnekin tokon sm-kisoihin? Sinne minne se ei edes halua tai ei läheskään niin paljon kuin veteen tai agilitykentälle. Kyllähän se tekee- sen minkä jaksaa, mutta virkamiehenä - Niin ei sitä virkamiestä ole läsnä vepessä. Siellä minulla on niin eri koira ja se koira nauttii tekemisestä.
Ja miten vaikeaa on vain selvitä näistä ajatusviidakoista. Kun olisi vain joku tuntematon. Ei ehkä joutuisi jatkuvasti piikittelyn kohteeksi. Ehkä sekin vain kasvattaa ihmisenä? Tai sitten se saa mut joku päivä lopettamaan harrastamisen tai ainakin kisaamisen kokonaan. Ehkä se onkin piikittelyn tarkoitus?
Koiraharrastuksessa vaikeinta? - "No ne ihmiset, jotka sanoo vääriä tai ilkeitä asioita - Ilkeät ihmiset!" Voihan meitä ihmisiä..? Miten me osattaisiin olla toistemme tukena ja apuna - piikittelyn sijaan - Se antaisi kaikille niin paljon enemmän.
"Leikkaamalla valon määrää varjotkaan ei enää näytä niin syvän tummilta tai yhtä selkeiltä"
Asiat usein näyttäytyy sellaisina, kuin niitä katsoo. Hyvät kisat Porvoossa - tuplanollat ja sijoituksilla vielä! Vähän oman ohjauksen hiomista - niin Avot! On mulla kyllä monitaitoinen koira :) Ihanaa, että meillä on kesäajina sellainen laji, jota koira rakastaa :) Kateus pitänee ansaita - Toisesta korvasta kovaa ulos, ettei aivot ehdi rekisteröidä. Niin ja minähän en valita - Minä analysoin, koska:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti