Älä tuu droppaa mun tunnelmaa

Hallikausi alkaa olemaaan hetkeksi paketissa. Ulkotreenit käynnistyikin vallan surkuhupaisasti. Rover oli ihan lenkkifiilikisissä, karkasi multa omille teilleen ja kun kiukkuisena huutelin sille, että mitä ihmettä luulee tekevänsä, niin nosti vielä koipea siinä mun edessä - että siinä sulle mun mielipide tähän. Ympäristöt luo näköjään yhä meille haastetta. Viime syksynähän käynnisteltiin treenejä ulkona ja halliin siirtyminen otti oman aikansa, ennen kuin Rover ymmärsi, että siellä treenataan yhdessä. Nyt talven aikana on sitten opittu näköjään, että ulkona lenkkeillään ja juostaan, jep.. Mutta tämän päiväiset kenttätreenit sujui jo paljon paremmin. Ja onneksi on paljon niitä päiviä, kun tuntuu, että "pikku" pentunen kehittyy kuitenkin niin hienosti! On myös valtaisan paljon hetkiä, kun olen siitä niin kovin ylpeä. Tuntuu hyvältä löytää itsestään noita huikeita fiiliksiä - koska ne on niitä jotka kantaa eteenpäin. Roverista on sanottu niin paljon ristiriitaista ja toisistaan poikkeavia ääripään kommentteja, että välillä tuntuu oma uskokin horjuvan. Mukaan tähän sekametelisoppaan mahtuu toki positiivisiakin asioita. Ja itse nään siinä niin huimaa kehitystä ja meidän kahden yhteistyön rakentumista, henkistä kanttia ja vahvuutta, että voin totta tosiaan sanoa ihan sydämestäni olevani ylpeä siitä, vaikka se haastava toisinaan osaa ollakin.

Ricon kanssa on treenailtu kuumeisesti niitä RT:n mestarin liikkeitä ja voi hyvää päivää, kun meinaa jo pappakoiran  ajatus mennä sekaisin. Ensimmäinen kisastartti tulikin ehkä turhan nopealla aikataululla, mutta nippa nappa selvittiin hyväksyttyyn tulokseen. Fiilikset ei silti olleet mitenkään loistavat. Niin paljon epävarmoja uusia liikkeitä vielä, että jouduin treenaamaan radan kylttejä pihalla ja sehän ei oikein Ricolle sovi. Oli ihan innokas tekemään, mutta ei pystynyt keskittymään parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin mä olisin voinut pelastaa aikamoisen setin pisteitä omalla toiminnallani, jotain epämääräistä tein edessä peruutuksessa, how knows - lähdin liikkeelle liian aikaisin ehkä? Seuraavalla tehtävällä kutsuin koiran liian nopeasti ja yksi kyltti olisi pitänyt uusia, (korjaisi perusasentoa). Pienestä se on tässä lajissa kiinni. Ja samalla tajuan miten vähän koko lajista ymmärrän, aina tuntuu löytyvän jotain jonka suorituksesta en olekaan ihan varma. Päätin vieläkin vaan sinnikkäästi jatkaa, vaikka se suuri polte rally-tokoon puuttuu. Toko tuntuu enemmän mun jutulta. Vaikka tuon molemmin puolisuuden vuoksi olen miettinyt, että tää tekis hyvää Roverillekin. 

Roverin treenit on jonkin aikaa pyörineet samojen asioiden ympärillä ja aina välillä otan piristyksi mukaan jotain "muuta", kuten nyt vaikka vauhtinoutoa. Noudon "minä-kyllä-tiedän-miten-tää-menee- mä-asetun-sun-viereen-ota-mua-kii-ja-heitä-se-kapula-NYT!" ajatusta ollaan enemmänkin pyritty purkamaan ja tehty enemmän pitoa ja kapulasta henkisesti irti päästämistä treenailemalla samalla kentällä, -jossa ne kapulat vain ovat- ihan jotain muuta :D Saa nähdä saadaanko näiden tiettyjen asioiden kanssa vähän kehitystä aikaan, kun keskitytään niihin hetki tiivimmin. Tuo äänenkäyttö on toki asettanut tiettyjä raameja tekemiselle. On mietittävä aina miten tekee, jotta sen asian kanssa päästää eteenpäin. Se ehkä ansaitsisi oman postauksensa :D

Ai niin ja hyvänen aika, Roverhan täytti jo 9kk! Käytiin ihan puntarillakin tarkistamassa tilanne ja viimeisen kuukauden aikana paino oli pysynyt tismalleen samana 17,8kg. 

 Videopätkä Roverista 9kk