En tarvi punaisia mattoja, mulle riittää että mä saan omaa kuvaani vaan kattoa"

Rover on just se jäbä - "eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani?" Otsikon valintakin juontaa juurensa talvisista treeneistä TopDogilla, jossa on mahtavan isot peilit! Niitä vois kuvitella ohjaajien käyttävän pääsääntöisesti hyväkseen, mutta ehei - niistä voi jonkun tyyppinen koira myös pullistellen peilata itseään - kyllä, juurikin Rover :D 

Rover sai talvella osallistua Dobo kurssille. Treeniä kropalle, mutta suurin syy oli siedättää muissa kuin tokon puitteissa sankaria muiden koirien läsnäoloon ahtaissa tiloissa. Meillä kävikin ihan mieletön tuuri, kun saatiin tunnille treenikavereiksi fiksusti käyttäytyvät lk.collie ja kultsu. Roverin toisten koirien lähettyvillä tekeminen on mennyt isosti eteenpäin ja se on pystynyt keskittymään myös hitaampi tempoisiin liikkeisiin näissä tilanteissa. Mutta pelkkä "vapalla oleskelu" on pirun vaikeaa ja mun hermoja raastavaa yhä. Rover vaan haluaisi mennä kaikkien luo ja kaikkialle ja kiehahtaa nollasta sataan hetkessä. Samaan aikaan se on kuitenkin osoittanut äärettömän taitavaksi irtokoira tilanteiden handlaajaksi. Talvella mm. kävi tilanne, jossa mali karkasi suoraan Roverin naamalle. Rover vastasi täysin järkkymättä koiralle samalla kielellä - räkä roiskuen päin naamaa huutaen. Ja lopulta ne totesi, että vitsi miten siisti toi toinen tyyppi on ja pisti leikiksi siinä malikan omistajaa odotellessa.. Tilanteen jälkeen Rico, - jonka onnistuin pitämään selkäni takana- kyyräili ja kyttäili ympärilleen ja yritti vaan passivoitua. Kun taas Rover asteli vapaana voittajan elkein rentona, eikä tippaakaan jännitteitä jäänyt päälle. Sen jälkeen arvostus tuota koiraa kohtaa otti huiman askeleen eteenpäin. 

Kevään aikana Rover on pyörähtänyt tokokoulutuksissa, Jarin (Kantoluoto) koulutuksissa tunnetilojensa kanssa, laumaviettisemmassa ja viettitestissä. Korrin Juhan vetämä viettitesti vaikutti niin mielenkiintoiselta, etten malttanut olla osallistumatta. Pk-puolen ajatuksista on tullut niin paljon parempaa informaatiota Roverin käyttämisen tulkintaan ja koiran kanssa toimintaan. En ollut todellakaan varma miten Rover mahtaa testissä käyttäytyä. Vähän yllätyksenä tuli se, että ohjattuvuus ja hallinta näyttäytyi tilanteessa tosi vahvasti, kuin Rover olisi pitänyt Juhan toimintaa häiriköintinä, josta pitää luopua. Mutta eihän sen ole koskaan ennen missään tarvinnut tähän tyyliin toimiakaan ja kuinka paljon enemmän on toistoja toisen henkilön houkutuksista luopumisesta. Saalisviettiä kyllä löytyy, kun vain saa luvan mennä ja iskeä kiinni. Ihailtavaa on kyllä Juhan tapa lukea koiraa ja pitää se voittajana ja saada tuntemaan itsensä vahvaksi koko testin ajan. 

ROVER VIETTITESTI

Roverin vietin määrä (viettitaso) oli ihan tapissa, mutta onneksi ohjattavuuttakin sieltä bc:n tapaan löytyy. Saalisvietin arvostelussahan huomioidaan kaikki saaliskäyttäytymisen osa-alueet. Saaliin tavoittelu, tarttuminen, puruote ja saaliin omiminen. Bordercolliella tyypillisesti ketjun alkuosat ovat vahvemmat ja voimakkaammat. Eli jokaisen rodun ihanne ei todellakaan ole huipussaan oleva (joka alueen) vahva saaliskäyttätyminen. Roverin kohdalla tämäkin rasti tärähti kyllä aika taulukon yläpäähän. Mitään numeerista arvostelua näistä ei siis annettu ja arvostelu ei ole peilata suoraan mihinkään luonnetesti arvosteluun.  Arvostelu janat oli jaettu värein kolmeen kategoriaa. "Ei hyödynnettävissä" "Työstöllä hyödynnettävissä koulutuksessa" "Suoraan hyödynnettävissä koulutuksessa". Roverin kaikki arvioit oli tällä "suoraan hyödynnettävissä" alueella.

VIETTITESTI ARVOSTELU

Kuuluu hieman huonosti, mutta tässä Juhan sanoin arvostelu. Täytyy sanoa, että tämänkin testi antoi työkaluja Roverin kouluttamiseen ja ymmärtämiseen.

Seuraavassa Jarin koulutuksessa osuttiin sitten oikeaan kultasuoneen ja mun päässä palapelin palat vaan loksahteli paikoilleen. Taas veivattiin ikuisuusongelmia. Palkkaa rentoudesta, mutta tuntui etten saa koiraa siltikään pidettyä hyvällä työskentelyalueella ja nostatukset toi aina äänen. Sitten se vastaus löytyi. Saalisvietti, koiran puhtaalla saalisvietti alueella pitäminen ja se mitä se käytännössä mun toiminnassa tarkoittaa, miten ja miksi.  Ja ihan uusi sivu aukesi meille. Mikä ahaa elämys. Mun on vaikea toimia jollain tavalla vaan siksi, kun joka sanoo niin. Pitää olla aina syy ja ymmärrys itsellä miksi. Kaikki aiempikin informaatio vaan jäsentyi paikoilleen, Juhan sanat saalisvietistä, kirjan tekstit ja hitto se oli siinä. Sitä usein toimii jollain tavalla, niinkuin moni muukin - mutta nyt piti lopettaa toimimasta niinkuin muut, ja toimia niinkuin mun oma koira tarvitsee. Joskus sulla voi olla kaikki se tieto olemassa, mutta et vaan silti osaa toimia oikein. 

Eihän mikään pyyhi pois sitä faktaa, että meillä on seuruussa äänen kanssa ongelmia ja tulee olemaan, mutta mulla on vihdoin loistava työkalu sen kanssa toimimiseen.

Laumaviettisemmasta saatiin myös paljon hyviä ajatuksia. Ehkäpä paneudun tähän vielä seuraavassa tekstissä syvällisemmin, mutta sen verran on todettava, että aika pitkälle voi koiraa viedä palkkioiden avulla ja tiettyjä lajejja vielä helpommin. Mutta tokon ja tottiksen kanssa jossain kohtaa - kun tahtoo edetä tietylle levelille, - niin koiran ja ohjaajan yhteistyö ja kommunikaatio nousee isoon arvoon. Meillä on kovasti pyritti Roverin kanssa parantamaan meidän kommunikaatio kykyä toistemme kanssa. Lenkeillä esim. toisten koirien ohitukset on vieläkin vaikeita ja välillä joudun yhä ottamaan tietyissä tilanteissa enemmän tilaa. Mutta pelkästään välineellisten palkkioiden pois jättäminen on auttanut meitä niin paljon parempaan suuntaan tämän asian kanssa. 

Roverin eka tokokoe

Kuinkahan monta koulutusta tai ajatusta päässä on ehtinyt mennäkään. No ne on onneksi raapustettu omaan treenivihkoon, jota olen yrittänyt reippaana pitää ajantasalla. 

Suurin juttu lienee se, että pikku Rover korkkasi kisauransa tokossa! Aika huisia! Ja uskokaa tai älkää mä onnistuin pitämään sen ääneti läpi koko kehän. Oon niin ylpeä siitä - ja ehket myös vähän itsestäni ;) Ajattelin tän merkkipaalun odottavan hamassa tulevaisuudessa. Mutta niin vain pystyttiin saavuttamaan se jo tälle syksylle. Koko edellinen viikko tehtiin valmistelua, samoin koetta edeltävänä päivänä Roverin ohjelmassa oli pitkä metsälenkki ja treenit. Koeaamuna myös samanmoinen kaava. Kyllä olisi kokemattomampana harrastajana usko itseensä horjunut, kun muut seisoskeli koiriensa kanssa ennen paikkiskehiä ja kaikki oli niin seesteistä ja rauhallista. Paitsi me Roverin kanssa, me juostiin ja leikittiin. Se mikä yleisesti katsotaan kiihdyttäväksi - rauhoittaa Roveria. Ja kun se saa kiihtyä, sen on helpompi rauhoittua. Niin yksinkertaista. 

Paikkikset sujui hyvin levollisissa fiiliksissä. Valmistautuminen meni siis nappiin. 

Yksilöliikkeet alkoi pidolla, huh kuinka helpottavaa meille. Aavistuksen Rover hypähti kapulaa kohti, mutta olin ihan tyytyväinen siitä. Otti aiemmin hieman "hitaalla" ja nyt olin vahvistanut napakampaa tarttumista, kun en tykännyt aiemmasta nihkeilystä. 

Toisena liikkeenä oli hyppy. Hyvin R noudatti käskyä ja vasta "odota" käskyllä laski katseensa eteenpäin. Lopun perusasennossa oli hieman viivettä, taisi jäädä kapulan jälkeisestä palkkaustavasta päälle. Näitä täytyy vähän pohdiskella, kun on liikaa jännitettä niin näitä tulee helposti. 

Siitä Seuruu, aloitus sujui aika kivasti, vaikka vähän potkaisi taakse. Teki aikalailla niin hyvin kuin tällä hetkellä osaa, käännökset on vaan vielä vaikeita, vallankin vasen. Mutta se on nyt hyväksytty ja sen piiperryksen aika on sitten myöhemmin.

Kaukoissa mä vähän sekoilin. Rover liikautti takajalkaa, eikä oltu ihan sellaisessa moodissa kuin olisin toivonut, mut tehtiin kaikki niinkuin piti, siihen pitää olla tyytyväinen. Tää oli meille jotenkin tuhottoman vaikea liike.  

Liikkeestä maahanmenon aloituksessa tai siinä liikkeelle lähdössä pää karkasi alas, muttei tullut ääntä. Ja korjasi itse pään takaisin sinne minne pitääkin. Maahanmenon kanssa liikkeen jatkuessa on ollut vähän haasteita ja se näkyi, meni vähän kaksi vaiheisesti, mut teki kuitenkin (y).

Luoksetulon aloituksessa sain päähäni kokeilla vaan "odota" käskyä, jolloin saa katsoa eteen, eikä tarvi olla kontaktissa. Nyt videolta katsottuna se näyttää mun silmään epäsiistiltä, -kun katselee ympärilleen. Täytynee siis käyttää tuota kontakti käskyä aloituksiin. Tosin aika kiva huomata, että kokeessa toimi molemmat aloitukset ihan oman käskytyksen mukaisesti, hyvä Rover! Itse luoksetulon odotuksessa vähän meinaa etukeno iskeä. Muuten teki aika kivasti, mutta loppuun vähän törmäsi. 

Kokonaisuudessaan saatiin kasaan 194p. Olen tosi tyytyväinen Roveriin <3 Se selvitti kokeen hienosti <3

Roverin eka ALO koe lyhennettynä katsoja ystävällisempänä versiona.

Mutta, koska mä haluan itse nähdä aivan kaiken ja varsinkin liikkeiden välit, niin KOKO KOE on nähtävissä omana videona. 

"Kuhan vaan kysyin et mikä meininki"

Onpas tämä blogin kirjoittelu vähän jäänyt taka-alalle. Monet asiat on jääneet kirjoittamatta. Mieluummin on käyttänyt aikansa vaikka ulkoiluun, kun vain blogin naputtamiseen. Tai sitten pitäisi ottaa tavaksi kirjoittaa lyhyemmin ja useammin ;) Nykysin tuntuu muutenkin, että saa varoa kirjoittamistaan, - kirjoitettu teksti kun ei aina avaudu ihan oikealla tavalla ja lukija voi pahimmillaan ymmärtää asian ihan väärin. Noh, niin tai näin aion jatkossakin ottaa tämän kirjoittamisen riskin.

Nyt me ollaan lomalla ja juuri nyt ukkostaa, joten loistava hetki istua koneen äärellä, kun akku vain kestää. Olin rustaillut kalenterin kesän osalta täyteen eri rallytoko kisa vaihtoehtoja. Nyt olen ruksinut kaikki yli. Voi myös olla, ettei me palata enää. Voin sanoa tän ihan vallan hyvillä mielin. Mä myönnän, etten ole Ricon kanssa tähän RTK4 kisatessani menettänyt sydäntäni lajille. Sitten Rico alkoi osoittaa merkkejä siitä, ettei sitä kovinkaan kummoisesti kiinnosta hyöriä ja pyöriä pikku kehässä pikku temppuja tehden. Rico on sydämeltään työkoira, suurien linjojen koira. Enemmän mua kaduttaa, ettei me lähdetty pk-puolelle aikanaan. Ricon meno on hidastunut nyt kesän myötä muutenkin entisestään. Kuumuusko, ikäkö? vai vaivaako jokin muu sitä? Käydään varmaan tarkastamassa asia joka tapauksessa. Toisaalta Ricosta on tämän myötä kuoriutunut aika mutkaton ja helppo koira.

Roverin kanssa on pidetty treenaamisesta aika paljon vapaa päiviä ja välillä tuntuu, että se on kehittynyt parhaiten näiden vapaa päivä jaksojen aikana. Tokon saralla mulla alkaa melkein koekuume nostaa päätään. Niin lähellä, mutta niin pirun kaukana. Seuraamisen liikkeelle lähtöihin on saatu ihan ok treenejä alle, mutta en voi mitenkään päin sanoa, että oltaisiin selvillä vesillä vielä sen asian kanssa. Seuraaminen on muutenkin aikamoista veivaamista. Mulle tärkein kriteeri on tällä hetkellä kuitenkin asenne ja motivaatio. Oikeassa moodissa jonkin verran häiriöitäkin menee kuin vettä vaan, mutta kun kuu ja tähdet ei ole oikeissa asemissa koko homma kosahtaa tosi helposti. Tämä on ehkä ärsyttävintä, koska se luo mulle fiilistä, etten voi luottaa koiraan. Ja muistuttaa kaikista kelpien kanssa koetuista seuraamisongelmista. Kuin olis jokin revanssi edessä ja tuntuu etten selviä tästäkään voittajana. Siksipä mulla on vain yksi tärkein kriteeri: asenne, asenne, asenne! Nyt olen paljon aloittanut treenejä niin, että saa tarjota perusasentoja ja seuruuta, myös niitä liikkeelle lähtöjä. Tällöin nekin sujuu hiljaa. Miten pääsisinkään koekehään näin, -tarjoa mulle seuruuta, toivottavasti osut oikeaan - ilman että kerron mitä tehdään :D Saisko tokossakin, niin kuin Vepessäkin käyttää käskyn liikkeen aikana siellä missä tahtoo, ilman sanktiota ;)

Toinen meidän iso työnsarka on kaukoissa, nekin olisi syytä saada kuntoon ennen koekehään astumista. Rover on saanut kasvaa rauhassa ilman kaukojumppaamista ja nytpä moinen jumppailu ei ole valmis. Yhden ongelman luo myös ohjaaja joka päättää joka toinen treenikerta vaihtaa etupään takapääksi ja jälleen takaisin.. Ja opettaisiko m-i vaihdot molemmin päin vai tuoko se nyt kuitenkin enemmän sekaannusta tähän treenivaiheeseen. Onpas ainakin pääkopalle aikaa kasvaa enemmän.
Ja mitä enemmän tätä miettii, niin sitä enemmän asioita on kesken, kuten paikalla olo. Haluan siihen vielä paljon enemmän luottamusta mukaan. Jos joku lähtee juoksemaan tai jotain yllättävää tapahtuu, niin haluan olla siinä tilanteessa sillä mielellä, että me ollaan treenattu tämä. Enkä miettiä, että nyt muuten lähtee Rover mukaan hauskanpitoon, jippi jai jee..

Jotain sensuroimattomia treenivideoitakin on kasaantunut julkaisematta, laitetaan niitäkin nyt, vaikka vanhempia ovatkin. On 10kk, 11kk ja yksi ihan tuore loman aikainen seuraamisvideo. Noita vanhempia videoita katsoessa mieleen palailee, että totta tosiaan otettiin siirtymät mukaan treeniin ja hupsista - sen myötä fiksu koira muokkaisi myös seuruun kriteerejä ja jälleen avun kanssa palauteltiin paljon mieleen oikeaa seuraamispaikkaa, joka livahti aivan liian eteen. Nyt tuon suhteen on päästy (ainakin hetkiseksi) parempaan jamaan. Luoksetuloissa tuppaa välillä esiintymään tankotanssijaa ja päin rysäyttelijää, heti kyllä korjauksilla palautuu mieleen pian ettei ihan niin saanutkaan. Voi miten hienosti Rover noilla videoilla ruutua ja noudon palikoita tekeekään - eipä olla niitäkään sitten hetkeen tehty ollenkaan, eli nekin on melkein kuin tuoretta videota :D Ei olla edistytty, menty korkeintaan taaksepäin :D

Tässä tätä sensuroimatonta materiaalia:
Rover 10kk
Rover 11kk
Rou 13kk

Älä tuu droppaa mun tunnelmaa

Hallikausi alkaa olemaaan hetkeksi paketissa. Ulkotreenit käynnistyikin vallan surkuhupaisasti. Rover oli ihan lenkkifiilikisissä, karkasi multa omille teilleen ja kun kiukkuisena huutelin sille, että mitä ihmettä luulee tekevänsä, niin nosti vielä koipea siinä mun edessä - että siinä sulle mun mielipide tähän. Ympäristöt luo näköjään yhä meille haastetta. Viime syksynähän käynnisteltiin treenejä ulkona ja halliin siirtyminen otti oman aikansa, ennen kuin Rover ymmärsi, että siellä treenataan yhdessä. Nyt talven aikana on sitten opittu näköjään, että ulkona lenkkeillään ja juostaan, jep.. Mutta tämän päiväiset kenttätreenit sujui jo paljon paremmin. Ja onneksi on paljon niitä päiviä, kun tuntuu, että "pikku" pentunen kehittyy kuitenkin niin hienosti! On myös valtaisan paljon hetkiä, kun olen siitä niin kovin ylpeä. Tuntuu hyvältä löytää itsestään noita huikeita fiiliksiä - koska ne on niitä jotka kantaa eteenpäin. Roverista on sanottu niin paljon ristiriitaista ja toisistaan poikkeavia ääripään kommentteja, että välillä tuntuu oma uskokin horjuvan. Mukaan tähän sekametelisoppaan mahtuu toki positiivisiakin asioita. Ja itse nään siinä niin huimaa kehitystä ja meidän kahden yhteistyön rakentumista, henkistä kanttia ja vahvuutta, että voin totta tosiaan sanoa ihan sydämestäni olevani ylpeä siitä, vaikka se haastava toisinaan osaa ollakin.

Ricon kanssa on treenailtu kuumeisesti niitä RT:n mestarin liikkeitä ja voi hyvää päivää, kun meinaa jo pappakoiran  ajatus mennä sekaisin. Ensimmäinen kisastartti tulikin ehkä turhan nopealla aikataululla, mutta nippa nappa selvittiin hyväksyttyyn tulokseen. Fiilikset ei silti olleet mitenkään loistavat. Niin paljon epävarmoja uusia liikkeitä vielä, että jouduin treenaamaan radan kylttejä pihalla ja sehän ei oikein Ricolle sovi. Oli ihan innokas tekemään, mutta ei pystynyt keskittymään parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin mä olisin voinut pelastaa aikamoisen setin pisteitä omalla toiminnallani, jotain epämääräistä tein edessä peruutuksessa, how knows - lähdin liikkeelle liian aikaisin ehkä? Seuraavalla tehtävällä kutsuin koiran liian nopeasti ja yksi kyltti olisi pitänyt uusia, (korjaisi perusasentoa). Pienestä se on tässä lajissa kiinni. Ja samalla tajuan miten vähän koko lajista ymmärrän, aina tuntuu löytyvän jotain jonka suorituksesta en olekaan ihan varma. Päätin vieläkin vaan sinnikkäästi jatkaa, vaikka se suuri polte rally-tokoon puuttuu. Toko tuntuu enemmän mun jutulta. Vaikka tuon molemmin puolisuuden vuoksi olen miettinyt, että tää tekis hyvää Roverillekin. 

Roverin treenit on jonkin aikaa pyörineet samojen asioiden ympärillä ja aina välillä otan piristyksi mukaan jotain "muuta", kuten nyt vaikka vauhtinoutoa. Noudon "minä-kyllä-tiedän-miten-tää-menee- mä-asetun-sun-viereen-ota-mua-kii-ja-heitä-se-kapula-NYT!" ajatusta ollaan enemmänkin pyritty purkamaan ja tehty enemmän pitoa ja kapulasta henkisesti irti päästämistä treenailemalla samalla kentällä, -jossa ne kapulat vain ovat- ihan jotain muuta :D Saa nähdä saadaanko näiden tiettyjen asioiden kanssa vähän kehitystä aikaan, kun keskitytään niihin hetki tiivimmin. Tuo äänenkäyttö on toki asettanut tiettyjä raameja tekemiselle. On mietittävä aina miten tekee, jotta sen asian kanssa päästää eteenpäin. Se ehkä ansaitsisi oman postauksensa :D

Ai niin ja hyvänen aika, Roverhan täytti jo 9kk! Käytiin ihan puntarillakin tarkistamassa tilanne ja viimeisen kuukauden aikana paino oli pysynyt tismalleen samana 17,8kg. 

 Videopätkä Roverista 9kk

Kuulumisia

Taas on aika kulunut niin kovin nopeaan.
Samoin Rover on kasvanut, 8kk mitat oli 55cm ja 17,8kg ja hyvää matkaa ollaan menossa jo kohti seuraavaa kuukautta. Rico on myös päässyt talvitauolta puuhastelemaan. Ricollehan muutokset elämässä on aina enemmän tai vähemmän raskaita ja Roverin saapuminen viime vuonna vei kaikki voimat, joten Rico sai jäädä suosiolla talvitauolle totuttelemaan uuteen elämään.

Rover on kasvanut ja kehittynyt talven aikana fyysisen kasvun lisäksi henkisestikin monissa asioissa. Mä luulen, että juurikin tuo Kantoluodon Jarin kurssi on osunut meille todella sopivaan saumaan ja ollaan saatu noita tunnetiloja käsiteltyä parempaan suuntaan. Vieläkin niiden kanssa on tasapainoilemista ja tekemistä. Roverin kanssa nuo sisään tulot halleihin on olleet vähän räjähtäviä, mutta ne on nyt jo useamman kerran pysyneet hallussa haastavissa tilanteissakin. Tätä lähdettiin Jarin kanssa työstämään targetin kautta ja sen olen vaihtanut nyt matkalla ihan käsitargettiin, joka on kätevästi aina mukana ;) Rover on saanut aloittaa tehtävän tekemisen jo ulkona ja koko sisääntulo toistetaan tehtävää. Ruualla työskentely tuottaa tässäkin vielä helposti ääntelyä, mutta lelupalkka on toimivampi.  Samoin kuin seuruissa olen tehnyt vaihtoa lelupalkkaan vähän kokeilumielessä. Koska se saa keskimäärin paremmin äänen pysymään kurissa. Ruualla saisin paremmin tarkkuutta, mutta kun se ääni.. Muuttujien määrä tähänkin on vielä vallan suurta. Mutta jotta tämä ei olisi niin yksiselitteistä, niin viime treenissä Rover kävi taas liiankin rennoissa fiiliksissä. Taisinkin saada kommentit, että teen niin tai näin, niin aina saan tasapainoilla, jotta pysytään ojien välissä.

Jääviin ollaan kokeiltu ja haettu tapaa tehdä, välillä tulee huikean hienoja toistoja, mutta suurin osa on vieläkin vähän puoliteholla tehtyjä. Työkaluja niiden parantamiseen on kuitenkin toivottavasti löytynyt. Kyllä tuon sankarin kanssa uudenlaista työtä riittää, kun tyypillä on aika paljon tuota ajatusta ja älyä. Mitään ei voi treenata sille läpi opettamalla jonkin kaavan toimia ja olettaa, että kun joku tekijä poistuu Rou toimisi suoraviivaisesti niinkuin aina ennenkin. Mun pitäisi tsempata itse tämän asian kanssa enemmän. Paljonhan tuossa älykkyydessä on hyvääkin, mutta se tulee tuomaan mukanaan omat haasteensa.

VIDEO ROVER 8kk
Seuraaminen on yllätys yllätys ollut taas mulla paljon mielen päällä ja se ehtii kyllä elää suuntaan ja toiseen. Kun joku joskus kysyy, miten Rover on opetettu seuraamaan - niin öö.. Mitähän siihen sanoisi, se on saanut vähän tarjota, sitten sen kans on peruutettu, on tehty perusasentojen kautta, on imutettu.. Mitä vielä :D Kaikki keinot on luvallisia vai miten se meni ;)

Rico sai puuhailun lisäksi käydä RT kisoissa pitkästä aikaa. Yksi voittajan käynti meillä oli silloin, ennen Roverin saapumista. Mutta nyt aktivoiduttiin jälleen tämän asian kanssa. Voishan noita juttuja treenata hieman enemmän, että olisi vähän varmempi olo mennä kisakehään. Mukavasti Rico kuitenkin työsti treeneissä, mutta temppujen ketjuttaminen jäi vähän heikolle ajan puutteen vuoksi (=kisat tuli niin nopeaan :D) Ekalla radalla oli paljon vasemmalla puolen tehtävää ja tuli heti sellainen olo, että tästä pitäisi kyllä selvitä. Kisatauko sai mut myös jännittämään ihan pirusti! Ja toki mä sain sen tartutettua Ricoon, sählättiin sit yhteistuumin ja tuntui, että vähän kaikki takkusi siellä ja täällä, rytmiä ei löytynyt. Tajusin kuitenkin ekan kerran uusia yhden mokan, joka olisi vienyt -10 pojoa. Iloisena yllätyksenä pisteet riittikin vallan hyvin hyväksyttyyn. 93p. ja sijoituttiin vielä 3. Toisella radalla olikin sitten oikealla puolen tekemistä huomattavasti enemmän, paljon puolen vaihtoja ja ei hirmuisesti pysähdyksiä. Tuntui, etten opi rataa millään ja haastetta tuntui toden totta olevan. Tälle radalle lähdettiin ihan toisella fiiliksellä ja Rico jaksoi säilyttää tuo iloisen rennon asenteen läpi koko radan. Se oli kyllä isoin juttu tuon koiran kanssa! Hienon fiiliksen kruunasi vielä täydet 100 pojoa, luokkavoitto ja RTK3 :) Ei kai tätä nyt tähän voi jättää ;)

Tie eteenpäin vie tääl menevää miestä

Tie on taas ehtinyt viedä meitä eteenpäin. Ollaan ehditty käydä mm. Korrin Juhan viettiseminaarissa, jossa Rover oli esimerkkikoirakoiden joukossa. Testailtiin lähinnä Roverin kohdalla palkkojen arvoa - ruoka vastaan lelu. Rover oli selvästi lelumiehiä ja voin allekirjoittaa sen kyllä. Juha sanoi, että Rou tekee ruuallekin motivoituneesti ja halukkaasti töitä, mutta kiihkeys puuttuu. Kyllä, nyt joku puki omat ajatukset sanoiksi. Ruuan arvon eteen on jouduttu tekemään töitä ja tehdään varmaan jatkossakin, koska on kuitenkin asioita, joissa haluan sitä jatkossa käyttää. Ruoka sellaisenaan ei ole niin valtavan arvokasta, mutta heti kun sen saa saaliiksi, niin arvo nousee.

Viettisemmasta oli tarkoitus kirjoittaa ihan oma postauksensa, mut kun on olevinaan niin kovin kiire, ettei ole ehtinyt. Yksi oleellisia asioita oli kuitenkin tuo ajatusmaailma, että koira on niin kauan arkimoodissa, ennen kuin se vihjesanalla siirtyy työmoodiin ja samoin vihjesanalla takaisin arkimoodiin. Toisinsanoen koira ei saisi alkaa nostaa työmoodia päälle pelkästä kisapaikalle menosta tms. vaan pystyisi odottamaan pitkätkin kisapäivät rentona ja virittyisi vasta vihjesanasta. Tässä yhteydessä nousi esille myös treenit, joissa ei treenata yhtikäs mitään. Tai treenataan, sitä että vaan ollaan ja katsellaan kentän laidalla. Meilläkin on selvästi alkanut ilmetä hallin pihalle tulemisesta jo kiihtymistä ja yksi arvokas treeni olisikin käydä vain olemassa siellä hallin pihalla/hallissa.

Rover tuntuu usein olevan askeleen edellä minua. Tätäkö tämä bordercollien älykkyys on? Rawn jälkeen mun on niin vaikea pysyä välillä Roverin ajatuksen juoksun mukana. Mutta lähes aina havahdun siihen miten olin jälleen tuota älykkyyttä jäljessä. Yleensä, kun joku juttu ei onnistu tai Rou muokkaa käytöstään väärään suuntaan mä voin kävellä peilin eteen katselemaan syyllistä silmiin. Kaikki tapahtuu nopeasti niin hyvässä kuin pahassa.

Tässä välissä ehdittiin käydä myös valmennusryhmän Oilin treeneissä. Meillä oli työn alla jäävät. Ja jotenkin keskusteltiin paljon Roverin äänen käytöstä:D Mut ne jäävät on olleet vähän tylsät.. Ne tehdään silleen kuin sattuu huvittamaan. Tässä päästään taas tähän mitä Juhakin Roverin tekemistä ruualle kommentoi. Kyllähän se tekee, mutta siiitä puuttuu jotain. Ei ole riittävää tekemisen meininkiä. Ei anna itsestään sitä mitä voisi. Ja se on jotenkin ärsyttävää, kun tiedostaa mitä kaikkea siellä pinnan alla on, mut ne suuntautuu omavalintaisiin asioihin. Meidän haaste on siinä, että kun yritän saada lisää asennetta, niin saan räyhäämistä päin naamaa. Kaveri kiihtyy kyllä, mutta kiihkeys ei mene sinne jalkoihin ja kroppaan vaan äänijänteisiin. Yleensä niitä huutavia koiria rauhoitellaan ja musta tuntuu, että kun tätä pitäisi vaan nostaa.

Vähän videopätkää treeneistä - taitaa olla lähes kaikki tammikuun puolelta.
ROVER 7kk
Tosin eipä tuo tämän päivän tilanne ole noista jutuista edennyt. Päin vastoin. Seuruuseen ollaan yritetty etsiä tasapainoa ja noissa pätkissä se alkoi tuntua jo aika hyvältä, kunnes mä tajusin, ettei näin fiksua koiraa huijata tippaakaan. Rover vastasi täysin mun treeniin ja alkoi hakeutua pois kohteesta työskentelystä. Kätevänä siirsi seuruu paikkaa eteenpäin, jotta käsi jäisi hänen päänsä taakse. - ihan niinkuin minä sen sille opetinkin.. Nyt ollaan tilanteessa jossa pyritään palaamaan kohteen kanssa työskentelyyn ja kohdetta pitäisi vaan pikkuhiljaa päästä vaihtamaan. Mutta toisaalta on kovin turvallista syötellä sitä tuossa vierellä, jotta sen paikan arvo nousisi vaan ihan loputtomiin. Ei kai meillä kiirettä minnekään ole, usein siis syötän osan ruuista perusasennossa tai seuraten.

Nyt Rover on kasvunsa kanssa sellaisessa vaiheessa, että olen vähän himmannut tiettyjen asioiden treenaamista. Etu- ja takapää ovat venähtäneet, eikä ne ole nyt parhaalla mahdollisella tavalla hallussa. Käytiin ekan kerran fyssarilla harjoittelemassa ja samalla katsottiin vähän jumppaohjeita noille "päädyille". Mitään huolestuttavaa ei ilmennyt, eikai olisi kuulunutkaan. Mulla on vaan ollut jotenkin kamala pelko koko aika sairastumisesta. Turhaa kai pelätä ennakolta ja aiheetta, mutta ympärillä on ollut vähän liikaa kaikkea murhetta. Ja Rawn kanssa koettu ei kai ihan heti pyyhkiydy mielestä pois.

"Mul on tyylii ja pahan pojan tavat"

Vuosi 2016 oli ja meni. Musta ei ole näköjään sitä muistelemaan tai saatikka mitään järkevää kirjoittamaan, ilman että sydän verellä sen pystyisin tekemään - niin yritetään elää mieluummin tässä ja nyt.

Roverin treenit on jälleen lähteneet rullaamaan joulutauon jälkeen. Kaverille iski pohjoisen reissulla pöhinäkausi entistä isompana päälle. Siellä se pöhisi metsälle, ikkunan varjoille ja ties mille. Täällä taas se pöhisee ja haukahtelee ihan kaikelle, naapurin mummot, papat, lapset, aikuiset, koirat, kissat, oravat, linnut, autot, lumikolat, tuuli.. ja varmaan ihan kaiken varalta vielä. Voi hypätä kesken unien, kun ulkoa kuuluu jotain epäilyttävää ja juosta pöhinän kanssa ovelle. Pissalla käydessä viimeistään siinä kohtaa kun on pissannut, niin pitää huutaa "pöh" ja juosta sisälle tai jäädä aidalle huutelemaan.

Rover on kyllä vallan äänekäs muutenkin. Leikkeihin kuuluu yleensä ääni. Myös Ricon kanssa juostessa huutelee helposti, jälkeen jäädessä voi alkaa kiljua, pysäyttää Ricoa huutamalla ja hyökkäämällä kaulaan kiinni. Ihme kyllä Rico antaa Roverin tehdä tämän. Tosin Ricokin innostuu välillä leikkimään, niin että huutaa ja hyökkäilee Roverin "kimppuun". Huvinsa kullakin, tämä näyttää olevan beeceestä tosi kivaa. Mielenkiintoista tässä on se, että tämän leikin aikana Rover on täysin hiiren hiljaa. Äänen käyttö tosin ei jää vielä näihinkään tilanteisiin. Remmissä kulkeminen voi olla välillä yhtä piipitystä ja kiljahtelua. Odotusarvo vapaaksi pääsemisestä kasvaa niin suureksi. Hallille meneminen ja nyt jo takakontin luukun avaaminen saa aikaan piipitystä. Oon joutunut jo jättämään Roun autoon odottamaan, pääsee ulos sitten kun malttaa pitää suunsa kiinni. Tuntuu vaan välillä, että piipitys ei lopu oikeasti kunnolla, ennen kuin pääsee purkamaan itsensä. Esim. lenkillä pystyy hetkellisesti olemaan hiljaa vapaaksi päästäkseen, mutta mielentila on vielä väärä ja jos matkaa jatketaan piipitys jatkuu jossain kohtaa.  Mutta kun saa juosta hetken, tasaantuu ja pystyy muuttamaan virettään ja näin olemaan aidosti hiljaa siinä remmissä.

Tätä äänenkäyttöä esiintyy myös treeneissä. Rover on kyllä jännä tyyppi, se ei välttämättä näytä ulospäin mitenkään kiihtyneeltä, mutta ääni voi tulla tosi helposti. Ääntä tulee ympäristöstä johtuvista syistä, turhautumisesta ja sitten ihan kiihtymisestä.

Palkkausasioita olen pyöritellyt nyt mielessä enemmän. Hampaiden poiston vuoksi joulukuulla pidettiin kokonaan taukoa lelun käytöstä ja tehtiin töitä ruokapalkalla. Ruualla leikittiin tämän myötä enemmän ja saatiin sen arvo uuteen valoon Roverin silmissä, kun sitä lelua ei vaan ollutkaan hetkeen tarjolla. Tässä pääsin nyt toteuttamaan Suskin joulukuun treenien ajatuksia. Lyhyesti sanottuna, kun treenaa ruokajuttuja, niin se kyseinen setti mennään läpi ruualla. Ainakin tällaisena kuurina tämä on parantanut Roverin tapaa ja asennetta työskennellä ruualle. Suski näki meidän treenin - jossa siis ensin leikin, tein treeniosuuden ruualla ja leikin jälleen lopuksi - niin, että Rover pettyi kun "joutuu" tekemään töitä ruulla ja haluaisi mieluummin leikkiä. Luonnollisesti tämä ei palvele sitä toivottua työskentelytapaa. Kyse ei ole siitä, ettei koira tiedä mitä palkkaa odottaa/saa ja pettyisi siksi, itse asiassa se tietää vähän turhankin hyvin - muuttaa työskentelytapaansa jo ennakolta. Se pettyi siksi, että sen mielestä tällä hetkellä vain yksinkertaisesti se lelu olisi ollu parempi vaihtoehto. Eikä kyse ollut siitä, että Rou ei olisi tehnyt töitä ruualle, vaan siitä millä asenteella ne työt tehtiin.

Suun parannuttua, kun lelu otettiin mukaan jälleen niin leikkikin sujui paljon paremmin kuin hammaspuolena, eikä ruoka ainakaan toistaiseksi ole kokenut inflaatiota. Olen tehnyt nyt treenejä, joissa tehdään molemmilla palkoilla juttuja ja koko paletti tuntuu toimivan jopa paremmin kuin ennen. Rover todennäköisesti ilmentää jatkossakin tätä, että lelu on noin paljon arvokkaampi, niin jatkan varmasti treenejä ruuan arvon eteen.

Tänään päästiin iloiseksi yllätykseksi mukaan Oilin koulutukseen. Rover sai tehdä lätkätreenejä ja perusasentoa. Mun leluviritelmää motivaattorina ei tuomittu ihan totaalisesti :D Lisäksi tehtiin Roverilla ihan pysymistä lätkällä ja palkkailua siitä. Samoin ruudun korjaustreeni tyyppisesti eri suunnista lätkälle hakeutumista. Rauhaa lätkällä olemiseen ei meinannut oikein löytyä, sitä pitää nyt jatkaa ihan perustreeninä. Pidemmältä matkalta lelulle juoksutukset on tuoneet tähän parempaa asennetta, mutta läheltä on aika löntystelijä korjauksia tms. tehdessä. Mut on tämä mennyt jo lähtötilanteesta eteenpäin. Koira ei saanut koutsilta noottia löntystelystä vaan enemmänkin minä vauhdin tavoittelusta. Samoin minä sain noottia liian tiukoista kriteereistä, vähän vois löysää tässä kohtaa ;)

Perusasennossa jalat on alkaneet elää omaa elämäänsä ja ovat ties missä väärissä asennoissa. Koko homma pilkottiin ja yksinkertaistettiin ja kas kummaa kun jalatkin alkoi näyttää jo vähän paremmalta. Jätin Roun istumaan ja menin sen viereen, jossa sen piti ryhdistäytyä perusasentoon ja siinä se. Tässä oli vielä oleellista, että kädestä ei saisi ihan vielä luopua, vaan käsi olisi ylhäällä/ selän takana. En varsinaisesti ollut ehtinyt kunnolla aloittaa korjausliikettä tuolle jalkaongelmalle, niin tämä tuli sopivaan saumaan :) Jälleen mua vähän varoiteltiin ylivirittelemästä tuota menopeliä, kai mä joku päivä uskon sen ;)

Lopuksi vielä parit vanhemmat videot:
Rover 6kk - viime vuoden puolelta tämäkin lomailun jälkeen taas hallilla katsomassa, et missä me mentiinkään.
Rover 5,5kk - jotain puuhasteluita joulukuun puolelta.

Vanhempia videoita

4kk alkaa olla täynnä menopelin mittarissa ja hammaskalustoa lähti putoilemaan tuolla 16 viikon tienoilla, pari viikkoa sitten. Vaikka tiettyjen asioiden kanssa töitä on luvassa, niin nyt tuntuu, että meidän keskinäinen ymmärrys on parantunut. Ainakin toistaiseksi. Hetkittäin Roverilla alkaa olla myös ymmärrystä luopumisesta. Välillä on tullut ulkoillessakin hienoja välähdyksiä tästä ohikulkevien ihmisten suhteen. Koirista ei sitten puhutakaan. Ricoa olen käyttänyt metsässä apuopettajan roolissa. On se kyllä niin kultainen koira tähän hommaan ja tuntuu välillä, että ottaa oikein kunniatehtäväkseen pitää huolen siitä, että omalla liikkumisellaan auttaa mua hallitsemaan Roveria. Tällä viikolla pedin syömisen seurauksena ollaan jouduttu ottamaan vähän rauhallisemmin. Selvästi oli pientä huonovointisuutta havaittavissa, ripulointia ja oksentelua. Tilanne näyttää nyt onneksi paremmalta.

Pari vanhempaa videota on jäänyt julkaisematta, kun blogger ei ollut oikein yhteistyökykyinen tuossa aiempina viikkoina.

Rover 15 vko leikkii ja harjoittelee pelin sääntöjä, palautusta ja leikkin sujahtaa noutokapulakin. Sit vähän puuhaillaan kapulan kanssa, aloitellaan kuollut-lelu pelin harjoittelua, rullataan korokkeen kanssa ja testaillaan onko alustalta jäänyt millaisia ajatuksia (peruutusajatuksiahan sieltä oli tarttunut mukaan), haetaan aktiivisuutta ja oma-alotteista tarjoamista, leikitään "anna-peliä" ja "kerää-peliä" sekä harjoitellaan ensimmäisiä luopumisia lelusta, joka on saatu treeniin kotiläksyksi noiden meidän keskittymiskyvyn ongelmiin.

Tässä videolla taas menee Rover 16vko
Tällä viikolla leikittiin aika paljon sekä tehtiin jonkin verran häiriöharjoituksia. Itseasiassa videolla ensimmäisenä näkyvä leikki on jo meille häiriöharjoitus. Lelu heitetään apparia kohti. Haasteensa kullakin, tämä on meidän. Sitten testaillaan vähän luoksarin loppuosan palkkaustapaa - ruoka ja lelu. Lelulla on alkanut loikata ja ruualla taas ei ole niin intensiivisen voimakas (tietenkään). Mut vähän pitäisi puntaroida mihin mikäkin jatkossa johtaa ja mitä alkaisi käyttää, miten sitä rakentaa eteenpäin.
Videolla käydään läpi liikeratoja ja asentovaihtoja testaillen. Mulla ei ole hajuakaan kumpi-pää-kaukot tälle kaverille tulee. Mut nyt olisi ehkä jonkin näköinen aihio joku päivä vaikka aloittaa etupääkaket niin halutessaan. Lisää leikkiä, jakkaran kanssa puuhailua ja leikkipelin sääntöjä.

Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään

En voi mitään, mut tuo vanha biisi vaan osuu ja uppoaa tällä hetkellä niin täysin Roveriin. Meno ja meininki on aika ajoin juuri niin päätöntä ja kaikki mikä on kiellettyä on kuin uhastaankin ihan liiankin kiinnostavaa. Alussa pääsin huijaamalla, lahjomalla ja tekemisen kohdistamisella toisaalle tosi pitkälle. Mut nyt siitä ei ole enää juurikaan hyötyä. Rou ketjuttaa asioita ihan liian kätevästi, kokeilee rajojaan ja testaa joka päivä minne kaikkialle yltääkään. Se käyttää joka ikisen tilaisuuden hyödykseen ja siinä tuntuu piilevän pieni velmuilija. Se on oppinut myös ratsastamaan pentulisenssin ja itkuesityksen turvin jopa niin, että Rico raukka menee lankaan. En ole ihan perillä vielä siitä mitä tyyppi on miehiään lopulta. Välillä se on tosi kovan ja vahvan oloinen ja sitten siellä kuitenkin tuntuu pinnan alla piilevän herkkä paimen - tosin kuinka paljon muakin sit ehkä vielä vedätetään? ;) Mutta se on aika selvää, ettei kaveri ihan herkimmästä päästä kuitenkaan ole. Saan olla aika napakka ja määrätietoinen sen kanssa. Rou tuntuu myös arvostavan "haastetta" ja vahvaa otetta. Rico on saanut pari kertaa luvan juosta metsässä hetken samaan aikaan pennun kanssa ja Rico on innostunut leikkimään omalla rajuimmalla tavallaan jonka osaa, eli juoksee suoraan kohti, huutaa kohdalla suoraan kaverin naamaan "RÄYH!!" ja jatkaa matkaa, toistaen räyhäys- hyökkäyksiään. Rou vähän ensin säikähti moista menoa ja meininkiä ja tuli mun jalkoihin hurjaa kelpietä turvaan. Mutta wou, miten haltioissaan se Ricosta tämän jälkeen olikaan ja koko muu maailma vain unohtui kuin se olisi vain halunnut juosta Ricon kanssa! Sama juttu näyttää olevan silloin, kun Rico joutuu ojentamaan liian röyhkeää kakaraa.

Videopätkiä olen myös yrittänyt kasailla muistoksi, kun aika kuluu niin kovin nopeaan, niin videoihin on ihana palata aina myöhemmin. Tuorein kokoelma viime viikonlopulta. Mä olin ihan häkeltynyt kun Rover alkoi tarjoilemaan perusasentoja, härregud! Leikkiä ja sen sääntöjä ollaan saatu myös siihen pisteeseen, että ollaan onnistuttu tekemään vauhtinoutoa (pari kertaa jopa!) niin että palautuspiste on oikea, tosin kapulan irrotus on toisinaan vielä vaikeaa, kuten videolta näkyy. Kuolleelle lelulle meno alkoi myös aueta, joten viritin ruutunauhat vähän kuin näön vuoksi heti esille, ettei siitä muodostuisi ongelmaa. Saa nyt nähdä miten edetään tämän kanssa, mutta kai voi sanoa, et eka ruutu on vähän niinkuin tehty :D
Rover 13 vko

Pätkä ihan elämästä yleensä. Useinhan ne parhaat palat jää saamatta videolle, mutta jotain olen onnistunut tallentamaan. Ja joo tuo pieni koira saa koko kämpän ihan hetkessä aivan sekaisin.. Se on nyt vaan fakta.. Juuri nytkin se juoksee mun kumisaapas suussa, joo tiedän.. Mitäs itse jätin sen saataville.. Ja mattoajatus kylppärin matoista tuntuikin alussa ihan loistavalta ja kevyemmällä massalla se vielä oli jopa pitävä, mutta nyt alkaa olla matot aina rullalla nurkassa, joten lienee aika miettiä uhraavansa jonkin isomman maton tuon riiviön tuhottavaksi ja pissattavaksi.
Pätkiä ajalta X alle 3kk vanhana.

Viimeinen video on jo kahden viikon takaa, noin 12 viikkoisena kuvattu. Mietin, että jätänkö tämän ihan omaksi iloksi, mutta lisätään sekin nyt tänne muiden joukkoon. En jaksanut kovin kummoisesti sitä pätkiä katsottavampaan muotoon, vaan ladoin useamman setin vaan peräkkäin, joten siinä onkin jotain 6 minuutin edestä lähinnä leikkimistä ja mukana hillumista. Varoitus, kyllästymisvaara ;)
Rover 12 vko puuhastelua

Mikä musta tulee isona?

@Katri Mure 7vko

"..Mikä musta tulee isona, laulaja tai lätkänpelaaja.."

"..En koskaan vastannut tehtävän antoon

Mieli samos metsiä, raaputin pulpettia.

Tutkin kämmenen viivoja.."

Mikä hän on oikein miehiään? Ajattelin, että kirjoitan blogiin asioita millainen Rover on tai on ollut. Nyt kun tuntuu, että jotkut asiat loksahtelevat välillä niin nopeasti paikoilleen, että enhän mä ehkä enää jonkun ajan päästä muista oliko joku juttu muka hankalaa joskus? Aika kai kultaa muistot, kun muistan vaan Rawn olleen niin ihana ja kultainen pentu. Tuskin se sellainen on joka hetki ollut ;)

Roverissa oli havaittavissa jo pentulaatikossa tiettyä itsenäisyyttä. Eikä mulla ollut pienintäkään luottoa siihen, että se kulkisi vaikka metsässä pentumaisesti mukana  - vaan enemmin tuntui, että se oli valmis sujahtamaan omille seikkailuilleen millon vain. Tullessaan se oli niin pieni, että myös sujahti aidan välistä  naapurin puolelle hyvinkin huolettomasti. Ympäristö seikkailuineen tuntuu usein kiinnostavan pientä miestä enemmän kuin minä tai minun lelut ja ruuat.

Näyttää kuin se osais, mut voin kertoa salaisuuden (ei se oikeasti osaa :D)

Alussa kävi helposti niin, että kaveri päätti itse, että kiitos nyt on täysi olo ja ruokaa jäi syömättä. Niin outoa minulle, jolla on ollut aina vain ahneita koiria! Ja ruuan piti olla minun salainen ase tuohon yhdessä kulkemiseen, mutta nyt olinkin heikoilla, kun ympäristö vei voiton. Kupista ruokkiminen päättyi kuin seinään tämän myötä. Ruuan kanssa tuli esille myös mm. istumisen tarjoamista, enemmän passivoitumista ja pennusta tuntui katoavan se kaikki poweri, minkä siinä tiesin olevan. Ajattelin, että ei, ei missään nimessä näin. Tällaista en halunnut nähdä! Yhden kerran tein myös tosi ikävän tempun, -ruuan jahtaus leikkien lisäksi - kutsuin Ricon syömään kesken Roun ruokailun ja siirsin Roverin pois - kun se alkoi tempoa ja hyppiä, käskytin Ricon pois ja annoin Roverin syödä jäljellä olevan ruuan jämät. Työstön ansioita tai ihan luontaista - sitä mitä Rover pohjimmiltaan on - niin ruoka alkoi maistua hyvinkin pian. Sen ansiosta ollaan päästy myös vahvistamaan tätä yhdessä kulkemista.  Siinähän sitä työsarkaa sitten onkin ;)

Rover on myös hyvin mielenkiintoinen tapaus, se ei paljon minulle mielistele. Alussahan nukuin patjalla sen kanssa lattialla kun halusin lähteä vahvasti vahvistamaan me-ajatusta. Se on jotenkin todella tasapainoinen tapaus ja varsinkin herättyään. Ei ollenkaan aamuisin villiä hännän heilutusta ja tepastelua. Nykyisin se on alkanut heiluttaa minulle häntää silleen coolisti, rauhallisesti ja tulee usein kaulaan, saattaa nuolaista jopa pari kertaa. Siitä huolimatta en koe, etteikö se minustakin pitäisi. Rover tervehtii kyllä kaikki muut ihmiset, tutut ja tuntemattomat hyvinkin innokkaasti ja riehakkaasti korvat takana.  Yhden ainoan kerran mä olen saanut osakseni tuon tyylisen tervehdyksen, metsässä kaverin harhautuessa omille retkilleen menin piiloon ja lopulta pienen hätäisen juoksentelun jälkeen minut löydettyään tervehdys oli tuollainen. Tiedä sitten mistä tuo kertoo. Vai onko vaan maailma kaikkine ihmisineen, koirineen, polkuineen ja seikkailuineen vielä niin kovin mielenkiintoinen.

Leikkimisestä Rover on pitänyt alusta saakka.  Ja ihan alussa näytti, että leikki menee syömisen ohi, tosin nyt en enää tiedä onko näin. Äärettömän helposti ja vaivattomasti se pystyy vaihtamaan nykyisin leikistä ruokaan ja toisinpäin. Jossain tilanteessa sitä saa vähän sytytellä leluun liikkeen kautta vielä, mutta uskon että tuokin on ohimenevä vaihe. Ja kun tuosta kasvaa ja meidän leikki kehittyy, niin varmasti syttyy todella nopeasti. Rover on myös ollut äärettömän kätevä kaveri omimaan leluja itselleen, mistä lähtikin ajatus heti alkuun "anna" toiminnon rakentamisesta. Kasailin tämän rakentamisesta videonkin itselleni muistoksi - KLIK Lienee hieman pitkäveteistä katsottavaa, mutta se onkin mun omaksi iloksi :) Viimeiset videolla näkyvät pätkät kuvasin eilen ja tänään Rou on jopa oma-aloitteisesti kantanut lelujaan mulle, ehkä hetken mielijohteesta aiheutunut häiriö tai ehkä ei ;)

Äänen käyttö on kaverilla herkässä ja se tuli esille jo ensimmäisellä yhteisellä automatkalla, siihen on pakko alkaa kiinnittää jo nyt huomiota. Kiihtymiset, ja turhautumiset saa haukun helposti esille.
Ja kun tuo ympäristö on niin mielenkiintoinen, niin on myös ihmiset, koirat, kaikki.. Ei ole aina ihan helppoa huijata pentua kiinnostumaan minusta leluineni ja ruokineni. Ja apua! se katsoo välillä Ricon kanssa telkkaria, en ehkä kestä - ei kai siitä tule sellaista "telkkarin katselijaa" kentänkin laidalla. Valtavan rohkea ja reipas Rover on ollut kyllä kaiken kaikkiaan,  jossain tilanteissa jopa hullun rohkea! Jonkin verran reaktiivisuutta on ollut havaittavissa, mutta katsellaan nyt kun kaveri kehittyy mihin suuntaan sen kanssa mennään. Ja ihan hulluja iltavillejä se saa,  juoksee päin seiniä - ihan hullu ihana sekopää <3

Rico on ihan poikki kakarasta. Mitään paineja se ei tuollaisen kanssa suostu harrastamaan. Yrittää olla niin kärsivällinen kuitenkin, vaikka on joutunut jo ojentamaan villeimpien puruotteiden ja päälle hyppimisien vuoksi. Tosin juoksuleikkejä se voisi välillä vaikka leikkiä, kun niissä olisi niin ylivoimainen, mutta niitä on minun taas pakko vähän rajoittaa.

Joskus viimeinen valo sammuu, koita muistaa, tää ei oo ikuista

Rawn lähdöstä on jo aikaa, mutta yhä edelleen aika ajoin sydäntä kouraisee, eikä kyyneleitä voi hallita. Sitten kun omistaa sen kultakimpaleen joskus, silloin tietää miltä sen menettäminen tuntuu. Toisaalta taas sairauden seuraaminen on ollut raskasta ja nyt vasta voin olla varma siitä, että Rawlla on kaikki hyvin. Viikonloppuna seurailin tuttujen tokoSM kisaviikonloppua ja muistot Rawn kanssa kisatuista SM:istä nousivat pintaa. Raw ehti olla mukana noissa karkeloissa kaikkiaan kolme kertaa, ensiksi AVO:ssa, sitten VOI:ssa ja viime vuonna EVL:ssä ekaa ja viimeistä kertaa. Me pystyttiin yhdessä onnistumaan joka vuosi hienosti. AVO pronssia, VOI kultaa, ja EVL:ssä - kuka tietää vaikka oltais oltu finaalissa.. jos vain Rawn olisi ollut terve ja hajuaisti olisi toiminut - samoin ne jäävien "heikot" asennot ja seuraamisen nojailu saivat selityksen sairauden myötä. Välillä sitä myös miettii miten Raw pystyi edes suoriutumaan noin hyvin. Välillä tuntui, ettei edellytyksiä olisi ollut, mutta meidän kahden yhteistyö kantoi meitä paljon pidemmälle. Rawssa olikin parasta sen asenne ja halu tehdä yhdessä. Voi, että mä rakastin olla sen kanssa kehässä, se kulki kuin höyhenen kevyesti mun mukana vaatimatta, se vaan halusi koko sydämestään olla siinä - yhdessä mun kans.
On vaan niin ikävä sitä fiilistä <3

Rawn viimeiset SM:t vuosi sitten:
RAW TokoSM 2015

Tässä samalla surua helpottaakseen me ollaan Ricon kans käväisty se rally-tokon avoin luokka alta pois ja saatu RTK2 -en muista milloin ja missä niitä kokeita olikaan, mutta ihan kivasti olen kai saanut kelpienkin kulkemaan mukana - tosin onhan se kuin rautakankea kääntäsi mukanaan, varsinkin tietäen miltä tuntuu kuljettaa sitä höyhentä... Ei, ei Rico huono ole, se on vain omanlaisensa. Ja valtavan hienosti se on tsempannut lajissa jossa pitää olla mun lähellä koko aika - sairaan vaikeaa moinen ;)

Ricon kanssa ollaan myös tehty jonkin verran jälkiä metsään ja puistoon. Hommaan on haettu vähän erilaista näkemystä ja ihan vaatimalla vaadittu toivottua työskentelyä, kun muuten ei tunnu olevan mitään järkeä koko touhussa. Näin tehtynä se on näyttänyt hetkittäin ihan jäljestämiseltä. Heinäkuun puolen välin jälkeen vaihdettiin vapaalle ja lähdettiin tien päälle kohti Suomussalmea. Nyt päiväohjelmaan on kuulunut vain lenkkeilyä, veneilyä ja uimista, eli täydellistä lomaa.

Mä otan vastuun kaikest, mut en muuta siitä mitää

Edellisessä postauksessa oli puhetta tosta ohjatusta noudosta. Päästiin lokakuussa Oilin valvovien silmien alle ja otettiin työn alle juurikin tuo ohjattu nouto. Sain vahvistusta omille ajatuksille. Eli nyt ei mitään kiertosuuntia lähdetä availemaan, saa hakea kapulan mitä linjaa tahtoo, kunhan tekee sen oikein. Aloitettiin treeni koemaisella ja mä olin ihan varma, että kaikki pitää kädestä pitäen auttaa, mutta mitä tyhjää. Raw ei jäänyt kapuloihin kiinni, teki aika hyvän merkin ja lähti oikeaan suuntaan. Siellä hetki etsittiin alustan väristä kapulaa. Mutta suoritus pikku bc:llä oli varsin pätevä, huomioon ottaen sen osaamistason.

Työstettiin sen jälkeen merkkiä niin, että Oili heitteli kapuloita merkin lähettyville ja Rawn piti muistaa olla piittaamatta niistä ja nämähän on meille tuttuja treenejä ennestään. Mutta muistutus minulle itselleni, kun tehdään tälläistä ajatusta vaativaa, niin en voi vaatia sitä parasta vauhtia, vaan koira saa vähän hidastaa, jotta kykenee miettimään ja ajattelemaan. Merkin kanssa on jäänyt tekemättä kuitenkin kokonaan ns. merkkileikki, eli koiran sijainnista pitäsi pitää tiukemmin kiinni. Tarkat kriteerit siitä, mikä on alue jossa koiran kuuluu olla ja sitten omaa sijaintia muuttamalla koirankin pitää muuttaa omaansa. Ricon kanssa tämäkin on tuttua, mutta Rawn kanssa jäänyt tekemättä. Puhuttiin myös näistä kentälle tultaessa merkin takana olevista leluista, eli merkin arvon nostoja ja ensimmäisten suoritusten odotusarvon nostoja. Samoin kilpajuoksumerkeistä, joista jäisi myöhemmin joku alkuaskel avuksi buustaamaan koiraa liikkeelle. Samoin oli myös puhetta siitä, että vaikka tekisi kuurin hetsimerkkejä, niin ei saa unohtaa sitä, että sivulta lähtevien merkkien arvo pitää olla paras mahdollinen. Eli jopa niin, että hetsaus -ei lelua merkin takana. Sivulta merkki -lelu merkin takana.

Hakukaaria työstettiin myös. Ja nämä tehtiin tosiaan niin, että koira vietiin aina merkille, jotta saadaan merkkitreeni pidettyä erillään. Kokeiltiin paljon kaikenlaista. Ensin ihan normaalisti, sitten niin, että ruutu oli aivan vasemman (helpompi puoli Rawlle) kapulan takana. Ja niin, että se ruutu tehtiin ensin ennen ohjattua. Mutta tämä oli selvästi helpompi suorittaa, kun se että samalta merkiltä lähdetään tekemään eri liikettä. Kokeiltiin piilottaa haettava kapula kassin taakse -tämä oli selvästi vielä kovin vaikean oloinen, ei ehkä ihan heti mukaan treeneihin, mutta myöhemmin kyllä.  Sitten tehtiin niin, että Oilin houkutteli ja fokusoi Rawta keskikapulaan. Tässä treenissä Raw oli superpätevä ja blokkasi houkuttelun. Treenissä tuli myös esille, että korjauksia tarvittaessa tyyppi oli aika pätevä niissäkin,  jopa niin, että oli huolimaton, koska tietää että mä pysäytän ja autan oikeaan suuntaan. Eli voisi jonkun aikaa olla tekemättä niitä ja mokan sattuessa pysäyttää koiran ja käydä nostamassa haettavaa kapulaa ja sen jälkeen ottaa koiran uudelleen merkille ja uusi lähetys. Nyt kuitenkin suurin osa treeneistä helppoja perustreenejä, joissa koira onnistuu ja saa varmuutta.

Ohjatun kaaria on nyt sitten työstetty ja tuntuu, että niihin on tullut lisää varmuutta. Tosin ruutu on meinannut hukkua ja unohtua(?) ohjatun alle. Merkiltä on kovin vaikea lähteä sinne ruutuun enää. Tasapainoilua vaan niiden välillä. Ja onhan mun muistettava, että Rawlta lähti tosta välistä puoli vuotta pois treeniaikaa ja senkin jälkeen treenit on joutunut tekemään kevyempinä, niin mun itseni pitää myös ymmärtää antaa aikaa ja hakea toistoja alle. Ja muistaa pitää se tärkein juttu aina mukana, vaikka treenit meinaisi liukua vaikeiksi. Asenne. Nyt ollaan välillä liikuttu hyvinkin vaara vyöhykkeellä tämän asian kanssa. Onneksi havahduin siihen ja jarrut välittömästi pohjaan. Treenit alkaa olla sellaisia, että saa olla varovainen, ettei oleta mitään tai murenna mitään arvokasta.

Treenattavaa on nyt sellaiset määrät, että meinaa tulla treeneihin lähtiessä ongelma mitä milloinkin tekisi. Kunnon päiväkirja täytyisi palauttaa käyttöön, eihän tästä taida muuten mitään tulla. Mutta sinällään hassu tilanne, kun yleensä on jotain joka on ns. kunnossa ja jotain jota työstää enemmän, niin meillä ei ole niin mitään kunnossa. Mutta en valita, Rawn kanssa treenaaminen on niin kovin kivaa. Ihan kaikkea toki pitää muistaa vahvistaa, mutta tämän hetken työlistalta löytyy seuraavaa:
MAKUU - Tehtävän aikaan saaminen. Jalkojensa ymmärtäminen. Rawlla on kovin tylsää makuissa ja jalat käy ties minne.
PERUSASENTO - Ilman korkeaa pomppua,  siisti ripeä & suora.
SEURUU- Oikealle käännökset & täyskäännökset- aukeaminen, hidas käynti (nopeampi tahti), edistämisen karsiminen. Istumisten hitaus.
Z - Sisään ajo, jotta muuttuisi rennommaksi ja varmemmaksi. Seuruun säilyttäminen, koiran pään auki pitäminen ja muistettava rikkoa liikettä riittävästi. Sekä uuden ISTUMIStekniikan sisäänajo.
HYPPYNOUTO- Hyppytekniikka. Metallin kanssa jännitteen luominen = pidon parantaminen. Suora & ripeä loppuasento kapulan kanssa, tämä koskee kaikkia noutoja.
MERKKI - Merkin suorittaminen oikeaan suuntaan kelvollista vauhtia ja paikka merkillä.
OHJATTU - Hakukaarien vahvistaminen niin että suunta on oikea vaikka kapuloita ei näkyisi merkille.
RUUTU - Ruutuun löytäminen merkkien ja muiden liikkeiden keskeltä. Suora viivainen (liekö koskaan mahdollista Rawlle..) eteneminen.
KAUKOT - Liikkurin kanssa rennon asenteen luominen. Matka. Tekniikka M-S S-M (tällä hetkellä..)
TUNNARI - Tämä vaatinee ihan oman tekstinsä.. Hiki ongelman voittaminen..
LUOKSARI - Tasapainon pitäminen. Koiran auki ja vastaanottavana pitäminen.

Siinäpä sitä puuhaa riittääkin hetkeksi.

Kyllä se kaveri silloin tällöin onnistuukin jossain TREENISSÄ
Mutta todellisuus kulissien takana on on TÄMÄ :D

Ja vielä Äidin ja Pojan yhteistä menoa ;)

Tanssi tyttö, tanssi tänä yönä, tanssi niinkuin et ennen!

Hannan ottama kuva viime talvelta 2013

Käytiin Spacemanin kanssa tutustumassa koiratanssiin lauantaina ja olihan se aikas hauskaa. Tosin tarvis varmaan itselläkin olla askeleet ja rytmi hallussa ja paljon pientä sälää opetettavana.  Ja toki jos meinaa HTM tyyliin tanssahdella, niin aikasta monta uutta seuraamispositiota. Yhdenkin tasapainossa pitäminen on haasteellista.. Vaikka Tosin sen oikealla puolen seuraamisen haluaisin opettaa ihan koiran kropan tasapainon ylläpitämiseksi - näin tokoiluakin silmällä pitäen.

Lauantai iltana tehtiinkin sitten loistotreeni kisaamista ajatellen. Vieraassa, hajujen täyteisessä (totta tosiaan, omaankin nenään haisi ja ties mille..!) hallissa. Tuotiin koira halliin toiselle puolen ja valmisteltiin siellä. Sitten mentiin toiselle puolen ns. koekehään, jossa koira ei ollut saanut käydä, eikä ollut edes nähnyt sinne. Kyllä huomaisi, että ovesta sisään astuessa oli ihan pakko skannata ja ottaa hajut - että missä me ollaan ja mitä ja ketä täällä on. Palasi kuitenkin pian työmoodiin takaisin. Tehtiin kolmen liikkeen setti. Avo kaukot (koska ne muut vielä pahasti kesken) - Tunnari (ekaa kertaa palkattomuussetissä nyt leikkauksen jälkeen) - minimatkan nouto (koska noutoa EI oteta vielä hyökkäysvaaran pelossa pitkältä matkalta.) Kaukojen eka nousu oli superhyvä, kaikki maahanmenot hyviä, mutta toka istumaan nousu hieman tahmeampi - hyvin kelvollinen sekin - mutta mä huomasin eron. Eli Kaukohin tarvitaan näillä helpoilla vaihdoilla palkattomuutta & liikkuria. Tunnarin odotteluun meinasin itse tuskastua. Ohjaaja tarvii siis odottelun sietotreeniä ;) Itse tunnari oli hyvä. Ei oikeastaan mitään huomautettavaa. Eikä tainnut mattokaan imaista hajuillaan työn lomassa, niin hieno Raw! Noudossa nosti vähän rumasti, mutta muuten kiva. Ja mikä parhautta. Vastasi kisapalkkaukseen ihan täysillä. Tässä vois kokeilla hieman hillitä itseään ja pyrkiä siihen, että koira kuitenkin pysyisi yhtä aktiivisena. Jälkimainingeissa sitten vähän noudon noston korjaulua ja apusilmien kanssa kaukoja. Illan teema näytti olevan teen vasta toisella oikein. Pitäisi varmaan kertoa tämäkin sillä avaruuskielellä jotenkin, ettei ihan tätä haeta.. Aivan ainutkertaisen loistava treeni kaiken kaikkieaan. Kiitos taas superporukalle, teidän kaa on vaan niin kiva tehdä!

Tänään jatkettiin tokoilua kentällä. Tehtiin tunnarin kanssa vähän rennommin, mutta hieman haastaen ja kuunteluakin otettiin mukaan. Raw oli mun mielestä näissä rento ja varma. Ekat tunnarit haisteli todella tarkkaan. Mitähän tämä "ensilumi", pakkanen ja viima tuolla hajumaailmassa mahtaa tehdäkään? Mutta pari jälkimmäistä oli jo varmempaa hajutyöskentelyä. Mutta korvat ei ollut kuuntelusetissä ihan heti auki :D Löytyivät kuitenkin lopulta ;)
TÄN PÄIVÄN TUNNARIT Onpas hyvä videoida näitäkin joskus. Ohjaaja voi jatkossa keskittyä seisomaan suorassa eikä kropalla auta koiraa sivulle ;)

Pari siirtymäsettiä väliin ja sitten upottiin jälleen kaukoihin. Nyt tuntuu, että nuo sivukupit tuo myös jumia mukaan. Takapalkka jumitti pahasti, lelua ei voi ajatellakaan - koska siihen vasta jää aivo kii. Ja se tahmeus on se, mitä en halua missään nimessä mukaan. Saatiin hyviä toistoja, huonoja toistoja ja jumeja.. Mutta on selkeesti rauhattomampi vaihdoissa treenitilanteessa, kuin kotona rauhallisessa mielentilassa - syöneenä, treenanneena, lenkkeilleenä & väsyneenä. Yksi ongelma on yhä se, että koira haluaa palkkaantua mun "syliin" eli se hakee vahvasti mua kohti. Taaksepäin ajattelua pitää vahvistaa paljon ja oho, kas kummaa myös temppujen tekeminen kauempana minusta on haastavaa. Tätä siis omana juttunaan nyt mukaan KooKoo projektiin. Tuntuu, että tammikuu loppuu kesken, ennen kuin saadaan edistystä aikaan.. Mutta katsotaan sit kuun lopussa eka video ja vika video, onko mitään muutosta tapahtunut.

Varoitus! Seuraavissa videoissa tylsää kaukojen vaihtomateriaalia, joka ei juurikaan eroa aiemmin esityistä! 10.1 perjantai ilta - rauhallisissa fiiliksissä ja
12.1 sunnuntai kentällä ^Tässä on kyllä kaikkea pientä komiista mukana. Kuten tossa lopussa noi viiveet, ja se miten Raw "kasvaa" koko viiveen aikana. Voi elämä tuota koiraa.. Se on niin huippu, vaikka onkin niin hölmö <3

Garfield and Monday

Otsikko kertonee kaiken. Arrg.. Miten joku päivä voikin lähteä lapasesta niin ikävään luisuun, että ja voihan kiukun kiukku. Ei mitään maailman lopun vakavaa, vaan miljoonia pieniä asioista, jotka vaan kasaantuvat kasaantumistaan, jyräten sinut lopulta alleen, niin ettet saa enää kasattua itseäsi millään muotoa. Joko tämä maanantai olisi pian ohi? Ja olisko huomenna jo parempi päivä?

Ehdin lopulta nippa nappa koirienkin kanssa treenikentälle.  Mietin kyllä muutamaan otteeseen olisiko pitänyt jättää väliin - Kiire ja kiukku ei ole paras treenilähtökohta. Suhteellisen hyvin kuitenkin onnistuin, noin niinku koiria ajatellen, vaikka tuskin tunnetilaa pystyin peittämään. Tehtiin vähän ja kiireellä & nopeasti. Käteen jäi kuitenkin Raw:n edistyminen tunnaritreenissä ja luoksetuloissakin tehtiin varmaan pisimmältä matkalta sivulle tulon kanssa. Hyvin kykeni hahmottamaan jarrutuksen ja sivulle hakemisen ajatus kytee siellä kuupan sisuksissa. Ricon kanssa ei mitään edistymistä - Kallon seinään hakkaamista, mutta lopulta ajatuksia miten voisi treeniä rakentaa eri tavalla - Tehtiin ruutua. Kiitos ja hei, nopea poistuminen jätti vaan katkeran suloisen ikävän fiiliksen ja sai vajoamaan maanantai fiilareihin yhä syvemmälle. Anteeksi vaan koko maailmalta ihan kaikki. Tänään on vaan niin maanantai, vaikkei se kelpaa selitykseksi millekään. Silti se on.

Piristystä maanantain loppumista odotellessa toi sentään ystävän puhelu pitkästä aikaa <3 joka taas oli seurausta Ricon vilahtamisesta TV ruudussa. Jep, siellä se uiskenteli vepetreeneissä muiden koirien joukossa, minun pikku Rico <3
Lisätty: Koiran Elämää VEPEjakso

Sain myös ilmottua Ricon sinne näytelmiin. Joulukuuta odotellessa, onkohan meidän näyttelyremmi vielä tallella tai esiintyminen?
Onneksi huomenna on jo tiistai...

ArvokisaNollat - Done!

Pitkä ja niin uuvuttava agilitypäivä eilen Lohjalla. Koiria oli kuitenkin ihan kiitettävästi, mutta kaikki koko luokat suoritti aina radan ennen seuraavaa. Tuntui, ettei ihan ollut oma reaktiokyky enää parhaimillaan muutamien odotustuntien jälkeen, mutta ihan mukavaa meillä oli siitä huolimatta.  ^Kannatti jaksaa odottaa. Ricon kanssa saatiin kaksi ihan mukavaa nollaa tehtyä ja sehän tarkoittaa, että ensimmäisen kohdalla arvkisanollat napsahti täyteen. Niin ja tehtiin myös sitten toiset tuplat (tai no edelliset oli triplat, mutta väliäkös tuolla).

Kaikki päivän radat oli ihan mukavia ja tehtävissä, vaikka omia haasteitaan niissä kaikissa olikin. Tuntui vaan, että tuo kelpiläinen fokusoi tosi voimakkaasti ihmisiin, ei rataan. Mutta mistäs sen tietää, jos vepen tekemisellä on osuutta tähänkin? Ja mun siedätysharjoituksilla? Lapsista se ei onneksi ottanut pultteja. Kehuin sitä kovasti kun käveltiin lapsista ohi ja mun mielestä se oli ihan rauhallisesti ja maltillisesti tänään. Ehkä viikolla toteutettu siedätys olikin tuottanut jotain tulosta. Pitäis vaan muistaa jatkaa tätä kertomista, ettei lapset aio tehdä tuolle koiraparalle mitään pahaa. Päätin myös tuoda vepen tapaan palkkapurkin maalialueen taakse ja katsoa vedetäänkö tänään yhtä voimakkaasti autolle, kun viime kisoissa. Ja voin kertoa, että autolle vetämistä ei esiintynyt yhdenkään startin jälkeen. Leikki hyvin radan jälkeen, mutta selkeä odotus purkista oli olemassa - Eli se vetämisen takana taisi olla tuo pirhanan purkki!! Ehkä meillä on aksakisoissa sitten jatkossa myös palkkapurkit Herra isolle Ärrälle :D
Lähdöissä meillä näyttää olevan ongelma korjattavaksi, kelpieläinen olettaa että siellä saa hiipiä perään ihan kuin tahtoo ja on ketjuttanut tähän lähtöön tuon nousemisepidosin. Joo niin, en ole viitsinyt siitä niin kovin sanoa, kun kyseessä on noin kiltti koira - mutta alkaa se olla kovin ärsyttävää, kun tietää että se nousee ja hiipii perään. Me aloitetaan pentutreenit kai sitten tämän asian tiimoilta.

Ensimmäinen Sepon rata alkoi ihan mukavasti ja olen niin kovin iloinen siitä, että sain koiran etenemään puomin päähän itsenäisesti tyhjää kohti!! Jei, pari hassua treeniä missä on ollut näkyvä kippo puomin päässä makkaroineen ja lelu siiitä muutaman metrin päässä ja jipii! se oli tuottanut tulosta. Sinne se meni, etuset hienosti maahan ja minä pystyin sijoittumaan radalla jatkon kannalta sinne minne pitikin. Voi, olen vain niin iloinen tuosta. Siis sehän pyörähti puomin päästä väärään suuntaan, mutta pöh - en jaksa moista edes ajatella - Se on kelpie ja sen kuuluukin tehdä joskus hassuja asioista :D

Tämän jälkeen samaisella radalla tipahti harmillisesti muurin palikat ja putkijarru ei ihan mennyt läpi, meinattiin karauttaa väärän hypyn taa.. Ja viimeistä estettä en sitten jaksanutkaan oikein ohjata enää - vaikka jokin korjaustarve iski kuitenkin? Seuraava rata olikin sitten Anne Saviojan käsialaa oleva hypäri.  Toivoin edes loppusuoraa ja kuinkas kävikää sen sain! Alku olikin sitten pyöritystä - Olisi pitänyt toivoa kai myös alkusuoraa ;D Enemmänkin pyörityksissä haastettiin ohjaajan päätä -jo tuntien odotuksen jälkeen- mihin putken päähän milloinkin mentiin ja mikä hyppy oli seuraava ja mistä päin.  Lämmittelylenkillä bongasin hyvän kohdan rannasta, josta näin pohjankin, eikä siellä näyttänyt olevan mitään ihmeellistä, joten päästin koiran pikapulahdukselle..  Taisi virkistää nuutunutta koiraa. Rata sujui ihan mukavasti. Vähän meinasin unohdella yhdessä kohtaa minne pitää mennä ja mitä pitikään käskyttää, mutta no hätä - Rico hoisi homman kotiin ja palkinnoksi kieputuksista sai loppusuoransa :)

Viimeisen radan odottaminen tuntui kestävän ikuisuuden ja aikataulut taisi olla jo myöhässä ihan kiitettävästi. Tälle viimeiselle radalle koiraa autosta hakiessa se yllätti minut olemalla pirteämpi kuin päivällä! Taisi uinti piristää ja oli ehkä taipunut nukkumaankin vähän odotusaikana. Ohoh.. Tuo autossa nukkuminen pitäisi ottaa kyllä työn alle talven aikana. Lopulta päästiin radalle. Ihan mukavasti kai mentiin - mitä nyt ohjaajalla oli sellainen olo, ettei päässyt ajoissa liikkeelle monessakaan kohdalla, mutta koira teki kivasti töitä :) Tiedä sitten katselinko eilen vain videoita parin punaviinilasillisen jälkeen vaaleanpunaisten lasien takaa. Katsottava ehkä uudelleen.. ^Mutta tosi hyvä mieli ja fiilis jäi kisapäivästä. Sekunteja en jaksanut mennä vertailemaan ja katsomaan miten kaukana ollaan kenestäkin. Teen sitä joskus, mutten jaksanut tänään - Sillä ei oikestaan ole niin mitään merkitystä minulle. Minulle on merkitystä sillä miten taitavasti osaan koirani kouluttaa toimimaan ja saan sen toteutettua vauhdin keskellä. Sillä on merkitystä miten pystyn parantamaan omaa liikkumistani, ajoitustani ja ennakointiani. Sillä oli eilen merkitystä, etten yhdelläkään radalla joutunut tekemään hätävara ratkaisuja, en löytänyt itseäni vääristä paikoista - vaan olin koko aika kartalla yhdessä ruskean kanssa <3
Ricon radat

Kisojen odotusaikaa ollessa niin paljon, pääsi Raw tekemään tokotreenit odotellessa. Niistäkin videopätkää tulossa tänne, kun saan vain kasaan ja ladattua...

Mikä riittää onnelliseen elämään?

Koirat opettaa omalla käyttätymisellään miten pienistä asioista voi olla iloinen. Se ilo, kun voi vain juosta sydämensä kyllyydestä kilpaa tuulen ja auringon kanssa.. Unohda kaikki turha tarpeeton, elämä on tässä nyt. Unohda kaikki ihmiset, jotka vain saa sun mielen pahoitettua kerta toisensa jälkeen. Joskus on vaan helpompaa kävellä pois ja olla ihan hiljaa ja hymyillä tälle päivälle. Kun muistaisin sen vielä kauan tämänkin päivän jälkeen..

Ricon tokotreenit on tehty mukavalla fiiliksellä ja meillä on ollut kivaa. En ole vaatinut sitä olemaan jotain muuta mitä se on, se on saanut olla oma itsensä ja on ollutkin oma iloinen itsensä. Meillä on ollut jopa niin mukavaa, että olen miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt valita ensi viikonlopun ohjelmaan sbcak:n tokokoe. Mutta se mukavuus johtuu varmaan siitä, että sitä koetta ei ole meidän kalenterissa. ^Ja se koe olisi tullut hyvin huonoon saumaan. Olin menossa sinne hyvin itsekkäistä tulostavoitteisista syistä ja se olisi harvinaisen typerää, idioottimaista ja niin - hyvin itsekästä. Koiraa kohtaa todella epäreilua. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen näin on parempi koiralle ja mitäpä minä en kelpieni eteen tekisi. Nyt me testataan tätä mun uutta treenisuunnitelmaa ja juuri tälle hetkellä ei koesuoritus sovi kuvaan.

Mun on vaan yritettävä olla niin valtavan vahva tuon kelpien rinnalla ja antaa kaikki tukeni sille. Lauantaina tehtiin Ricolle temppurata. Alle parit nostattavat puomin suoritukset ja autoon odottamaan. Koira oli siis hyvässä vireessä. Oma mielentila oli myös erinomainen. Kiitos treenikaverit! Seuraamisia maustettuna ohjatulla, ruudulla ja  kaukoilla. Ricolle tällainen treeni oli enemmän kuin onnistununut. Teemana oli hauskanpito ja positiivisen asenteen hakeminen ja se onnistui. Seuraamisissa tuli välillä voimakastakin edistämistä, mutta asenne oli sellainen mitä halusin.  Kaukoissa ensimmänen käsky oli "väärä" eli ei kaukojen maahanmeno käsky ja s-i vaihdossa edisti hiukan. Mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Ricon temppuratatreeni

Myös Raw on treenannut - kyllä juu. Paikkamakuuta, seuraamista, tokohyppyä, puomin kontaktia, keinua, vähän takaaleikkausta, pimeää putkikulmaa, vetoja ja niistoja. Vähän kaikkea. Mutta sen kanssa tekeminen ei ole tuntunut vaativan niin paljon analyointia. Se seisoo enemmän omilla jaloillaan. Tulee kentälle asenteella "Minä tulin! Olen täällä! Mitä tänään tehdään?" Sen kanssa vain tehdään se mitä pitää ja se tekee - Eikä siinä sen suurempia asenneongelmia ja pelkotiloja ilmene. Se vaan tekee. Just do it. Eipä siinä sen suurempia tarvita :)

Ristiriitaa

Lauantaina ajeltiin Porvooseen agilitykisojen merkeissä. Ensimmäiselle radalle Rico lähti ihan normaalisti ja tekikin sen ihan suht normaaliin tapaan, toisin kuin ohjaaja, joka päätti sitten jarrutella koiran menoa myöhästelemällä, mutta Rico oli kovin kiltti ja jarrutti välillä lähes pysähtyäkseen ja kysyäkseen minne matka jatkuu. Radan jälkeen tajusin, ettei nollia ollut tainnut kovin montaa tulla ja hupsista, meilläkö oli muka nopein aika? Ei kai tosissaan.. Eihän meille viime vuonnakaan yhtään voittoa suotu, niin nytkö? -Kun sitä vähiten odottaa, ja matkan teko tuntuu tökkivältä, niin silloinko? Eikös nollavoittojen kuuluisi olla sujuvia flowratoja? Eikö? Ei näköjään. No voitto, kun voitto - jos kukaan ei parempaa tulosta saanut, niin ei kai siihen voinut sitten kun olla vain tyytyväinen?

No lopulta olinkin, hetken.. Kunnes koitti seuraavan lähdön aika. Lähestyessä lähtöaluetta koira alkoi kiskoa autolle päin.. Mitä ihmettä? Mikä sille tuli? Käytin nopeasti metsän laidassa, muttei kauemmas pystynyt lähtemään, kun edellinen koira oli jo lähdössä radalle. Kummallinen käytös vain jatkui, kuin koira ei olisi halunnut radalla. Päätös omasta toiminnasta piti tehdä hetkessä. Höpö, höpö! Ja nyt mennään! Sinne se tuli lähtöön, kun käskettiin. Matkan teko oli vaisua, mutta siitä huolimatta nollalla maaliin - vai ehkä sen vuoksi? Radan jälkeen Rico kiskoi autoon, kuin viimeistä päivää ja hyppäsi suoraan takakonttiin.. Mitä ihmettä tässä tapahtui?

Hirmu pohtiminen ja miettiminen mikä koiralla oli, oliko se kipeä? Pelkäsikö jotain? Mikä tämän aiheutti? Lopulta tajusin, että radan jälkeen kisa-alueelta pois juokseminen oli vepen palkkauksesta johtuvaa. Siinähän koira oli oppinut toimimaan juuri noin, kisa-alueelta juosten pois, kohti palkkapurkkia, mutta se ei selitä sitä miksi se halusi lähtöalueelta jo pois? Viimeiselle radalle lähdin sillä mielellä, että jos jotain omituista tapahtuu, niin poistun vaan radalta.

Hain koiran autosta. Se lähti iloisesti mun mukaan. Lämppäsin sen ja lähestyttiin kisarataa, koira oli ihan ok - vähän vaisua käytöstä vaan. Rico ei yhtään innostunut muiden koirien suorituksista. Normaalisti  se haukkuu ja kiskoo radalle päin. Nyt se vaan hengaili tyynen rauhallisena. Lähtöaluetta lähestyessä sama toistui taas. Kiskomista auton suuntaan & epäilevää pälyilyä radalle.. Voihan hitto, mutta nyt olin kuin en olisi huomannut moista ollenkaan. Tehtiin temppuja ja laitoin Ricon katsomaan muiden koirien menoa. Samalla kehuin vaan niin maan perusteellisesti. Haukahtaa se ei tainnut yhtään kertaa tässä yhteydessä, joka on kovin epänormaalia. Meidän vuoron koittaessa sain koiran kuitenkin etenemään halukkaasti ja oma- aloitteisesti lähtöaluetta kohti. Sinne se jäi istumaan taakseen pälyillen.. Omituista.. Kulki taas radan niin vaisun oloisesti ja joo uskomatonta kyllä - jälleen nollalla maaliin. Tai ehkäpä siitä ylirauhallisuuskiltteydestä johtuen taas. Kulmassa varoin liikaa koiran tuuppausta hypyn taakse ja sain koiran suuntaamaan putkea kohti, josta kalastelu veikin aikamoisesti aikaa. Tässä radat

Lopputuloksena kuitenkin triplanollat ja se nollavoitto!Aika huimaa joo, mutta fiilikset on kovin ristiriitaiset tuosta koiran kummallisesti käytöksestä johtuen. Onko se kipeä? Vetikö ajatus palkkapurkista niin kovin puoleensa? Pelkäsikö se jotain? Paineistuiko ihmisistä? Lapsista? Halusiko sittenkin veteen, kun erehdyin käyttämään sen pikapulahduksella? Mitä sen päässä liikkui? Sekoaako se? Loppuuko meidän kisaura tällaisiin ongelmiin, jotka nousevat kuin tyhjästä? Onko sen päässä vikaa? Oliko se vaan ohimenevää kertaluontoista sekoilua? No onneksi Hannan kanssa pidetty "kriisipalaveri" antoi mahdollisuuden purkaa tämän kaiken kuorman pois ja eletään nyt päivä kerrallaan ja katsotaan mihin mennään.


Rico on kehittänyt kyllä päässään valtavan lapsipelko ongelman, tiedä vaikka kisapaikan käytös olisi johtunut jostain tällaisesta? Se on varma, että lapset on palkattu hakkaamaan tuo pieni kelpieparka.. Nyt vähän tuntuu, että olenkohan omalla käytökselläni onnistunut ruokkimaan moista pelkoa. Ehkä me aletaan katsella noita pelkoja silmästä silmään aina sopivan tilaisuuden tullen. Itseasiassa päästiin aloittamaan tänä aamuna aamulenkillä ja todellisuus karuna avautui mun silmien eteen. Nyt sitä ei voi paeta tai vältellä. Se kohdataan.

Agilityssa Piirinmestaruus joukkuehopeaa! Vepessä jotakin on pahasti rikki..

".. ja minä olen yksinkertainen ja enkä tiedä kuinka ehjän siitä millään saan.."

Mitä minä olen oppinut tästä viikonlopusta? Jos kisaat lauantaina, niin älä vain kisaa myös sunnuntaina - Se ei tule enää onnistumaan. Tässä lienee jokin karman laki meidän kohdalla. Ja jos koira satuttaa itsensä treeneissä, älä vie sitä kokeeseen, ennen kuin se olet 100% varma, ettei tuo mielikuva enää vaivaa koiraa.

Lauantaina nöyränä ja jopa hieman epätoivoisena kohti Järvenpäätä ja piirinmestaruuskisoja. Olihan treenit menneet niin penkin alle, ettei odotuksia juuri ollut. Oletin myös ratojen olevan vaikeita ja meille ylitsepääsemättömiä. No eivätpä olleetkaan. Ensimmäinen rata vaikutti olevan ihan tehtävissä. Pieni toivon kipinä heräsi mun sisällä. Mutta matka päätyi kolmos esteen jälkeen, kun taidokkaasti ohjaisin koiran väärälle hypylle - Joo ihan itse ohjasin sen sinne. Loppuradalla olikin sitten vähän löysä ote ja käännöksiä valahteli, mutta loppuradan me oltiin ihan samalla radalla kuitenkin- jopa.

Toinen rata nollalla läpi. Tein huolellisen puomin kontaktin ja seisotin koiraa siellä, eli mitään aikaa ei kisattu. Mutta tästä radasta todella paljon parempi fiilis ja yhteinen tekeminen tuntui olevan läsnä - Tätä me tarvittiin ja oltiin kesä odoteltu. Viimeisenä joukkuerata. Rata sujui myös yllättävän tasapainoisesti, odotin siitä paljon tökkivämpää ja olinkin ihan positiivisesti yllättynyt, että oltiin yhä edelleen koiran kanssa samalla radalla. Keinulta vaan napsahti vitonen alastulokontaktilta, tuli mun mukaan niin sivuun pois, ettei ihan osunut, mutta olin tuosta huolimatta tyytyväinen. Ja taisteltiinhan me Hiiden Haukkujen joukkueelle lopulta Piirinmestaruus hopeaa :)

Ricon radat

Kontakteilla tehtiin näin  tarkkaa työtä..

Ja sitten taas mentiin..

Kieli poskella pujotellen

Sunnuntain kunniaksi oli sitten vuorossa kauden viimeiset Vepekokeet. Asetelmat oli loistavat ja sääkin mitä mainion. Rico teki niin hienosti töitä. Kolme liikettä täysin pistein, mutta se hukkuva muodostui meidän kompastuskiveksi. Hyvin lähti hukkuvalle ja yritti ottaa patukasta yhä uudelleen ja uudelleen, muttei pystynyt. Yritin käskyttää takaisin hukkuvalle pari kertaa, mutta sen jälkeen päätin puhaltaa pelin poikki ja vetää treenin kannalta. Hukkuvan kutsuttua koira ui sinne ja toi hukkuvan rantaan. Hitto, ei ollut todellista - mutta oli kuitenkin.  Tämä epäonnistuminen saattoi olla jopa yhdestä treenistä kiinni. Yhdestä hiton treenistä, jossa joku muu kuin minä tai Ville olisi ollut hukkuva, mutta ei ollut sitä treeniä saatu alle ja tämä oli kirjoitettu epäonnistumaan. Olen onnellinen muiden liikkeiden onnistumisesta, mutta minua harmittaa tämä niin kovasti koiran puolesta. Se haluaa hakea sen hukkuvan, mutta kipu yhdistyy vahvasti hukkuvan kädessä olevaan patukkaan tarttumiseen. Voisin analysoida tätä loputtomiin, mutta nyt siitä ei ole mitään apua. Apua on siitä, että tuo mielikuva kivusta saataisiin treenattua pois päiväjärjestyksestä. Ei niin mitään muuta sanottavaa juuri nyt.

Tänään ei suru saa kiinni musta

Kokeeton viikonloppu taas(?) takana ja lauantai aamun ensimmäinen ajatus oli, että voisin olla matkalla Vepekokeeseen- sääkin oli moiseen mitä mainioin. Mutten ollut menossa kokeeseen, heräsin niin kovin turhautuneena siihen todellisuuteen. Uskomatonta, oliko mulla jotain vieroitusoireita? Olen paininut tämän saman turhautumisen kanssa aiemminkin tänä kesänä. Mutta mun koirahan oli jo saavuttanut tän kesän tavoitteen ihan mennen tullen ja minä vaan janosin lisää sitä mieletöntä fiilistä. Siinäpä se salaisuus olikin, se fiilis minkä onnistuessaan voi saavuttaa, on jotain niin mielettömän upeaa ja sanoin kuvailematonta, että siihen taitaa koukuttua? Ja miten kamalaa jännittäminen onkaan, niin samalla se on vain niin mahtavaa – kun siinä tunnelatauksessa voittaa itsensä, menee ja tekee ja jos vieläpä onnistuu. Kaikki ketkä ovat kisanneet, jännittäneet ja onnistuneet – tietävät kyllä tarkalleen mistä puhun.

Viime viikonlopun kokeessa – oliko se tosiaan viime viikonloppu? Siitä tuntuu olevan ikuisuus ja fiilis varastot kaipaisi kovasti nostatusta – Niin siis silloin viime viikonlopun kokeessa treenikaverin mies ihmetteli miksi edes kisaan, kun jännitän niin kovin.  Niin siinäpä se juuri onkin, joskus kysyy itseltään miksi tekee tätä, kun jännittää niin kovin. Mutta SIKSI, juuri sen FIILIKSEN vuoksi, itsensä voittamisen vuoksi.

No minun oli kuitenkin tyytyminen kohtalooni. Onneksi oltiin sovittu Helin kanssa, että käyn katsomassa MH- luonnekuvaus videon, jos saisin siitä ajatuksia opinnäytetyötä varten – Siitähän oli sitten hyvä lähteä samalla tekemään tokotreenit uudelle kentälle. Mun ajatukset oli surkeasti siinä väliin jääneessä kokeessa, mutta onneksi tokoilut sai mielen paremmaksi ja ajatukset taas oikeille raiteilleen.  Riconkin raiteet alkoi kääntyä ruudun paikan kanssa mukavan ajoissa, että juna saatiin kääntymään jopa pidemmältä matkalta.  Raw ja ruutu taas.. No, mitä sanoisin? En tiedä oppiko koira niin yhtään mitään.. Huoh. Samaisen treenin jälkeen juttelin puhelimessa äitinsä ruudun tekemistavasta ja voi kyllä sanoa, että on poika tainnut tulla äitiinsä! Kyllä tästä vielä raivataan risukot tieltä pois ;)

Tänään aamusta kohti agilitykenttää. Koko kolmikko pääsi aksaamaan. Brenda on kyllä niin rautarouva vielä. Täynnä intoa se puhkui päästä radalle ja sen hypyt on välillä huimia ja jopa pelottavan korkeita, vaikkei rimat ole kuin 20cm. No mukavaa sillä ainakin oli taas. J Ja kotiin tullessa Bree oli ainut joka kukkui vielä pitkään hereillä, kun pojat oikaisi itsensä heti lepoon :D Rautarouva. Rix sai tehdä vähän myös niillä matalilla rimoilla, en viitsinyt vielä hyppyyttää korkeampaa. Kyllä ne vedot vaan on vaikeita – Niin paljon palkkausta vain niihin tarvis tehdä, enemmän ja enemmän ja aina uudestaan. Rix aksaa

Raffilla oli vaikeuksia yhden jarrutuksen ja käännöksen yhteydessä olevan riman kanssa, tarvis varmaan tehdä hyppytekniikkaa sille vähän myös ja odottaa, että se kehittyy. Aikakin varmaan tulee tekemään ihmeitä, ei ole ihan vielä pieni honkkeli sinut raajojensa kanssa  :D Ricolle vielä muutama vienti maalla ja väitän, että ruskeassa kopassa tapahtui jotain oppimisen suuntaista. Pitäisiköhän huomisissa treeneissä vaan kylmästi jättää vienti yhden käskyn varaan ja katsoa mitä tapahtuu. Antaa ruskean kopan raksuttaa.

Välillä sitä vaan olettaa, että koirat osaa, vaikkei ne todellisuudessa oikeasti osaisi. On unohtanut ottaa huomioon kaikki suoritukseen vaikuttavat tekijät. Toko on ollut ehkä raaoista raaoin ja samalla myös paras opettaja. Asiat voivat näyttää päällisin puolin olevan valmiita hetkessä, mutta siihen ansaan, jos lankeaa niin voi pian huomata olleensa niin kovin väärässä. Vaatii lopulta niin paljon enemmän pilkkomista, paloittelua, suunnittelua ja harkittuja toteutuksia – jotta voi sanoa koiransa oikeasti osaavan. Käytännössä Raw ei mun mielestä osaa mitään. Se työstää hienosti asioita ja opettelee niitä hyvin. Muttei se osaa mitään – Mä en oleta sen osaavan, ennen kuin sillä on täydet edellytykset osata. Toki opetan ja vaadin asioita, mutten oleta. Se olisi iso virhe ja pettyisin vaan pahasti. Ja miten usein koirat on ”osanneet” jotain ja yllättäen tapahtuu jotain omituista, kuin ne eivät osaisikaan. Usein kiukustuisin siitä, että tämähän pitäisi osata. Mutta nykyisin katson nöyränä peiliin, osasiko koira sittenkään -niin kuin ihan oikeasti vai oletinko minä vain sen osaavan? Millä sitten määritellään se ihan oikean osaaminen? x määrä toistoja x määrässä eri paikkoja ja x määrän eri tekijöiden läsnä ollessa. Täytyy tunnustaa, että oma määritys koiran osaamiselle syntyy kyllä ihan fiilispohjalta ja katsomalla koiran tekemisiä pidemmältä aikaväliltä.

Kuopan kaivaminen aloitettu & Noutoja

Ongelmille nimittäin. Ajattelin haudata ne. Tai ainakin yhden. Rixa kävi eilen treenirannassa ennen virallisten treenien alkua ja Ville laitettiin hukkumaan. Sinne meni kelpoinen, kuin ei mitään. Osu ja upposi, muttei hukkuva eikä koira - Vaan treeni :) Tehtiin toinen toisto ja se oli siinä. -Lyhyellä matkalla ja vetomatkat tosi lyhyinä, ettei tota selkää rassattais liikaa. Mutta taas astetta parempi mieli. Kuopan kaivaminen etenee hyvin. Vielä kun saatais tehtyä vieraammalla hukkuvalla onnistuneesti, niin voisin heittää mullat päälle ja taputella tämän tarinan maan alle todeten, että kelpii palautui nopeasti. Mutta en juhli ennen, kuin voin olla varma siitä.

Agilitytreeneissä Ricoa tuuraisi Raw. On pienen paketin kanssa kyllä paljon töitä tehtävänä, vaikka kaikennäköistä se meneekin jo. Raffilainen kääntyy huomattavasti vaivattomammin, meneehän se toki matalilla rimoilla, mutta se tuntuu kyllä kevyemmältä ohjata. Se on myös rämäpäisempi, se rakastaa hypätä keinun alastulolle ja pamauttaa sen maahan. Ricon mielestä moinen on ällöttävää. Raw taas pyrkii hyppäämään päätä laskiessa jo turhankin aikaisin, jotta pääsee laskemaan alastulon.

Tänään sitten oli tokoilu päivä. Illalla molempien kanssa Pajuniityssä. Raw ennen treenien alkua. Seuraamisia, se oikeesti edistää, munhan pitää alkaa korjata sitä. Vaikkkei koko seuruu ole valmis edes :D Sitten istuen odottamista, vauhtiluoksetulo ja tolpankierron kautta sivulle tuloja. Myös vähän kuuntelemista sivulta maahanmenoissa ja sivulle nousuissa. Mainio kakara. Rico teki vähän seuraamista. Ei kovin hyvässä vireesssä. Ok, mutta on parempaakin nähty - Homma alkaa laskea alamäkeen - Treenikaverit, tarvin teidän valvovia silmiä tähän! Jääviä vapaasti, se sujui kuin vettä vain. Hyvä paikkamakuu nurtsilla, ei mennyt nenä nurmikkoon. Ja takkuiset kaukot,  kesken leikin tehtynä asenne huomattavasti parempi

Olen nyt lueskellut ihmisten pohdintoja ja painimista noutojen treenaamisen kanssa. Ricon kanssa muistan noudon opettamisen olleen työn ja tuskan takana, yhtä pään seinään hakkaamista. Mikään ei tuntunut onnistuvan tai toimivan. Naksuttelu ei vienyt meitä yhtään eteenpäin. Kestoa ei vaan saatu syntymään. Ricon suuhun kapulaa ei myöskään vaan laitettu nätisti ja kehuttu ruhtinaalisesti. Silloin kelpie puhalsi pelin poikki ja totesi, että nouda ihan yksinäsi. Lopulta sain neuvon lähteä rakentamaan noutoa leikin kautta ja se oli meidän avain onnistumiseen. Tulosta alkoi syntyä. Alkuun vähän heikompilaatuista, mutta lopulta niin käyttökelpoista, että on EVL kokeissa onnistuttu saamaan ihan kymppejä noudoista ja nykyisin pidän niitä niin kivoina liikkeinä. Raw:n kanssa noudon opettelu on ollut huomattavasti helpompaa ja suorastaan kivaa, mutta Raw onkin niin erilainen kuin Rico, se kestää paljon enemmän erinäisiä asioita.

Tästä noutopohdiskelusta innostuneena päätin kuvata vähän meidän noutotreenejä ja sitä miten me näitä treenitään. Ensin areenalla:  Herra Iso R
Ricon tapa tehdä ja käsitellä kapulaa on siistimpää ja rauhallisempaa, kuin Raw:lla.  Videolta näkyy myös miten palkkaan Ricon vauhtinoudot, kun se ei suostu kapulaa tiputtamaan :D Omalaatuinen Herra Keepie, mutta toimii!  Lopussa vielä kiertotreeniä, alusta on sen verran huono, että näkyy koiran liikkeessä.

Seuraavana areenalle astuu -Hannan sanoja lainatakseni- The Showman Herra Teini R
Kapulan ottamisessa tulee suurimmat ongelmat vauhtinoutoja tehtäessä, joten tehtiin läheltä sitäkin. Ja yritin saada vähän vauhtiakin osaan läheltä tehtyihin toistoihin. Tarkoitus ei ole retuttaa koiraa niskasta, vaan meillä hetsataan niin vähän vauhtia peliin ;) Raw:lle yritin ensin pitoa rakentaa oma-aloitteisen kapulan ottamisen kautta, mutta se aiheutti niin järjettömän pureskelun ja oman hauskan pidon, että päätin vaihtaa lähestymistapaa ja se on toiminut tämän koiran kanssa hyvin.


Olen muutenkin sitä mieltä, että miksi koulutuksessa ja tavoissaan tarvitsisi olla niin kovin ehdoton yhden tien kulkija silmälaput silmillään. Maailma voi antaa paljon enemmän, kun on avoin sille ottaen vastaan erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä sekoittaen oman itselleen ja koiralleen sopivan sopan :)