Tie on taas ehtinyt viedä meitä eteenpäin. Ollaan ehditty käydä mm. Korrin Juhan viettiseminaarissa, jossa Rover oli esimerkkikoirakoiden joukossa. Testailtiin lähinnä Roverin kohdalla palkkojen arvoa - ruoka vastaan lelu. Rover oli selvästi lelumiehiä ja voin allekirjoittaa sen kyllä. Juha sanoi, että Rou tekee ruuallekin motivoituneesti ja halukkaasti töitä, mutta kiihkeys puuttuu. Kyllä, nyt joku puki omat ajatukset sanoiksi. Ruuan arvon eteen on jouduttu tekemään töitä ja tehdään varmaan jatkossakin, koska on kuitenkin asioita, joissa haluan sitä jatkossa käyttää. Ruoka sellaisenaan ei ole niin valtavan arvokasta, mutta heti kun sen saa saaliiksi, niin arvo nousee.
Viettisemmasta oli tarkoitus kirjoittaa ihan oma postauksensa, mut kun on olevinaan niin kovin kiire, ettei ole ehtinyt. Yksi oleellisia asioita oli kuitenkin tuo ajatusmaailma, että koira on niin kauan arkimoodissa, ennen kuin se vihjesanalla siirtyy työmoodiin ja samoin vihjesanalla takaisin arkimoodiin. Toisinsanoen koira ei saisi alkaa nostaa työmoodia päälle pelkästä kisapaikalle menosta tms. vaan pystyisi odottamaan pitkätkin kisapäivät rentona ja virittyisi vasta vihjesanasta. Tässä yhteydessä nousi esille myös treenit, joissa ei treenata yhtikäs mitään. Tai treenataan, sitä että vaan ollaan ja katsellaan kentän laidalla. Meilläkin on selvästi alkanut ilmetä hallin pihalle tulemisesta jo kiihtymistä ja yksi arvokas treeni olisikin käydä vain olemassa siellä hallin pihalla/hallissa.
Rover tuntuu usein olevan askeleen edellä minua. Tätäkö tämä bordercollien älykkyys on? Rawn jälkeen mun on niin vaikea pysyä välillä Roverin ajatuksen juoksun mukana. Mutta lähes aina havahdun siihen miten olin jälleen tuota älykkyyttä jäljessä. Yleensä, kun joku juttu ei onnistu tai Rou muokkaa käytöstään väärään suuntaan mä voin kävellä peilin eteen katselemaan syyllistä silmiin. Kaikki tapahtuu nopeasti niin hyvässä kuin pahassa.
Tässä välissä ehdittiin käydä myös valmennusryhmän Oilin treeneissä. Meillä oli työn alla jäävät. Ja jotenkin keskusteltiin paljon Roverin äänen käytöstä:D Mut ne jäävät on olleet vähän tylsät.. Ne tehdään silleen kuin sattuu huvittamaan. Tässä päästään taas tähän mitä Juhakin Roverin tekemistä ruualle kommentoi. Kyllähän se tekee, mutta siiitä puuttuu jotain. Ei ole riittävää tekemisen meininkiä. Ei anna itsestään sitä mitä voisi. Ja se on jotenkin ärsyttävää, kun tiedostaa mitä kaikkea siellä pinnan alla on, mut ne suuntautuu omavalintaisiin asioihin. Meidän haaste on siinä, että kun yritän saada lisää asennetta, niin saan räyhäämistä päin naamaa. Kaveri kiihtyy kyllä, mutta kiihkeys ei mene sinne jalkoihin ja kroppaan vaan äänijänteisiin. Yleensä niitä huutavia koiria rauhoitellaan ja musta tuntuu, että kun tätä pitäisi vaan nostaa.
Vähän videopätkää treeneistä - taitaa olla lähes kaikki tammikuun puolelta.
ROVER 7kk
Tosin eipä tuo tämän päivän tilanne ole noista jutuista edennyt. Päin vastoin. Seuruuseen ollaan yritetty etsiä tasapainoa ja noissa pätkissä se alkoi tuntua jo aika hyvältä, kunnes mä tajusin, ettei näin fiksua koiraa huijata tippaakaan. Rover vastasi täysin mun treeniin ja alkoi hakeutua pois kohteesta työskentelystä. Kätevänä siirsi seuruu paikkaa eteenpäin, jotta käsi jäisi hänen päänsä taakse. - ihan niinkuin minä sen sille opetinkin.. Nyt ollaan tilanteessa jossa pyritään palaamaan kohteen kanssa työskentelyyn ja kohdetta pitäisi vaan pikkuhiljaa päästä vaihtamaan. Mutta toisaalta on kovin turvallista syötellä sitä tuossa vierellä, jotta sen paikan arvo nousisi vaan ihan loputtomiin. Ei kai meillä kiirettä minnekään ole, usein siis syötän osan ruuista perusasennossa tai seuraten.
Nyt Rover on kasvunsa kanssa sellaisessa vaiheessa, että olen vähän himmannut tiettyjen asioiden treenaamista. Etu- ja takapää ovat venähtäneet, eikä ne ole nyt parhaalla mahdollisella tavalla hallussa. Käytiin ekan kerran fyssarilla harjoittelemassa ja samalla katsottiin vähän jumppaohjeita noille "päädyille". Mitään huolestuttavaa ei ilmennyt, eikai olisi kuulunutkaan. Mulla on vaan ollut jotenkin kamala pelko koko aika sairastumisesta. Turhaa kai pelätä ennakolta ja aiheetta, mutta ympärillä on ollut vähän liikaa kaikkea murhetta. Ja Rawn kanssa koettu ei kai ihan heti pyyhkiydy mielestä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti