Ralleja

Päätin sitten loman jälkeen ihan extempore ilmoittaa Ricon sinne RT voittajaluokkaa kokeilemaan. Ja lomallahan me ei tehty niin mitään treeniä, eikä juurikaan ennen lomaakaan. Viikolla ehdin käytänössä joka päivä - taisi olla kokonaiset kuusi päivää aikaa muistella uusia ja vanhoja liikkeitä - tuomita suunnitelman totaalisen huonoksi ja treeni ei mennyt alkuunkaan niinkuin olin suunnitellut. Tuntui, että kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Mietin käytännössä joka päivä, että taidan perua osallistumisen, mutta perjantaina olin kuitenkin lopulta sitä mieltä, että kokeillaan.

Ensimmäinen kyltti oli heti kolmen askeleen peruutus, joka oli jostain syystä aiheuttanut isoja ongelmia siinä kuuden päivän treenisessiossa. Vähän virheellisesti ajattelin Ricon osaavan, kunnes tajusin että koirahan ei saisi ehtiä missään vaiheessa istua ja omat askeleet pitäisi olla niitä valtavia harppauksia. Se sujui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kehässä, treenissä en pystynyt tekemään ollenkaan ilman seinä tms. apua. Puolen vaihdot tapahtui jalkojen välistä ja molemmat oikeaan kääntyen, eli ei olleet meille ne pahimmat mahdolliset. Oikealla puolen piti kyllä suorittaa pujottelu edestakaisin, joka oli taas tuottanut tuskaa - siitäkin kuitenkin selvittiin yhdellä kontrollivirheellä.

Jossain kohtaa oli napsahtanut ohjaajavirhekin, eipä ole hajuakaan mistä se on tullut. Kun oltiin suoriuduttu meidän pahimmat kohdat hyvin läpi, niin taisin olla aika helpottunut ja pistin vähän turhankin tehokkaasti vauhtia, enkä ehtinyt huomata, ettei Rico ihan ehtinyt istua yhdessä kohtaa kun käskytin sitä jo jatkamaan - ja siitä tietenkin -10, mutta koira oli niin iloinen ja hyvin mukana, että olin tosi tyytyväinen suoritukseen. Ja riittihän ne pisteet hyväksyttyyn tulokseen, 88p. Rico nappasi vielä tuomarin suosikki palkinnon ja siellä se makoili palkintojen jaossa niin kovin tyytyväisen näköisenä itseensä.

Kyllä tuli taas mietittyä paljon tuota hyvää virettä ja siihen johtaneita syitä. Kehä oli ihan veden vieressä ja paikka oli hyvin Vepekoemainen ympäristö. Rico oli jotenkin sen oloinen, kuin olisi ollut menossa Vepekokeeseen ja rata oli lämmittelyä ennen varsinaista koetta. Voi mielikuvien mahtava voima. Samoin sain auton niin lähelle kehää, että sain pidettyä koiran autossa ihan viime hetkille saakka. Käytin lelupalkkaa, joka oli viimeinen juttu mitä tapahtui ennen kehäänmenoa ja heitin palkan kehän ulkopuolelle suoraan leikistä. Tässä toki voi olla mukana se Vepekoe elemetti, jätetään palkka yhdessä ja sitten vielä muutama valmistava liike ennen rantaan menoa, mutta täytynee silti testailla vielä tämän tyyppistä valmistautumista.. Vaikka ehdin jo uhata, että Ricon kisaura päättyy nyt. Mutta se väläytti jälleen pitkästä aikaa niin hyvä asenteista kehätekemistä, että ehkä saatan vielä harkita jatkoa..

Kesälomafiiliksiä

Ricon kanssa ollaan tosiaan vedetty lonkkaa kaikesta tekemisestä ja vain lomailtu Pohjoisen reissun ajan. Koiraparka on joutunut vaihtamaan yöpaikkaakin useampaan otteeseen ja elämään & olemaan lastenkin kanssa. Takaisin Etelään paluun jälkeen on kyllä univelkoja nukuttu ihan urakalla pois.

Päijänteen rannalla 

Aivokuorma on muutaman nukutun päivän jälkeen nostettu tappiin ja aloitettu muistelemaan miten siellä oikealla puolen kuljettiin ja mitä kaikkea. En tiedä kyllä onko Rico kovin kiitollinen tästä? Pienesti puuhailee ihan mielellään, mutta ei RT kyllä taida olla meitä kumpaakaan varten. Ricoa piristäisi kun saisi vähän edes juosta, eikä piipertää siinä vieressä - mikä ei ole tuolle koiralle se luontainen työskentely etäisyys millään muotoa. Rico on muutenkin ollut koko loman jotenkin laiskempi kuin ennen. Kyllä se mukaan on lähdössä aina joka paikkaan, mutta pelkkä lenkkeily sitä ei tunnu kiinnostavan enää entiseen malliin. Uimaan kyllä lähti aina tosi mielellään, muttei enää uikaan ihan yhtä innokkaasti kuin ennen. Välillä tyytyi vaan omaehtoiseen kahlailuun rantavedessä. Kun tuollainen perusrauhallinen koira siirtyy veteraani ikään, niin kai siinä voi tahti jo vähän hidastua. Ricolla tuli tosiaan heinäkuun lopulla mittariin se 8-vuotta. Tai tiedä sitten kuinka paljon se oikeasti ikävöi Rawta tai koiraseuraa ylipäätään.

Suomussalmella

Rico on ollut kyllä loistava opettaja, miten ja millaisena haluan tulevaisuudessa pennulle maailmaa esitellä ja millaisia mielikuvia luoda. Ricon kohdalla on enää tässä iässä vaikea hajottaa tai rakentaa uudestaan tiettyjä kaavoja, joiden mukaan se on koko elämänsä toiminut. Hassua miettiä, miten aikoinaan Ricon kanssa lähdettiin ihan uunoina tottiskentälle ja miten meidän treenit siellä käynnistyivät. Muistan ikuisesti kuinka päästiin mukaan arkitokoa ylempään ryhmään ja kouluttaja totesi, ettei me oikein voida tehdä suunniteltua treeniä, kun en saa koiraani mitään kontaktia. Siitä lähdettiin liikkeelle. Toko oli vielä suhteellisen suurta utopiaa ja tekniikka edellä edettiin koulutusten mukaisesti. Sitä ei tietenkään missään nimessä olisi pitänyt tehdä niin päin. Matkalla oppii aina. Rawn kanssa mulla oli paljon selvemmät sävelet miten lähdetään etenemään. Raw nyt oli ominaisuuksiltaan muutenkin erilainen. Tässä vuosien saatossa on rakentunut yhä enemmän ajatuksia siitä mitä pohjataitoja haluan työstää ensin ja millaisia mielikuvia luoda. Ne pirulaiset kun rakentuu ihan itse, jos niiden eteen ei tee töitä. On paljon helpompaa suunnitella koulutusta alusta alkaen, kun tietää minne on menossa ja mitä haluaa.

Puutossalmella

Niin lomalla ;)

Pohjoisesta kotiintulo matkalla käytiin myös ihastelemassa suloisia pentuja :)