Se 1-tulos nimittäin, mutta kyllä se näköjään tulee, kun tekee töitä - oikeita asioita - oikein toteutettuna. Edes kerran, ainakin kerran. Mutta se nälkä on kasvanut kovin suureksi.. On kyyneleitä, on verta ja hikee. On rakkautta, paljon hulluutta, on draivia. Sitä viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, sitä suoraa selkää ja totuutta... Mihin se sitten tulee riittämään sen näkee sit.
Vepekausi vetelee viimeisiään ja me ollaan nyt niin sydämellä mukana. Yksi kauden tavoitteista saavutettiin viime sunnuntaina - Rawlle saatiin ensimmäinen AVO1 tulos koekirjaan. Ja millä tyylillä? No täyden 100 pisteen kokeen se tyyppi taas hoiti kotiin, se on ihan uskomaton. Mä en edes tiedä miten se ton tekee. Raw kun ei kuulu niihin "koneisiin" - Se on enemmän Ricon tyyliin kuuluvaa. Suoraviivaisen varmaan toimintaa. Raw ei ole sellainen, mutta sunnuntaina pikku koira antoi itsestään ihan toisenlaisen mielikuvan.. Noh, monessakin mielessä - moni, joka ei meitä sen suuremmin tunne, varmaan ajatteli, että tokokurssi olisi varmaan paikallaan noin hallitsemattomalle koiralle ;) Mutta Vepe on se laji, jossa meillä ei ole hallitaa - siellä tarvitaan niin paljon itsenäisyyttä..
Koe pidettiin Salossa Vuohensaaren leirintäalueella. Taas uusi ranta tuttavuus. Ranta näytti hankalalta, ei selkeää poukamaa, vaan pidempää laajaa hiekkarantaa. Rannan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli, että hitto vie, tänään tulee ohituksia.. Mutta kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.. Ja hyvä niin :) Rantaan tultiin vielä todella vinosti, mutta sain kanssa kilpailijalta hyvän vinkin suunnata koiran tulemista rantaan suoremmaksi ennen rantaviivalle saapumista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä vai ei, mutta ohituksista ei ollut mitään pelkoa.
Ensimmäinen liike alkoi hyvin maltillisella köyden näyttämisellä ja koira pysyi hyvin hanskassa ulapalle mennessä. Lähetysveneestä haettavalle veneelle oleva linja suuntautui taas suoraa ohi maalilinjan. Raw lähti hyvin uimaan venettä kohti (kuten yleensä) mietin vielä, että jääkö arpomaan taas köyden kanssa - mihin osoitteeseen se pitää toimittaa, että pitäisikö käskyttää heti "rantaan" mutta mitä tyhjää, tyyppi nappasi köyden ja sen suuremmin kyselemättä jatkoi suoraan kohti rantaa. Siinä sitten katselin suoraan maalitolppia kohti loittonevaa venettä, koiraa en sen koomin liikkeen aikana nähnyt. Veneen perän vaan. Aika nappi veto, olin niin hämmästynyt moisesta varmuudesta, että Wau!! Oliko herneet kohdanneet toisensa.. hetkellisesti ehkä?
Aamulla sanoin, että jep se on pelastusliivi päivä taas - mun tuuria. (Avoimessa luokassa arvotaan siis vientiesine, joka voi olla pelastusliivit, lepuuttaja tai dummy.) Tuomarin puhuessa, kuitenkin totesin, että tänään me otetaan kyllä dummy vaihteeksi ja kuinkas sattuikaan - Dummy nousi arvonnassa vientiesineeksi. Ennen liikkeen alkua tajusin, että viime kokeessa kun vienti onnistui, niin Raw fokusoi vahvasti yleiseen avustajaan jo ensimmäisessä liikkeessä, nythän se oli ignoorannut avustajan ensimmäisessä liikkeessä aivan täysin. Ja taas uusi jännityksen aihe.. Onneksi oli sentään dummy esineenä.. Noh, mitä tyhjää - sinne se pikkukoira polski veneelle - Irrotti vaan ilman mun käskyä - jota en sitten viitsinyt edes käyttää - ehdin ainoastaan vetää henkeä käskyttääkseni irti. Toisaalta tämähän olisi ihanteellisempaa, kun ajatus olisi luovuttaa kunnolla käteen pudottamatta ja irrottaa automatic. Ei haittaisi olosuhteet, polskiminen, tuuli - joka voisi vaikeuttaa käskyn kuulemista. Mutta jotenkin sellainen palkan odotuksen toivossa irrotus voi johtaa hätäilyyn ja pudotuksiin. Katsotaan, miten tämä tästä kehittyy. ^Takaisin koesuoritukseen analysoinnin pyörteistä palatakseni - Hyvä ja siisti luovutus siis veneelle. Hetken pysyi siellä - ihan hyvä niin - ja lähti taas omatoimisesti kohti rantaa. Yksi käsky siis periaatteessa vain tähänkin liikkeeseen tarvi käyttää. Tosin kehuin kerran vielä paluumatkalla - kun siihen oli takataskussa vielä kortit käytettävinä (kolme käskyä siis per liike).
Sitten tuli se pelottava oma vene. Veneen keulassa olikin huisisti tilaa edellisen kokeen veneeseen verraten. Sen pienen ohikiitävän hetken koin olevani liian pieni, jopa pelastusliiveillä topattuna peittämään koko keulan. No siinä yritin kuitenkin taituroida maalivahtina. Köyden heitto vinoon ja lähetys - koira rinnuksia pitkin perään, valahti taas omalla tyylillään veteen, mut ei onneksi sukeltanut pahasti, eikä päässyt köyden päälle. Nappasi köyden ja suuntaisi heti kohti rantaa. Ei näköjään tässäkään tarvinnut rantaan lähetyskäskyä, vaikka olin varautunut selllaiseen. Toisen käskyn käytin matkalla ihan näön vuoksi kun niitä vielä käyttämättä oli. Sillä nyt tosin ollut lopputulokseen yhtään mitään merkitystä.Mutta sainpas puhua matkalla edes yhden sanan verran ;)
Ja sitten olikin vaikea vaihe, pitää oma pää kylmänä vielä viimeiseen liikkeeseen. Tosin tiesin, että mun tärkein tehtävä tässä liikkeessä olisi pitää riittävän hyvin ja ennakoivasti koirasta kiinni.. Lopun se hoitasi niinkuin parhaaksi näkisi siihen mulla ei olisi sanan valtaa. Ainut ohjausmahdollisuus olisi ensin kutsua ja sitten linjan korjauksen (?) jälkeen lähettää kohti tolppia uudestaan.. Siinä sitä mentiin ulapalle - Raw rimpuili ja tempoi kohti hukkuvaa. Mä olin parkkeerannut veneessä lähes tuomarin syliin ja pidin kiinni kaikin keinoin. Eihän siinä kiinni pitämisessä mitään, mutta kun ne heiluvat jalat pitää hallita myös.. Lopulta oltiin ulapalla. Koira seisoo kahdella jalalla veneessä ja mä pidän.. Niitä jalkoja etupäässä, jossain taivaisssa - ihan sama missä, kun ei osu veneen reunalle. Suuntaa oli tuskin tarpeen näyttää enää. Tuomarikin kysyi, että pitääkö musta pitää vielä kii - joo, kiitos mielellään ;) Oletko valmis? "Ihan hetki vaan.." ja yritän laskea Rawn etuset veneen pohjalle.. No niin jep.. Valmista on. Hukkuva vene lähtee liikkeelle ja piinaava odotus koska hukkuva on vedessä, erään tempoessa mun käsissä. Lopulta saan päästää irti ja voin todeta selviytyneeni omasta tehtävästäni. Tehtävästä jonka ryssin viime kokeessa. Raw lähtee kovaa, mutta niitä Ricon esittämiä näyttäviä lähtöhyppyjä on turha tältä sankarilta odottaa, jotenkin se lähtee niin hasardisti aina, asettaa askeleensa väärin ja molskahtaa ennemminkin veteen. Mutta kiire sillä on. Se on niin hassua katsottavaa, kun koira menee täyttä laukkaa vedessä. Vinkuu, kiljuu ja haukahtelee mennessään ja juu, todella se ei ui, vaan se laukkaa.. Nappaa patukan ja jatkaa suoraan - Jipii! Kääntää linjaansa kohti maalitolppia ja tuomaria. Eipä siihen tarvitse enää edes yrittää puuttua, kaveri hoitaa näköjään homman kotiin. Eikä hukkuvan oikealla puolella oleminen näytä kääntävän linjaa mitenkään. Mieletöntä mikä fiilis.. Jätkä vetää satasen kokeen vielä AVO:ssakin! Mun pieni oman elämänsä supersankari Spacemän on pelastanut koko päivän varsin onnistuneesti.
Jäämme odottamaan koekauden päätöstarinaa..
lauantai 30. elokuuta 2014
sunnuntai 17. elokuuta 2014
On vakaval naamal alansa paras
Siinä kai se suurin taito piileekin, saada koiransa uskomaan, että se on kerrassaan paras silloin kun se on sen ansainnutkin <3 Kuten tänään. Niin, että se vetää vakavalla naamalla uskoen siihen, että on ihan paras aina ja kaikkialla <3
Tänään siis loman päätös Maskussa Vepekokeessa. Oli aivan uusi rantatuttavuus ja kovasti pelotti läheinen kaislikko ja sen vetovoima.. Me kisattiin numerolla 9 ja vientiesineeksi arvottiin yllätys, yllätys - kuinkas muutenkaan, kuin pelastusliivit.. Ensimmäisessä liikkeessä sain Rawlle hyvän fokuksen veneeseen. Lähti päättäväisesti venettä kohti. Nappasi köyden ja sitten oli taas ihan kysymysmerkkinä, yritti kovasti tarjota veneelle, kysyi multa apua, lähtikin jo rantaan, mutta painon myötä tuli epävarmuus ja pyörähti taas takaisin.. Sitten käskytin "Rantaan!" käskyllä ja hetken kysymysmerkkinä arvottuaan lähti rantaa kohti uimaan. Ja osui pyörimisen jälkeen vieläpä maalitolpille. Voi miten ylpeä olinkaan sen ratkaisukyvystä ja kaislikon ohittamisesta.
No sitten vientiin, olin varma, että happi loppuu pian rantaan kävellessä. Aloitus kävi nopeasti ja pöyrittelin siinä veneen lipuessa ulapalle pelastuliivejä ja pitelin koiraa toisella kädellä ihmetellen, miten päin annan liivit koiralle. Lopulta löytyi ratkaisu.. Sinne se pikku bc lähti varman oloisesti, sai hyvän otteen vieläpä liiveistä ilman, että ne nousivat silmien eteen lipaksi. Matkalla tahti hieman hiljeni, mutta niin vain jatkoi veneelle saakka, irrotti mun käskystä, pulikoi hetken veneellä ja oma aloitteisesti lähti rantaa kohti! Wau, eka kerta ikinä, kun lähtee ilman kutsua rantaan - Sehän edistyy!
Oman veneen kanssa olin varautunut kaikenmaailman ihme tapahtumiin, mutta hyppy ja rantaan lähteminen sujui yllättävän hyvin. Veneen keula oli sen verran kapea, että koiran lähetys onnistui kivasti. Myös rantaa kohti Raw suuntasi hyvin, lopputulos oli -2p maalitolppien ohitusta ja ihme kyllä ei kaislikkoa kohti vaan sinne juuri toiselle puolelle! No viimeisenä liikkeenä hukkuva ja odotukset ykköstuloksesta saattoi olla jo käsinkosketeltavissa. Raw fokusoi jälleen hyvin. Siirsin sen toiselle puolen (josta en yleensä lähetä koiraa..) Enkä ollut yhtään varautunut tempaisuun juuri ennen kuin hukkuva putosi, tassut vaan löi reunaa, sain pidettyä vielä hetken ja päästin menemään. Hyvä uinti hukkuvalle, kiinni patukasta ja suoraan empimättä rantaa kohti. Vahvistin matkalla "Hyvä-Rantaan" tiedostaen sen kahdeksi käskyksi. Kuitenkin seuraavassa hetkessä ajattelin, että olen käyttänyt vain yhden, kun näytti että Raw lähtee vetämään ohi maalitolppien. Huusin sille - "RawRantaan" ja vielä "RawVasen" - Ei kääntänyt. Olis parempi ollut olla vaan hiljaa.. Lopputulema oli -3p ohituksesta, -1p ylimääräinen käsky ja -5p varaslähdöstä, kuin ne tassut kävi veneen laidalla.. -9p ja sehän tarkoittaa 89p - pisteen päässä ykköstuloksesta..
Voitte vaan kuvitella sen itsensä ruoskimisen määrän. Olisin pitänyt suuni kiinni, mun kääntökäskyt ei koiran suuntaa muuttaneet kuitenkaan (ja miksi olisikaan, eihän niitä ole niin paljon vielä treenattu) tai olisin vaan pitänyt paremmin tassuista kiinni... Noh, ehkäpä tämänkin tarkotus on vain opettaa itselle terveempää suhtautumista epäonnistumisiin ja opettaa hyväksymään omia virheitään, me vaan tehdään niitä ja jossittelu on aivan turhaa ja tarpeetonta. Sitä paitsi mulla on ihan paras koira, joka teki niin parhaansa <3
tiistai 12. elokuuta 2014
Pöljän tuurilla
Ajeltiin pohjoiseen lomailemaan muutamaksi päiväksi ja matkalla pysähdyttiin paikassa nimeltä "Pöljä" Siellä silmiin pisti myytävät magneetit "Pöljän tuurilla" joka jotenkin osu ja upposi. Rawtahan on sarjakuva Rauta Reetan linnun "pöljän" mukaan tituleerattu suurella rakkaudella myös"pöljäksi" - Monikaan ei ole vaan tainnut sisäistää tämän rakkaan lempinimen syvintä olemusta. No mutta joka tapauksessa tuo "Pöljän tuurilla" taitaa sopia meille enemmän kuin hyvin. Ei ole mitenkään tähtiin kirjoitettu, että joka kisa ja koe onnistuisi kuin nappi silmään, päin vastoin mukaan mahtuu niitä epäonnisia sattumuksia ja tulee varmaan aina mahtumaan. Kun taas joskus vedetään kunnon jack pot - Sillä pöljän tuurilla? Ja, ei, tämä ei ole mitään haukkumista. Tuo koira on juuri sitä mitä haluan. En osannut odottaa saavani tätä, mutta mitään muuta en nyt haluaisikaan. Rakastan sitä ihan liikaa, mutta sitä suuremmallakin syyllä.
Aika tuntuu karkaavan käsistä ja juuri mitään ei ole ehtinyt koirien kanssa tekemään ja silti samaan aikaan tuntuu, että olen tainnut tehdäkin ihan muun elämän kustannuksella kuitenkin. Koskahan oppisin tasapainon koko elämääni? Noh, ehkäpä kaikella on se tarkoituksensa yhä vaan vieläkin.. Keittiö on kuitenkin valmistunut, katos saatu kasaan takapihalle ja pihaa myllätty paljon lisää! Huh.. Ja Vepeilty jonkin verran. Käyty myös kokeessa kerran toteamassa, ettei ollut ihan vielä valmista ja monta juttua vähän niinkun kesken. Ei muuta kuin Pöljän tuurilla vähän treeniä, taukoa ja uutta matoa koukkuun.
Tokoa ollaan vähän yritetty herätellä jälleen treeniohjelmaan mukaan Tokon MM innoittamana. Ehdittiin paikan päälle yhtenä päivänä seuraamaan ja kannustamaan Suomen joukkuetta ja Hannaa & Fidziä. Hienosti vetivät läpi ensimmäisen MM koitoksen. Raw on niin ylpeä mutsistaan ja mä Hannasta <3 Hienosti Suomen joukkue saavutti vielä MM-kultaa! On se hienoa, että meillä on täällä Suomessa Tokon taso ihan huippuluokkaa maailman laajuisesti. Suuren suuret onnittelut koko porukalle!
Rawn tokoilumaailmassa ollaan ihmetelty ohjattujen hakukaaria, merkin suoritusmotivaatioita ja ehkä hitusen tekniikkaa ja ruudun löytämistä. Ja monen monet asiat on olleet mietinnässä, mutta niistä sitten varmaan myöhemmin omaa tarinaansa. Täällä on kuitenkin sellaiset treenikentät, että olisi suorastaan synti olla käyttämättä niitä hyväkseen vaikka ukkosen ohi menoa odotellen.
Treenin jälkeen Raw pääsi leikkimään toisen pennelin kanssa ja kivaa näytti olevan ;)
Aika tuntuu karkaavan käsistä ja juuri mitään ei ole ehtinyt koirien kanssa tekemään ja silti samaan aikaan tuntuu, että olen tainnut tehdäkin ihan muun elämän kustannuksella kuitenkin. Koskahan oppisin tasapainon koko elämääni? Noh, ehkäpä kaikella on se tarkoituksensa yhä vaan vieläkin.. Keittiö on kuitenkin valmistunut, katos saatu kasaan takapihalle ja pihaa myllätty paljon lisää! Huh.. Ja Vepeilty jonkin verran. Käyty myös kokeessa kerran toteamassa, ettei ollut ihan vielä valmista ja monta juttua vähän niinkun kesken. Ei muuta kuin Pöljän tuurilla vähän treeniä, taukoa ja uutta matoa koukkuun.
Tokoa ollaan vähän yritetty herätellä jälleen treeniohjelmaan mukaan Tokon MM innoittamana. Ehdittiin paikan päälle yhtenä päivänä seuraamaan ja kannustamaan Suomen joukkuetta ja Hannaa & Fidziä. Hienosti vetivät läpi ensimmäisen MM koitoksen. Raw on niin ylpeä mutsistaan ja mä Hannasta <3 Hienosti Suomen joukkue saavutti vielä MM-kultaa! On se hienoa, että meillä on täällä Suomessa Tokon taso ihan huippuluokkaa maailman laajuisesti. Suuren suuret onnittelut koko porukalle!
Rawn tokoilumaailmassa ollaan ihmetelty ohjattujen hakukaaria, merkin suoritusmotivaatioita ja ehkä hitusen tekniikkaa ja ruudun löytämistä. Ja monen monet asiat on olleet mietinnässä, mutta niistä sitten varmaan myöhemmin omaa tarinaansa. Täällä on kuitenkin sellaiset treenikentät, että olisi suorastaan synti olla käyttämättä niitä hyväkseen vaikka ukkosen ohi menoa odotellen.
Treenin jälkeen Raw pääsi leikkimään toisen pennelin kanssa ja kivaa näytti olevan ;)
lauantai 2. elokuuta 2014
Viennin ihmeellinen maailma
Ricollekin tuli mittariin viime viikonloppuna 6 vuotta. Miten aika kuluukin niin nopeasti? Onnea Herra Virkamiehelle, koiralle joka on opettanut minulle niin kovin paljon <3
Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.
Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..
Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.
Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3
Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.
Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira" voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..
Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset. Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..
Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.
Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)
Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.
Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..
Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.
Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3
Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.
Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira" voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..
Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset. Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..
Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.
Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)