Ei voi kelaa, et se tulee noin vaan..

Se 1-tulos nimittäin, mutta kyllä se näköjään tulee, kun tekee töitä - oikeita asioita - oikein toteutettuna.  Edes kerran, ainakin kerran. Mutta se nälkä on kasvanut kovin suureksi.. On kyyneleitä, on verta ja hikee. On rakkautta, paljon hulluutta, on draivia. Sitä viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, sitä suoraa selkää ja totuutta... Mihin se sitten tulee riittämään sen näkee sit.

Vepekausi vetelee viimeisiään ja me ollaan nyt niin sydämellä mukana. Yksi kauden tavoitteista saavutettiin viime sunnuntaina - Rawlle saatiin ensimmäinen AVO1 tulos koekirjaan. Ja millä tyylillä? No täyden 100 pisteen kokeen se tyyppi taas hoiti kotiin, se on ihan uskomaton. Mä en edes tiedä miten se ton tekee. Raw kun ei kuulu niihin "koneisiin" - Se on enemmän Ricon tyyliin kuuluvaa. Suoraviivaisen varmaan toimintaa. Raw ei ole sellainen, mutta sunnuntaina pikku koira antoi itsestään ihan toisenlaisen mielikuvan.. Noh, monessakin mielessä - moni, joka ei meitä sen suuremmin tunne, varmaan ajatteli, että tokokurssi olisi varmaan paikallaan noin hallitsemattomalle koiralle ;) Mutta Vepe on se laji, jossa meillä ei ole hallitaa - siellä tarvitaan niin paljon itsenäisyyttä..

Koe pidettiin Salossa Vuohensaaren leirintäalueella. Taas uusi ranta tuttavuus. Ranta näytti hankalalta, ei selkeää poukamaa, vaan pidempää laajaa hiekkarantaa. Rannan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli, että hitto vie, tänään tulee ohituksia.. Mutta kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.. Ja hyvä niin :) Rantaan tultiin vielä todella vinosti, mutta sain kanssa kilpailijalta hyvän vinkin suunnata koiran tulemista rantaan suoremmaksi ennen rantaviivalle saapumista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä vai ei, mutta ohituksista ei ollut mitään pelkoa.

Ensimmäinen liike alkoi hyvin maltillisella köyden näyttämisellä ja koira pysyi hyvin hanskassa ulapalle mennessä. Lähetysveneestä haettavalle veneelle oleva linja suuntautui taas suoraa ohi maalilinjan. Raw lähti hyvin uimaan venettä kohti (kuten yleensä) mietin vielä, että jääkö arpomaan taas köyden kanssa - mihin osoitteeseen se pitää toimittaa, että pitäisikö käskyttää heti "rantaan" mutta mitä tyhjää, tyyppi nappasi köyden ja sen suuremmin kyselemättä jatkoi suoraan kohti rantaa. Siinä sitten katselin suoraan maalitolppia kohti loittonevaa venettä, koiraa en sen koomin liikkeen aikana nähnyt. Veneen perän vaan. Aika nappi veto, olin niin hämmästynyt moisesta varmuudesta, että Wau!! Oliko herneet kohdanneet toisensa.. hetkellisesti ehkä?

Aamulla sanoin, että jep se on pelastusliivi päivä taas - mun tuuria. (Avoimessa luokassa arvotaan siis vientiesine, joka voi olla pelastusliivit, lepuuttaja tai dummy.) Tuomarin puhuessa, kuitenkin totesin, että tänään me otetaan kyllä dummy vaihteeksi ja kuinkas sattuikaan - Dummy nousi arvonnassa vientiesineeksi. Ennen liikkeen alkua tajusin, että viime kokeessa kun vienti onnistui, niin Raw fokusoi vahvasti yleiseen avustajaan jo ensimmäisessä liikkeessä, nythän se oli ignoorannut avustajan ensimmäisessä liikkeessä aivan täysin. Ja taas uusi jännityksen aihe.. Onneksi oli sentään dummy esineenä.. Noh, mitä tyhjää - sinne se pikkukoira polski veneelle - Irrotti vaan ilman mun käskyä - jota en sitten viitsinyt edes käyttää - ehdin ainoastaan vetää  henkeä käskyttääkseni irti. Toisaalta tämähän olisi ihanteellisempaa, kun ajatus olisi luovuttaa kunnolla käteen pudottamatta ja irrottaa automatic. Ei haittaisi olosuhteet, polskiminen, tuuli - joka voisi vaikeuttaa käskyn kuulemista. Mutta jotenkin sellainen palkan odotuksen toivossa irrotus voi johtaa hätäilyyn ja pudotuksiin. Katsotaan, miten tämä tästä kehittyy. ^Takaisin koesuoritukseen analysoinnin pyörteistä palatakseni - Hyvä ja siisti luovutus siis veneelle. Hetken pysyi siellä - ihan hyvä niin - ja lähti taas omatoimisesti kohti rantaa. Yksi käsky siis periaatteessa vain tähänkin liikkeeseen tarvi käyttää. Tosin kehuin kerran vielä paluumatkalla - kun siihen oli takataskussa vielä kortit käytettävinä (kolme käskyä siis per liike).

Sitten tuli se pelottava oma vene. Veneen keulassa olikin huisisti tilaa edellisen kokeen veneeseen verraten. Sen pienen ohikiitävän hetken koin olevani liian pieni, jopa pelastusliiveillä topattuna peittämään koko keulan. No siinä yritin kuitenkin taituroida maalivahtina. Köyden heitto vinoon ja lähetys - koira rinnuksia pitkin perään, valahti taas omalla tyylillään veteen, mut ei onneksi sukeltanut pahasti, eikä päässyt köyden päälle. Nappasi köyden ja suuntaisi heti kohti rantaa. Ei näköjään tässäkään tarvinnut rantaan lähetyskäskyä, vaikka olin varautunut selllaiseen. Toisen käskyn käytin matkalla ihan näön vuoksi kun niitä vielä käyttämättä oli. Sillä nyt tosin ollut lopputulokseen yhtään mitään merkitystä.Mutta sainpas puhua matkalla edes yhden sanan verran ;)

Ja sitten olikin vaikea vaihe, pitää oma pää kylmänä vielä viimeiseen liikkeeseen. Tosin tiesin, että mun tärkein tehtävä tässä liikkeessä olisi pitää riittävän hyvin ja ennakoivasti koirasta kiinni.. Lopun se hoitasi niinkuin parhaaksi näkisi siihen mulla ei olisi sanan valtaa. Ainut ohjausmahdollisuus olisi ensin kutsua ja sitten linjan korjauksen (?) jälkeen lähettää kohti tolppia uudestaan.. Siinä sitä mentiin ulapalle - Raw rimpuili ja tempoi kohti hukkuvaa. Mä olin parkkeerannut veneessä lähes tuomarin syliin ja pidin kiinni kaikin keinoin. Eihän siinä kiinni pitämisessä mitään, mutta kun ne heiluvat jalat pitää hallita myös.. Lopulta oltiin ulapalla. Koira seisoo kahdella jalalla veneessä ja mä pidän.. Niitä jalkoja etupäässä, jossain taivaisssa - ihan sama missä, kun ei osu veneen reunalle. Suuntaa oli tuskin tarpeen näyttää enää. Tuomarikin kysyi, että pitääkö musta pitää vielä kii - joo, kiitos mielellään ;) Oletko valmis? "Ihan hetki vaan.." ja yritän laskea Rawn etuset veneen pohjalle.. No niin jep.. Valmista on. Hukkuva vene lähtee liikkeelle ja piinaava odotus koska hukkuva on vedessä, erään tempoessa mun käsissä. Lopulta saan päästää irti ja voin todeta selviytyneeni omasta tehtävästäni. Tehtävästä jonka ryssin viime kokeessa. Raw lähtee kovaa, mutta niitä Ricon esittämiä näyttäviä lähtöhyppyjä on turha tältä sankarilta odottaa, jotenkin se lähtee niin hasardisti aina, asettaa askeleensa väärin ja molskahtaa ennemminkin veteen. Mutta kiire sillä on. Se on niin hassua katsottavaa, kun koira menee täyttä laukkaa vedessä. Vinkuu, kiljuu ja haukahtelee mennessään ja juu, todella se ei ui, vaan se laukkaa.. Nappaa patukan ja jatkaa suoraan - Jipii! Kääntää linjaansa kohti maalitolppia ja tuomaria. Eipä siihen tarvitse enää edes yrittää puuttua, kaveri hoitaa näköjään homman kotiin. Eikä hukkuvan oikealla puolella oleminen näytä kääntävän linjaa mitenkään. Mieletöntä mikä fiilis.. Jätkä vetää satasen kokeen vielä AVO:ssakin! Mun pieni oman elämänsä supersankari Spacemän on pelastanut koko päivän varsin onnistuneesti.

Jäämme odottamaan koekauden päätöstarinaa..