Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.
Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..
Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.
Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3
Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.
Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira" voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..
Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset. Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..
Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.
Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti