Vapauden sietämätön keveys ja kamaluus

Roverin kanssa ollaan jouduttu huomattavan paljon enemmän miettimään sääntöjä, käytäntöjä ja rajoituksia kuin aiemmin kenenkään mun koirien kohdalla vapaana oloa koskien. Noh, Roulle jo pelkkä lenkille lähtö ja kävelyvauhti on jäätävää myrkkyä. Hetkinen, miten musta tuntuu, että olen saattanut tästä kirjoittaa jo aiemminkin.. :D No Roverin kohdalla vaikuttaa siltä, että yksinkertaisuudessaan pitää riisua niiltä lenkeiltä odotusarvoa pois. Arkiaamu ulkoilut ollaan menty remmissä ja se näkyy. Silloin mulla on paljon rennompi koira, joka ei odota vapaaksi pääsemisen mahdollisuutta. Täähän on  vähän kuin ohjattu nouto, jossa kapulat vetää liikaa ja merkistä tulee arvoton -pakollinen paha siinä matkalla. Jos koira joka kerta pääsee noutamaan, merkin arvo ei paljon saa lisäpojoja ja sitä rataa. Vallan tuttu case. Edistymistä hidastaa se, että meidän arkeen kyllä kuuluu niitä vapaana ulkoilujakin - koska musta koira vaan tarvitsee niitäkin voidakseen hyvin.

Ollaan harjoiteltu myös "maltilla" käskyä, joka tarkoittaa, että saa liikkua vapaana, mutta samaa linjaa mun kanssa, poikkoilematta, askellajina käynti tai ravi ja etäisyys ei saa kasvaa liian suureksi, saa kuitenkin  haistella ja liikkua näennäisesti vapaasti. Kauheen vaikeeta ymmärtää tällaisia kriteerejä! Tämä tarvitseekin vielä oikein valitun hetken onnistuakseen, varsinkin jos halua vielä samalla pitää koiran hiljaisena. Taputtelen itseäni olkapäälle, että kyllä tää vielä joku päivä helpottaa ja kuinka ihanaa on omistaa juoksemista rakastava koira.


Treenailtukin on muttei hetkeen kovin päämäärätietoisesti. Kevät on ollut taas raskas, oman terveyden reistailu tuntuu välillä tosi masentavalta. Voin myöntää, että aikamoista kamppailua on saanut itsensä kanssa käydä. Allergia on vienyt voimia ja jalan kipuilu ei vaan tunnu antavan periksi, oli pakko marssia jo lopulta lääkärin pakeille. Jotenkin salakavalan pikkuhiljaa alkanut kantapääkipu on pahentunut ja aiheuttanut vaikka minkämoisia lisäkipuja jalkaan. Lisäksi olen pitkästä aikaa kouluttanut nyt kesäkuulla niin tokoa, agilitya kuin vepeäkin. Ei ole oikein ajatus enää riittänyt viedä omia treenejä niin järkevästi eteenpäin ja pikku taukokin ehdittiin ottaa väliin kaikesta treenailusta.

Christan treeneissä käytiin tsekkaamassa tuota meidän seuruun liikkelle lähtö ongelmaa. Odotusarvo on sitä hetkeä kohtaan yhä vain liian iso, nyt on annettava oikeasti periksi -minun periksi sille, että on työstettävä yksi asia kerralla - jälleen kerran. Tiedänhän minä sen vallan hyvin, mutta kun tavoittelee kuuta taivaalta ja omakin ajatus monimutkaistuu. Onneksi on Christa, joka osaa yksinkertaistaa kaiken aina juuri niinkuin pitääkin. Mun ajatuksen monismutkaistumista on aikaansaanut tuo pieni Range Rover, joka on mielenkiintoinen paketti koulutettavaksi. Sitä ei voi "vinguttaa" äärimmilleen kumpaankaan suuntaan vireen kanssa. Liikaa laskettuna se tuntuu tosi helposti liian rennolta ja löysältä ja nostettuna se alkaa äännellä. Tasapainoilu tuntuu välillä olevan veitsenterällä. Tykkään sen työskentelyasenteesta kaikista eniten kun sen vire on korkealla, mutta silloin me horjahdetaan sieltä terältä ääntelyn puolelle todella helposti.

Ehdittiin käydä myös ekan kerran lampailla pentupäivien merkeissä. Olipa kiva päivä kokonaisuudessaan, mukavaa nähdä sisaruksia ja äitikoiraa omistajineen. Sisaruksissa oli niin paljon samoja ominaisuuksia, mutta kuitenkin ihan selkeitä erojakin ihan silmin nähden havaittavissa.

kuva: Katri Mure

kuva: Katri Mure

Rover on saanut aloittaa myös agilityn sen myötä, kun mä olen kouluttanut ryhmää, johon se pääsi mukaan sen vuoksi, että koulutan sitä ryhmää :D. Meidän treenit on kuitenkin pyritty pitämään tosi "rauhallisina" ja ajatuspainoitteisina. En halua vielä ihan heti päästää sitä juoksemisen makuun. Meillä on markkinointityö vielä tokon saralla sen verran vaiheessa. Eikä mulla ole nyt jostain syytä mitään isoa motivaatiota edes aksata, saati kiirettä treenata tai edetä. Katsotaan nyt ihan rauhassa miten homma etenee. Vepemeininkejä esittelin myös herra kiljukaulalle, koulutusvuoron ohessa. Kovin reippaana se sukelteli hurjasta allokosta leluaan ja matkusteli siellä samaisessa allokossa ekan kerran venekyydillä. Vepeäkään en sen suuremmin halua noin keskenkasvuisen kanssa aloittaa. Se saa pulikoida eri vesistöissä, eri keleissä ja tutustua vepe treenien ympäristöön. Katsellaan sitten myöhemmin lähdetäänkö tätä lajia tekemään. Tässä vaiheessa ainakin näyttää, että kaikki edellytykset olisi, jos haluaa lajin pariin palata.  Tyyppi ui reippaasti ja lähtee reippaasti veteen ja on aika tehtäväkeskeinen uimari, ei unohdu omille rundeilleen.

Pian edessä häämöttää jo 1-vee synttärit ja pian sen jälkeen luustokuvaukset, jotka joko löysää mun stressiä tai pahentaa entisestään..  Kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että tällä kertaa olisi terve koira!

Rawn ensimmäinen VOI Vepekoe

Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kovin paljon kaikkea. Aloitan kuitenkin vanhimmasta päästä ja haluan muistella vielä näitä hyviä onnellisia hetkiä uudestaan. Rawn kanssa päästiin 18.7 korkkaamaan Vepen Voittajaluokka vihdoin. Törmäyksen jälkeinen selkäjumi oli hyvin selätetty ja päästy pienesti jo treenien makuun, eikä selkä ollut moisesta ottanut itseensä. Tauko välissä oli vienyt treenikertoja, eikä ollut varmuutta missä kantimissa liikkeet todella ovat, mutta siitä lähdettiin ottamaan selvää. Rawn oppiminen kun ei koskaan ole ollut sellaista, että se kerran, tai parin saati kolmenkaan onnistumisen jälkeen on vielä ymmärtänyt asia täysin..

Köyden vienti veneelle sujui hyvin, ilman epäröintejä. Köysi nostettiin veneeseen ns. koiran yli, mutta Raw ei onneksi sotkeentunut köyteen tai kääntynyt  uimaan köyden toiselle puolen niin, että köysi olisi tullut sen rinnuksille. Tämä sujui siis täysin pistein. Mietinkin ennen koetta, että treenilistalle pitäsi ottaa köyden nosto veneeseen koiran yli, koska kokeissa välillä näin tehdään ja vaikka köysi jäisi koiran rinnuksille, niin mielestäni koiran pitäisi tästä selvitä.

Kahden veneen liikkeessä ehdin katsoa edellisen voittajakoiran  suoritusta sen verran, että soutajan tahti oli niin tehokas, että koira pitäisi lähettää heti veneiden lähdettyä liikkeelle. Saatiin lupa, että köyttä ei heitetty aloituksessa veteen vaan se laskettiin. Säännöissä sanotaan, että "vetoköysi laitetaan veteen" joten sen mukaan köyden laskeminen veteen pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Mutta vakiintunut käytäntö Vepekokeissa on, että köysi heitetään veteen, joten tämä pyyntö aiheutti hämmästelyä. Kaiken takanahan on Rawn harhailut sen etsiessä sitä heitettyä köyttä, joten ratkaisin tämän koulutuksellisesti niin, että koiran fokus haetaan veneeseen eikä köyttä heitellä veteen enää ollenkaan. Treenien pääpaino on ollut löydä köyttä veneen laitaan, ei heitellä sitä veteen ja tämä paransi Rawn ymmärrystä tähän liikkeeseen heti.

Rawn fokus tuntui olevan hyvin veneessä kun oltiin valmiina lähtemään soutamaan. Välimatkat veneiden välillä tuntui suorastaan lyhyeltä - oltiin varmaan treenailtu hurjan pitkillä välimatkoilla. Lähetin koiran heti parin vedon jälkeen, kun veneet oli kunnolla liikkeellä.Näytti ensin, että ehtii saavuttaa veneen mutta pian tajusin, että soutaja onkin koiraa nopeampi ja vene ehtii ajatua keskilinjan ohi. Raw joutui veneen jahtaus tilanteeseen, jota ei myöskään oltu ehditty treenata vielä tässä vaiheessa. Oltiin treenattu vain veneen kiertoja.. Mutta veneeseen fokusointitreeni oli tuottanut toivottua tulosta myös tähän tilanteeseen. Koira lähti hyvin uimaan veneen perään ja saavutti sen lopulta ties kuinka paljon ulkona linjasta. Hyvä hyvä, mutta mietin päättääkö rantautua sieltä suoraan vai muistaako kääntää kohti maalitolppia. Mietin koko matkan, että yritänkö käskyttää kääntämään, mutta lopulta päätin viime vuodesta oppineena, että pysyn hiljaa. Parhaiten Raw käänsi tolpille aina kun olin vain hiljaa. Käskytyksestä se vain alkoi kiirehtiä rantaan suorinta mahdollista reittiä. Hahmottaminen siitä millä linjalla koira on, oli kovin vaikea. Mutta valtavan hienosti Raw käänsi suuntansa kohti toista tolppaa. Aivan loistavaa. Ohitusta tuli lopulta vain 3 m. Aika hienosti ratkottu liike kokonaisuudessaan ihan yksin ilman apuja. Oli pakko olla tyytyväinen koiraan.

Sitten olikin hukkuvan vuoro. Vähän jännitti vähäinen toispuoleisen vedon treeni.. Pystyykö tulemaan tolpille. Mutta mitä tyhjää. Taisi kääntyä vielä oikeakätisen hukkuvan kans vasemmalle, niin ettei patukka jäänyt lenkille ja toi suoraan tolpille ilman ongelmia. Hieno Raw!

Viimeisinpänä olikin sitten se suurin murheenkryyni rannansuuntainen vienti. Mutta se sujui todella hienosti. Olosuhteet olivat toki suotuisat liikkeen onnistumiselle. Sain lähetettyä koiran vaivatta ulapan puolelta ja käskytys tuli veneestä. Mutta hyvä näin. Fiilis oli huikea ja hyppäsin suoraan uimaan sen kunniaksi. Sehän tarkoitti ensimmäisestä Voittajan kokeesta  VOI1 97p ja Raw polski vielä 2.sijalle. Aivan huikean mahtavaa.  Palaaminen näihin tunnelmiin tuntuu kyllä niin mahtavalta, niin että ihan melkein itkettää <3 Voi kuinka paljon mä tykkään tosta koirasta <3

Kesän ekat Vepekokeet ja näytelmiä

Tokon SM:ien jälkeen oli tarkoitus Tokossa alkaa treenailla uusia liikkeitä paloitellen samalla kuin Vepe otettaisiin hetkeksi ykköslajiksi. Noh, toisin kuitenkin kävi. Raw kun ehti juosta päin kantoa ja sai selkänsä hyvin jumiin tällistä. Eihän siinä sitten muu auttanut, kun sairaslomaa kehiin ja totaalinen uintikielto päälle. Olin jo optimistisena ehtinyt varata tyypille Vepekoepaikankin - ajatuksella, että jos se ei tunnu valmiilta - niin paikan saa joku muu onnellinen tai onhan mulla tuo toinenkin koira.. Noh, eipä siinä paljon ehtinyt valmistella, kun Raw oli uintikiellossa, eikä maallakaan juokseminen/treenaaminen kuulunut toipumiseen. Joten päätin kokeilla muistaako Rico vielä liikkeet ja joo autettuna se teki kaikki läpi aika kivasti. Niin päätin pitää koepaikan ja antaa Ricon kisata.  Ja herra kelpiehän kisasi itselleen VOI1 tuloksen 99/100p ja 2.sijan.

Täytyy kyllä sanoa, että kaikessa itsepäisyysyydessään, itsenäisyydessään ja itsepintaisuudessaan mahtava koira! Mitäs sitä treenaamaan, jos kerran osaa ja tietää mitä tekee. Tyyppi on ollut pari vuotta seuraherrana ja tosta noin vaan, se tietää tasan tarkkaan mitä se tekee ja miten sen tekee. Uskomatonta! Tosin mun luottamus ei ollut ihan näin kova, mutta Rico osoitti, että syytä olisi, kun kyseessä on Herra iso R. Rawn kanssa vaan tällainen ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Sen kanssa töitä on tehtävä niin paljon enemmän.

Heti kokeen ensimmäisessä liikkeessä köyden viennissä riitti jännitystä, kun koira palasi takaisin veneeltä köysi rinnuksilla. Jossain kohtaa Rico kääntyi katsomaan sivulle, kun palkkaa ei heitetty (eihän me toki riittävästi mitään palkattomuuksia ehditty treenaa, kun vaan kokeiltiin toimiiko liikkeet..) ja seuraavassa hetkessä köysi oli suoraan sen leukaa vasten. Se katsoi köyttä miettien selvästi tarttumista, mutta ei, ei tarttunut kiinni! ja tässä kohtaa pelkkä suun avaaminen olisi ollut kohtalokasta, mutta ei avannut! Mun luottopakki! Kahden veneen liikkeessä, mulla oli vain muistikuva, että koira pitää lähettää tosi ajoissa, jotta ehtii flänkiltään saada veneen kiinni. Ajoitus osui tosi hyvin ja koiran saavuttaessa köyden mietin, että tarviikohan mun vahvistaa rantaan lähteminen - mutta ei näköjään tarvinnut, sinne se lähti suuntaamaan, kuin vanha tekijä. Ja voi miten pollea ja ylpeä ilme naamalla se odotti minua rannassa! Sitten olikin se Ricon "painajainen" hukkuva.  Käytiin tutustumassa hukkuvaan ja päätin, että ei puku päällä, ei leikkien vaan ihan vaan syöden ja rapsutellen. Rico ei jotenkin pidä ollenkaan hukkuvan kanssa leikkimisestä (jostain syystä), vaan tuntuu, että tutustuminen ja luottamus hukkuvaan on isompi juttu. Ja nähtävästi tästä oli apua tai sitten aika on ajanut ongelman yli. Mutta hukkuva tuotiin rantaan saakka. Vedossa Rico oli ajatumassa tosi pahasti ohi maalilinjan, mutta lähti itse ilman käskyjä korjaamaan ja päätin että en ala käskyttämään ja puuttumaan, annan koiran tehdä ja sehän korjaisi ihan maalitolppien lähelle. Tästä siis -1p ohituksesta. Mutta olin niin tyytyväinen koiraan! Ja rannansuuntainen vienti sujui kuin viennit nyt keskimäärin Ricolta, eli ongelmitta ;) Mitäpä siihen lisäämään. Kun osaa, niin sitten osaa.

Raw sai sitten käydä vuorostaan näytemissä kääntymässä H-jahdissa. Olihan melkein jo epätoivo iskeä, kun en meinannut saada Rawta ravaamaan taluttimessa, silloin kun haluaisin. Kyllä se ravasi - silloin kun itse halusi. Onneksi parin päivän "tiukalla" treenillä ravi alkoi löytymään paremmin. Tuomaroimassa oli David Cavill ja mukaan oli ilmoittautunut enemmänkin - ei-niitä-näyttelytähtiä. Omaa vuoroa odotellessa vähän meinais jo alkaa huolestuttaa, kun ei H:n saaminen näyttänyt ihan itsestäänselvyys olevan. Siniset silmät tai karvan laatu tai määrä ei näyttänyt olevan este, mutta rakenteesta tuomarilla oli hyvinkin tiukka linja ja T:tä ja Hylättyjä tippui surutta. Rawn kohdalla arvostelu ylitti kuitenkin odotukset ja saatiinkin EH ja sijoituttiin vielä Avoimen luokan kakkoseksi- no huh huh! Ja kehässä seuraamisesta saatiin kymppi, heh ;) Tuomaria vähän meinasi naurattaa, kun Raw yritti "seuraamisosuutensa" jälkeen vielä tällätä itseään perusasentoon ;) Nyt sitten TK4 muuttui FI TVA:ksi. Kuulostaahan se aika kivalta :) Eikä enää tarvi lähteä näyttelykehään. Tällä me pärjätään oikein hyvin :)

Kippis tuoreelle FI TVA:lle 

Vepe ajatukset pakettin ensi vuotta varten

Nyt kun on MM-tiimin huippu tokoleiri jo takana ja ajatukset suunnattu tähän lajiin, niin heitetään maailmalle tämä luonnoksena mukana kulkenut raakaversio Vepestä, jotta saadaan tilaa tuleville tokoajatuksille.

Tarkoituksena kirjoittaa itselleni muistilistaa VEPE:stä, mitä on treenattu, millä tavalla, missä tilanteessa ollaan ja mitä olisi hyvä ottaa ensi vuonna taas aloittaessa huomioon. Ja toki, jos joku muukin siitä saa ahaa elämyksiä omaan treeniinsä, niin mikäs sen parempaa. Osan asioista olen varmaan joskus käynytkin läpi, mutta yritän nyt koota kaiken yhden otsikon alle.

VIENTI
Aloitetaan viennillä, koska sen eteen on tehty paljon ja VOI luokassa vientejä onkin jo kaksi kappaletta. Ja tämä liike on aiheuttanut niin paljon ajatuksia.
Ja mikä on kaiken ydin? Motivaatio & mielentila. Tekeminen pitää olla niin kivaa ja siistiä, jos se joksikin muuksi muuttuu, silloin pitää pysähtyä kysymään miksi? Palkkaus, mikä palkka tukee oikeanlaista toimintaa ja mistä & miten toimitettuna? Toistot? ^jos se onnistuu - niin älä missään nimessä toista samalla kierroksella, ei välttämättä koko samassa treenissä!

Rawn tausta vienneistä: Vuonna 2013 ongelmaa aiheutti ennakointi ja käytös, joka heijasteli arkielämästä (heti kun liikettä suoritetaan "vieraalle" ihmiselle - niin tämä arjen käyttäytyminen tuli esiin) Kun appari alkoi liikkua/kädet tuli esiin, Raw sylki esineen ja jäi tuijottamaan sitä: "ota se, heitä se". Tämä lähdettiin työstämään niin, että appari otti esineen mahdollisimman myöhään ja hyvin nopealla liikkeellä, jotta virhettä ei ehtisi tapahtua ja saatiin onnistumisia aikaiseksi. Itse taas pystyin työstämään veneestä käsin hyvin eri tyyppisiä luovtusharjoituksia.

Tänä vuonna 2014 aloitettiin treenit taisteluleikillä - jossa myös appari sai olla aktiivinen (puhua, kehua koiraa) Tarkoituksena parantaa pitoa luovtuksissa. Tehtiin maalla ja vedessä - ja homma toimi ja näytti loistavalta. Appari oli aktiivinen, kehui ja kannusti ja käskytti irti käskyjä. (Esim. Leikki- irti -leikki -irti - voitto) Koiran annettiin usein voittaa dummy, jotta se ei kokisi menettävänsä veneelle mitään, vaan luotiin mielikuvaa, että siellä käydään vaan leikkimässä ja pitämässä kivaa. (Ja Rawhan rakastaa taisteluleikkejä - sen takia tämä lähti hyvällä menestyksellä rullaamaan) Tämä vaihe oli varmasti äärimmäisen tärkeä askel matkalla parempaan. Ja siis tämän taustahan tulee pentuajoilta, joilloin työstettiin pohjat tuolle irrotusleikille.

Tähän saakka vientejä oli tehty dummylla ja sitten oli aika ottaa mukaan muut AVOn esineet, pelastusliivit ja lepuuttaja. Noh, rakkaus liiveihin syntyi siltä seisomalta. Vähän liikaakin.. Ja pentuna esiintynyttä esineiden omimishalukkuutta tuli mukaan kun liivit vietiin veteen. Pohjat tehtiin siis maalla ja olin uittanut koiraa liivien kanssa, jotta niiden tuoma vastus ei tulisi ensimmäisessä pelastusliivien viennissä yllätyksenä, mutta tässä oltiin ensimmäisen kerran ison ongelman edessä, koira ei todellakaan halunnut luovuttaa liivejä veneelle. Noh, yhteen mun periaatteisiin kuuluu, että periksi ei anneta.. Mutta toiseen mun periaatteisiin kuuluu, että koiralle ei koulutustilanteessa ns. hermostuta (olettaen vielä, ettei se kunnolla osaa..) tai vaikka "suututtaisiin", niin oma toiminta pitää olla ystävällisen, mutta päättäväisen ohjaavaa.   Ja mä olen sitä mieltä, että pakolla töitä tekevä koira ei työskentele sillä motivaatiolla, jolla haluan sen työskentelevän. Eli siis, periksi en anna - mutta pakolla en koiraa laita tekemään - laitan sen tekemään kyllä vaikka "kädestä kiinni pitäen" mutta sen ilme ja mielentila ei saa ottaa tästä toiminnasta pysyviä kolhuja, koskaan.. Liivit saatiin parista metristä veneeseen, koira sai liivit takaisin - kehut ja kiitokset ja homma oli pakko laittaa vaihtopenkille lähestyvien tokon sm:ien vuoksi. Ja hyvä niin! Taas opin tästä jotain, jonka toivon muistavani jatkossakin. Jos joku juttu menee tosi pahasti pieleen-> Pidä taukoa ja tee uusi sotasuunnitelma. 

Eli seuraava vaihe oli uusi sotasuunnitelma ja tauko. Treenit aloitettiin sillä esineellä, jonka kanssa ongelmia ei ilmennyt, dummylla. Apparin kanssa ei enää taisteltu - vaan irrotus ja ruokapalkka. Vienti näytti taas hyvältä, jopa pelastusliiveillä se saatiin toimimaan. Samaan aikaan kiinnitin myös huomiota lähtörutineihin rannassa. Liiallinen hetsaus tai jopa apparin hymyily lisäsi koiran haluttomuutta luovuttamiseen. Lähtötilanne rannassa tehtiin hyvin koemaiseksi, kerran koiran nimi ja lyönti veneen laitaan. Ei ikinä koskaan mitään muuta. Se näytti toimivan huomattavan paljon paremmin. No sitten takaisin luovutuksiin. Pelkäsin, että ruokapalkka palauttaisi esineen pudottelun.. joten seuraava the plan olisi tehdä veneelle vienti, josta appari heittäisi esineen pari kertaa ja ottaisi uudet luovutukset, joista vasta viimeisestä tulisi se ruoka. Ihan hyvä idea ja monelle koiralle onnistuneesti tätä tehdään joko ruoka tai lelupalkalla. Rawn kanssa kävi kuitenkin niin, että se onneton joutui toistamaan veneelle menoa ja aika usein, kun esine lähti uuteen liikkeeseen se jäi hetkeksi tuijottamaan sitä/ odottamaan palkkaa ja vajosi aina pinnan alle toisen korvan kastumisen verran, ennen kuin tajusi taas alkaa liikuttaa jalkojaan.. Joo, se ei siis osaa uida paikoillaan. Tämähän johti pian siihen, että veneelle ei ollut enää kovinkaan kiva mennä. Joo, ei varmaan, kun joka kerta vajosi pinnan alle, eikä oikein tainnut itse edes tajuta miksi.

Sitten päätettiin jättää kaikki ylimääräinen veneeltä pois. Koira vei, luovutti, appari palkkasi ruualla, pitäen koiran liikkeessä veneen laitaan pitkin, jotta se ei vajoaisi. Yksi ainut palkka ja syöttökerta. Ja kappas, homma alkoi toimimaan. Tässä vaiheessa aloin tehdä vientejä lähes ainoastaan pelastusliiveillä.. Ja niiden kanssa sitten sattui ja tapahtui.. Koira ui ties millä mutkilla liivien kanssa ja milloin jalat tai pää oli jostain välistä liivien käsiaukossa. Tässä vaiheessa onnistumisprosentti alkoi kuitenkin olla hyvinkin korkea ja ensimmäiset kokeetkin oli tulossa. Mutta ne ensimmäiset taisi tulla liian pian, tai sitten ne oli vain välttämätön läpi käytävä varmuuden saamiseksi. Vieras ranta, vieraat ihmiset, vieras vene, vieraat pelastusliivit vienti esineenä. Ja olihan sekin ihan melkein onnistua. Mutta kun ei nähnyt liivien takaa yhtään mitään ja uskon puute vaan iski, epävarmuus. Kun huomasin, etten pysty käskyttämään takaisin veneelle, niin keskeytin ja kahlasin veteen kääntämään koiran ystävällisesti ja päättääväisesti takaisin venettä kohti, sitten onnistui. Mutta mikä epävarmuus Rawn silmistä paistoi vielä veneellä luovutuksen jälkeen, se sai kuitenkin multa rannasta kehut, kiitokset ja palkat. Ja varmasti aimo annoksen varmuutta - lopulta kuitenkin.

Tätä samaa treenitapaa jatkettiin, koska se tuntui hyvin toimivalta ja tämän ensimmäisen kokeen jälkeen kaikki koeviennit (ja taisipa kaikki treeniviennitkin?) onnistua! Kahdessa kokeessa, joista ensimmäisessä koira meni tekemään vientiä ilman valmisteluja ja seuraavassa jossa se kävi tervehtimässä avustajaa - Raw irrotti ilman mun käskyä, mutta siististi. (Molemmat siis sallittuja, irrotus käskyllä tai omatoiminen irrotus, kun esine apparin kädessä) Esineinä pelastusliivit ja dummy. Kahdessa kokeessa Raw taas valmisteltiin leikkimällä (mun irrotuskäsky, takaisin esineeseen kiinni ja voitto) ja syömällä vielä tämän jälkeen. Näissä leikillä valmisteluissa se vaati taas mun irrotuskäskyt. Ensi kaudeksi tarvitsee miettiä, olisiko helpompaa antaa koiran luovuttaa itsenäisesti ja pitää vaan kriteerit tiukilla ja haastaa eri treenein tämän asian kanssa. Silloin ei tarvitsisi pelätä olosuhteita -tuulta tai muuta joka estäisi kuulemisen veneelle. Raw näyttää olevan kuitenkin aika varma itsenäinen suorittaja, kun vain oikeasti tietää mitä tekee.

KAHDEN VENEEN LIIKE
Tätä ehdittiin kokeilla helpotettuna kerran ja tähän on jo hyvät pohjatyöt olemassa. Nyt vain tarvitsee saada koira jarruttamaan veneen liike, ymmärtämään veneen kierto ja vahvistaa tolppia rantautumisessa. Muistettava myös rannan merkkaus opetus. Tätä olisi hyvä työstää myös talviaikaan maatreeninä.

HUKKUVA
Yhtenä iltana testailin miten Raw tekee hukkuvan patukkaan tarttumisen. Ja lopputulema oli että se kallistaa päätään pääsääntöisesti oikealla ja kääntyy vasemmalle, paitsi jos dummy onkin vasemmassa kädessä ja viistottu hukkuvasta pois päin, niin silloin pään kääntö tapahtuu vasemmalle. Eli mitä ihmeen hyötyä tästä tiedosta sitten minulle on. Niin oikeakätisen hukkuvan kanssa koira selviytyy mitä todennäköisimmin ilman lenkkejä ja niin, että hukkuva jää painoksi sen oikealle puolen, eli vetoa täytyy osata tehdä vasten painoa. Vasen kätisen hukkuvan kanssa taas pään kääntö riippuu täysin patukan pito asennosta. Jos asento on kuitenkin viisto pois päin hukkuvasta, niin Raw voi kääntää päänsä vasemmalle ja kääntyä itse myös vasemmalle joilloin leuan alle jää lenkki. Tosin sitä en tiedä vaikeuttaako se vetämistä vai antaako enemmän tukea. Eli ensi kesän plääni on testailla itse sitten vedessä mikä käytös on sen vasemman käden hukkuvan kanssa ja onko sitä käytöstä tarpeen muokata vai toimisiko sellaisenaan.

Tässä VIDEO tästä testistä.

Kaikki on mahdollista niin kauan kun riittää kipinää

Viime viikonloppuna oli vuorossa Vepekoekauden loppukiri. Alkukausi meillä menikin vähän ohi. Oli asuntojuttuja, remonttia ja yritin kaikin keinoin saada järjestettyä aikaa myös muulle elämälle.. Mutta miten ton nyt muotoilisi, se "muu elämä" vapautti mut otteestaan ja mä pistin kaikki paukut Vepeen ja sehän käytännössä ei tarkoita vaan oman koiran treenaamista vaan samalla on velvollinen antamaan panoksensa myös muiden koirien eteen. Tässä lajissa ei itsekkyys pitkälle kanna. No mutta edellisen kokeen jälkeinen viikko otettin kuitenkin hyvin kevyesti, pari uinti pätkää - palauttelua, ilman painoa. Käytännössä noin 100 metrin verran vedessä vain. Kaikki paukut säästettiin viikonloppuun. Ja sehän kannatti..

Lauantai aamuna vaan koin julmetun shokkiherätyksen kun puhelin oli tiltannut jostain syystä yöllä.. No kuin ihmeen kaupalla sain itseni, tavarat ja pojat autoon vartissa. Huh.. Ja matkalla vielä virtaa puhelimeen. Niin vain ehdin Paraisille varmaan jotain minuutteja yli kymmenen, mutta olivat kaikki niin ihania siellä, että odottivat meitä.. Paraisilta on niin hyviä muistoja, aina mukavia ystävällisiä ihmisiä, ja Rico oli vetänyt niin hyvää settiä siellä. Nousi mm. Voittajaan ja Valioitui siellä. Hyvä paikka siis meille..

Ranta oli jotenkin avoimemman näköinen (ei siis ole tuossa kuvassa, kuva on koealueen toiselta puolen otettu) ja kiva sivutuuli puhalteli taas kohti rantaan tulo paikkaa ja sinne sivuun oli vielä ryhmittynyt hyvä määrä porukkaa katsomaan kokeen kulkua. Hitto, nyt oli niin vahva fiilis, että tuo tuuli tulisi viemään pikkubeeceetä.. Meille arvottiin lähtönumeroksi 12, oli hyvin aikaa kävelyttää vielä koirat ja syödä aamupalaa jne.. Mikä vähän kiiressä taisi jäädä ;) Kimi oli tällä kertaa tuomaroimassa rannassa ja Monica veneessä. 

Ensimmäisessä kahden veneen liikkeessä veneen keula oli laitettu juurikin tuulen suuntaan, eli vaikeampi suunta. No, ei auttanut muu, kuin lähteä tuulta päin! Alkumeiningit sujui normaaliin tapaan oikein hyvin. Ranta oli merkattu ja Raw täpinöissään lähdössä hommiin. Sinne se eteni veneelle, nappaisi köyden ja suuntasi epäröimättä rantaa kohtii. Mutta sitten otti tuuli ja vei pientä koiraa ja venettä mukanaan. En tiedä miten paljon taisteli vastaan, vai menikö tuulen mukana. Yritin huutaa pari kertaa "RawTänne" kääntääkseni koiran keskelle linjaa ja sitten lähetys rantaan, mutta ei herra kuunnellut.. Vepe ja itsenäisyys ;) Painoi vaan kovempaa rantaa kohti. Sitten hyvin lähellä rantaa alkoi kääntää kohti tolppia ja käänsi ja käänsi, niin hienosti ja hyvin, että ohitus jäi vaan kolmeen metriin. Monica sanoi, että siinä on myös tuulen lisäksi virtaus kohta ja oli kääntänyt päästessään virtauksesta ohi, wou - Enpä tätäkään tästä rannasta tiennyt, että virtauksiakin. Veneen keulan suunta oli kuitenkin iso tekijä tässä kolmessa metrissä, mutta me selvittiin ja hyvin selvittiinkin!

Vienti esineeksi oli arvottu dummy, mikä ilouutinen jälleen. Ennen vientiä tehtiin avustajan kanssa leikkimistä ja mä käskyttelin irrotuksia, Raw sai voittaa esineen itselleen ja sitten se sai vielä syödä. Ensimmäisen kerran kokeilu näin.. Juuri meidän vuorolla takaa lähti purjeve liikkeelle.. Taas jotain häiriöö. Tuomarin kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen kuitenkin päätettiin, että lähdetään tekemään koesuoritusta ja jos purjevene näyttää häiritsevän koiraa, niin saan uusia suorituksen. Mutta mitä tyhjää, pikkukoira oli niin pätevänä. Vei hienosti, irrotti vasta mun käskyllä ja tuli hyvin rantaan. 

Omassa veneessä keulilla oli taas enemmän tilaa, mutta niin vain sain onnistuneen lähdön aikaiseksi, ei sukellusta, hyvä köyden otto ja päättäväinen rantaan lähtö. Tässäkin kävi kuin ekassa liikkeessä, virta vei, mutta viime metreillä vielä korjausta kohti tolppia ja kahden metrin ohitus. Sitten oli enää viimeinen liike hukkuva. Hukkuva hukkui oikealla kädellä, eli hukkuvan paino jäisi vasten virtaa. Hyvä niin, se voisi tasapainottaa maalitolpille pääsemistä ja niinhän siinä kävi. Sain pidettyä koiran kiinni, tempomisesta huolimatta ja se hoiti homman kotiin. Suoraan tolpille. Kenguruloikkaa hukkuvalle ja siitä Hattivatteilemaan rantaan :D Kuten päivän tuomarit Rawn nimesivät, Hattivatiksi :D Saldona siis toinen AVO1 95p/100p ja luokkavoitto.

Sunnuntaina jatkettiin sitten omassa treenirannnassa Kirkkonummella. Mietin jo, että mitenhän Raw jaksaa kaksi päivää peräkkäin raskaita vetoja, on kuitenkin suhteellisen pieni koira lajiin ja kyllähän nuo vedot tuntuu isommillakin koirilla. No koko viikko otettiin levon kannalta ja hoidettiin Rawta kaikin kotikonstein viikonloppua varten ja näköjään turhaan olin huolissani. Sunnuntai aamuna mulla oli jotenkin varma ja luottavainen olo. Sunnuntaina tuomaroimassa oli Sari Ruponen ja venetuomarina depytoi meidänkin vanha treenikaveri Mia. Toki meidän pikku lammella tuuli, siis siellä jossa ei tuule koskaan ja onhan se aina oma jännitysmomentti tuo koiran yksinään rantautuminen oikein. Silti oli jotenkin kummallisen hyvä ja rauhallinen fiilis, jännityksestä huolimatta. Kummallinen olotila.

Kahden veneen liikkeessä Raw haukkaili matkalla jotain mielikuvitusköyttä, mutta löysi lopulta sen oikeankin köyden, eikä epäröinyt taaskaan suunnasta. Ei veneelle tarjoamista, ei mun katsomista, vaan vahva luotto itseensä ja osaamiseensa. Hieno Raw. Vientiesineenä oli dummy ja sama kaava edellisen päivän kanssa hoidettiin ennen suoritusta, leikki, irrotus, leikki, voitto ja ruokaa. Ja miten varman oloisena Raw taas tämän homman hoiti. Ei mitään pelkoa taaskaan epäonnistumisesta. Olin niin iloinen, että olin saanut tämän liikkeen tähän jamaan. Oma vene sujui myös edellisten kokeiden tapaan suhteellisen hyvin. Lähtö nyt on sellainen rinnuksia/ laitaa pitkin, josta putoaminen veteen. Mutta siinä ei sentään tarvitse sukeltaa, saatikka sotkeutua köyteen. Hukkuvassa taas koivet ja koira haltuun ja eipäs siinä muuta, kun odottaa vaan sopivaa hetkeä päästää irti. Paras kun on hiljaa ja antaa koiran hoitaa, kun se kerran parhaiten osaa: Tässä video kokeesta 

Ja sehän osaa. Sunnuntain saldo siis 100/100p ja sehän oli niinkuin kolmas AVO1 ja menolippu kohti VOI:ta!!

Mitäpä siihen paljon enää lisäämään. Aikamoinen päätös koekaudelle, loppukiri suorastaan. Viikko ja kolme koetta ja kolme AVO1. Kolme eri rantaa, kolme eri tuomaria, kolme eri virallista avustajaa ja kaksi rannoista jopa täysin vierasta ennestään koiralle. Olen kai saanut jotain opetettua tämän kesän aikana kuitenkin? Vielä heinäkuussa mietin, ettei Raw taida kisata tällä kaudella ollenkaan, ei se olisi valmis vielä.. Jos koskaan, ei ollut tosiaan ihan selkeetä miten noi hommat vedessä hoidetaan kotiin.. Mut kaikki on näköjään mahdollista, niin kauan kun riittää kipinää ^ja osaa lukea koiraansa, vieden sitä oikealla tavalla eteenpäin?  Mutta on se hieno Hattivatti kerrassaan, siinä on moottori, motivaatio ja asenne ja mun tarvi vaan virittää se kulkemaan oikein <3 Niin kiitollinen tästä koirasta yhä vain aina ja uudestaan <3

Ei voi kelaa, et se tulee noin vaan..

Se 1-tulos nimittäin, mutta kyllä se näköjään tulee, kun tekee töitä - oikeita asioita - oikein toteutettuna.  Edes kerran, ainakin kerran. Mutta se nälkä on kasvanut kovin suureksi.. On kyyneleitä, on verta ja hikee. On rakkautta, paljon hulluutta, on draivia. Sitä viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, sitä suoraa selkää ja totuutta... Mihin se sitten tulee riittämään sen näkee sit.

Vepekausi vetelee viimeisiään ja me ollaan nyt niin sydämellä mukana. Yksi kauden tavoitteista saavutettiin viime sunnuntaina - Rawlle saatiin ensimmäinen AVO1 tulos koekirjaan. Ja millä tyylillä? No täyden 100 pisteen kokeen se tyyppi taas hoiti kotiin, se on ihan uskomaton. Mä en edes tiedä miten se ton tekee. Raw kun ei kuulu niihin "koneisiin" - Se on enemmän Ricon tyyliin kuuluvaa. Suoraviivaisen varmaan toimintaa. Raw ei ole sellainen, mutta sunnuntaina pikku koira antoi itsestään ihan toisenlaisen mielikuvan.. Noh, monessakin mielessä - moni, joka ei meitä sen suuremmin tunne, varmaan ajatteli, että tokokurssi olisi varmaan paikallaan noin hallitsemattomalle koiralle ;) Mutta Vepe on se laji, jossa meillä ei ole hallitaa - siellä tarvitaan niin paljon itsenäisyyttä..

Koe pidettiin Salossa Vuohensaaren leirintäalueella. Taas uusi ranta tuttavuus. Ranta näytti hankalalta, ei selkeää poukamaa, vaan pidempää laajaa hiekkarantaa. Rannan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli, että hitto vie, tänään tulee ohituksia.. Mutta kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.. Ja hyvä niin :) Rantaan tultiin vielä todella vinosti, mutta sain kanssa kilpailijalta hyvän vinkin suunnata koiran tulemista rantaan suoremmaksi ennen rantaviivalle saapumista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä vai ei, mutta ohituksista ei ollut mitään pelkoa.

Ensimmäinen liike alkoi hyvin maltillisella köyden näyttämisellä ja koira pysyi hyvin hanskassa ulapalle mennessä. Lähetysveneestä haettavalle veneelle oleva linja suuntautui taas suoraa ohi maalilinjan. Raw lähti hyvin uimaan venettä kohti (kuten yleensä) mietin vielä, että jääkö arpomaan taas köyden kanssa - mihin osoitteeseen se pitää toimittaa, että pitäisikö käskyttää heti "rantaan" mutta mitä tyhjää, tyyppi nappasi köyden ja sen suuremmin kyselemättä jatkoi suoraan kohti rantaa. Siinä sitten katselin suoraan maalitolppia kohti loittonevaa venettä, koiraa en sen koomin liikkeen aikana nähnyt. Veneen perän vaan. Aika nappi veto, olin niin hämmästynyt moisesta varmuudesta, että Wau!! Oliko herneet kohdanneet toisensa.. hetkellisesti ehkä?

Aamulla sanoin, että jep se on pelastusliivi päivä taas - mun tuuria. (Avoimessa luokassa arvotaan siis vientiesine, joka voi olla pelastusliivit, lepuuttaja tai dummy.) Tuomarin puhuessa, kuitenkin totesin, että tänään me otetaan kyllä dummy vaihteeksi ja kuinkas sattuikaan - Dummy nousi arvonnassa vientiesineeksi. Ennen liikkeen alkua tajusin, että viime kokeessa kun vienti onnistui, niin Raw fokusoi vahvasti yleiseen avustajaan jo ensimmäisessä liikkeessä, nythän se oli ignoorannut avustajan ensimmäisessä liikkeessä aivan täysin. Ja taas uusi jännityksen aihe.. Onneksi oli sentään dummy esineenä.. Noh, mitä tyhjää - sinne se pikkukoira polski veneelle - Irrotti vaan ilman mun käskyä - jota en sitten viitsinyt edes käyttää - ehdin ainoastaan vetää  henkeä käskyttääkseni irti. Toisaalta tämähän olisi ihanteellisempaa, kun ajatus olisi luovuttaa kunnolla käteen pudottamatta ja irrottaa automatic. Ei haittaisi olosuhteet, polskiminen, tuuli - joka voisi vaikeuttaa käskyn kuulemista. Mutta jotenkin sellainen palkan odotuksen toivossa irrotus voi johtaa hätäilyyn ja pudotuksiin. Katsotaan, miten tämä tästä kehittyy. ^Takaisin koesuoritukseen analysoinnin pyörteistä palatakseni - Hyvä ja siisti luovutus siis veneelle. Hetken pysyi siellä - ihan hyvä niin - ja lähti taas omatoimisesti kohti rantaa. Yksi käsky siis periaatteessa vain tähänkin liikkeeseen tarvi käyttää. Tosin kehuin kerran vielä paluumatkalla - kun siihen oli takataskussa vielä kortit käytettävinä (kolme käskyä siis per liike).

Sitten tuli se pelottava oma vene. Veneen keulassa olikin huisisti tilaa edellisen kokeen veneeseen verraten. Sen pienen ohikiitävän hetken koin olevani liian pieni, jopa pelastusliiveillä topattuna peittämään koko keulan. No siinä yritin kuitenkin taituroida maalivahtina. Köyden heitto vinoon ja lähetys - koira rinnuksia pitkin perään, valahti taas omalla tyylillään veteen, mut ei onneksi sukeltanut pahasti, eikä päässyt köyden päälle. Nappasi köyden ja suuntaisi heti kohti rantaa. Ei näköjään tässäkään tarvinnut rantaan lähetyskäskyä, vaikka olin varautunut selllaiseen. Toisen käskyn käytin matkalla ihan näön vuoksi kun niitä vielä käyttämättä oli. Sillä nyt tosin ollut lopputulokseen yhtään mitään merkitystä.Mutta sainpas puhua matkalla edes yhden sanan verran ;)

Ja sitten olikin vaikea vaihe, pitää oma pää kylmänä vielä viimeiseen liikkeeseen. Tosin tiesin, että mun tärkein tehtävä tässä liikkeessä olisi pitää riittävän hyvin ja ennakoivasti koirasta kiinni.. Lopun se hoitasi niinkuin parhaaksi näkisi siihen mulla ei olisi sanan valtaa. Ainut ohjausmahdollisuus olisi ensin kutsua ja sitten linjan korjauksen (?) jälkeen lähettää kohti tolppia uudestaan.. Siinä sitä mentiin ulapalle - Raw rimpuili ja tempoi kohti hukkuvaa. Mä olin parkkeerannut veneessä lähes tuomarin syliin ja pidin kiinni kaikin keinoin. Eihän siinä kiinni pitämisessä mitään, mutta kun ne heiluvat jalat pitää hallita myös.. Lopulta oltiin ulapalla. Koira seisoo kahdella jalalla veneessä ja mä pidän.. Niitä jalkoja etupäässä, jossain taivaisssa - ihan sama missä, kun ei osu veneen reunalle. Suuntaa oli tuskin tarpeen näyttää enää. Tuomarikin kysyi, että pitääkö musta pitää vielä kii - joo, kiitos mielellään ;) Oletko valmis? "Ihan hetki vaan.." ja yritän laskea Rawn etuset veneen pohjalle.. No niin jep.. Valmista on. Hukkuva vene lähtee liikkeelle ja piinaava odotus koska hukkuva on vedessä, erään tempoessa mun käsissä. Lopulta saan päästää irti ja voin todeta selviytyneeni omasta tehtävästäni. Tehtävästä jonka ryssin viime kokeessa. Raw lähtee kovaa, mutta niitä Ricon esittämiä näyttäviä lähtöhyppyjä on turha tältä sankarilta odottaa, jotenkin se lähtee niin hasardisti aina, asettaa askeleensa väärin ja molskahtaa ennemminkin veteen. Mutta kiire sillä on. Se on niin hassua katsottavaa, kun koira menee täyttä laukkaa vedessä. Vinkuu, kiljuu ja haukahtelee mennessään ja juu, todella se ei ui, vaan se laukkaa.. Nappaa patukan ja jatkaa suoraan - Jipii! Kääntää linjaansa kohti maalitolppia ja tuomaria. Eipä siihen tarvitse enää edes yrittää puuttua, kaveri hoitaa näköjään homman kotiin. Eikä hukkuvan oikealla puolella oleminen näytä kääntävän linjaa mitenkään. Mieletöntä mikä fiilis.. Jätkä vetää satasen kokeen vielä AVO:ssakin! Mun pieni oman elämänsä supersankari Spacemän on pelastanut koko päivän varsin onnistuneesti.

Jäämme odottamaan koekauden päätöstarinaa..

On vakaval naamal alansa paras

Siinä kai se suurin taito piileekin, saada koiransa uskomaan, että se on kerrassaan paras silloin kun se on sen ansainnutkin <3 Kuten tänään. Niin, että se vetää vakavalla naamalla uskoen siihen, että on ihan paras aina ja kaikkialla <3

Tänään siis loman päätös Maskussa Vepekokeessa.  Oli aivan uusi rantatuttavuus ja kovasti pelotti läheinen kaislikko ja sen vetovoima.. Me kisattiin numerolla 9 ja vientiesineeksi arvottiin yllätys, yllätys - kuinkas muutenkaan, kuin pelastusliivit.. Ensimmäisessä liikkeessä sain Rawlle hyvän fokuksen veneeseen. Lähti päättäväisesti venettä kohti. Nappasi köyden ja sitten oli taas ihan kysymysmerkkinä, yritti kovasti tarjota veneelle, kysyi multa apua, lähtikin jo rantaan, mutta painon myötä tuli epävarmuus ja pyörähti taas takaisin.. Sitten käskytin "Rantaan!" käskyllä ja hetken kysymysmerkkinä arvottuaan lähti rantaa kohti uimaan. Ja osui pyörimisen jälkeen vieläpä maalitolpille. Voi miten ylpeä olinkaan sen ratkaisukyvystä ja kaislikon ohittamisesta.

No sitten vientiin, olin varma, että happi loppuu pian rantaan kävellessä. Aloitus kävi nopeasti ja pöyrittelin siinä veneen lipuessa ulapalle pelastuliivejä ja pitelin koiraa toisella kädellä ihmetellen, miten päin  annan liivit koiralle. Lopulta löytyi ratkaisu.. Sinne se pikku bc lähti varman oloisesti, sai hyvän otteen vieläpä liiveistä ilman, että ne nousivat silmien eteen lipaksi. Matkalla tahti hieman hiljeni, mutta niin vain jatkoi veneelle saakka, irrotti mun käskystä, pulikoi hetken veneellä ja oma aloitteisesti lähti rantaa kohti! Wau, eka kerta ikinä, kun lähtee ilman kutsua rantaan - Sehän edistyy!

Oman veneen kanssa olin varautunut kaikenmaailman ihme tapahtumiin, mutta hyppy ja rantaan lähteminen sujui yllättävän hyvin. Veneen keula oli sen verran kapea, että koiran lähetys onnistui kivasti. Myös rantaa kohti Raw suuntasi hyvin, lopputulos oli -2p maalitolppien ohitusta ja ihme kyllä ei kaislikkoa kohti vaan sinne juuri toiselle puolelle! No viimeisenä liikkeenä hukkuva ja odotukset ykköstuloksesta saattoi olla jo käsinkosketeltavissa. Raw fokusoi jälleen hyvin. Siirsin sen toiselle puolen (josta en yleensä lähetä koiraa..) Enkä ollut yhtään varautunut tempaisuun juuri ennen kuin hukkuva putosi, tassut vaan löi reunaa, sain pidettyä vielä hetken ja päästin menemään. Hyvä uinti hukkuvalle, kiinni patukasta ja suoraan empimättä rantaa kohti. Vahvistin matkalla "Hyvä-Rantaan" tiedostaen sen kahdeksi käskyksi. Kuitenkin seuraavassa hetkessä ajattelin, että olen käyttänyt vain yhden, kun näytti että Raw lähtee vetämään ohi maalitolppien. Huusin sille - "RawRantaan" ja vielä "RawVasen" - Ei kääntänyt. Olis parempi ollut olla vaan hiljaa.. Lopputulema oli -3p ohituksesta, -1p ylimääräinen käsky ja -5p varaslähdöstä, kuin ne tassut kävi veneen  laidalla.. -9p ja sehän tarkoittaa 89p - pisteen päässä ykköstuloksesta..

Voitte vaan kuvitella sen itsensä ruoskimisen määrän. Olisin pitänyt suuni kiinni, mun kääntökäskyt ei koiran suuntaa muuttaneet kuitenkaan (ja miksi olisikaan, eihän niitä ole niin paljon vielä treenattu) tai olisin vaan pitänyt paremmin tassuista kiinni...  Noh, ehkäpä tämänkin tarkotus on vain opettaa itselle terveempää suhtautumista epäonnistumisiin ja opettaa hyväksymään omia virheitään, me vaan tehdään niitä ja jossittelu on aivan turhaa ja tarpeetonta. Sitä paitsi mulla on ihan paras koira, joka teki niin parhaansa <3

Viennin ihmeellinen maailma

Ricollekin tuli mittariin viime viikonloppuna 6 vuotta. Miten aika kuluukin niin nopeasti? Onnea Herra Virkamiehelle, koiralle joka on opettanut minulle niin kovin paljon <3

Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.

Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..

Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.

Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3

Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.

Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira"  voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..

Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset.  Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..

Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.

Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)

Taidan olla väärinpäin tai sit koko maailman väärin näin

Edellisen postauksen viimeinen kuva kertookin sitten tulevasta omaa tarinaansa. Eiliset Vepetreenit ja päätin koittaa vientiä niillä pelastusliiveillä, kun ne olivat niin "mukavat" ja "mieleiset". Raw karsi raa´asti kaikki koehaaveet pois mielestä ja näin ollen helpotti pähkäilyjä sen koevalmiudesta. Samalla näin koirasta ihan uuden (no ei nyt ihan uuden, mutta harvemmin nähdyn..) puolen. Jäätävää itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, ei ollut mun sanomisilla mitään merkitystä, kun pikkubeecee päättikin pitää pelastusliivit itsellään. Noh, vietiin asia läpi, mutta tämä vaatinee oman sotasuunnitelman jatkon varalle, en halunnut alkaa nyt vääntää asiasta, jos kokeiltais vaik sitä tokoa välillä..

Joidenkin asioiden hahmottaminen tuolla avaruusmaailmassa on toisinaan (no siis aina..) vähän vaikeaa. Varsinkin jos tarvitsee mennä suoraan johonkin suuntaan, niin se on äärimmäisen vaikeaa. Ja matkalla kohteeseen voi kiertää puita, pyöriä ympyrää, heittää vaikkapa volttia ja mitäs muuta? SM:iin on nyt kaksi viikkoa aikaa ja välicheck meidän tilanteesta ja osaamistasosta ei kovin lupaavalta näytä. Enkä voi kieltää sitä tosiasiaa, että ykkösen halu on kova, mutta se prosentuaalinen mahdollisuus sen saamiseen onkin sitten ihan toinen tarina. Onhan se mahdollista, mikä vain on mahdollista. On mahdollista, että tunnari osuu optimaaliseen saumaan ja saan oikean kapulan ilman haahuilua itselleni, on mahdollista, että avaruuskaveri selviää ruutuun ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja ja pysähtyykin jopa ruudun sisäpuolelle lentämättä siitä yli, on mahdollista, ettei se törmää mun jalkoihin paluussa, on mahdollista että se suorittaa hyppynoudon kiertämättä hyppyä, on mahdollista ettei se sekoita kaukovaihtoja.. Lista tuntuu loputtomalta. Siinäpä sitä checkiä kerrakseen, on siis hyvin paljon myös mahdollista, että jotain näistä skenaarioista tapahtuu, varsinkin kun kyseessä on Raw..

Aikaa piti olla paljon ja kaikki piti olla suhteelllisen selvää tässä vaiheessa. Tuon koiran kanssa? Tuskin koskaan :D Mutta kivaa meillä ainakin on. Tämänpäiväiset treenit oli taas sitten oikein hyvän mielen setti. Työstettiin häiriötä, kontaktissa ja makuussa. Ja makuussa ilme parani ja asenne oli niin paljon skarpimpi, jopa pidemmältä matkalta. Tää on ehkä uusittava vielä. Seuraamisen aloitukset on yhä vaikeita, mutta on niissä ehkä jo jotain edistystä tapahtunut. Vieläkin olen epävarma valmisteluista ja niiden määrästä. Sitten otettiin pidempi seuraamispätkä, kun ei olla aikoihin tehty ja mulle meinasi iskeä epätoivo, mut Raw työsti hyvin siitä huolimatta. Tehtiin onnistunut tunnari, uusintaa en edes uskaltanut kokeilla! Loppuun vielä ns. kuuntelutemppurata, jossa rikottiin kaavoja ja mikä parasta, itse en tiennyt mitä tuleman piti, mentiin vaan liikkurin käskytyksen mukaan. Olipas hyvä setti! Tuli vastaan juttuja, joita en ollut koskaan ennen tehnyt, mutta niin hienosti Raw selvisi kaikesta! Hyvin oli kuulolla.  Tuli ihan sellainen fiilis, että peruspalikat taitaa olla hyvin kasattuna. Näitä olisi varmaan hyvä tehdä enemmänkin, juurikin niin, että joku muu käskyttää tekemään eri juttuja. Ja voi kun saisin Rawn pään pidettyä aina näin auki valmiina kuuntelemaan.

Viime viikonlopun Vepekokeet

Sunnuntaina oli vuorostaan luvassa Raakaversion Vepekokeet. Sain puhuttua Hannan mukaan appariksi. Koepaikka vaihtui viimehetkillä ja koe pidettiinkin yksityisellä tekolammella (vai ennemmin järvellä?) Kun näin aukean hiekkarannan, niin ajattelin, et tänään tulee varmasti sitten Raw:n ekat ohitukset.. Kokeen aloittaminen venyi varmaan lähemmäs puolella tunnilla, kun odoteltiin yhtä kauempaa tulevaa koirakkoa paikalle. ALO koiria olikin huimat 7, puolet kokeen koirista. Me saatiin lähtönumeroksi 7 -eli mukavasti puolessa välissä koetta.

Raw matkusti ensimmäiseen liikkeeseen Hannan tiukassa otteessa kiinalaissilmin. Oli mennyt ainakin ohjeistus perille, että varaslähtöjä ei sitten haluta ;) Hienosti hyppäsi tuttuun tyyliin matkaan ja luopui hyvin ihanasta jättipallosta (lue poijusta..). Loppumetreillä vaan bongaili jotain  ruohokorsia mun etuvasemmalla ja yritti kääntyä uimaan sinne. Sain kuitenkin korjattua nämä sekoilut sallittujen käskyjen puitteissa ja taisihan niitä jäädä käyttämättäkin. Vienti oltiin päätetty tätä koetta varten vaihtaa toisin päin, niin että menen itse veneeseen vastaanottamaan viennin. Hannan hommaksi jäi pitää koira pois vedestä niin kauan, kun ollaan asemissa ja saada se matkaan vientiesineen kanssa, eikä ilman. Lähetys vaihe sujui hienosti ja Raakis lähti vauhdilla venettä kohti. On se jännä, vaikka tietää koiransa osaavan ja tekevän kyllä - niin muutaman rantaveteen jääneen koiran suorituksen jälkeen pieni epävarmuus hiipii mieleen, että entäs jos nyt käykin samalla tavalla.. Mutta mitä turhaa, Pikkubc ui niin varmasti kohti venettä, etten tainnut ehtiä muuta, kuin vahvistaa sitä kerran kehulla. Luovutus oli hyvä, tosin mun makuun olisi voinut pitää esineestä pienen hetken pidempään kiinni. Tosin tämä oli varmaan jonkun mielestä aika täydellinen, mutta mulla on tästä taas omat näkemykseni aiempien treenien ja omien tavoitteiden pohjalta ;)

Kolmantena liikkeenä tehtiin veneenhaku. Apparille taisin laskea kovimmat paineet köyden antamisesta, jotta homma olisi koiralle mahdollisimman helppo. Koira lähti hyvin veneelle ja säilytti fokuksen tehtävään (niinkuin aina ennenkin kyllä :D) ja sitten kyllä täydet pojot meidän apparille köyden antamisesta, se meni niin nappiin, kuin vaan voi. Köysi ei jäänyt minnekään kaulan ympäri tai muuta ikävää, vaan koiran oli helppo vetää vene rantaan. Sitten olikin enää viimeinen jännitettävä vetoliike, hukkuva. Tosin jännitys alkoi oman suoritusvuoron lähestyessä hiipumaan, mitäpä mä sille tässä vaiheessa pystyisin tekemään, en yhtään mitään. Me käytiin ihan tutustumassa hukkuvaan ja repimässä patukkaan veneellä ennen liikkeen aloitusta. Sain pidellä taas kunnolla kiinni, taisin vähän horjahtaakin siinä Raw:n ennakoidessa putoamista. Mutta näin helposti olen saanut "opetettua" ilman käskyä lähtemisen. Ricolle sitä yritin opettaa, mutta pohjalla painoi niin vahvasti ensin opittu luvan odottaminen. Raw:n hukkuvalle uiminen olikin sitten varsinainen loppukevennys.. Kiljunnan sekaista haukahtelua ja pomppivaa uimista. Pää menee kovempaa, kuin kroppa pääsee vedessä eteenpäin. Tuol Spacemanin päässä on aikamoinen vauhti. Nyt mun pokka petti täysin.. No onneksi tuomariakin nauratti sen verran, ettei mun tirskuminen vähentänyt pisteitä.. Oli ylesisöstäkin tainnut tulla kommentteja persoonallisesta koirasta :D No sitähän se on <3

Joten lopputuloksena jälleen täysi jackpot 100/100 pistettä! On se vaan huimaa ja uskomatonta tuon pienen sählän kohdalla. Eli se olis sit menolippu AVO luokkaa kohti! Ja ohjaajan uittamisoperaatio oli jälleen taattu. Kolme satasta ja kolme ohjaajan uittamista on pieni Spaceman saanut tälle kesälle aikaan :) Iso kiitos loistavasti hommansa hoitaneelle apparille Hannalle :) Kyllä taidettiin kaikki olla kotimatkalla aika väsyneitä, mutta niin kovin tyytyväisiä viikonlopun saldoon. Raw:n nappiin mennyt vepekoe ja Hannan ja Fidzin lauantain Agilityn PiirM voitto!

Kokeen jälkeen päästiin treffaamaan myös Raw:n veljeä Naperoa. Voi noita poikia, vauhtia oli niin järjettömästi, eikä tietoakaan mistään teinipoikien välien selvittelystä tai pöyhistelystä. Fidzi on kyllä periyttänyt tuota upeeta luonnetta näihin kakaroihin. Nyt kun tällaisen koiran kanssa elää, niin se on niin ihanan helppoa ja huoletonta ja se ettei se uhoa tai tappele tuolla "kylillä" ei ole sen työmotivaatioista pois millään tavalla. Mä vaan niin tykkään tästä <3 Rauhaa rakastava spaceman on kuin tehty mulle, kun osaisin aina olla itse tuon koiran arvoinen.

Kaksi HessuHopoa

"Vitsit, miten siistii nähdä sua broidi! Mitäs siitä on.. puoltoista vuotta?
Kuule mä olin tuolla Vepekokeessa just. Oletko sä käynyt sellaisissa?
Sul on muuten broidi yhtä pitkä kieli, kun mulla!"

Kun nään mä aavan ulapan, sen taakse nähdä haluan..

Otsikot kertoo taas siitä, että pohjoisen suunnalla on tullut käytyä.
Viime viikonloppu vietetttiin poikien kanssa Hämeenlinnassa. Raw osallistui elämänsä ensimmäisiin Vepe kokeisiin. Aikasta jännää oli, kun Spacemanin päähän voi pälkähtää mitä vaan matkalla ja varsinkin vedessä meno voi olla vähintääkin kummallista toisinaan. No Pikkukoira oli ilmoitettu vaaroja uhmaten Soveen. Pikkukoira, joo kyllä se oli koeviikonlopun pienin koira. Sain treenikaverin Katjan mukaan kisaamaan ja samalla meille apuohjaajaksi. Kokeen tuomarina toimi Jyrki Heino.

Me oltiinkin aamupäivä lähtövuorossa heti kakkosena junnukoiran jälkeen ja iltapäivä sitten ensimmäisenä junnukoiran poistuttua kokeesta. Hyppy ja uiminen kaiken kivan ohi sujui helposti, eikä tarvinnut keskittyä käskyttämään koiraa luopumaan mistään. Vientiä sitten jännitinkin huomattavasti enemmän, mutta aivan turhaan - Sinne se spaceman polskutteli veneelle niin varmasti ja teki hienon luovutuksen vielä. Ai, että mikä pikku pätevyys. Veneen haku oli ehkä Raw:n elämän paras, tosin eihän se painoa ole vetänyt juuri ollenkaan.. Ja hukkuvakin tuotiin rantaan ihan yllättävänkin varmoin ottein :) Ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin Raakis veti Soven läpi täysin pistein 100/100p. !! Niin hieno pikku koira! Se on niin nuori ja kokematonkin kaikessa vielä.

Oltiin varattu koepaikka sunnuntaillekin ja kun lauantai sujui noinkin hienosti, niin päätös sunnuntaina kisaamisesta oli helppo tehdä, vaikka vähän mietinkin nuorta koiraa ja kahta koepäivää täysillä painoilla peräkkäin... Sunnuntaina oli itsellä ja luultavasti myös koiralla pientä väsymystä havaittavissa, mutta me ei annettu sen haitata ja Pikku Spaceman veti sunnuntaina ensimmäisen ALO1 pistein 100/100 - Huisia! Nyt on sitten kai pakko metsästää koepaikkaa vielä tälle vuodelle...

Ei ole vettä, rantaa rakkaampaa

"Ei ole taivaan ja maan rajaa, yhtä on kaksi kulkijaa"

Juuri palattu lomalta pohjoisesta. Ihana viikko takana rentoutumista. Taas kerran olisi viihtynyt niin paljon pidempääkin.. Rakastan niin paljon tuota vapautta ja tilaa ympärillä. Paljon rantoja, jonne saa mennä ja jossa saa olla koirienkin kanssa aivan rauhassa. Ihania lenkkejä uimaan ja pitkin rantoja sekä metsiä kävelyä. Miten olenkin alkanut rakastaa ja kaivata vettä  ja veden läheisyyttä yhä vain enemmän? Kesä ei tunnu kesältä ilman vettä, uimista ja rantoja.. Pitänee ehkä laittaa harkintaan oman veneen hankkiminen ;)

Ja näkee miten koiratkin nauttii vedestä ja vapaudesta.

Raw:n uintitekniikka ei näytä vetävän vertoja Ricon tyylipuhtaalle uimiselle. Raw haroo jalkojaan matkalla sivuille jotenkin tosi kummallisesti. Raw:sta kuoritui myös uusi tapa liikkua vedessä. Kun ei viitsi uida, vaan hengailee vedessä, niin voi nousta mangustiksi takajaloilleen seisomaan :D

Vesimangusti

Tokoa ollaan tehty minimaalisen vähän, ei juuri ollenkaan. Agilitysta ei tietoakaan? Eikä varsinaisesti Vepekään, mitä nyt kohotettu uintikuntoa ja vähän treenattu taakan vetoa -Mullahan oli ihan kumivene mukana, mutta tulpat jäi Nummelaan, että se siitä sitten.. Me vaan vesipelleiltiin - Tai ainakin spaceman harrasti vesipelastuksen sijasta vesipelleilyä.

Ja sit me tietenkin veneilitiin porukalla..

Rico oli tyytyväinen päästyään kuljettajan rooliin. Olihan veneen kuljettava junamaisen tasaisesti, jotta mä pysyin keulilla kyydissä ;) Raw taas sai puhuttulun, miten veneessä käyttäydytään ja lienee vähän tylsää, kun pitää vaan olla rauhallisesti..? Ainakin ilmeestä päätellen. Kuskin ilme on huomattavan paljon iloisempi :D

Herra Iso R täytti myös lomalla kokonaiset 5 vuotta. Ricon syntymäpäiväjuhliin kuului 10 kilometrin lenkki pitkin metsiä ja rantoja. Tämän päälle vielä veneilyä, uimista ja rannalla spurttailua. Aika luksusta herra kelpien mielestä.

Kyllä meillä on aika ihanat rannat tuolla kotikulmilla.. Ei voi muuta sanoa <3
Niin ja pääsinhän mä kokeilemaan ekaa kertaa tuota enon vesiskootteria. Ai hitsi vie, mikä ihana vempain!

Ja tässä todistusainestoa, että ajoin sillä myös. Tosin nähtävästi hieman vauhdikkaasti :D Niin siistiä, ensi kesänä sitten uudestaan. Mä tulen bensakanisterien kanssa kylään :)

Eilen palailtiin sitten täällä Nummelassa treenien pariin, mutta ei suinkaan vettä unohtamatta! Eli vepeä oli luvassa. Raakikselle oli tauko tehnyt tosi hyvää ja liikkeet sujuivat hienosti. Toki omanlaisella tyylillään.. Raw:n uidessa hukkuvalle, tuskin kukaan katsomassa ollut pystyi olemaan nauramatta. Uintityyli oli noh, hieman pomppivaa ja välillä tuli kiljaisuhaukkuja mukaan.. Spaceman on spaceman missä vaan :)

Hellehyytymä

Mikä ihana lämpö, jopa niin tuskaisiin asteisiin asti, että koirilla on ollut taas totuttelemista ja sietämistä ihan riittämiin. Ricosta moinen kuumuus taisi saada tosi suuren niskalenkin, mutta on se tässä kuumuuden keskellä ehtinyt vilautella jopa parempaakin treenimotivaatioita, vaikka uhkasin lopettaa agilityn sen kanssa kokonaan, niin hyytyneeltä sen meno on vaikuttanut. Mutta katsotaan nyt..

Ollaan ehditty viimeisen päivityksen jälkeen tehdä niin aksaa, tokoa, vepeä kuin rallytokoakin, eikä vieläkään riitä..?  Kun tahtois vielä vähän muutakin, mutta kyllä tuo oma aika taitaa olla hieman rajoittava tekijä - jostain on luovuttava, jos jotain meinaa ottaa tilalle. Raw sai kokeilla rallytokoa tokoryhmän viimeisissä treeneissä ennen kesätaukoa ja ajatuksena oli samalla treenata palkattomuutta tällaisen hauskan pidon kautta ja mukana oli myös koiralle uusia temppuja. Itsellä on Ricon kanssa tokouralla edetessä palkattomuustreenit tökkineet niin paljon vastaan, kun ei ole osannut oikealla tavalla niitä itse suunnitella. Moni juttu tehtiinkin Ricon kanssa alusta saakka ihan "väärin" ja nyt Raw:n kanssa olen yrittänyt parhaani mukaan rakentaa vahvempaa pohjaa.

Viime viikolla käytiin Raw:n kanssa Lohjalla juoksemassa mölliagilitykisat. Raw osallistui supermölli luokkaan, jossa oli vain matalia hyppyjä ja putkia. Mölliluokkaan meillä ei ihan vielä ollut asiaa, kun ei osata sitä A:ta. Rico sai myös käydä juoksemassa samaisen radan kisan ulkopuolisena, jotta sai vähän kisafiilistä sekin. Rixa vetikin sitten koko rahan edestä ;) Jotta saatiin koko maxiluokka haltuumme, niin Ricon nimi löytyi listojen viimeisenä ja Raw taas kiilasi listan ensimmäiselle sijalle. Raakiksen kanssa siis nollavoitto tältä radalta. Hieno pikku bc :) Tanja oli ehtinyt myös kuvaamaan RaW:n menoa.

Vepeilty ollaan molempien kanssa. Ricon hukkuva kammo on säilynyt läpi talven ja pahoin pelkään sen olevan sitkeämpää sorttia, kuin uskoinkaan. En tiedä onko edes niin paljon mahdollista laittaa tähän aikaa ja energiaa, että siitä saisi jälleen varman liikkeen. Hitto vie, miten yksi epäonnistunut treeni voikin pilata niin paljon.. Tosin onko katsottava vain totuutta silmiin ja todettava, ettei koirasta ole tähän(kään) lajiin enää pidemmälle,  jos se ei pysty moisesta sattumuksesta pääsemään yli. Jotenkin mua vaan harmittaa niin paljon. Niin kovin paljon. Vai olenko itse vain niin huono ohjaaja, jos en pysty moista pelkotilaa purkamaan. Vaikka nyt on kyllä neuvoton fiilis, koira on niin omillaan sillä hetkellä, kun sen pitäisi luottaa vieraaseen. Mitä ihmettä tuolle mun kelpielle on tehty? Onko tässä enää kyse yhdestä epäonnisesta treenistä? Miksi se ei luota vieraisiin ihmisiin?

Raw taas on ollut rannassa yksi iso ilopilleri - Sen yhdestä treenikerrasta tuli kuulemma mieleen tasmanian tuholainen. Ei sillä, että se olisi pahantahtoinen, vaan niin hölmö touhukas oma itsensä - joka voi aiheuttaa vähän "tuhoa" matkalla niin itselleen kuin toisillekin :D Rawin kanssa treenaillaan ehkä hetkinen vielä tuota lajia. Aksaa ollaan tosiaan tehty molempien kanssa. Raw alkaa aina hetkittäin tuntua  jopa helpolta viedä. Ykkösluokan tasoisille sujuville radoille alkaa yhteinen rytmi hahmottua paremmin, mutta vaikemmat ohjauskuviot antavat vielä odottaa itseään, mutta tehdään rauhassa, meillä ei ole kiire minnekään.

Toko taas ei ole antanut ihan parastaan - ehkä kuumuus on verottanut osansa tästä.  Tosin ollaan saatu lämmön kautta uusia ongelmia esille, joihin on päästy puuttumaan. Vaikka en ole ihan varma onko mitään jäänyt koppaan? Mutta huomaan miten kyllästyttää tehdä noita alempien luokkien juttuja (vaikka pitäis niitäkin) olis niin paljon kivempaa tehdä vaan kaikkea ylempien luokkien liikkeitä. No kohta saadaan, ihan luvan kanssa ja ollaanhan me ihan vähän jo nytkin tehty :)

Silmästä silmään

Rico on laitettu nyt parina päivänä peräkkäin kohtaamaan pelkonsa suoraan silmästä silmään. Kevät on tuonut nuo kamalan vaaralliset lapset laumoittain ulos leikkimään, pelaamaan ja huutamaan.. Ollaan saatu kammotusta purettua hyvin, kun lapsia on joka puolella ja ollaan päästy lenkkeilemään niiden ohi, ilman että kukaan olisi "hyökännyt" Ricon kimppuun. Eilen "takapihalla" oli yksin suhteellisen rauhallisen oloinen tyttö leikkimässä, joten ensin Raw koekaniiniksi - miten tyttö käyttäytyy koiran tullessa kuvioihin. Touhusi niin hyvin omiaan, tuoden kuitenkin hyvää häiriötä juoksentelemalla välillä paikasta toiseen - että selvitti testin ja ei muuta kuin Rico ruokakuppeineen kehiin ;) Ruokakuppi oli niin suuri juttu, että Rico pystyi sulattamaan häiriön loistavasti lähtötilanteen huomioon ottaen. Tehtiin kiertoseuraamista, kaukot ja ruutu ja palkatta vielä!! Olihan meillä se superpalkka ;) 

Eilen toistui taas samanmoinen häiriö vähän vahingossa ja saatiin  tehtyä siedätystä vielä päälle. Onneksi mä en ihan kaikkia "lapsihyökkäyksiä" huomannut, pysyi oma pää ainakin balanssissa. Tosin hurjasti epätarkkuutta tuli tekemiseen mukaan, mutta parempi että tarjoaa aktiivisesti jotain, kuin että uppoaisi passiivisuuteen. Mutta täytyy sanoa, että Iso R yllätti minut niin positiivisesti. Se pystyi, kykeni ja toimi. Raw:lla oli vuorossa vuorostaan onnistunut tunnari päivä. Tuntuu, että väsyneenä ei jaksa keskittyä tähänkää liikkeeseen kunnolla. Seuraamista tehtiin häiriköitynä - kiitos pätevälle häirikölle ;) Hitsi, se pikkukoira on alkanut painaa yhä enemmän. Pitänee seuraavaksi totta tosiaan puuttua siihenkin, mutta kun paikan ja päänkin kanssa käydään keskustelua vielä.. Seuraavaksi Raw katseli noutokapulaa silmästä silmään.. Silmä on niin kiinni siinä, että huh. Saas nähdä nouseeko se pää sieltä koskaan omaehtoisesti. Tosin tuntuu, että moinen kyylääminen rauhoittaa nostoa kauniimmaksi, koska kapulalle mennään omassa meditaatiotilassa. 

Viime viikonloppuna kisattiin Ricon kanssa agilityssa tän vuoden toiset kisat. Tuplanollat ja hyl. Koira liikkui jokseenkin huonosti. Viimeisellä radalla tuntui hyytyvän ihan täysin. Asiaa olen omassa päässä tainnut analysoida niin paljon, etten enää enempää edes jaksa juuri nyt. No olihan tuossa päivässä hyvääkin, pakka pysyi kahden radan verran kasassa - kisaamattomuudesta ja vähäisestä treenistä huolimatta. 

 @ Emmi Jämsä

@Emmi Jämsä

Maanantaina korkattiin Vepekausi -lopultakin. Ai, miten mieli lepää siellä rannassa veden äärellä mukavassa seurassa.. Kaikkihan me se tiedetään, miten pienillä asioilla onkin suuren suuri vaikutus. Vasta rantaan päästyäni tajusin, miten olen koko pitkän talven tajuamattani kaivannut tätä kaikkea. Pieni mustavalkoinen oli niin tohkeissaan vedestä ja veneestä, että leikkiminenkin jäi välillä toisarvoiseksi niiden rinnalla. Onkohan yksi uusi vesipelastaja syntynyt? Rico sai myös käydä rannassa fiilistelemässä.

Loppuun vielä matkan varrelta kasaantuneita videoita: 

Raw AVO tokokoe osa1

Raw AVO tokokoe osa2

Ricon agilityt

Raw:n agilityt toukokuun alkupuolelta

Voihan..

No johan on! Eipäs Ricon vesipelastusvalion arvo ollutkaan vahvistusta vaille valmis. Sain postia ja hupsis, oli jäänyt yksi oleellinen seikka huomioimatta. Vepessä vaaditaankin näyttelytulos yli 24 kk ikäisenä muista lajeista poiketen. Ja Ricon näyttelytulos on 19kk ikäisenä haettu. Sitä joutuu lähtemään kehään herra kelpien kanssa, voihan että. Ja ensimmäinen kohtuullisen matkan päässä oleva näyttely on messari... Ei sitten mitään vaatimattomamapaa voinut enää olla tarjolla.

Eilen vedetiin ulkokauden viimeiset agilitytreenit sateen saattelemana. Treenaaminen on ihan jees, mutta pitäisköhän sitä kisauraa harkita uudelleen. Kun tuntee junnaavansa paikoillaan ja ärsyyntyy siitä - niin pitäiskö alkaa suhtautua kisaamiseen eri näkövinkkelistä. Ehkä pieni irti päästäminen vois olla paikoillaan, monestakin syystä ja monellakin eri tavalla. Se irti päästäminen vois myös toisaalta viedä eteenkin päin. En oikein osaa sanoin kuvailla tätä - mutta kun pidät jostain kiinni niin kovin, että teet vain aina kaiken samalla tavalla - Ja lopulta se tuntuu niin raskaalta ja painavalta, ettet enää jaksa hallita sitä - Niin jos sitten vain päästää irti ja antaa mennä - Vaikka menis ihan väärään suuntaan, niin nyt tuntuu siltä, että menkööt :)

Päästä, päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään

Hittolainen, taasko tämä viime talven kuume&flunssa kierre alkaa! Aamulla vesi valui silmistä ja  nenästä kilpaa. Yritä siinä sitten opiskella ja ajatella ja mitä vielä.. Pakko oli taas turvautua lääkevarastoon, vaikkein mielellään haluaiskaan. Joo silmien ja nenän vuotaminen tasottui droppien avulla, mutta olo sen verran heikko, tukkoinen ja mitä lie ja kaikki koulujutut yhä junnaa paikoillaan, joten joutunen luopumaan Raw:n aluevalmennuksesta :(

Olen taas pohtinut tuota kelpie-eläimen sielunelämää ja tullut siihen lopputulokseen, että olen tainnut itse opettaa sen olemaan varuillaan vieraiden epäilyttävien(?) ihmisten suhteen. Me ollaan vaan sulavasti ja sujuvasti kierretty kaikki mikä voidaan. Kun elämä on opettanut, ettei ihmisiin voi luottaa. Ei kaikkiin. Aina kannattaa olla vähän varuillaan, koskaan ei voi tietää, kuka on seuraava joka aikoo puukottaa selkään. Ihmiset osaa olla todella ilkeitä. Kai mä eläisin jossain vaaleanpunaisessa maailmassa, jossa kukaan ei tekisi pahaa kenellekään,  jos saisin valita? Mutta kun en saa.

Nyt sitten olen päättänyt koirani vuoksi, että me kohdataan kaikki, joka vähänkin epäilyttää, koska nyt niistä ennen olan kohautuksella ja kiertämällä selvityistä tilanteista on kasvamassa isoja mörköjä. Eilenkin keskellä metsää seisoi liikkumaton ihminen ja sille piti murista, kun se oli niin pelottava.. Olin jo menossa ohi "höpöhöpön" saattelemana, kun päätinkin kääntyä ja mennä kohtaamaan tuon täysin tuntemattoman ihmisen. Niin me käytiin toteamassa, että ihan normaali ihminenhän tämä oli ja Ricoa alkoi jopa ihan nolottamaan oma hassu käytös.

Edelliseen selvennyksenä, että Ricohan on vallan ihmisrakas otus. Ei meillä ole ollut ongelmia ihmisten kanssa, ainakaan minun tietääkseni. Mutta luonnetestin jälkeen ja lapsipelon kasvaessa myös muita satunnaisia kummallisuuksia on ilmestynyt sen käytökseen, jotkut ihmiset kummastuttavat sitä ja selvästi se ei luota kaikkiin. Varmaan lienee aika tavallista useilla koirilla. Mutta en halua, että tämä kasvaa ongelmaksi ja alkaa vaikuttaa vahvasti meidän tekemisiin, joten olen päättänyt purkaa kaikki epäilyttävät tilanteet mitkä vain voin.

Vepekausi pistettiin myös pakettiin eilen. Miten innoissaan pieni kelpieläinen olikaan. Ihan ihmettelin sen halua päästä hommiin, kun hain sitä autolta. Mutta olihan sen varmaan puolisen tuntia joutunut kuuntelemaan mun toisten koirien maanitteluja "Tuo tänne! Tule vaan.." jne. ja onhan se kamalaa tuollaiselle kiltille koiralle, joka haluaisi tulla näyttämään miten homma hoidetaan!! Ei se voi ymmärtää, että joku ei meinaa suostua hyppäämään veteen tai ottaa esinettä suuhun? Sehän maailman parasta mitä kelpiläinen itse tietää!! Ja vallan mainiot kauden purkitustreenit Rixulainen vetikin <3

Viikonlopun päätös

Kuume on onneksi jo hieman laskenut, mutta flunssa ei taida hellittää vieläkään otettaan..
Viikonlopun  päätteeksi tokon ryhmätreenit, mistä vähän myöhästyttiin, joten Rico ehti tehdä ryhmänsä kanssa vain ojautun hakukaarien mieleen palautusta. ^Agilitykentällä esteiden keskellä ja saatiin aikamoisia sivulle sinkoamisia, ennen kuin homma taas löytyi. Mutta se kelpien asenne.. Ai, että - Tätä se on parhaillaan, niin upeutta. Muiden mielestä se tuskin sitä oli, mutta jaksanko edes välittää?! En, Ricon asenne oli niin loistava ja minulle se asenne oli niin super, se riittää.

Raw pääsi tässä välissä oman ryhmänsä kanssa tekemään. Aiheena oli seuraaminen ja pikkukaveri teki liikkurointihäiriötä - Hitsi, se on mainio. Ei sitä voinut vähempää taas käskytykset sekä perässä, edessä ja sivulla kävelevä liikkuri kiinnostaa. Ricolle tuo treeni olisi ollut tosi paljon vaikempaa. Pitkästä aikaa tehtiin myös ryhmäpaikkamakuu ja toki myös luoksepäästävyys. Olin niin iloinen pienen onnistumisesta.  Luoksepäästävyydessä malttoi mielensä ja malttoi istua! Ja tänään oli päivä, jolloin makasi ensimmäisen kerran suorassa oma-aloitteisesti. Kävin puolessa välissä palkkaamassa, en usko, että olisi tarvinnut, mutta halusin kertoa sille miten hienosti se tekee <3 Eikä se häiriintynyt tai paineistunut rivissä tapahtuvista palkkauksista tai korjauksista - Ihanaa <3

Sitten Ricon seuraaminen osa1. Tehtiin luoksetulon ja ruudun haun yhteydessä, sekä maustettiin lyhyitä pätkiä kartoiden kierroilla ja leikittiin paljon  ja kelpie juoksi, se juoksi sydämensä kyllyydestä. Seuraamiset kaiken välissä tehtiin hyvällä asenteella, mutta pää tuntui olevan alhaalla - Vaikea sanoa, kun ei ollut enää ketään katsomassa? ja edisti.. No seuraamistreenin lopputulos: ASENNE + TEKNIIKKA - jatketaan..

Tänään olisi tiedossa vepeilyä, täytyy miettiä keksikö jotain hienosäätöä hiottavaksi vai vedetäänkö perinteiseen tyyliin. Vepen SM:ssä taottiin niin hurjasti 1-tuloksia, että taso taitaa kiristyä vuosi vuodelta. Ja täytyy kyllä todeta, että mun pikkukoira taitaa tosiaan olla aika pikkukoira. Ei sen kanssa taida pystyä ajassa kilpailemaan. Miten mun käsitys onkin vääristynyt koirani koosta tuota lajia harrastaessa? Koirissa, joiden kuvittelin olevan LÄHES samaa koko luokkaa Ricon kans, onkin noin 1/3 enemmän koiraa, kuin mun pikkukelpiessä ja se taitaa olla jo aika paljon :) Me ei siis oltu itse mukana näissä mittelöissä :)Treenikaverit Sini ja Papu menivät ja ottivat noissa skaboissa SM hopeaa, hurjan hienoa!!