Vepe ajatukset pakettin ensi vuotta varten

Nyt kun on MM-tiimin huippu tokoleiri jo takana ja ajatukset suunnattu tähän lajiin, niin heitetään maailmalle tämä luonnoksena mukana kulkenut raakaversio Vepestä, jotta saadaan tilaa tuleville tokoajatuksille.

Tarkoituksena kirjoittaa itselleni muistilistaa VEPE:stä, mitä on treenattu, millä tavalla, missä tilanteessa ollaan ja mitä olisi hyvä ottaa ensi vuonna taas aloittaessa huomioon. Ja toki, jos joku muukin siitä saa ahaa elämyksiä omaan treeniinsä, niin mikäs sen parempaa. Osan asioista olen varmaan joskus käynytkin läpi, mutta yritän nyt koota kaiken yhden otsikon alle.

VIENTI
Aloitetaan viennillä, koska sen eteen on tehty paljon ja VOI luokassa vientejä onkin jo kaksi kappaletta. Ja tämä liike on aiheuttanut niin paljon ajatuksia.
Ja mikä on kaiken ydin? Motivaatio & mielentila. Tekeminen pitää olla niin kivaa ja siistiä, jos se joksikin muuksi muuttuu, silloin pitää pysähtyä kysymään miksi? Palkkaus, mikä palkka tukee oikeanlaista toimintaa ja mistä & miten toimitettuna? Toistot? ^jos se onnistuu - niin älä missään nimessä toista samalla kierroksella, ei välttämättä koko samassa treenissä!

Rawn tausta vienneistä: Vuonna 2013 ongelmaa aiheutti ennakointi ja käytös, joka heijasteli arkielämästä (heti kun liikettä suoritetaan "vieraalle" ihmiselle - niin tämä arjen käyttäytyminen tuli esiin) Kun appari alkoi liikkua/kädet tuli esiin, Raw sylki esineen ja jäi tuijottamaan sitä: "ota se, heitä se". Tämä lähdettiin työstämään niin, että appari otti esineen mahdollisimman myöhään ja hyvin nopealla liikkeellä, jotta virhettä ei ehtisi tapahtua ja saatiin onnistumisia aikaiseksi. Itse taas pystyin työstämään veneestä käsin hyvin eri tyyppisiä luovtusharjoituksia.

Tänä vuonna 2014 aloitettiin treenit taisteluleikillä - jossa myös appari sai olla aktiivinen (puhua, kehua koiraa) Tarkoituksena parantaa pitoa luovtuksissa. Tehtiin maalla ja vedessä - ja homma toimi ja näytti loistavalta. Appari oli aktiivinen, kehui ja kannusti ja käskytti irti käskyjä. (Esim. Leikki- irti -leikki -irti - voitto) Koiran annettiin usein voittaa dummy, jotta se ei kokisi menettävänsä veneelle mitään, vaan luotiin mielikuvaa, että siellä käydään vaan leikkimässä ja pitämässä kivaa. (Ja Rawhan rakastaa taisteluleikkejä - sen takia tämä lähti hyvällä menestyksellä rullaamaan) Tämä vaihe oli varmasti äärimmäisen tärkeä askel matkalla parempaan. Ja siis tämän taustahan tulee pentuajoilta, joilloin työstettiin pohjat tuolle irrotusleikille.

Tähän saakka vientejä oli tehty dummylla ja sitten oli aika ottaa mukaan muut AVOn esineet, pelastusliivit ja lepuuttaja. Noh, rakkaus liiveihin syntyi siltä seisomalta. Vähän liikaakin.. Ja pentuna esiintynyttä esineiden omimishalukkuutta tuli mukaan kun liivit vietiin veteen. Pohjat tehtiin siis maalla ja olin uittanut koiraa liivien kanssa, jotta niiden tuoma vastus ei tulisi ensimmäisessä pelastusliivien viennissä yllätyksenä, mutta tässä oltiin ensimmäisen kerran ison ongelman edessä, koira ei todellakaan halunnut luovuttaa liivejä veneelle. Noh, yhteen mun periaatteisiin kuuluu, että periksi ei anneta.. Mutta toiseen mun periaatteisiin kuuluu, että koiralle ei koulutustilanteessa ns. hermostuta (olettaen vielä, ettei se kunnolla osaa..) tai vaikka "suututtaisiin", niin oma toiminta pitää olla ystävällisen, mutta päättäväisen ohjaavaa.   Ja mä olen sitä mieltä, että pakolla töitä tekevä koira ei työskentele sillä motivaatiolla, jolla haluan sen työskentelevän. Eli siis, periksi en anna - mutta pakolla en koiraa laita tekemään - laitan sen tekemään kyllä vaikka "kädestä kiinni pitäen" mutta sen ilme ja mielentila ei saa ottaa tästä toiminnasta pysyviä kolhuja, koskaan.. Liivit saatiin parista metristä veneeseen, koira sai liivit takaisin - kehut ja kiitokset ja homma oli pakko laittaa vaihtopenkille lähestyvien tokon sm:ien vuoksi. Ja hyvä niin! Taas opin tästä jotain, jonka toivon muistavani jatkossakin. Jos joku juttu menee tosi pahasti pieleen-> Pidä taukoa ja tee uusi sotasuunnitelma. 

Eli seuraava vaihe oli uusi sotasuunnitelma ja tauko. Treenit aloitettiin sillä esineellä, jonka kanssa ongelmia ei ilmennyt, dummylla. Apparin kanssa ei enää taisteltu - vaan irrotus ja ruokapalkka. Vienti näytti taas hyvältä, jopa pelastusliiveillä se saatiin toimimaan. Samaan aikaan kiinnitin myös huomiota lähtörutineihin rannassa. Liiallinen hetsaus tai jopa apparin hymyily lisäsi koiran haluttomuutta luovuttamiseen. Lähtötilanne rannassa tehtiin hyvin koemaiseksi, kerran koiran nimi ja lyönti veneen laitaan. Ei ikinä koskaan mitään muuta. Se näytti toimivan huomattavan paljon paremmin. No sitten takaisin luovutuksiin. Pelkäsin, että ruokapalkka palauttaisi esineen pudottelun.. joten seuraava the plan olisi tehdä veneelle vienti, josta appari heittäisi esineen pari kertaa ja ottaisi uudet luovutukset, joista vasta viimeisestä tulisi se ruoka. Ihan hyvä idea ja monelle koiralle onnistuneesti tätä tehdään joko ruoka tai lelupalkalla. Rawn kanssa kävi kuitenkin niin, että se onneton joutui toistamaan veneelle menoa ja aika usein, kun esine lähti uuteen liikkeeseen se jäi hetkeksi tuijottamaan sitä/ odottamaan palkkaa ja vajosi aina pinnan alle toisen korvan kastumisen verran, ennen kuin tajusi taas alkaa liikuttaa jalkojaan.. Joo, se ei siis osaa uida paikoillaan. Tämähän johti pian siihen, että veneelle ei ollut enää kovinkaan kiva mennä. Joo, ei varmaan, kun joka kerta vajosi pinnan alle, eikä oikein tainnut itse edes tajuta miksi.

Sitten päätettiin jättää kaikki ylimääräinen veneeltä pois. Koira vei, luovutti, appari palkkasi ruualla, pitäen koiran liikkeessä veneen laitaan pitkin, jotta se ei vajoaisi. Yksi ainut palkka ja syöttökerta. Ja kappas, homma alkoi toimimaan. Tässä vaiheessa aloin tehdä vientejä lähes ainoastaan pelastusliiveillä.. Ja niiden kanssa sitten sattui ja tapahtui.. Koira ui ties millä mutkilla liivien kanssa ja milloin jalat tai pää oli jostain välistä liivien käsiaukossa. Tässä vaiheessa onnistumisprosentti alkoi kuitenkin olla hyvinkin korkea ja ensimmäiset kokeetkin oli tulossa. Mutta ne ensimmäiset taisi tulla liian pian, tai sitten ne oli vain välttämätön läpi käytävä varmuuden saamiseksi. Vieras ranta, vieraat ihmiset, vieras vene, vieraat pelastusliivit vienti esineenä. Ja olihan sekin ihan melkein onnistua. Mutta kun ei nähnyt liivien takaa yhtään mitään ja uskon puute vaan iski, epävarmuus. Kun huomasin, etten pysty käskyttämään takaisin veneelle, niin keskeytin ja kahlasin veteen kääntämään koiran ystävällisesti ja päättääväisesti takaisin venettä kohti, sitten onnistui. Mutta mikä epävarmuus Rawn silmistä paistoi vielä veneellä luovutuksen jälkeen, se sai kuitenkin multa rannasta kehut, kiitokset ja palkat. Ja varmasti aimo annoksen varmuutta - lopulta kuitenkin.

Tätä samaa treenitapaa jatkettiin, koska se tuntui hyvin toimivalta ja tämän ensimmäisen kokeen jälkeen kaikki koeviennit (ja taisipa kaikki treeniviennitkin?) onnistua! Kahdessa kokeessa, joista ensimmäisessä koira meni tekemään vientiä ilman valmisteluja ja seuraavassa jossa se kävi tervehtimässä avustajaa - Raw irrotti ilman mun käskyä, mutta siististi. (Molemmat siis sallittuja, irrotus käskyllä tai omatoiminen irrotus, kun esine apparin kädessä) Esineinä pelastusliivit ja dummy. Kahdessa kokeessa Raw taas valmisteltiin leikkimällä (mun irrotuskäsky, takaisin esineeseen kiinni ja voitto) ja syömällä vielä tämän jälkeen. Näissä leikillä valmisteluissa se vaati taas mun irrotuskäskyt. Ensi kaudeksi tarvitsee miettiä, olisiko helpompaa antaa koiran luovuttaa itsenäisesti ja pitää vaan kriteerit tiukilla ja haastaa eri treenein tämän asian kanssa. Silloin ei tarvitsisi pelätä olosuhteita -tuulta tai muuta joka estäisi kuulemisen veneelle. Raw näyttää olevan kuitenkin aika varma itsenäinen suorittaja, kun vain oikeasti tietää mitä tekee.

KAHDEN VENEEN LIIKE
Tätä ehdittiin kokeilla helpotettuna kerran ja tähän on jo hyvät pohjatyöt olemassa. Nyt vain tarvitsee saada koira jarruttamaan veneen liike, ymmärtämään veneen kierto ja vahvistaa tolppia rantautumisessa. Muistettava myös rannan merkkaus opetus. Tätä olisi hyvä työstää myös talviaikaan maatreeninä.

HUKKUVA
Yhtenä iltana testailin miten Raw tekee hukkuvan patukkaan tarttumisen. Ja lopputulema oli että se kallistaa päätään pääsääntöisesti oikealla ja kääntyy vasemmalle, paitsi jos dummy onkin vasemmassa kädessä ja viistottu hukkuvasta pois päin, niin silloin pään kääntö tapahtuu vasemmalle. Eli mitä ihmeen hyötyä tästä tiedosta sitten minulle on. Niin oikeakätisen hukkuvan kanssa koira selviytyy mitä todennäköisimmin ilman lenkkejä ja niin, että hukkuva jää painoksi sen oikealle puolen, eli vetoa täytyy osata tehdä vasten painoa. Vasen kätisen hukkuvan kanssa taas pään kääntö riippuu täysin patukan pito asennosta. Jos asento on kuitenkin viisto pois päin hukkuvasta, niin Raw voi kääntää päänsä vasemmalle ja kääntyä itse myös vasemmalle joilloin leuan alle jää lenkki. Tosin sitä en tiedä vaikeuttaako se vetämistä vai antaako enemmän tukea. Eli ensi kesän plääni on testailla itse sitten vedessä mikä käytös on sen vasemman käden hukkuvan kanssa ja onko sitä käytöstä tarpeen muokata vai toimisiko sellaisenaan.

Tässä VIDEO tästä testistä.