sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Toko buustia - MM-tiimiä, PiirM & koulutusta

Kunnon Toko buusti päälle ja kyllähän on treenittävää ja ajateltavaa syntynyt.
13.-14.9 viikonloppu vietettiin aina aurinkoisessa Tuorlassa MM-tiimin leirillä. Viikonlopun kouluttajana meillä oli Mari Leiviskä. Kyllä mainio porukka, aurinkoinen sää, hyvä koutsi ja maailman paras Raw tekivät viikonlopusta niin onnistuneen. Mitäpä siihen muuta lisäämään.

Lauantai aloitettiin isojen kisojen tyyliin kehään tuloilla läpi tavaroiden, ihmisten, koirien ja aploodien. Raw tuntui keräävän kierroksia taputuksista kovasti, mutta se kohdisti kierrokset siihen sivulla kulkemiseen ja pompahteli siinä mun mukana. Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin odotin, keskittyi tosi hyvin eikä vilkuillut. Seuraavalla kerralla pikkaisen piti vilkasti massan läpi tultuaan mestat läpi. Mutta äärettömän hyvin se selvisi! Omalla osuudella otin ruudun bongauksen ja juu, eihän siinä näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Mitä nyt työsti omaan hullun hauskaan tyyliinsä - kesärenkailla liukkaalla tiellä ja siinä sitten jännität pysyykö se tiellä vai luisuuko ojaan.. ;) Ajatuksena mokailuun, voisin pysäyttää ja käydä konkreettisesti viemässä koiran ruutuun, eikä uutta lähetystä/korjausta tulisi ns. lennosta.

Myöhemmin työstettiin ohjattua - tai lähinnä merkin merkityksen nostamista ja kapuloista luopumista. (Niihin kun on niin helppo jäädä kiinni) Nähtävästi mun oma treeni oli tässäkin tuottanut tulosta ja Rawn oli tosi helppo luopua kapuloista. Tätä voisi työstää juurikin niin, että välillä merkin takana olisi yllärinä lelu. Liikkuri voisi myös kapuloiden viennin jälkeen käydä taputtamassa merkkiä (tai takaa) vahvistaakseen sen suorittamista. Korppikotka tuli taas esille tässä kapuloiden vienti episodissa. Sen rikkomiseen voisi kokeilla koiran lähettämistä merkille myös kesken liikkurin kapuloiden viennin. Samoin voisi ns. kokeilla "häiritä" koiraa herkuilla sen odottaessa - minä itse tai joku muu. Toisin sanoen, koiran keskittyminen vietäisiin ruuasta luopumiseen korppikotkailun sijaan. Tätä on ehdottomasti testailtava. Hyviä ajatuksia.

Sunnuntai aamu aloitettiin kisamaisella setillä, joka ei vaan saanut olla "kisamainen" vaan sen piti sisältää, joku juttu. Meidän "juttu" oli ruudun bongaaminen ja sen onnistuessa palkkaus siitä. Tämän alle otettiin luoksari (läpi) ja seuraamista, niin ettei ruudulla käyty vaan muualla, jotta veto olis vahvempi muualle kuin ruutuun ja sitten piti onnistua bongaamaan suht pitkältä nurtsikentältä se ruutu. Luoksari oli hyvä, perusasentokin varsin korrekti. Seuraaminen oli.. öhöm - noh, pomppiva, painava koira, pitkä nutrsi ja kumisaappaat - mitä se nyt voi olla? No mahtavalla asenteella varustettua epätasapainoista astelua ;) Tuo asenne on niin kultaa, en haluasi siitä murustakaan pois, mutta tasapainoa pitäisi löytää. Ruutuun löysi sivusta sisään pienellä flänkillä, veto oli sinne luoksarimestoille. Otin vielä uudestaan ennen lopullista palkkaa, jotta sain onnistuneen toiston. Tässä lähetin koiran lennosta, mutta olisin voinut pysäyttää liikkeen, ennen uutta lähetystä, jotta saan koiran ajattelemaan. Kokeilinkin tätä seuraavan viikon treeneissä samanlaisessa tilanteessa - ajattelua(?) varmaan saatiin aikaan, mutta kokeen alle ei ollut ihan paras veto, koska seuraavaksi paikka muuttui aivan eteen (jota sitten taas korjattiin lätkällä). Katsotaan sitten pidemmällä tähtäimellä tuottaako tämä parempia suoraan juoksuja ruutuun.



Iltapäivällä tehtiin tunnaria, joka oli edellisenä iltana oman vuoron ulkopuolella tehtynä ollut yhtä suurta pajatsoa. Vääriä kapuloita nousi vähän liikaa putkeen. Ilma oli sopivasti lämmin ja vähän hiki jo kävelyn jälkeen (yksi ongelmista - hiki tunnarissa ja luukku auki) Oma vuoro aloitettiin tunnarilla (ei niin iso hiki) ja kappas oli oikein hieno tunnari. Treeni myös lopetettiin juoksemisen jälkeen (isompi hiki) tunnariin ja juu vähän meinasi luukku unohtua auki, mutta ei paha ollenkaan, teki oikein hyvää työtä. Voih huoh, eihän se ongelma tässä tietenkään esille tullut. Mutta ajatuksena oli purkaa hajutyöskentely ulos liikkeestä ja saada siihen vahvistusta ja kokemusta koiralle lisää. Eli vain läjiä ja useampia omia siellä joukossa ja muita ihan pelkkää hajutyöskentelyä vahvistavia harjoituksia.

Näiden tunnareiden välissä mietittiin sitten perusasentoja. Tai niitä pomppuja ja mun jalasta kääntämisiä (siis ottaa tukea mun vasemmasta jalasta omalla vasurillaan ja kiepauttaa itsensä sivulle) Noh, eihän se tietenkään niitäkään nyt tehnyt, vaan hyvin korrekteja siistejä perusasentoja. Kädellä auttaminen + suhina näytti toimivan hyvin, eikä vienyt vauhtia. Joten sitä varmaan jatketaan jossain määrin. Samoin voisi tehdä perusasentoja sellaisena tsemppi-hetsitreeninä.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa Nuorten koirien Tokoringin koulutusta Jessicalla. Tosin Raw ei treenannut tässä vaan sen vuoro oli seuraavalla viikolla, mutta toisten treenien katselu ja kuunteleminen on myös hyvin opettavaista.

Viikonloppuna oltiin Uudenmaan Piirinmestaruuskokeissa. Raw ei nyt treenitauosta johtuen ollut valmis mitenkään päin EVL:ään joten osallituttiin VOI:hin. Päivän tuomarina VOI:ssa oli Ossi Harjula. VIDEO kokeesta.

Paikkamakuu alkoi hieman yllättäen ja viimeisenä koirana (7) en ollut varma jaetaanko ryhmät kahteen, ei jaettu ja pikapikaa kehään. Raw katseli ympärilleen ja jouduin vähän huomauttamaan kun käveltiin makuu paikalle, eli ei ollut ihan mukana. Hyvin tippui alotuksessa maahan, aavistuksen vinoon - katsoi mua kasvoihin ja siis nojautui poispäin nähdäkseen - tämä näkyy siis myös makuuasennossa. Ilme oli piiloon mentäessä ja tultaessa hyvä, korvat pystyssä. Tosin palatessa näin, että oli vetänyt toisen etusen alleen ja sen myötä kevyt keikahdus hieman toispuoleiseksi. Voi pöh näitä. Luotan, että se kyllä pysyy, jos kukaan ei sitä uhkaa, mutta nuo asennon vaihtelut on niin tylsiä. Tuomaria ei tämä haitannut, vaan koira makasi "riittävän hyvin" kuten koko rivistö.
PAIKKAMAKUU 10
SEURUU 8,5  - Asenne oli niin kiva, mutta pomppii ja painaa (odotettavissahan se oli, en voi parilla treenillä tätä muokata)
ISTUMINEN - 9 - Taas sitä asenneseuraamista ;) muuten ihan jees.
LUOKSARI - 9,5  - Jätössä (olin melkein toisessa päässä) etutassun korjaus. Lähti liikkeelle vähän epäröiden, mutta lähti ja kiihdytti epäröinnin jälkeen kuitenkin. Stoppi ihan ok, ei niin napakka kun treeneissä, mutta parempi varmaan näin (kyynärille) maahanmeno oli kiva, mutta sivulle käänsi itsensä mun jalasta tukea vasurilla ottaen.
RUUTU -  10 - Pitkä siirtymä luoksari paikasta, kerroin matkalla, että mennään tekemään ruutu ja yritin kävellä niin kumarassa, että bongailisi kenttää, toin merkille merkin takaa ja taisi bongata ruudun. Lähti ainakin hyvin suoraan ja eteni suoralla linjalla loppuun saakka. Ennakoi stoppia jonkin verran (mut eipähän lentänyt ruudun läpi). Odotti hyvin maahan käskyn (jipii ;)) Hyvä loppuseuruu, ei tainnut ennakoida.
HYPPYNOUTO - 9,5  Otti kontaktin ennen lähetystä, mut ponnasi turhan kaukaa (hyppytekniikkaa...) Selvisi kuitenkin esteestä. Ei rullannut tassuilla kapulaa, mutta suulla rullasi, työtapaturma?
METSKU -  10  - Nippanappa kontakti ennen lähetystä. Nätti nosto. Kolisutti vähän takaisin tullessa, mut onneksi pitää päätä pystyssä, niin pysyy hyvin suussa. Sivulle hyvin, mutta se istuutuminen on hidas. Takapuoli ei laskeudu maan kamaralle samassa vauhdissa muun liikkeen kanssa.
TUNNARI - 9 - Voih.. Korppikotka, vähän nosti silmiä ennen lähetystä. Ja siellä se sahasi rivistöä suu auki.. eikä tietenkään saanut tarkennettua hajua, ei onneksi nostelluy tai arvonut ennen kuin sai kohdennettua ja toi oikean.
KAUKOT - 10 - Takajalat pysyi kyllä, mutta seisomiset ei olleet mun makuun ihan puhtaita, jätti toisen tassun alleen. Mutta ihan kiva asenne ja hyviäkin vaihtoa, ottaen huomioon, että kun oli jo niin hiki!
KOKONAISVAIKUTUS - 9

Ja sieltähän heltisi kokonaisuutena 303p. KP ja VOI luokan luokkavoitto, ohoh. Meidän joukkueen muutkin koirtakot takoi tasaisen hyvää tulosta.  No ehkä vähän vaisu ilmaisu, ykköstuloksia ja omien luokkiensa palkintosijoja ;) Niin Hiiden Haukuille pokattiin PiirM joukkueKultaa!

Seuraavalla viikolla päästiinkin Nuorten koirien Tokoringin kanssa osallistumaan Jessican treeniin.
Tehtiin  kolmen liikkeen palkaton setti ensin. Annoin Jessican valita meidän liikkeet, jotka oli ruutu, Z ja metallihyppy. Ruutu sujui hyvin. Sitten Z:ssa tuli aika voimakkaita pomppuja esille. Asennot oikein, mutta tippui asentoon ja mun kävellessä vielä pois, siirsi toista etusta sekä seisomisessa että  istumisessa. Tämän ei voi antaa muodostua tavaksi. Sitten hyppynouto. Hukkasi kapulan mattoon ja siinä etsintähässäkässä missasi takastulo hypyn. Uusittiin ja onnistui. Ja eipä kolissut nyt enää kun hyppy on mukana.

No mutta sitten itse asiaan. Tunnarin kimppuun. Tehtiin pitkä rivi ja koira aivan kapuloiden eteen makaamaan, nameja jalkojen väliin - annan syödä ne ja sitten hyvin rauhallisesti ohjaten rivistöä pitkin etsimään. Voi miten rauhallisesti ja maltillisesti Raw työstikään, olin niin hämmentynyt, mutta toki iloinen, että tämä onnistui. Tätä toistettiin ja selvästi tuoreet ihmishajut lisäsi haastetta huimasti, mutta selvisi niin hienosti näistä. Tehtiin vielä normitunnari liikkuroituna joka oli hyvä ja vielä esteen yli hypäten tunnari, joka onnistui hyvin sekin. Siinä tosin oli jo vaikeampaa keskittyä. Nyt siis rivistöjä kehiin, makuulta rauhassa syöden aloitukset ja myös normi tunnareihin maahan ruokaa ensin, lupa syödä ja sitten vasta tunnareille - nyt mennään näillä ja luulen, että otetaan mukaan ruuan etsimistä ihan etsimisharjoituksena, josko se suun kiinni laittaminen alkaisi onnistua paremmin kaiken muun ohella.. Tärkeää olisi myös muistaa olla itse vähän maltillisempi kehuessa ja muutenkin mun pitäis alkaa opetella hillitympää kehumista ja opettaa sen olevan ok myös koiralle. Pientä malttia mukaan ;)

Lyhyessä ajassa on nyt mietitty asioita niin kovin auki, että koko teksti tuntuu pelkältä pinta raapaisulta kokonaisuudessa. Mutta Tokoilut on siis buustattu ihan kunnolla liikkeelle ja tekemistä riittää paljon. Mutta mikäs tässä on tehdessä :)


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vepe ajatukset pakettin ensi vuotta varten

Nyt kun on MM-tiimin huippu tokoleiri jo takana ja ajatukset suunnattu tähän lajiin, niin heitetään maailmalle tämä luonnoksena mukana kulkenut raakaversio Vepestä, jotta saadaan tilaa tuleville tokoajatuksille.

Tarkoituksena kirjoittaa itselleni muistilistaa VEPE:stä, mitä on treenattu, millä tavalla, missä tilanteessa ollaan ja mitä olisi hyvä ottaa ensi vuonna taas aloittaessa huomioon. Ja toki, jos joku muukin siitä saa ahaa elämyksiä omaan treeniinsä, niin mikäs sen parempaa. Osan asioista olen varmaan joskus käynytkin läpi, mutta yritän nyt koota kaiken yhden otsikon alle.

VIENTI
Aloitetaan viennillä, koska sen eteen on tehty paljon ja VOI luokassa vientejä onkin jo kaksi kappaletta. Ja tämä liike on aiheuttanut niin paljon ajatuksia.
Ja mikä on kaiken ydin? Motivaatio & mielentila. Tekeminen pitää olla niin kivaa ja siistiä, jos se joksikin muuksi muuttuu, silloin pitää pysähtyä kysymään miksi? Palkkaus, mikä palkka tukee oikeanlaista toimintaa ja mistä & miten toimitettuna? Toistot? ^jos se onnistuu - niin älä missään nimessä toista samalla kierroksella, ei välttämättä koko samassa treenissä!

Rawn tausta vienneistä: Vuonna 2013 ongelmaa aiheutti ennakointi ja käytös, joka heijasteli arkielämästä (heti kun liikettä suoritetaan "vieraalle" ihmiselle - niin tämä arjen käyttäytyminen tuli esiin) Kun appari alkoi liikkua/kädet tuli esiin, Raw sylki esineen ja jäi tuijottamaan sitä: "ota se, heitä se". Tämä lähdettiin työstämään niin, että appari otti esineen mahdollisimman myöhään ja hyvin nopealla liikkeellä, jotta virhettä ei ehtisi tapahtua ja saatiin onnistumisia aikaiseksi. Itse taas pystyin työstämään veneestä käsin hyvin eri tyyppisiä luovtusharjoituksia.

Tänä vuonna 2014 aloitettiin treenit taisteluleikillä - jossa myös appari sai olla aktiivinen (puhua, kehua koiraa) Tarkoituksena parantaa pitoa luovtuksissa. Tehtiin maalla ja vedessä - ja homma toimi ja näytti loistavalta. Appari oli aktiivinen, kehui ja kannusti ja käskytti irti käskyjä. (Esim. Leikki- irti -leikki -irti - voitto) Koiran annettiin usein voittaa dummy, jotta se ei kokisi menettävänsä veneelle mitään, vaan luotiin mielikuvaa, että siellä käydään vaan leikkimässä ja pitämässä kivaa. (Ja Rawhan rakastaa taisteluleikkejä - sen takia tämä lähti hyvällä menestyksellä rullaamaan) Tämä vaihe oli varmasti äärimmäisen tärkeä askel matkalla parempaan. Ja siis tämän taustahan tulee pentuajoilta, joilloin työstettiin pohjat tuolle irrotusleikille.

Tähän saakka vientejä oli tehty dummylla ja sitten oli aika ottaa mukaan muut AVOn esineet, pelastusliivit ja lepuuttaja. Noh, rakkaus liiveihin syntyi siltä seisomalta. Vähän liikaakin.. Ja pentuna esiintynyttä esineiden omimishalukkuutta tuli mukaan kun liivit vietiin veteen. Pohjat tehtiin siis maalla ja olin uittanut koiraa liivien kanssa, jotta niiden tuoma vastus ei tulisi ensimmäisessä pelastusliivien viennissä yllätyksenä, mutta tässä oltiin ensimmäisen kerran ison ongelman edessä, koira ei todellakaan halunnut luovuttaa liivejä veneelle. Noh, yhteen mun periaatteisiin kuuluu, että periksi ei anneta.. Mutta toiseen mun periaatteisiin kuuluu, että koiralle ei koulutustilanteessa ns. hermostuta (olettaen vielä, ettei se kunnolla osaa..) tai vaikka "suututtaisiin", niin oma toiminta pitää olla ystävällisen, mutta päättäväisen ohjaavaa.   Ja mä olen sitä mieltä, että pakolla töitä tekevä koira ei työskentele sillä motivaatiolla, jolla haluan sen työskentelevän. Eli siis, periksi en anna - mutta pakolla en koiraa laita tekemään - laitan sen tekemään kyllä vaikka "kädestä kiinni pitäen" mutta sen ilme ja mielentila ei saa ottaa tästä toiminnasta pysyviä kolhuja, koskaan.. Liivit saatiin parista metristä veneeseen, koira sai liivit takaisin - kehut ja kiitokset ja homma oli pakko laittaa vaihtopenkille lähestyvien tokon sm:ien vuoksi. Ja hyvä niin! Taas opin tästä jotain, jonka toivon muistavani jatkossakin. Jos joku juttu menee tosi pahasti pieleen-> Pidä taukoa ja tee uusi sotasuunnitelma. 

Eli seuraava vaihe oli uusi sotasuunnitelma ja tauko. Treenit aloitettiin sillä esineellä, jonka kanssa ongelmia ei ilmennyt, dummylla. Apparin kanssa ei enää taisteltu - vaan irrotus ja ruokapalkka. Vienti näytti taas hyvältä, jopa pelastusliiveillä se saatiin toimimaan. Samaan aikaan kiinnitin myös huomiota lähtörutineihin rannassa. Liiallinen hetsaus tai jopa apparin hymyily lisäsi koiran haluttomuutta luovuttamiseen. Lähtötilanne rannassa tehtiin hyvin koemaiseksi, kerran koiran nimi ja lyönti veneen laitaan. Ei ikinä koskaan mitään muuta. Se näytti toimivan huomattavan paljon paremmin. No sitten takaisin luovutuksiin. Pelkäsin, että ruokapalkka palauttaisi esineen pudottelun.. joten seuraava the plan olisi tehdä veneelle vienti, josta appari heittäisi esineen pari kertaa ja ottaisi uudet luovutukset, joista vasta viimeisestä tulisi se ruoka. Ihan hyvä idea ja monelle koiralle onnistuneesti tätä tehdään joko ruoka tai lelupalkalla. Rawn kanssa kävi kuitenkin niin, että se onneton joutui toistamaan veneelle menoa ja aika usein, kun esine lähti uuteen liikkeeseen se jäi hetkeksi tuijottamaan sitä/ odottamaan palkkaa ja vajosi aina pinnan alle toisen korvan kastumisen verran, ennen kuin tajusi taas alkaa liikuttaa jalkojaan.. Joo, se ei siis osaa uida paikoillaan. Tämähän johti pian siihen, että veneelle ei ollut enää kovinkaan kiva mennä. Joo, ei varmaan, kun joka kerta vajosi pinnan alle, eikä oikein tainnut itse edes tajuta miksi.

Sitten päätettiin jättää kaikki ylimääräinen veneeltä pois. Koira vei, luovutti, appari palkkasi ruualla, pitäen koiran liikkeessä veneen laitaan pitkin, jotta se ei vajoaisi. Yksi ainut palkka ja syöttökerta. Ja kappas, homma alkoi toimimaan. Tässä vaiheessa aloin tehdä vientejä lähes ainoastaan pelastusliiveillä.. Ja niiden kanssa sitten sattui ja tapahtui.. Koira ui ties millä mutkilla liivien kanssa ja milloin jalat tai pää oli jostain välistä liivien käsiaukossa. Tässä vaiheessa onnistumisprosentti alkoi kuitenkin olla hyvinkin korkea ja ensimmäiset kokeetkin oli tulossa. Mutta ne ensimmäiset taisi tulla liian pian, tai sitten ne oli vain välttämätön läpi käytävä varmuuden saamiseksi. Vieras ranta, vieraat ihmiset, vieras vene, vieraat pelastusliivit vienti esineenä. Ja olihan sekin ihan melkein onnistua. Mutta kun ei nähnyt liivien takaa yhtään mitään ja uskon puute vaan iski, epävarmuus. Kun huomasin, etten pysty käskyttämään takaisin veneelle, niin keskeytin ja kahlasin veteen kääntämään koiran ystävällisesti ja päättääväisesti takaisin venettä kohti, sitten onnistui. Mutta mikä epävarmuus Rawn silmistä paistoi vielä veneellä luovutuksen jälkeen, se sai kuitenkin multa rannasta kehut, kiitokset ja palkat. Ja varmasti aimo annoksen varmuutta - lopulta kuitenkin.

Tätä samaa treenitapaa jatkettiin, koska se tuntui hyvin toimivalta ja tämän ensimmäisen kokeen jälkeen kaikki koeviennit (ja taisipa kaikki treeniviennitkin?) onnistua! Kahdessa kokeessa, joista ensimmäisessä koira meni tekemään vientiä ilman valmisteluja ja seuraavassa jossa se kävi tervehtimässä avustajaa - Raw irrotti ilman mun käskyä, mutta siististi. (Molemmat siis sallittuja, irrotus käskyllä tai omatoiminen irrotus, kun esine apparin kädessä) Esineinä pelastusliivit ja dummy. Kahdessa kokeessa Raw taas valmisteltiin leikkimällä (mun irrotuskäsky, takaisin esineeseen kiinni ja voitto) ja syömällä vielä tämän jälkeen. Näissä leikillä valmisteluissa se vaati taas mun irrotuskäskyt. Ensi kaudeksi tarvitsee miettiä, olisiko helpompaa antaa koiran luovuttaa itsenäisesti ja pitää vaan kriteerit tiukilla ja haastaa eri treenein tämän asian kanssa. Silloin ei tarvitsisi pelätä olosuhteita -tuulta tai muuta joka estäisi kuulemisen veneelle. Raw näyttää olevan kuitenkin aika varma itsenäinen suorittaja, kun vain oikeasti tietää mitä tekee.

KAHDEN VENEEN LIIKE
Tätä ehdittiin kokeilla helpotettuna kerran ja tähän on jo hyvät pohjatyöt olemassa. Nyt vain tarvitsee saada koira jarruttamaan veneen liike, ymmärtämään veneen kierto ja vahvistaa tolppia rantautumisessa. Muistettava myös rannan merkkaus opetus. Tätä olisi hyvä työstää myös talviaikaan maatreeninä.

HUKKUVA
Yhtenä iltana testailin miten Raw tekee hukkuvan patukkaan tarttumisen. Ja lopputulema oli että se kallistaa päätään pääsääntöisesti oikealla ja kääntyy vasemmalle, paitsi jos dummy onkin vasemmassa kädessä ja viistottu hukkuvasta pois päin, niin silloin pään kääntö tapahtuu vasemmalle. Eli mitä ihmeen hyötyä tästä tiedosta sitten minulle on. Niin oikeakätisen hukkuvan kanssa koira selviytyy mitä todennäköisimmin ilman lenkkejä ja niin, että hukkuva jää painoksi sen oikealle puolen, eli vetoa täytyy osata tehdä vasten painoa. Vasen kätisen hukkuvan kanssa taas pään kääntö riippuu täysin patukan pito asennosta. Jos asento on kuitenkin viisto pois päin hukkuvasta, niin Raw voi kääntää päänsä vasemmalle ja kääntyä itse myös vasemmalle joilloin leuan alle jää lenkki. Tosin sitä en tiedä vaikeuttaako se vetämistä vai antaako enemmän tukea. Eli ensi kesän plääni on testailla itse sitten vedessä mikä käytös on sen vasemman käden hukkuvan kanssa ja onko sitä käytöstä tarpeen muokata vai toimisiko sellaisenaan.

Tässä VIDEO tästä testistä.




torstai 4. syyskuuta 2014

Kaikki on mahdollista niin kauan kun riittää kipinää

Viime viikonloppuna oli vuorossa Vepekoekauden loppukiri. Alkukausi meillä menikin vähän ohi. Oli asuntojuttuja, remonttia ja yritin kaikin keinoin saada järjestettyä aikaa myös muulle elämälle.. Mutta miten ton nyt muotoilisi, se "muu elämä" vapautti mut otteestaan ja mä pistin kaikki paukut Vepeen ja sehän käytännössä ei tarkoita vaan oman koiran treenaamista vaan samalla on velvollinen antamaan panoksensa myös muiden koirien eteen. Tässä lajissa ei itsekkyys pitkälle kanna. No mutta edellisen kokeen jälkeinen viikko otettin kuitenkin hyvin kevyesti, pari uinti pätkää - palauttelua, ilman painoa. Käytännössä noin 100 metrin verran vedessä vain. Kaikki paukut säästettiin viikonloppuun. Ja sehän kannatti..

Lauantai aamuna vaan koin julmetun shokkiherätyksen kun puhelin oli tiltannut jostain syystä yöllä.. No kuin ihmeen kaupalla sain itseni, tavarat ja pojat autoon vartissa. Huh.. Ja matkalla vielä virtaa puhelimeen. Niin vain ehdin Paraisille varmaan jotain minuutteja yli kymmenen, mutta olivat kaikki niin ihania siellä, että odottivat meitä.. Paraisilta on niin hyviä muistoja, aina mukavia ystävällisiä ihmisiä, ja Rico oli vetänyt niin hyvää settiä siellä. Nousi mm. Voittajaan ja Valioitui siellä. Hyvä paikka siis meille..

Ranta oli jotenkin avoimemman näköinen (ei siis ole tuossa kuvassa, kuva on koealueen toiselta puolen otettu) ja kiva sivutuuli puhalteli taas kohti rantaan tulo paikkaa ja sinne sivuun oli vielä ryhmittynyt hyvä määrä porukkaa katsomaan kokeen kulkua. Hitto, nyt oli niin vahva fiilis, että tuo tuuli tulisi viemään pikkubeeceetä.. Meille arvottiin lähtönumeroksi 12, oli hyvin aikaa kävelyttää vielä koirat ja syödä aamupalaa jne.. Mikä vähän kiiressä taisi jäädä ;) Kimi oli tällä kertaa tuomaroimassa rannassa ja Monica veneessä. 

Ensimmäisessä kahden veneen liikkeessä veneen keula oli laitettu juurikin tuulen suuntaan, eli vaikeampi suunta. No, ei auttanut muu, kuin lähteä tuulta päin! Alkumeiningit sujui normaaliin tapaan oikein hyvin. Ranta oli merkattu ja Raw täpinöissään lähdössä hommiin. Sinne se eteni veneelle, nappaisi köyden ja suuntasi epäröimättä rantaa kohtii. Mutta sitten otti tuuli ja vei pientä koiraa ja venettä mukanaan. En tiedä miten paljon taisteli vastaan, vai menikö tuulen mukana. Yritin huutaa pari kertaa "RawTänne" kääntääkseni koiran keskelle linjaa ja sitten lähetys rantaan, mutta ei herra kuunnellut.. Vepe ja itsenäisyys ;) Painoi vaan kovempaa rantaa kohti. Sitten hyvin lähellä rantaa alkoi kääntää kohti tolppia ja käänsi ja käänsi, niin hienosti ja hyvin, että ohitus jäi vaan kolmeen metriin. Monica sanoi, että siinä on myös tuulen lisäksi virtaus kohta ja oli kääntänyt päästessään virtauksesta ohi, wou - Enpä tätäkään tästä rannasta tiennyt, että virtauksiakin. Veneen keulan suunta oli kuitenkin iso tekijä tässä kolmessa metrissä, mutta me selvittiin ja hyvin selvittiinkin!

Vienti esineeksi oli arvottu dummy, mikä ilouutinen jälleen. Ennen vientiä tehtiin avustajan kanssa leikkimistä ja mä käskyttelin irrotuksia, Raw sai voittaa esineen itselleen ja sitten se sai vielä syödä. Ensimmäisen kerran kokeilu näin.. Juuri meidän vuorolla takaa lähti purjeve liikkeelle.. Taas jotain häiriöö. Tuomarin kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen kuitenkin päätettiin, että lähdetään tekemään koesuoritusta ja jos purjevene näyttää häiritsevän koiraa, niin saan uusia suorituksen. Mutta mitä tyhjää, pikkukoira oli niin pätevänä. Vei hienosti, irrotti vasta mun käskyllä ja tuli hyvin rantaan. 

Omassa veneessä keulilla oli taas enemmän tilaa, mutta niin vain sain onnistuneen lähdön aikaiseksi, ei sukellusta, hyvä köyden otto ja päättäväinen rantaan lähtö. Tässäkin kävi kuin ekassa liikkeessä, virta vei, mutta viime metreillä vielä korjausta kohti tolppia ja kahden metrin ohitus. Sitten oli enää viimeinen liike hukkuva. Hukkuva hukkui oikealla kädellä, eli hukkuvan paino jäisi vasten virtaa. Hyvä niin, se voisi tasapainottaa maalitolpille pääsemistä ja niinhän siinä kävi. Sain pidettyä koiran kiinni, tempomisesta huolimatta ja se hoiti homman kotiin. Suoraan tolpille. Kenguruloikkaa hukkuvalle ja siitä Hattivatteilemaan rantaan :D Kuten päivän tuomarit Rawn nimesivät, Hattivatiksi :D Saldona siis toinen AVO1 95p/100p ja luokkavoitto.

Sunnuntaina jatkettiin sitten omassa treenirannnassa Kirkkonummella. Mietin jo, että mitenhän Raw jaksaa kaksi päivää peräkkäin raskaita vetoja, on kuitenkin suhteellisen pieni koira lajiin ja kyllähän nuo vedot tuntuu isommillakin koirilla. No koko viikko otettiin levon kannalta ja hoidettiin Rawta kaikin kotikonstein viikonloppua varten ja näköjään turhaan olin huolissani. Sunnuntai aamuna mulla oli jotenkin varma ja luottavainen olo. Sunnuntaina tuomaroimassa oli Sari Ruponen ja venetuomarina depytoi meidänkin vanha treenikaveri Mia. Toki meidän pikku lammella tuuli, siis siellä jossa ei tuule koskaan ja onhan se aina oma jännitysmomentti tuo koiran yksinään rantautuminen oikein. Silti oli jotenkin kummallisen hyvä ja rauhallinen fiilis, jännityksestä huolimatta. Kummallinen olotila.

Kahden veneen liikkeessä Raw haukkaili matkalla jotain mielikuvitusköyttä, mutta löysi lopulta sen oikeankin köyden, eikä epäröinyt taaskaan suunnasta. Ei veneelle tarjoamista, ei mun katsomista, vaan vahva luotto itseensä ja osaamiseensa. Hieno Raw. Vientiesineenä oli dummy ja sama kaava edellisen päivän kanssa hoidettiin ennen suoritusta, leikki, irrotus, leikki, voitto ja ruokaa. Ja miten varman oloisena Raw taas tämän homman hoiti. Ei mitään pelkoa taaskaan epäonnistumisesta. Olin niin iloinen, että olin saanut tämän liikkeen tähän jamaan. Oma vene sujui myös edellisten kokeiden tapaan suhteellisen hyvin. Lähtö nyt on sellainen rinnuksia/ laitaa pitkin, josta putoaminen veteen. Mutta siinä ei sentään tarvitse sukeltaa, saatikka sotkeutua köyteen. Hukkuvassa taas koivet ja koira haltuun ja eipäs siinä muuta, kun odottaa vaan sopivaa hetkeä päästää irti. Paras kun on hiljaa ja antaa koiran hoitaa, kun se kerran parhaiten osaa: Tässä video kokeesta 
Ja sehän osaa. Sunnuntain saldo siis 100/100p ja sehän oli niinkuin kolmas AVO1 ja menolippu kohti VOI:ta!!


Mitäpä siihen paljon enää lisäämään. Aikamoinen päätös koekaudelle, loppukiri suorastaan. Viikko ja kolme koetta ja kolme AVO1. Kolme eri rantaa, kolme eri tuomaria, kolme eri virallista avustajaa ja kaksi rannoista jopa täysin vierasta ennestään koiralle. Olen kai saanut jotain opetettua tämän kesän aikana kuitenkin? Vielä heinäkuussa mietin, ettei Raw taida kisata tällä kaudella ollenkaan, ei se olisi valmis vielä.. Jos koskaan, ei ollut tosiaan ihan selkeetä miten noi hommat vedessä hoidetaan kotiin.. Mut kaikki on näköjään mahdollista, niin kauan kun riittää kipinää ^ja osaa lukea koiraansa, vieden sitä oikealla tavalla eteenpäin?  Mutta on se hieno Hattivatti kerrassaan, siinä on moottori, motivaatio ja asenne ja mun tarvi vaan virittää se kulkemaan oikein <3 Niin kiitollinen tästä koirasta yhä vain aina ja uudestaan <3