No johan on! Eipäs Ricon vesipelastusvalion arvo ollutkaan vahvistusta vaille valmis. Sain postia ja hupsis, oli jäänyt yksi oleellinen seikka huomioimatta. Vepessä vaaditaankin näyttelytulos yli 24 kk ikäisenä muista lajeista poiketen. Ja Ricon näyttelytulos on 19kk ikäisenä haettu. Sitä joutuu lähtemään kehään herra kelpien kanssa, voihan että. Ja ensimmäinen kohtuullisen matkan päässä oleva näyttely on messari... Ei sitten mitään vaatimattomamapaa voinut enää olla tarjolla.
Eilen vedetiin ulkokauden viimeiset agilitytreenit sateen saattelemana. Treenaaminen on ihan jees, mutta pitäisköhän sitä kisauraa harkita uudelleen. Kun tuntee junnaavansa paikoillaan ja ärsyyntyy siitä - niin pitäiskö alkaa suhtautua kisaamiseen eri näkövinkkelistä. Ehkä pieni irti päästäminen vois olla paikoillaan, monestakin syystä ja monellakin eri tavalla. Se irti päästäminen vois myös toisaalta viedä eteenkin päin. En oikein osaa sanoin kuvailla tätä - mutta kun pidät jostain kiinni niin kovin, että teet vain aina kaiken samalla tavalla - Ja lopulta se tuntuu niin raskaalta ja painavalta, ettet enää jaksa hallita sitä - Niin jos sitten vain päästää irti ja antaa mennä - Vaikka menis ihan väärään suuntaan, niin nyt tuntuu siltä, että menkööt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti