Pitkä ja niin uuvuttava agilitypäivä eilen Lohjalla. Koiria oli kuitenkin ihan kiitettävästi, mutta kaikki koko luokat suoritti aina radan ennen seuraavaa. Tuntui, ettei ihan ollut oma reaktiokyky enää parhaimillaan muutamien odotustuntien jälkeen, mutta ihan mukavaa meillä oli siitä huolimatta. ^Kannatti jaksaa odottaa. Ricon kanssa saatiin kaksi ihan mukavaa nollaa tehtyä ja sehän tarkoittaa, että ensimmäisen kohdalla arvkisanollat napsahti täyteen. Niin ja tehtiin myös sitten toiset tuplat (tai no edelliset oli triplat, mutta väliäkös tuolla).
Kaikki päivän radat oli ihan mukavia ja tehtävissä, vaikka omia haasteitaan niissä kaikissa olikin. Tuntui vaan, että tuo kelpiläinen fokusoi tosi voimakkaasti ihmisiin, ei rataan. Mutta mistäs sen tietää, jos vepen tekemisellä on osuutta tähänkin? Ja mun siedätysharjoituksilla? Lapsista se ei onneksi ottanut pultteja. Kehuin sitä kovasti kun käveltiin lapsista ohi ja mun mielestä se oli ihan rauhallisesti ja maltillisesti tänään. Ehkä viikolla toteutettu siedätys olikin tuottanut jotain tulosta. Pitäis vaan muistaa jatkaa tätä kertomista, ettei lapset aio tehdä tuolle koiraparalle mitään pahaa. Päätin myös tuoda vepen tapaan palkkapurkin maalialueen taakse ja katsoa vedetäänkö tänään yhtä voimakkaasti autolle, kun viime kisoissa. Ja voin kertoa, että autolle vetämistä ei esiintynyt yhdenkään startin jälkeen. Leikki hyvin radan jälkeen, mutta selkeä odotus purkista oli olemassa - Eli se vetämisen takana taisi olla tuo pirhanan purkki!! Ehkä meillä on aksakisoissa sitten jatkossa myös palkkapurkit Herra isolle Ärrälle :D
Lähdöissä meillä näyttää olevan ongelma korjattavaksi, kelpieläinen olettaa että siellä saa hiipiä perään ihan kuin tahtoo ja on ketjuttanut tähän lähtöön tuon nousemisepidosin. Joo niin, en ole viitsinyt siitä niin kovin sanoa, kun kyseessä on noin kiltti koira - mutta alkaa se olla kovin ärsyttävää, kun tietää että se nousee ja hiipii perään. Me aloitetaan pentutreenit kai sitten tämän asian tiimoilta.
Ensimmäinen Sepon rata alkoi ihan mukavasti ja olen niin kovin iloinen siitä, että sain koiran etenemään puomin päähän itsenäisesti tyhjää kohti!! Jei, pari hassua treeniä missä on ollut näkyvä kippo puomin päässä makkaroineen ja lelu siiitä muutaman metrin päässä ja jipii! se oli tuottanut tulosta. Sinne se meni, etuset hienosti maahan ja minä pystyin sijoittumaan radalla jatkon kannalta sinne minne pitikin. Voi, olen vain niin iloinen tuosta. Siis sehän pyörähti puomin päästä väärään suuntaan, mutta pöh - en jaksa moista edes ajatella - Se on kelpie ja sen kuuluukin tehdä joskus hassuja asioista :D
Tämän jälkeen samaisella radalla tipahti harmillisesti muurin palikat ja putkijarru ei ihan mennyt läpi, meinattiin karauttaa väärän hypyn taa.. Ja viimeistä estettä en sitten jaksanutkaan oikein ohjata enää - vaikka jokin korjaustarve iski kuitenkin? Seuraava rata olikin sitten Anne Saviojan käsialaa oleva hypäri. Toivoin edes loppusuoraa ja kuinkas kävikää sen sain! Alku olikin sitten pyöritystä - Olisi pitänyt toivoa kai myös alkusuoraa ;D Enemmänkin pyörityksissä haastettiin ohjaajan päätä -jo tuntien odotuksen jälkeen- mihin putken päähän milloinkin mentiin ja mikä hyppy oli seuraava ja mistä päin. Lämmittelylenkillä bongasin hyvän kohdan rannasta, josta näin pohjankin, eikä siellä näyttänyt olevan mitään ihmeellistä, joten päästin koiran pikapulahdukselle.. Taisi virkistää nuutunutta koiraa. Rata sujui ihan mukavasti. Vähän meinasin unohdella yhdessä kohtaa minne pitää mennä ja mitä pitikään käskyttää, mutta no hätä - Rico hoisi homman kotiin ja palkinnoksi kieputuksista sai loppusuoransa :)
Viimeisen radan odottaminen tuntui kestävän ikuisuuden ja aikataulut taisi olla jo myöhässä ihan kiitettävästi. Tälle viimeiselle radalle koiraa autosta hakiessa se yllätti minut olemalla pirteämpi kuin päivällä! Taisi uinti piristää ja oli ehkä taipunut nukkumaankin vähän odotusaikana. Ohoh.. Tuo autossa nukkuminen pitäisi ottaa kyllä työn alle talven aikana. Lopulta päästiin radalle. Ihan mukavasti kai mentiin - mitä nyt ohjaajalla oli sellainen olo, ettei päässyt ajoissa liikkeelle monessakaan kohdalla, mutta koira teki kivasti töitä :) Tiedä sitten katselinko eilen vain videoita parin punaviinilasillisen jälkeen vaaleanpunaisten lasien takaa. Katsottava ehkä uudelleen.. ^Mutta tosi hyvä mieli ja fiilis jäi kisapäivästä. Sekunteja en jaksanut mennä vertailemaan ja katsomaan miten kaukana ollaan kenestäkin. Teen sitä joskus, mutten jaksanut tänään - Sillä ei oikestaan ole niin mitään merkitystä minulle. Minulle on merkitystä sillä miten taitavasti osaan koirani kouluttaa toimimaan ja saan sen toteutettua vauhdin keskellä. Sillä on merkitystä miten pystyn parantamaan omaa liikkumistani, ajoitustani ja ennakointiani. Sillä oli eilen merkitystä, etten yhdelläkään radalla joutunut tekemään hätävara ratkaisuja, en löytänyt itseäni vääristä paikoista - vaan olin koko aika kartalla yhdessä ruskean kanssa <3
Ricon radat
Kisojen odotusaikaa ollessa niin paljon, pääsi Raw tekemään tokotreenit odotellessa. Niistäkin videopätkää tulossa tänne, kun saan vain kasaan ja ladattua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti