Rajoja rikkoen

Tokossa ei ole enää juuri koskaan kyse siitä, miten rakennnan jonkin liikkeen,

 vaan enemmänkin siitä, miten rakennan treenin.

Ne palat kakkua jaettiin parempiin pöytiin ja meille jäi vain pullan murut. Niin siis tarkoitan, että ne piece of cake tapaukset löytyy jostain muualta, kun mun ruskeasta piece of sofasta. Kyllä niistä pullan muruista on vaikeampaa näyttävää rakentaa, kuin kakkupaloista. Enkä ole yhtään huonolla mielellä tätä kirjoittaessani - minua ihan hymyilyttää. Jos emme lennä tähtiin herra ruskean kanssa, niin voi miten paljon se on minulle itselleni antanutkaa ja annettavaa koulutettavilleni. Vaikka ihmiset voi vallan jopa pelästyä moista mielikuvituksen juoksua. Kyllä se pian lakkaa juoksemasta, se mielikuvitus.. :)

Tokotreenit siis. Tehtiin pala palkattomuutta mukavilla liikkeillä, luoksetulo ja tasamaa nouto. Kyllä se herra The Virkamies taas astui esiin heti noudon jälkeen, kun ei palkkaa herunutkaan, kumma juttu. Mutta pian sai taas läpijuoksusta palkkansa ja rentoutui & vapautui. Näitä tarvis vaan lisäillä treenin joukkoon. Samalla tuli todettua, että luoksetulon stoppi on onnettomasti hukassa yhä edelleen. Se täytyy kyllä saada taas entiseen loistoonsa. Sitten alkoi rajojen rikkominen. Kaukot. Tuomari ja liikkuri kädet täyteen nappuloita ja makkaroita. Onnistuneista vaihdoista tuli palkkaa molemmista suunnista vuoron perään. Hämmästynyt koira ainakin oli, mutta alku vaikutti niin lupaavalta, että aion jatkaa tätä. Niin tiedän, että  rajojen rikkomisessa piilee omat vaaransa, mutta sitähän tämä toko on - tasapainoilua, jotta homma pysyy hyppysissä.

Ja yritin tehdä seuraamista tai teinkin. Ei tuntunut hyvältä, ei näyttänyt kuulemma niin pahalta, mutta koiran mieli oli jossain muualla. Kaavion loppuessa piti tehdä vielä vähän jotta pystyin edes jonkinmoisella hyvällä omalla tunnolla palkkaamaan, muttei se hyvä ollut siltikään. Treenien päättyessä jäin vielä itsekseni tekemään sitä seuraamista. Alku oli kankeaa, tahmeaa.. Lopulta sain siedettävää pätkää aikaiseksi ja vapautus & lähetys lelule ruutuun. Wow, kun ilme kirkastui. Juokseminen, se on yksi avain iloon. Muistuttakaa mua siitä, kun sen seuraavan kerran unohdan! Tämän jälkeen leikistä seuraamaan ja wow, nyt homma oli sitä mitä halusin. Tunsin koiran, se ei kuitenkaan painanut ja se oli 110% läsnä minun kanssa tekemässä ja tästä palkaksi sai juosta jälleen ruutuun :)

Myös Raw sai odottelun jälkeen pikaisesti treenata. Ei meinanut housuissaan pysyä pieni bordercollie. Piti tehdä seuraamista.. Tehtiinkin, liikkeelle lähtöjä. Mikä heijaheijapää sille oli odottaessa kasvanut? Joo, pää heijasi ylös, alas jatkuvasti.. Ja liikkelle lähdöissä se laski aina alas.. Ei näin, ei ollenkaan näin.. En tiedä saiko ruutu aikaan tämän, hakiko pieni koiruus katseellaan ruutua aina kesken matkan. No tehotreeniä liikkeelle lähdöistä ja pää alkoi avuilla pysymään paremmin paikoillaan. Loppuun vielä pari ruutua. Hyvin ja varmasti se juoksi palkalle, vaikkei lähtötilanteessa nähnytkää palkkaa. Malttamattomuus vaan meinaa iskeä noiden ongelmien kanssa. Ricon seuraamispaikkaus oli kyllä paikallaan, mutta kamalasti olisin halunnut tehdä sitä luoksetulon stopin tehostamistakin ja Raw:lle lisää seuraamisen liikkeellle lähtöjä ja ja... Huomenna mun on pidettävä lupaukseni ja pidettävä Ricolle vapaa, enkä saa sortua tekemään lenkillä vähän stoppeja.. Mutta eihän sisällä tehtyjä temppuja lasketa, eihän..?