Päästä, päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään

Hittolainen, taasko tämä viime talven kuume&flunssa kierre alkaa! Aamulla vesi valui silmistä ja  nenästä kilpaa. Yritä siinä sitten opiskella ja ajatella ja mitä vielä.. Pakko oli taas turvautua lääkevarastoon, vaikkein mielellään haluaiskaan. Joo silmien ja nenän vuotaminen tasottui droppien avulla, mutta olo sen verran heikko, tukkoinen ja mitä lie ja kaikki koulujutut yhä junnaa paikoillaan, joten joutunen luopumaan Raw:n aluevalmennuksesta :(

Olen taas pohtinut tuota kelpie-eläimen sielunelämää ja tullut siihen lopputulokseen, että olen tainnut itse opettaa sen olemaan varuillaan vieraiden epäilyttävien(?) ihmisten suhteen. Me ollaan vaan sulavasti ja sujuvasti kierretty kaikki mikä voidaan. Kun elämä on opettanut, ettei ihmisiin voi luottaa. Ei kaikkiin. Aina kannattaa olla vähän varuillaan, koskaan ei voi tietää, kuka on seuraava joka aikoo puukottaa selkään. Ihmiset osaa olla todella ilkeitä. Kai mä eläisin jossain vaaleanpunaisessa maailmassa, jossa kukaan ei tekisi pahaa kenellekään,  jos saisin valita? Mutta kun en saa.

Nyt sitten olen päättänyt koirani vuoksi, että me kohdataan kaikki, joka vähänkin epäilyttää, koska nyt niistä ennen olan kohautuksella ja kiertämällä selvityistä tilanteista on kasvamassa isoja mörköjä. Eilenkin keskellä metsää seisoi liikkumaton ihminen ja sille piti murista, kun se oli niin pelottava.. Olin jo menossa ohi "höpöhöpön" saattelemana, kun päätinkin kääntyä ja mennä kohtaamaan tuon täysin tuntemattoman ihmisen. Niin me käytiin toteamassa, että ihan normaali ihminenhän tämä oli ja Ricoa alkoi jopa ihan nolottamaan oma hassu käytös.

Edelliseen selvennyksenä, että Ricohan on vallan ihmisrakas otus. Ei meillä ole ollut ongelmia ihmisten kanssa, ainakaan minun tietääkseni. Mutta luonnetestin jälkeen ja lapsipelon kasvaessa myös muita satunnaisia kummallisuuksia on ilmestynyt sen käytökseen, jotkut ihmiset kummastuttavat sitä ja selvästi se ei luota kaikkiin. Varmaan lienee aika tavallista useilla koirilla. Mutta en halua, että tämä kasvaa ongelmaksi ja alkaa vaikuttaa vahvasti meidän tekemisiin, joten olen päättänyt purkaa kaikki epäilyttävät tilanteet mitkä vain voin.

Vepekausi pistettiin myös pakettiin eilen. Miten innoissaan pieni kelpieläinen olikaan. Ihan ihmettelin sen halua päästä hommiin, kun hain sitä autolta. Mutta olihan sen varmaan puolisen tuntia joutunut kuuntelemaan mun toisten koirien maanitteluja "Tuo tänne! Tule vaan.." jne. ja onhan se kamalaa tuollaiselle kiltille koiralle, joka haluaisi tulla näyttämään miten homma hoidetaan!! Ei se voi ymmärtää, että joku ei meinaa suostua hyppäämään veteen tai ottaa esinettä suuhun? Sehän maailman parasta mitä kelpiläinen itse tietää!! Ja vallan mainiot kauden purkitustreenit Rixulainen vetikin <3