Sunnuntai Herra iso R sai viettää vapaapäivää ja tehtiin vain vähän märällä metsälenkillä asenneseuraamista. ^Ja asennetta oli, nyt on oltava varovainen, että ei latista paikasta huomattaessa tuota mielentilaa. Hirmuisesti en ole uskaltanut paikasta edes huomautella, jos tahtoo saalistaa pilviä korkealta pitää uskaltaa hypätä ja hyväksyä, ettei jalat osu samalla maahan. Jos pitää jalat tiukasti maassa, niin pilvet jää saavuttamatta. Pitää uskaltaa irrottaa jostain, jotta jotain muuta voi saavuttaa. Se jää nähtäväksi kuljenko joku päivä pilvet kainalossa ja jalat maassa. Moni olisi jo heittänyt pyyhkeen kehään ja antanut olla, mutta meidän ympärillä on ihmisiä, jotka ei ole mun antaneet tehdä niin, vaan tuuppineet minua eteenpäin niilläkin epätoivon hetkillä, kun olen ryöminyt pitkin ojanpohjaa ja omat jalat ei ole kantaneet. Mutta kaiken sen tuskaisuudenkin keskellä, uskokaa tai älkää olen nauttinut tästä aloitetusta matkasta ja hitto vie aion nauttia siitä läpi tämän sateisen syksyn ja kylmän talven ja siitä eteenpäin!
Ricolla alkoi myös sunnuntaina autossa nukkumiskoulu. Itsehän en ole tietoinen tuottiko koulun ensimmäinen osa toivottua tulosta -tuskin vielä. Mutta eiköhän se aikanaan. On kovin ärsyttävää, kun koira ei voi levätä autossa, vaan istuu tattina vaikka päivän putkeen ja odottaa oman vuoronsa koittavan hetkellä millä hyvänsä ja kun se lopulta päivän päätteeksi koittaa, niin koiruus on ihan väsynyt, siitä kaikesta odottamisesta.
Tänään sitten tokoiltiin Tanjan ja tyttöjen seurassa. Ai, aijai, että tokon tekeminen voi antaa annoksen hyvää mieltä - kerrassaan. Ricolle tehtiin Z - paljon kehuja ja palkkaa. Asenne oli ihana. Keuli ja edisti ja hoh hoijaa - siis positiivisesti! Seisominen oli tänään hukassa. Erottelut on mennyt vapaasti tehtynä hyvin, muttei olla aikoihin tehty kokonaisena liikkeenä, joten se työn alle. Tätähän tämä toko on, ei ne palikat pysy paikoillaan, joku on aina siirtelemässä niitä, kun selkäsi käännät :) Sitten siirtymisiä. Katse ilme ja asenne oli kohdallaan - Tätä on niin haettu!! Loppuun kaukoja liikkuripalkkauksella ja purkkipalkalla. Tosi tyytyväinen herra Ruskeaan. Mun pitää myös muistaa antaa sen olla se mikä se on, eikä vaatia mahdottomia, niin saan sen parhaat puolet esiin.
Raw kävi myös leikkimässä kentällä tokoilua. Leikittiin vähän kapulalla vauhtia ja pitoa, jääviä, seuraamista merkkien ohi, ruutua ja vapautumista & lelusta luopumista. Heh, joo vapautuu minun pikkukoira lelusta ja vaihtaa sen mamman hihaan tai takin kauluksiin..Öhöm, siis mulla ei ole tarkoitus leikkiä sen lelun sijaan. Tähän taidetaan tarvita vielä vähän työstöä, mitenhän tuomarit tulkitsisi kokonaisvaikutuksen, jos koira leikkii ohjaajalla :D? Otin jäävien tekemiseen naksun käyttöön ja kas kummaa, ihan kuin oltais heti menty pieni askel eteenpäin pelkästään naksun mukaan tulemisella.
Noudoissa Herra pikku Ärrällä on hiukka liikaa asennetta. Mutta miten mukavaa onkaan näin päin, nyt vaan harjoitellaan läheltä kapulan kauniimpaa käsittelyä. Kaikenmoiset treenit kapulan kanssa onnistuvat, mutta jos tarvis yhtäaikaa pitää kapulaa ja istua, niin siinä kohtaa ei herneet vielä ole tavoittaneet toinen toistaan. Osaa antaa kapulan käteen, osaa juosta sen kanssa, seisoakin jopa hetkiä mun lähellä, pitää toki hienosti, jos istuu valmiiksi. Mutta jos kapula on suussa sen yhtäaikainen pitäminen ja takamuksen maahan painaminen on vain pikkumiehelle täysin mahdoton tehtävä vielä toistaiseksi. Niin, Raw alkaa olla jo ihan miehen mitoissa, miksen minä vaan nää sitä? Kaikki sanoo miten se on kasvanut, mutta minusta se on niin vaan niin pieni vielä..? Silmissä vikaa? Siksi olinkin ihan järkyttynyt edellisellä punnituksella, kun minun pieni painoi jo yli 17kg!
Tässä vielä mustavalkoisen lauantain treenejä:
Luoksetuloa, kaukoja, noutoleikkejä..
Seuraamispööpöilyä - Siltä se tällä hetkellä tuntuu, kun ei kumapikaan tiedetä minne jalkamme laitettaisiin :D
Ruutuilua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti