Blogissa on ollut hiljaista, mutta Roverilla sen sijaan jopa kiireistä.
Pitkä talvi onkin mennyt ilman kisaamista, mutta nyt toukokuun aikana oli vihdoin aika astua kehään.
Elokuussa hypättiin mukaan nettikurssille jumppaamaan ja vuoden vaihteessa jatkettiin seuraavalle 2. jumppakurssille. Talven aikana on siis tullut pidettyä huolta tästäkin puolesta. Samoin Roverin kanssa otettiin talvesta ja lumitilanteesta kaikki ilo irti ja käytiinkin säännöllisesti kelkka/hiihtolenkeillä. Ekan kerran myös uskallettiin ihan oikealle ladulle hiihtämään. Vetohommat on kyllä superhauskaa puuhaa. Roverin "heikkous" vaan on se, ettei se oikeastaan pysty tekemään vedossa tasavauhtisia peruskunto/kestävyys harjoituksia, vaan haluaa aina vetää mieluummin spurtteja kovemmalla vauhdilla. Ja tietenkin on selvää, että liian paljon tällaisia lenkkejä ei ole kovin hyvä yhtälö. Olkoonkin sitten vetolenkit Roverille nimenomaan vauhtilenkkejä ja muun tyyppiset lenkit sitten erikseen.
Talven myötä on saanut huomata miten haastavaa alkaa olla sovittaa yhteen useampaa lajia, vetolenkkejä ja jumppia. Usein joutuu karsimaan jotain vaan pois tai keventämään suunniteltua treeniä. Palautumisellekin pitäisi löytää aikaa ja nyt kevään myötä onkin vetolenkkejä jätetty reilusti vähemmälle samoin kuin jumppia, jotta saatiin enemmän tilaa tokotreeneille ja kokeeseen valmistautumiseen.
25.5 korkattiin Janakkalassa Ilkka Stenin tuomaroimassa kokeessa Tokon voittajaluokka. Paketti pysyi kasassa VOI1 ja 290p & KP:n verran, eli ihan kivasti :) Huikeinta oli kuitenkin se tosi asia, että koko koe mentiin läpi vain ainoastaan YHDELLÄ hiljaisella äännähdyksellä "yhyy". Ai tavaton! Se on siis mahdollista. Tuo koira kyllä opettaa ja haastaa mua kouluttajana <3
Roverin viikon vapaapäivä oli maanantaina, jotta se oli mahdollisimman kaukana viikonlopusta :D
Torstai illalle sattui vielä tokotreenin päälle pikkaisen isompi etsintä tehtävä, kun joku hukkasi puhelimen ja Rover joutui varmaan arviolta kilometrin verran etsimään sitä.. Onneksi puhelin löytyi ja ehkäpä tuo teki Roverille ihan hyvää ja olikin sopivaa valmistautumista lauantain kokeeseen.
Kisapaikalle saavuin hieman suunniteltua myöhemmin. Koirat oli kuitenkin aamulla kotona lenkitetty, joten suoraan ilmon jälkeen purkutreeniä tekemään. Siihen settiin saatiinkin mukaan ääntä ihan kunnolla, mutta näin ollen taisi olla sitten huudot huudettu? Koe aikaistui ja kehään lähdettiin suoraan treenistä. En ollut ehtinyt näyttää Roverille kisapaikkaa kokonaisuudessaan. Täysin oma moka. Siinä sitten kikkailin meidät pallon kanssa kehän ja muiden koirien luo, yritin nopeasti palkata siivosta läsnäolosta muiden koirien lähellä. Tuntui ettei mieli ehtinyt tasoittua riittävästi ja oli jo mentävä. Jollain ihmekonstilla sain Roverin kuitenkin rauhoittumaan ja reippaasti vaan paikkiskehään. Noh, paikkis sujui hienosti, kai? Ainakin pisteiden valossa.
Pikapikaa ulos kehästä ja lelun kanssa koitin vaan saada tasaisuutta nopeasti palaamaan. Kuulostanee hullulta, mutta Rover ei kiire tilanteissa vallankaan rauhoitu rauhallisista asioista, päin vastoin. Saalistaminen rauhoittaa sitä parhaiten. Tunne koirasi ja sitä rataa ;) Loppuviimein Rover oli kehässä yllättävänkin rento, jopa rennompi kuin kuskinsa :D Joka varmaan johtui siitä, ettei mulla ollut kehään mennessä mitään tietoa liikejärkästä, tiesin vain että kaikki tehdään putkeen.
Kehä alkoi kaukoilla. Yhden vaihdon jouduin käskyttämään kaksi kertaa, kun Rover vaihtoi väärän asennon. Johtui varmaan ihan minusta itsestäni, kun pähkäilin mikä se seisomiskäsky olikaan :D Siitä jatkettiin tunnariin. R käänsi pään mun mukana, kun käännyin. Olisin halunnut että se olisi vähän edes katsonut minne niitä kapuloita laitetaan, kun on aika kokematon tässä asiassa. Mutta ei, se ei vilkaissutkaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt olevan haittaa. Lähti vähän liian reippaan oloisesti, mutta itsessään kapuloilla työskentely oli hyvin siistiä ja kaunista, wuhuu! Merkkasi oman heti, mutta tarkasti ensin kaikki muut kapulat, ennen kuin nosti oman.
Tästä siirryttiin metallihyppyyn, ohjattuun noutoon, L:n jossa asentoina istu ja maahan. Siitä ruutu, jossa oli hyvin takana, häntä taisi jäädä ulkopuolelle ruutua. Tämän jälkeen luoksari, jossa stoppi oli luokattoman huono. Noh, muuta en voinut odottaakaan tässä vaiheessa. Kuunteleminen ja käskyken totteleminen olisi silti näin niinkuin tottelevaisuuskokeessa poikaa. Työt jatkukoon sen osalta. Ja kuinkas kivasti sattuikaan, että seuruu oli jätetty viimeiseksi liikkeeksi. Se tuntui siltä, että tapahtui kuin konekivääri tulituksella asioita ja Roverin pää eli omaa elämäänsä, ne käännökset luo mulle kyllä niin rikkoinaisen vaikutelman tästä koko hommasta. Harmittaa, kun en saanut ketään kuvaamaan. Yritin kaupitella ulkopuolisille puhelinta viime hetkillä moista operaatiota varten, mutta se ei tuottanut tulosta. Olisi ollut kiva katsoa miltä se seuruu todellisuudessa näytti, kun itselle siitä jäi kovin levoton vaikutelma. Tuomari arvosti sitäkin mua itseäni enemmän :)
Seuruun jälkeen vähän odottelin. että mitäs meillä sitten on vuorossa, kun liikkuri totesi, että se oli sitten niinkuin siinä, ole hyvä ja voit poistua kehästä. Ai voin vai? Nyt jo? Oliko tässä nyt kaikki liikkeet? Me taidettiin molemmat olla Roverin kanssa kuin puusta pudonneita ja Rover oli sen oloinen, että koska tämä alkaa. Jaa, olisko pitänyt varata toinenkin koe heti perään :D
Nyt pitäisi olla reipas ja rustata treenisuunnitelma kohti elokuuta, tai sitten treenataan vaan fiiliksen mukaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti