Hellehyytymä

Mikä ihana lämpö, jopa niin tuskaisiin asteisiin asti, että koirilla on ollut taas totuttelemista ja sietämistä ihan riittämiin. Ricosta moinen kuumuus taisi saada tosi suuren niskalenkin, mutta on se tässä kuumuuden keskellä ehtinyt vilautella jopa parempaakin treenimotivaatioita, vaikka uhkasin lopettaa agilityn sen kanssa kokonaan, niin hyytyneeltä sen meno on vaikuttanut. Mutta katsotaan nyt..

Ollaan ehditty viimeisen päivityksen jälkeen tehdä niin aksaa, tokoa, vepeä kuin rallytokoakin, eikä vieläkään riitä..?  Kun tahtois vielä vähän muutakin, mutta kyllä tuo oma aika taitaa olla hieman rajoittava tekijä - jostain on luovuttava, jos jotain meinaa ottaa tilalle. Raw sai kokeilla rallytokoa tokoryhmän viimeisissä treeneissä ennen kesätaukoa ja ajatuksena oli samalla treenata palkattomuutta tällaisen hauskan pidon kautta ja mukana oli myös koiralle uusia temppuja. Itsellä on Ricon kanssa tokouralla edetessä palkattomuustreenit tökkineet niin paljon vastaan, kun ei ole osannut oikealla tavalla niitä itse suunnitella. Moni juttu tehtiinkin Ricon kanssa alusta saakka ihan "väärin" ja nyt Raw:n kanssa olen yrittänyt parhaani mukaan rakentaa vahvempaa pohjaa.

Viime viikolla käytiin Raw:n kanssa Lohjalla juoksemassa mölliagilitykisat. Raw osallistui supermölli luokkaan, jossa oli vain matalia hyppyjä ja putkia. Mölliluokkaan meillä ei ihan vielä ollut asiaa, kun ei osata sitä A:ta. Rico sai myös käydä juoksemassa samaisen radan kisan ulkopuolisena, jotta sai vähän kisafiilistä sekin. Rixa vetikin sitten koko rahan edestä ;) Jotta saatiin koko maxiluokka haltuumme, niin Ricon nimi löytyi listojen viimeisenä ja Raw taas kiilasi listan ensimmäiselle sijalle. Raakiksen kanssa siis nollavoitto tältä radalta. Hieno pikku bc :) Tanja oli ehtinyt myös kuvaamaan RaW:n menoa.

Vepeilty ollaan molempien kanssa. Ricon hukkuva kammo on säilynyt läpi talven ja pahoin pelkään sen olevan sitkeämpää sorttia, kuin uskoinkaan. En tiedä onko edes niin paljon mahdollista laittaa tähän aikaa ja energiaa, että siitä saisi jälleen varman liikkeen. Hitto vie, miten yksi epäonnistunut treeni voikin pilata niin paljon.. Tosin onko katsottava vain totuutta silmiin ja todettava, ettei koirasta ole tähän(kään) lajiin enää pidemmälle,  jos se ei pysty moisesta sattumuksesta pääsemään yli. Jotenkin mua vaan harmittaa niin paljon. Niin kovin paljon. Vai olenko itse vain niin huono ohjaaja, jos en pysty moista pelkotilaa purkamaan. Vaikka nyt on kyllä neuvoton fiilis, koira on niin omillaan sillä hetkellä, kun sen pitäisi luottaa vieraaseen. Mitä ihmettä tuolle mun kelpielle on tehty? Onko tässä enää kyse yhdestä epäonnisesta treenistä? Miksi se ei luota vieraisiin ihmisiin?

Raw taas on ollut rannassa yksi iso ilopilleri - Sen yhdestä treenikerrasta tuli kuulemma mieleen tasmanian tuholainen. Ei sillä, että se olisi pahantahtoinen, vaan niin hölmö touhukas oma itsensä - joka voi aiheuttaa vähän "tuhoa" matkalla niin itselleen kuin toisillekin :D Rawin kanssa treenaillaan ehkä hetkinen vielä tuota lajia. Aksaa ollaan tosiaan tehty molempien kanssa. Raw alkaa aina hetkittäin tuntua  jopa helpolta viedä. Ykkösluokan tasoisille sujuville radoille alkaa yhteinen rytmi hahmottua paremmin, mutta vaikemmat ohjauskuviot antavat vielä odottaa itseään, mutta tehdään rauhassa, meillä ei ole kiire minnekään.

Toko taas ei ole antanut ihan parastaan - ehkä kuumuus on verottanut osansa tästä.  Tosin ollaan saatu lämmön kautta uusia ongelmia esille, joihin on päästy puuttumaan. Vaikka en ole ihan varma onko mitään jäänyt koppaan? Mutta huomaan miten kyllästyttää tehdä noita alempien luokkien juttuja (vaikka pitäis niitäkin) olis niin paljon kivempaa tehdä vaan kaikkea ylempien luokkien liikkeitä. No kohta saadaan, ihan luvan kanssa ja ollaanhan me ihan vähän jo nytkin tehty :)