Koko viikko on kulunut juurikaan treenaamatta ja ne viimeiset kenraalimahdollisuudet lienee mennyt jo.. Rawilla on ollut vatsa yllättävänkin sekaisin, siis kun sen vatsaongelmat on yleensä olan kohautuksella ohitettu, mutta nyt tilanne näytti jo huolestuttavalta. Lopulta kuitenkin ruokinnalla ja lääkkeillä ollaan saatu tilannetta hallintaan ja Pieksämäki kutsuu meitä sittenkin!
Oltaisi voitu valmistautua ja treenata tehokkaammin Tai lähinnä´tarkoitan tällä: suunnitelmallisemmin, mutku ja sitku ja ja... - nyt mennään näillä mitä meillä on ja onkohan koskaan sitä päivää, kun voin sanoa valmistautuneeni juuri niin täydellisesti, kuin vaan voi? Ehkei? Mulla on kuitenkin niin ihana pieni Spaceman kisakaverina, että sen kanssa tulee olemaan ilo mennä kehään. Jos jokin menee pieleen, niin me korvataan se tuolla spaceman-asenteella. On paljon liikkeitä, joista ei mitään kymppejä satele - osa kesken, osa kokemattomuutta, osa mun tietoisesti oman mieleni mukaan rakentamaa. Mutta tässä koirassa on jotain niin paljon enemmän mulle. Hui, miten ihanaa lähteä sen kanssa kisaamaan. Tulee ihan Lappeenrannan SM kisareissu mieleen, missä oltiin Ricon kanssa AVO:ssa, kuten myös Rawin äiti, Fidzi Hannan kanssa. Niin jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti