Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kovin paljon kaikkea. Aloitan kuitenkin vanhimmasta päästä ja haluan muistella vielä näitä hyviä onnellisia hetkiä uudestaan. Rawn kanssa päästiin 18.7 korkkaamaan Vepen Voittajaluokka vihdoin. Törmäyksen jälkeinen selkäjumi oli hyvin selätetty ja päästy pienesti jo treenien makuun, eikä selkä ollut moisesta ottanut itseensä. Tauko välissä oli vienyt treenikertoja, eikä ollut varmuutta missä kantimissa liikkeet todella ovat, mutta siitä lähdettiin ottamaan selvää. Rawn oppiminen kun ei koskaan ole ollut sellaista, että se kerran, tai parin saati kolmenkaan onnistumisen jälkeen on vielä ymmärtänyt asia täysin..
Köyden vienti veneelle sujui hyvin, ilman epäröintejä. Köysi nostettiin veneeseen ns. koiran yli, mutta Raw ei onneksi sotkeentunut köyteen tai kääntynyt uimaan köyden toiselle puolen niin, että köysi olisi tullut sen rinnuksille. Tämä sujui siis täysin pistein. Mietinkin ennen koetta, että treenilistalle pitäsi ottaa köyden nosto veneeseen koiran yli, koska kokeissa välillä näin tehdään ja vaikka köysi jäisi koiran rinnuksille, niin mielestäni koiran pitäisi tästä selvitä.
Kahden veneen liikkeessä ehdin katsoa edellisen voittajakoiran suoritusta sen verran, että soutajan tahti oli niin tehokas, että koira pitäisi lähettää heti veneiden lähdettyä liikkeelle. Saatiin lupa, että köyttä ei heitetty aloituksessa veteen vaan se laskettiin. Säännöissä sanotaan, että "vetoköysi laitetaan veteen" joten sen mukaan köyden laskeminen veteen pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Mutta vakiintunut käytäntö Vepekokeissa on, että köysi heitetään veteen, joten tämä pyyntö aiheutti hämmästelyä. Kaiken takanahan on Rawn harhailut sen etsiessä sitä heitettyä köyttä, joten ratkaisin tämän koulutuksellisesti niin, että koiran fokus haetaan veneeseen eikä köyttä heitellä veteen enää ollenkaan. Treenien pääpaino on ollut löydä köyttä veneen laitaan, ei heitellä sitä veteen ja tämä paransi Rawn ymmärrystä tähän liikkeeseen heti.
Rawn fokus tuntui olevan hyvin veneessä kun oltiin valmiina lähtemään soutamaan. Välimatkat veneiden välillä tuntui suorastaan lyhyeltä - oltiin varmaan treenailtu hurjan pitkillä välimatkoilla. Lähetin koiran heti parin vedon jälkeen, kun veneet oli kunnolla liikkeellä.Näytti ensin, että ehtii saavuttaa veneen mutta pian tajusin, että soutaja onkin koiraa nopeampi ja vene ehtii ajatua keskilinjan ohi. Raw joutui veneen jahtaus tilanteeseen, jota ei myöskään oltu ehditty treenata vielä tässä vaiheessa. Oltiin treenattu vain veneen kiertoja.. Mutta veneeseen fokusointitreeni oli tuottanut toivottua tulosta myös tähän tilanteeseen. Koira lähti hyvin uimaan veneen perään ja saavutti sen lopulta ties kuinka paljon ulkona linjasta. Hyvä hyvä, mutta mietin päättääkö rantautua sieltä suoraan vai muistaako kääntää kohti maalitolppia. Mietin koko matkan, että yritänkö käskyttää kääntämään, mutta lopulta päätin viime vuodesta oppineena, että pysyn hiljaa. Parhaiten Raw käänsi tolpille aina kun olin vain hiljaa. Käskytyksestä se vain alkoi kiirehtiä rantaan suorinta mahdollista reittiä. Hahmottaminen siitä millä linjalla koira on, oli kovin vaikea. Mutta valtavan hienosti Raw käänsi suuntansa kohti toista tolppaa. Aivan loistavaa. Ohitusta tuli lopulta vain 3 m. Aika hienosti ratkottu liike kokonaisuudessaan ihan yksin ilman apuja. Oli pakko olla tyytyväinen koiraan.
Sitten olikin hukkuvan vuoro. Vähän jännitti vähäinen toispuoleisen vedon treeni.. Pystyykö tulemaan tolpille. Mutta mitä tyhjää. Taisi kääntyä vielä oikeakätisen hukkuvan kans vasemmalle, niin ettei patukka jäänyt lenkille ja toi suoraan tolpille ilman ongelmia. Hieno Raw!
Viimeisinpänä olikin sitten se suurin murheenkryyni rannansuuntainen vienti. Mutta se sujui todella hienosti. Olosuhteet olivat toki suotuisat liikkeen onnistumiselle. Sain lähetettyä koiran vaivatta ulapan puolelta ja käskytys tuli veneestä. Mutta hyvä näin. Fiilis oli huikea ja hyppäsin suoraan uimaan sen kunniaksi. Sehän tarkoitti ensimmäisestä Voittajan kokeesta VOI1 97p ja Raw polski vielä 2.sijalle. Aivan huikean mahtavaa. Palaaminen näihin tunnelmiin tuntuu kyllä niin mahtavalta, niin että ihan melkein itkettää <3 Voi kuinka paljon mä tykkään tosta koirasta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti