Paimennusta vai paineistusta?

Mikähän  mammaa taas vaivaa? Se on ollut tosi kummallinen, yrittää muuttaa mun tapoja taas. Kumma juttu! Mä olen tosi ylpeä itsestäni, kun olen niin hienosti itseoppinut paimentaja. Lenkeillä vastaantuleville koirille esittelen paimennustaitojani. Mun katse alkaa olla iän myötä aika jäätävä. Saan kaikissa vastaantulijoissa aikaan epävarmuutta ja kauhua mun läpituntevan katseeni avulla. Vähän mä olen kehittynyt! Niin mitä mamma menee tekemään - vaatii katsekontakstia itseensä - kesken mun paimentamisen!! En ymmärrä niin yhtään! Miksi mä en saa harjoitella paimentamista? No tottakai mä haluan mammaa miellyttää parhaani mukaan ja yritän noudattaa sen toiveita, mutta vaikeeta se on! Ne koirathan voi vaikka hyppiä silmille, jos en pidä niitä järjestyksessä katseeni avulla!

Koko talven mamma on lenkkeilyttänyt meitä pitkin metsäpolkuja, vaikka mä olen yrittänyt vinkata, että mentäisiin hiihtoladuille. Pakkohan siellä laduilla on jotain tosi speciaalia olla, kun sinne ei saa mennä ja ne suksimiehet sutii siellä sankoin joukoin pipot kiristäen verisuonet päästä pullolleen. Kyllä mä haluaisin mennä katsomaan mikä sellaista saa aikaan.. Voisin ottaa skaban niiden kans pitkin latuja. Ne ei pärjäisi tällaiselle pikaspurttaajalle mitenkään, vaikka niillä onkin ne sutimet allaan. Jätättäisin ne ihan heti ens imetreillä, sitten odottasin keskellä latua, että ne saisivat minut melkein kiinni ja ryntäisin jälleen kelpiekiitoa karkuun, kieli poskella ilkkuen, kun niiden pipot kiristyisivät vain lisää.  Voi miten hauskaa -Se olisikin oikeaa kelpoelämää!! Haha haa ;)

- Rico -