Jos tuijotat vain yhtä puuta koko metsä voi kadota

Oppiminen on mielenkiintoinen juttu. Kouluttamisessa ja treenaamisessa se on läsnä jatkuvasti.  Joskus vaan törmää siihen, että oletetaan koirien osaavaan kun vaan "aletaan tekemään" tai ei ehkä edes haluta oppimista tapahtuvan - tehdään vaan. Ja voidaan aloittaa tekemään liian isoja kokonaisuuksia tai asioita, ilman että perustat on kunnossa. Kunnon pohjatyöt on kuitenkin aivan kaikki, jonka päälle voidaan rakentaa mitä vaan ja sen jälkeen, kun ne pohjatyöt on tehty kunnolla voi tuntua siltä, kuin koira "osaisi asioita luonnostaan/ opettamatta". Ne perustaidot tukee lajia kuin lajia. Välillä on suorastaan sydäntä särkevää nähdä koiria tasapainoilevan heppoisten alta sortuvien perustojen päällä. Kun koira osaa soveltaa tilanteeseen kuin tilanteeseen muutamat peruasiat, osaa leikkiä selkein pelisäännöin (korostaisin sanaa osaa ja tietää ne säännöt) ja suhde omistajaan on kunnossa päästään jo pitkälle.

Mutta kuinka paljon suuremmassa roolissa koiran oppimisessa on ohjaajan oppiminen?  Ohjaajan kyky ja motivaatio oppia? Oppiminenkin vaatii taitoa, oppimisen taitoa. Itse olen joskus saanut kuulla, että koira osaa asioita sen vuoksi kun ollaan käyty taitavilla kouluttajilla? Anteeksi nyt, mutta mitä ihmettä?! Kouluttajista on apua, hyötyä ja tukea. Heiltä saa vinkkejä, ajatuksia ja ideoita. Mutta ei kouluttajat voi rakentaa/kouluttaa koiraa muutamalla käynti kerralla. Kyllä meistä jokainen sen työn joutuu tekemään ihan itse ja oppimaan & ymmärtämään miksi, miten ja minkä vuoksi. Niin kauan kuin ohjaaja odottaa vain koiransa oppivan, eikä itse ota vastuuta omasta oppimisestaan - jotta osaisi tehdä oikeita asioita oikeassa suhteessa oikeaan aikaan - Niin voidaanko koiraltakaan vaatia oppimista. Omassa elämässä on ollut paljon oppimista viime aikoina, ihan työnkin puolesta. En olisi pystynyt oppimaan ilman apua ja opettamista, mutta kyllä se viimeinen ratkaiseva linkki oppimiseen tapahtuu aina oman pään sisällä oman oivaltamisen kautta. Asioita pystyy tekemään oikein ymmärtämättä niiden syvintä olemusta, mutta vasta kun todella ymmärtää voi sanoa osaavansa tai oppineensa ja vasta sen jälkeen pystyy soveltamaan osaamaansa. Onko koirienkin oppiminen sitten enemmän kiinni ohjaajan taidosta oppia?

Oma lähestymistapa työskentelyyn uusien asioiden opettamisen kanssa on muuttunut matkan varrella.  Usein haluan purkaa asiat yksinkertaisempaan muotoon ja miettiä mikä on se todellinen opetettava asia. Esimerkkinä viime kesänä Vepessä Rawn pitoa vahvistettiin viennissä ja sitten irrottaminen muuttui haastavammaksi. Treenasin irrotusongelmaa puistossa yksin. Koska koiranhan piti vain edetä kohteelle esine suussa ja käskystä irrottaa. Ei siihen tarvittu venettä, saatikka vettä tai edes apuohjaajaa. No se kohde tarvittiin ja kierrettävä puu toimi siihen hyvin. Yksinkertaista. Jos koira ei jotain opetettavaa asiaa ymmärrä, niin kysyn itseltäni, miten minä pystyisin kertomaan tämän koiralle niin, että se ymmärtää. Mitä pitää muuttaa, jotta saan koiran ymmärtämään. Kokeilemisen ja myöskin virheiden tekemisen, yrittämisen ja erehtymisen kautta pystyy oppimaan yhä enemmän.