Pitkästä pitkästä aikaa Ricon kanssa kisaamassa agilitya. Asetelmat oli mitä surkeimmat - noin niinkuin kisaamista ajatellen - mutta onko sen aina pakko olla se pääasia? Tuskin, vaikka useimmat ei voi ymmärtää - miksei itse kisaaminen ole kisaamisen pääasia. Mutta tänään se oli pakotie pois tästä maailmasta, omasta elämästä, neljän seinän sisältä - mistä vain. Toiset tyhjentää pään kosteisiin iltoihin - mutta siitä seuraa niin pirun huono olo ja tiedättekö, jos pään tyhjentääkin kisaamiseen, niin siitä voi seurata mielettömän hyvä olo ja kappas koiratkin on sen tyhjennyksen jälkeen tyytyväisiä, eikä vaatimassa oman osuuttaan.
No kyllähän se heijastui väistämättä radalle, kun sydän ei ollut ihan täysillä mukana, vaan oltiin pakomatkalla maailmaa. Asiat toki voi nähdä monessa eri valossa; ei jännittänyt juuri ollenkaan ja pienet virheet radalla tuntui niin mitättömiltä - suurempien asioiden jyrätessä niiden yli. Siinä vaiheessa, kun jaksan alkaa taas analysoida ja jossitella pieniä virheitä - niin mun elämä on kuulkaas tosi hyvin taas. Ei ole muita murheita, niin ne radalla tapahtuneet virheet alkaa jälleen harmittaa. Sitäpä sitten odotellessa.
Radat oli täysin tehtävissä, ei mitään ylitsepääsemätöntä ja Hyvinkään nurmella Rico liikkuu vain niin paljon hitaammin, että paree olisi alkaa muistaa, että sitä sitten kanssa ehtii kaikkeen, mitä miettii - että ehtiikö vai ei. No hypärillä sekoilin kepeille viennissä, kun en oikein osannut päättää miten sen teen, niin en tehnyt sitten kunnolla mitään vaihtoehtoa ja eihän se koira oikein tiennyt, että minne siinä kuuluisi mennä - Siitä tuomittiin sitten kielto. Muilta osin rata rullasi hyvin eteenpäin ja tuntui oikein sujuvalta ja ehdin kaikkialle paremmin kuin hyvin. Ensimmäinen agilityrata hajosi taas keppejä edeltäneellä hypyllä, onnistuin jotenkin ohjaamaan koirani ohin sen hypyn sitten väärin päin tietenkin. Loppuradalla sitten päätin rohkeasti kokeilla paria persjättöä - joita mietin, mutta olin päättänyt tehdä toiseen kohtaan takaaleikkauksen ja toiseen valssin.. No persjättöihin ehtimiset ei tuottaneet ongelmia - mutta siinä samalla kaahaillessa ohi koiran, se teki komeat lentokeinut. Ajattelin, ettei mitään - Seuraavan kerran se jarruttaa paremmin. Annoin palaa vaan. Mut kun olisin tajunnut ja tehnyt sen pirun keinun uudestaan ja unohtanut ne persjättöihin ehtimiset.. Seuraava rata tehtiinkin sitten ihan suht sujuvaa rataa toiseksi vikalle esteelle, joka oli keinu.. Jonka Rico tyylikkäästi ohitti.. Ja kun palautin sen suorittamaan - niin se hiipi keinun läpi. Että silleen. On varmaan huomenna otettava se mukaan, kun menen kouluttamaan ja käydään ihmettelemässä, että mikä este se keinu olikaan.Se vähän liikkuu, mutta siihen ei kuole - ei tänään - eikä huomennakaan.
Raw oli kisaturistina ja pääsi halliin tekemään vähän niistoja ja päällejuoksuja sekä luoksaria ja häiriöseuraamista. Mutta eihän tällainen kisojen lomassa tehty pieni lyhyt treeni riitä, ainakaan Raakiksen mielestä, joten oman tokokoulutusvuoron jälkeen jäätiin vielä tokoilemaan hetkeksi kentälle (kun omalle vuorolle ei edes ehdity) Ruudun kanssa oli hämärässä ja epätasaisella alustalla kyllä taas vääntöä. Lelu vaan lopulta ruutuun, että osuttais etureunasta sisään. Noudon nostoja omalla blokkauksella, kun ei ollut sopivaa kierrettävää. Luoksetuloja otettiin ihan sillä idealla, että voitaisiin jatkossa mahdollisesti käyttää maassa sivussa odottavaa palkka - Eli juoksutusta palkan ohi. Tämän näin joku, (mikähän?) vuosi sm:issä jonkun treenivän ja Ricolle se on ollut ihan toimiva stoppien palkkaustapa. Olin niin ylpeä Raw:sta kun se pystyi luopumaan palkasta niin hienosti. Tää ei aina ole ollut se helpoin juttu. Edistytty siis tässä asiassa. Hienoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti