@ Hanna Toivola |
Yksilöliikkeinä oli seuruu, suora luoksari, nouto ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen lähti velton tuntoisesti liikkeelle. Näin päätä liikaa ja en tuntenut koiraa. Tosin tämä oli varmaa sitä kaunista seuraamista, mitä meiltä haluttaisiin nähdä - mutta oma fiilis ei ole silloin vaan niin hyvä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen taisi tulla ensimmäinen pomppu, koira nousi - pää siis korjaantui ja tunsin sen jalkaa vasten. Oma fiilis myös kohosi heti. Mutta videolla tämä paremmalta tuntuva osuus näyttää pomppivammalta ja epätasaisemmalta, jopa siltä, että koira painaisi. Tosin se ei tuntunut siltä. Hitsin vaikeaa. En haluaisi luopua tuosta fiiliksestäkään, kun tunnen miten Raw työstää aktiivisesti seuraamista.. Luoksari oli hyvä. Pomppu oli saatu tästä pois käsiavun kanssa työstöllä. Hienoa! Nouto tehtiin pitona, koska sellainenkin vaihtoehto oli tarjolla ja meidän noutohan on ihan palasina (tai niin mä luulin ainakin ennen lauantaita..) Pito sujui niinkuin oletinkin. Hienosti. Liikkeestä maahanmeno oli myös hyvä. Seuruu taas mun makuun vähän velttoa ja toinen etutassu jäi vajaaksi istumaan nousussa. Kokonaisuudessaan olin mielettömän tyytyväinen Rawiin. Työsti hyvin palkattomuutta ja ei jättänyt mitään tekemättä. On se vaan loisto-otus <3
Raw:n näyttökoe
Tästä jatkettiin sitten lauantai aamuna Tanjan ja Taran kanssa MM-tiimin leirille kohti Piikkiötä. Huisin hauska ja antoisa viikonloppu jälleen Lentsun opissa. Tiimi henki oli loistavaa ja miten virkistävää olikin treenata siellä. Käytiin läpi omia ongelmia, tehtiin häiriötreeniä, palkattomuutta, kisapalkkausta ja vielä vähän omia ongelmia. Mietin, että mitä ihmettä ottaisin, kun eihän meillä ollut ongelmia.. Ihan oikeasti, en uskonut kuulevani näitä sanoja omasta suustani. Meillä ei ollut mitään ongelmaa. Meillä oli vain asioita, joita en ollut ehtinyt koiralle kertoa.. Nih. No haasteiksi otettiin nouto ja tunnari. Noutoon saatiinkin hyviä treenivinkkejä ja ajatuksia. Mun pieni lappuhaalaripoika pistettiin myös aikas pahaan tilanteeseen - niin että aivohiki taas iski ja pää tyhjeni hetkeksi, ennen kuin alkoi taas raksuttaa. Illan häiriköinneistä Raakis veti taas läpi iloisesti lappuhaalarit päällä lepattaen ja tukka tuulessa hulmuten. Treenipäivän päätteeksi Raw ehti löytää majapaikasta peilin sisäisiä asukkaita ja kaapin jalassa se näki pallon... Jep. Se on hyvä, kun mielikuvitus ja maailmankatsomus on tuota luokkaa.. Salaa toivon, ettei se koskaan kasvaisi ihan aikuiseksi ja ihan järkeväksi.. Pieni HessuHopo on vain niin pahaa tahtomaton pikkupoika suuressa maailmassa.
Sunnuntaina päästiin sitte heti aamusta MM kisafiiliksiin. Paikkamakuu kokeiltiin namikupin kera ja väitän, että ajatus fokusoitui kuolavanoja myöten paremmin ja keskittyneemmin. Yksilökisasuorituksiin valikoitiin jokaiselle kolme liikettä. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja katsoa vieläkö seuraaminen kantaa toisen peräkkäisen koemaisen suorituksen - ilman välihiomisia. Päätin myös, että tänään on se päivä, kun me kokeillaan ekan kerran koemaista luoksaria ilman stopin palkkausta ja sitä hyppyä koemaisessa tilanteessa toisten liikkeiden jälkeen. Seuraaminen tuntui paikoitellen tosi hyvältä. Tosin taisi olla aika pomppivaa - siksikö se tuntuikin hyvältä? Luoksariin annoin sekä suullisen, että käsiavun ja stoppi tuli sen verran kivasti, että oli pakko huutaa vielä "wau!" päälle. Hyppyynkin lähti yhdellä käskyllä. Wau, miten hienoa! Lopun istuminen oli hidas. Mutta jälleen loisto kokonaisuus. Tekniikka voidaan aina hioa, mutta tuosta asenteesta ja iloisesta tekemisestä olen vain niin järjettömän iloinen ja onnellinen!
Raw:n MM-tiimi palkattomuustreeni
Paljon on vielä matkaa, mutta nyt tuntuu, että ollaan oikealla tiellä. Raw:n kanssa olen osannut näköjään rakentaa kisapalkankin ihan eritavalla. Ja jatkoksi vielä tänään tehtiin Ricon kanssa mielettömän upee treeni leiri-ideoiden pohjalta. On tää hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti