Me saatiin pohjoisen vieraita meidän iloksemme muutamaksi päiväksi ja oltaisiin pidetty niitä pidempäänkin, jos olisivat ehtineet viipyä. Koirat sai myös samalla muutaman treenivapaan päivän, joka oli varmaan ihan paikallaan. Tosin Brenda rautarouva ihan epähuomiossa taisi joutua lenkkeilemään normaalia enemmän. Mutta kyllähän rautarouvat jaksaa.. Mummon alkuviikon ohjelmassa oli hammaslääkäri käynti, joka vähän meinas jännittää, kun noita ikävuosia ehti huhtikuun puolella kertyä jo 14 kunnioitettavaa vuotta. Helpotus oli suuri, kun eläinlääkäristä soiteltiin, että koiraa voi tulla hakemaan, oli heräillyt jo vähän.. Sieltä se hoiperteli minua vastaan ja mietin, että oliskohan fiksuinta kantaa se toimistolle, mutta mitä sitä turhaan! Ulos päästyään mummo tuhahti pari kertaa ja pisti niin tehokkaasti tassua toisen eteen! Että mikä rauhoitus..? Minua neuvottiin laittamaan koira nukkumaan vedottomaan paikkaan ja seuraamaan, että se pysyy elävien kirjoissa. Eikä se suostunut nukkumaan silmäystäkään koko loppupäivänä, vasta illalla se suostui luovuttamaan väsymykselle ja antaa yöunien viedä. Aikamoinen tätikoira, eihän tuota taida moiset operaatiot paljon hetkauttaa - sisu vaan kasvaa entisestään!
 |
Vaikka matkanteko voi välillä alkaa väsyttämään, niin periksi ei anneta
- Ei ainakaan ennen kun on syöty vielä kerran!
|
Eilen käytiin tokoilemassa. Pää ja sydän on niin täynnä tukahtuneisuutta, olkoonkin sitten niin. Treeni oli kuitenkin lopulta hyvä. Kaksi kehää. Raakikselle kapulajumin purkua, tosin hieman toivotonta taisi olla, mutta en jaksanut pahastua siitä - kyllä siihen keinot vielä löytyy ja palikat loksahtaa paikoilleen. Se on vain pieni asia, jonka voi purkaa treenillä, kun kaiken muunkin vois..
Paikalla olot oli hyviä, eikä paineistunut toisten koirien palautteluista, mikä on tosi hieno juttu.
Tänään aamulenkin jälkeen oli pakko päästä tekemään muutakin kun noita AVO liikkeitä ja käytiin tossa kauemmalla "hiekkatakapihalla". Ruutu oli todella hieno ja paikka aika bueno takalaidalla. Merkille haki myös hyvällä asenteella, tosin ne on vähän sinnepäin :D Vaikka luulen, että ne saa sellaisia toistaiseksi ollakin. Tajusin myös, ettei ikuna olla tehty kokonaisena liikkeenä VOI ruutua ja nyt tehtiin. Kehuin matkan varrella, että itsevarmuus säilyy mukana. Joo ja sehän sujui. Tosin häiriön sieto on tässä olematonta ja nimenomaan eri kentät, erilaiset kaltevuudet, kartioit, roskat, puut ym. on niitä ongelmallisia. No kun ruutu oli loistava, niin tänään oli sitten tunnarin vuoro olla hukassa, loppuun siis kunnon hetsattu pentutunnari ja näytti jo paremmalta. Raw on vaan ollut jotenkin tosi veltto, lämpötilan nousu verottaa varmaan oman osansa -tai sitten tarvis vaan pitää pään nollaus päiviä nyt vähän enemmän.
Ai niin ja mielenkiintoinen huomio niistä Raw:n kummallista makuista, mitä tuli esille viime viikonlopun kokeessakin. Se makaa ihan vapaaehtoisesti ja rennossa olotilassa etuset alle vedettynä. Hassua, onkohan se vaan rento kaveri vai onkohan tuohon jokin muu syy..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti