Tiistaina käytiin iltapuhteiksi Hanna kanssa Porvoossa tokoilemassa Jessican valvovan silmän alla. Oikein hyvän mielen setti. Tehtiin ruutu ihka ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen koemaisena, tunnari, kaukot ja paikalla olot. Vauhti riitti ruutuun saakka, mut hieman turhaa pyörimistä loppuun. Maahan meni hitaasti - treenaamattomuus ja hallin humina tais aiheuttaa tän, mutta ajatteli ja teki oikein kuitenkin. Sivulle turhan kovaa, ei osannut suhteuttaa vauhtia vaan pamautti päin. Miten sitä nyt pystyis kun ei ole saanut kovin paljon harrastaa vauhtitekemistä missään muodossa. Ruudun paikka joutui jälleen työn alle. Huh huijaa, palkan odotus lienee ehkä pahin ongelma tässä. Pallo/lelu kielto napsahti päälle kerralla, mutta Spaceman silmin nähden rentoutui muutamassa toistossa, kun lelupalkka poistettiin kokonaan tästä liikkeestä. (Isompi kriisi mulle, kun koirallle?)
Tunnari oli myös yhtä sekoilua. Luulen, että olen liikaa tehnyt samalla kapulalla ja nyt uusi tuore kapula aiheutti avaruudessa hieman päänvaivaa ja huolimattomuutta. Esille tuli myös liikkurin bongailu ja ehkäpä arpominen kenelle palauttaa. Härkää siis heti sarvista kiinni ja keskiviikkona Ricon agilityn lomassa Hannan avustuksella tunnaria yhdellä kapulalla, niin että piilouduin liikkurin taakse ja siirryin sivulle. Ja ihan pokkana tyyppi palautti Hannalle. Näytti vielä kovin tyytyväiseltä itseensä siinä istuessaan. Mun "kröhöm" sai sen vaan vilkaisemaan mua sen näköisenä, että: "oliko jotain asiaa? Mulla on tunnarin suorittaminen kesken ja kapula vielä suussa!" Vaihdettiin Tiina Hannan tilalle ja nyt kykeni ratkaisemaan ihan itse tämän oikein.
Mutta sen verran jäi tunnarikin kaivelemaan, että torstaina Christan koulutuksessa otettiin sekin yhtenä aiheena. Perhana, ensimmäisellä kerralla taas sahasi rivistöä läpi, merkkasi oman, mutta oli taas tuore kapula ja ei - ei voinut nostaa merkkauksen jälkeen. Tiputti vielä mun jalkoihin sen! Eli nyt tarvii lähtee tunnari ostoksille ja kahta kertaa ei samaa pulikkaa käytetä hetkeen! Toinen toisto oli parempi. Mutta sit tsekattiin noutokapulalla se palautusprobleematiikka ja tänään ei mitään ongelma tulla oman ohjaajan viereen… Hhmm.. Avaruudessa kai nuo galaxit vaan vaihtaa paikkaa aika ajoin ;)
Varsinaisena aiheena meillä oli jumit, koomat, aivokuolemat.. Mitä nimeä niistä haluakaan käyttää. Sain loistotäsmennyksiä treenien suunnittelemiseksi, niin treenikentälle kuin arkeenkin. Erittäin hyviä huomioita ja hyvää keskustelua aiheesta. Oli ilo myös huomata, että oltiin saatu purkua aikaiseksi ja koomat ei edes näyttäneet niin kovin pahoilta. Oikealla tiellä siis ollaan, mutta nyt sain tarvittavia hienosäätö ohjeita. Vapautusten ajoitus ja se mistä tilanteesta vapautus tapahtuu onkin nyt ehkä juuri se oleellisin viimeisin solmu tässä vyyhdissä. Nyt esim. lenkeillä olen vapauttanut sosiaalisesta palkkauksesta ja jännite siirtyy siis niihin - sosiaalisiin palkkauksiin. Mitä taas en halua missään nimessä, joten vapautus voisi tulla "käy"-tilasta/olemisesta. Myös kökköiset sivulle peruutus aloitukset otettiin esille. Nyt Raw ei esittänyt juuri yhtään sellaista, vaan kykeni toimimaan vapautuneesti ja avoimesti. Mutta työkalut niiden huoltotoimenpiteisiin on nyt pakattu työkalupakkiin. Siirtymät oli hallittuja ja riittävän kontrollissa. Näissäkin siis työn tulos näkynee.
Ehdittiin tehdä vielä pätkä seuraamista, jossa tuttu aiempi dilemma. Mun olisi annettava periksi sille päälle.. ja se olis siinä. Simppelii, mut kun tunteet ja fiilikset taistelee vastaan. Ruokatauolla vielä paikkamakuut ja pari ruutua. Kyllä se vaan on ihana treenikaveri tuo Spaceman <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti