Onnellisuutta parhaimmillaan lienee epätäydellisyyden hyväksyminen <3
Meidän tunnari on kokenut monenmoisia muutoksia ja onnistuneeseen suoritukseen eilen päti sääntö: joka kolmas arpa voittaa.. Haettiin hieman kiinalaista, ja sitä saatiin aimo annos.. Eipä lähtenyt kapuloilta harhailemaan, oli fokusoitunut ja työskenteli tehokkaasti ja keskittyen, mitä nyt nenätyö unohtui. Suu veressä toi ensimmäisen kapulan, siinä sitä tehokasta taistelija asennetta kerrakseen. Oikea oman elämänsä sarjakuvasankari. Törmäili matkalla treenikassiin ja minuunkin, astui vähän varpaille ja iski verisen kielen reiteen kaupan päällisenä. (Myöhemmin myös hampaat sormeen..) Noh, kyllä se kolmas oli näihin verrattuna jo oikea jackpot. Oman elämänsä jackpot.. Onnellinen sattuma vai aivotoiminnan aikaansaannos, jotenkin vaikea määritellä?
Lopuksi tapettiin vielä pelastusliivit. Niihin piti tutustua maalla, vähän.. Tutustua. Mutta ne olikin parasta mitä kuvitella saattaa. Pelastusliivit sai aikaan jotain tuplakiinalaista käytöstä, jollain extrahessuhopolla maustettuna. Hammasta sormille, luopumisvaikeuksia, raivokasta taistelua ja liivien tappoa & omimista. Tuleekohan tästäkin ongelmia vedessä..? Joo ja olihan treenissä hyviäkin pätkiä ja palasia, mutta ne nyt lienee tylsää luettavaa tämän kaiken muun rinnalla..
Siinä sitä sitten miettii, että kumpihan meistä on enemmän kajahtanut? Kun mä vaan kaikesta huolimatta rakastan yli kaiken treenata juuri tuon sekopään kanssa <3 Ollaan molemmat yhdessä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti