Suljen silmät ja kuvittelen, et lennän. Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä!

Ricokin kävi siinä pitkään suunnitellussa kastraatiossa. Toipuminen on mennyt paremmin kuin hyvin. Jotenkin tuntuu Rawn kanssa läpi käydyn kuukausia kestäneen kuntoutusjakson jälkeen ihan pikku jutulta. Näin sitä vaan näkökanta muuttuu. Siperia opettaa.. Koira pystyi alusta saakka liikkumaan hyvin, eikä kipuja ole näyttänyt olevan ekaa iltaa lukuun ottamatta. Rico on saanut rauhassa parannella itseään Rawn valmistautuessa..

Viimeiset treenit on tehty ennen viikonlopun koitosta. Selkesti jännitystä ilmassa. Lähtölistat, kehät ja liikejärjestykset on julkaistu. Tosin meidän treeniin se ei tule vaikuttamaan enää millään tavalla. Mitään ei voi enää muuttaa. Olemassa olevia ongelmia ei poisteta treenillä eikä kahdellakaan. Onnistuessaan Raw voi tehdä tosi hienon suorituksen, mutta esimerkiksi sen surullisen kuuluisan tunnarin kohdalla tämän hetkinen onnistumisprosentti lienee jossain 50 % paikkeilla ja nyt kun se suoritetaan viimeisenä ja vieläpä noutojen jälkeen sanoisin onnistumisprosentin tippuvan 40-30% paikkeille. Koskaanhan mikään ei ole koiran kanssa satavarmaan, mutta nyt totuus on tämä ja sen kanssa eletään. Ruutu lienee toinen epävarmuus tekijä. Löytääkö Raw ruudun vai löydänkö sen jonkun teltasta liikkeen päätteeksi. Maailman hahmottaminen ei ole aina helppoa.. Kuten tämä ohjatun treenikuva kertoo omaa tarinaansa tästä hahmottamisesta.. Kapula olis siinä, mutta minne ihmeeseen Spaceman lentää.. ;)

No niin tai näin, niin odotan koepäivää kovasti ja "epäkohtia" saa jännittää, muttei niitä saa jäädä murehtimaan. Me aiotaan nauttia yhdessä tekemisen riemusta ja se on parasta mitä olla voi. Saadaan olla yhdessä kehässä <3

Nyt on aika ristiä tassut toivoen että galaxit osuu kohdilleen viikonloppua odotellen.