Vaikee löytää, kun ei tiedä mitä etsitään. Vaikee suunnistaa, kun ei nää yhtään mitään.

Brendan ajatteleminen ja puuttuminen arjesta saa vaan aika ajoin kyyneleet silmiin. On asioita, joita on vaan kohdattava, vaikka  ne tekisi kuinka kipeää tahansa. Myös Ricon käytös on Brendan lähtemisen jälkeen muuttunut, johtuuko se enemmän mun ikävästä vai siitä (Ricosta) itsestään. Se vahtii meidän asuntoa ja pihaa jotenkin tiukemmin ja määrätietoisemmin kuin aiemmin. Haukku ja murina irtoaa tuon tuostakin pienimmistäkin asioista. Rico tuntuu stressaantuneemmalta, sitä näyttää ahdistavan yksin jäämisetkin taas enemmän.  Se on vienyt Rawn nukkumispaikan mun jaloista ja nukkuu mielellään itse siinä.. Ei aavistustakaan miten koirat kokee lauman jäsenistä luopumisen, mutta onhan Rico elänyt koko elämänsä mulle tulemisen jälkeen Brendan kanssa. Ricolle eroahdistuskoirana kuitenkin tutut rutiinit ja tavat on yksi peruspilari, että sen maailma pysyy kasassa. Brendan puuttuminen on varmaan tavallaan yksi tuttu ja turvallinen pala pois sen elämästä. Eiköhän aika korjaa meidät jälleen. Minäkin sain lopulta itseni lääkärille ja toivotaan nyt että tämä koko syksyn ja talven sairastelukierre saataisiin lopulta loppumaan ja saisin taas kuntoa kohoamaan edes sille tasolle, missä se on ollut.

Raw kanssa ollaan yritetty tokoilla ahkerasti. Kovasti koekuumetta pukkaisi ja niin olisi syytäkin jos yhtään mielii edes harkita saavansa tuloksia SM:iin kasaan. Tosin tällä hetkellä tuntuu kovin utopistiselta ajatukselta, että saatasiin edes 1-tulokset kasaan, niin loistokkaasti on treenit menneet. Ohjattu ei vaan ota onnistuakseen. On kokeiltu vaikka ja mitä, mut Raw vesittää mun hyvät suunnitelmat kerta toisensa jälkeen ja keskikapulalle on niin turhan helppo päätyä. Ja kyllähän ne kaaret sieltä aukee, mutta kun se ensimmäinenkin toisto pitäisi saada onnistumaan. Tuo hahmottaminen on vaan jotenkin niin vaikeaa ja koira voi lähteä mitä ihmeellisimpiin suuntiin. Tunnari lähti silloin aiemmin paranemaan, mutta nyt luisutaan persmäkeä alaspäin ja kovaa. Kovin epävarma olo alkaa olla itsellä siitä, mistä tää kaikki johtuu. Mä en enää edes suostu analysoimaan. Tekemisissä ei oo mitään järkeä, eikä mitään logiikkaa. Se joka näkee sen tänään, sillä ei ole aavistustaan siitä mitä se on huomenna, saatikka mitä se oli eilen. Nyt vaan yritän itse pysyä mustavalkoisena. On hyvä ja huono suoritus, ei mitään siltä väliltä. Ja onhan noita toimimattomia pikkupalikoita niin kovin paljon. Niinkuin perusasennot, paikalla olot, jätöt, kaukot.. Mutta koskas niitä ei olisikaan ;)