Käytiin myös hallilla, sitten pikkupentu aikojen ja olipas sekin nyt jännää. Halliin saapui jalaton sammakko, joka imuroi hajumaailmaa häntä vispaten. Luuli varmaan, että halli on täynnä aikuisia koiria, joiden eteen täytyy pienen koiran mennä sammakkona. Tuo on Roverin kohdalla hassua miten isosti hajumaailmassa se elää tuon ikäiseksi. En muista, että yksikään mun aiemmista koirista olis pentuna käyttäytynyt Roverin tavoin hajujen vuoksi. Metsässäkin sitä on ollut vaikea hallita kun ei lähde pelkästään näköärsykkeiden perään vaan jahtaa selkeästi myös hajuärsykkeitä. Ja vaikka ei näkisi mitään, olettaa hajujen perusteella esim. koiria olevan paikalla. Hajumaailmaan upotessa siihen on vaikea saada mitään otetta.
Hallikeikalla kuitenkin pian jalat löytyi alle, kun ei niitä hajujen aiheuttajia ollutkaan paikalla. Saatiin leikittyä ja puuhailtua ruuankin kans, hyvä reissu siis. Talvikaudella hallista tuleekin tuttu treenipaikka Roverille. Vähän mua kyllä jännittää, mitä tuleva talvi tuo tullessaan. Miten pystytään treenaamaan, saanko mitään kontaktia koiraan, tuleeko siitä mitään. Oon kyllä tavallaan varautunut siihen, että tuleva talvi tehdään vaan töitä normaali häiriöiden sietämisen kanssa, mutta osa minusta haluaisi tehdä muutakin kuin tuota. Onhan meidän yhteisymmärrys Roun kanssa toki kehittynyt jo parempaan päin. Ulkoillessa ollaan keskitytty luoksetulokutsun tärkeyteen, luopumiseen ja siihen millä käskyllä mun luolta saa lähteä ja koska tulee jäädä. Nämä samat arjen taidot tarvitaan sinne treenitilanteeseen. Rover on alkanut tuntua myös motivoituneemmalta työskentelemään mun kanssa kuin aiemmin. Ja se on alkanut ymmärtää paremmin, että vain tiettyjen asioiden kautta saavuttaa ne toiset asiat. Nyt rajojen asettamisen jälkeen se on myös alkanut heiluttaa mullekin vähän enemmän häntää kuin ennen. Kyllä nää palikat vielä paikoilleen asettuu, en tiedä millä aikataululla, mutta aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti