Miksi naiset rakastuu renttuihin?

"Miksi naiset rakastuu renttuihin? Mä en tiedä, mut se sopii mulle ;)"

Viikolle on ehtinyt niin paljon fiiliksiä laidasta laitaan. Rover on ollut kotioiloissa todella kiltti ja vaikka olisi puuhaillut tai riehunut, niin onnistunut kohdistamaan kaiken omiin leluihinsa. Tulen aina niin kovin iloiseksi, kun se tulee mun luo heiluttaa mulle häntää ja haluaa puuhastella jotain yhdessä. Tästä tää meidän yhteistyö alkaa toivon mukaan rakentumaan. Ulkona oon toistaiseksi onnistunut välttämään ja ennakoimaan hankalat tilanteet ja luoksetulon viimeaikainen onnistumisprosentti on ollut huikea. Yksi päivä tosin törmättiin yllättäen ihan järkyttävään ilmestykseen, pinkkiin pulkkaan! Onneksi pinkin pulkan omistajat olivat niin ystävällisiä, että päästiin tutustumaan moiseen ilmestykseen ;)

Torstaina oltiin Marin treeneissä. Meillä olikin treeni jo valmiina edelliseltä kerralta ja jatkettiin häiriö teemalla. Otettiin Rimma avuksi - kun nuo toiset koirat on Roverille kovin vaikeita. Rimma olikin niin täydellinen tähän duuniin, sitä ei voisi vähempää kakara kiinnostaa. Rover selvisi tästä aika kivasti - Sain pidettyä sen käsissä aina kun olin hereillä, enkä antanut otteen hetkeksikään herpaantua. Yhdessä kohtaa vyötärölle sidottu liina irtosi ja sitä takaisin sitoessa Rover oli jo liinan päässä matkalla hauskempiin puuhiin. Onneksi oli liina. Se on niin pirun nopea vaihtamaan mielenkiinnon kohdettaan. Mutta kun olin itse taas mukana, niin sain Roverinkin takaisin. Tosin kiihtyi sen verran Rimmasta, että ääntely tuli mukaan. Tämän jälkeen ehti karata kerran Marin luo ja yritti vielä lähteä Rimmankin luo, mutta tässä kohtaa vastasi mun käskytykseen ja palasi hienosti. Vaikka ehti tehdä paljon ei toivottavaa, niin treenissä oli tosi paljon onnistuneita hetkiä ja olin tosi tyytyväinen Roverin edistymiseen. Oikea hyvän mielen treeni :)

Toisessa setissä käytiin läpi meidän lätkä haasteita. En ole oikein saanut Roverille toivottua asennetta sen tekemiseen. Askeltaa laiskasti vaan lätkälle ja haluaisin siitä ihan toisen näköisen. Joten olen lähinnä antanut asian olla :D Testailtiin vähän eri tapoja ja lopulta parhaaksi Roverille osottautui se, että pidän Roun remmissä ja hetsaan lätkälle, jonka lasken toisesta kädestä koiran ulottumattomiin, vedän Roverin vähän kauemmas ja sitten päästän lätkälle + lelupalkkaan. Tosin mun omaan hetsaukseen on pakko kiinnittää huomiota ja laskea sitä hieman maltillisemmaksi :D Rover on sellainen menopeli, että sen leikkiin syttymiseen sekä raivokkaamman tekemisen asenteen kaivamiseen on tarvittu minustakin enemmän potkua. Jos leikin pikkusievästi sen kanssa - ei sitä kiinnosta, mutta fyysinen ja rajumpi leikki saa sen parantamaan otetta ja syttymään paljon paremmin. Tämän myötä mulla meinaa hetsauskin mennä vähän samalle levelille ja sitten mulla roikkuu borderscollie hihassa :D Tämä itsensä säätely olisi nyt tärkeää muistaa muutenkin ihan kaikessa. Jos joudun Roverin karkailuun puuttumaan niin siitä tulisi pitää mielessä se "tylsyys-moodi", helposti multa näköjään livahtaa käskyt silloinkin vähän turhan kiihtyneellä äänen painolla.  

Samalla oli puhetta, että pitää muistaa tehdä myös niitä treenejä, kun ei tarvi keskittyä häiriöihin vaan voi vaan tehdä. Perjantai iltana sitten ajattelin toteuttaa tämän ja ajaa hallille, -kun kuka nyt siellä olisi treenaamassa perjantaina myöhään illalla. Ajatuksena vahvistaaa lähellä olemista ja hakea vähän seuraamisen ajatusta. Hallilla oli kuitenkin joku rakentamassa rataa (onneksi ei vielä ollut treeniosuus alkanut) ja eihän siitä mun ajatuksesta tullut sitten yhtään mitään. Rover pöhki ja yritti kurkkia toiselle puolelle. Ja lopulta treeni muotoutui leikistä. Rou oli pidettävä kiireisenä ja mun silmissä - seuraamisessa ei ole mun silmissä - joten homma kosahtaa heti tällaisessa tilanteessa. Noh, muistanpa jatkossa, että mennään tekemään hallille vain häiriöiden sietämistä ja jos jotain muuta saadaan tehtyä, niin se on pelkkää plussaa - ei itse tarkoitus. Kyllä nyt jännittää ne ensi viikolla alkavat omatoimitreenit. Onneksi ne on vain joka toinen viikko..

Tänään sitten oli vuorossa omalla kentällä Ansun koulutus. Olin valmiiksi jo vähän ärsyyntynyt siihen tosi seikkaan, että keskittyminen ei varmaan onnistuisi mitenkään. No mutta mitä tyhjää, kyllähän Rou ehti häntää huiskutella ympärilleen, muttei se varsinaisesti ollut lähdössä missään kohtaa mun käsistä. Katsottiin ja pohdiskeltiin seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa ja jääviä. Seuraamisharjoituksissa ja targetilla pyörimisissä on alkanut mukaan tulla pään dyykkailua ja heittelyä, mitä en yhtään haluasi jatkojalostaa.  Targetilla mentiin hieman taaksepäin, niin että Rou oli mun edessä koko ajan, -jotta saatin pään liikettä haltuun. Seuraamistreenissä kokeiltiin peruuttamisen (mun peruuttamisen) kautta löytää tasapainoa ja se tuntui aika hyvältä ja tasapainoisemmalta pään kannalta. Jäävät käytiin lyhyesti, kun oli vähän kylmä moiseen. Seisomisessa sain nyt Ansun silmien alla ekan kerran aikaiseksi kokeilla staattisuutta kevyesti hihnasta vetäen ja voi miten jämäkän ja vahvan oloisena Rover seisoi. Luoksetuloa oli myös hyvä, eikä nyt tullut lelulle sitä loppuloikkaa, vaan tuli ihan siististi juosten. Jälkeen päin mietin miten hitossa aina kouluttajien kanssa onnistun niin hyvin tämän Roverin keskittymisen kanssa. Olenko treenatessa ilman kouluttajaa liian huoleton? Luotan liikaa? Vai teenkö kouluttajien kanssa enemmän ruuan kanssa työskentelyä. Hallin häiriöt taidetaan saada aikaiseksi kyllä osittain youtuben agilityvideoilla, eli se pitäisi oikeasti ottaa iltaohjelmaan - aksavideoita vaan kuulumaan, niin josko se pöhkiminen joku päivä lakkaisi.