Maiseman vaihto tekee välillä hyvää ja rauhoittaa mieltä. Joskus kiireen keskellä ei nää siihen mahdollisuutta, kunnes oikeasti pysähtyy ja voi todeta sen olevan vain järjestelykysymys. Koko elämähän taitaa olla järjestelykysymys.Valintoja ja järjestelyjä. Milloin tietää valinneensa oikein ja kannattaako jäädä edes miettimään valitsiko väärin? Voiko kaikkia valintoja edes järjellä selittää. Mikä elämässä on lopulta tärkeintä? Nämä pienet hetket pikkupakkasessa järven rannalla keskellä metsää saavat mielen rauhoittumaan ja näkemään asioita eri valossa. Elämä on tässä ja nyt. Kannattaako oikeasti tehdä asioita, jotka ei tunnu oikeilta tai hyviltä, sen vuoksi että joku vain olettaa sinun tekevän ja sinä itsekin vain oletat tekeväsi.. Siinäpä se. Haluatko sitä itse.. Ehkä halusit joskus, mutta haluatko enää? Onko kaikki sen arvoista. Olisko jokin muu tie. Vai onko se muu tie vain pakopaikka todellisuudelta. Kun langat ei olekaan enää omissa käsissäsi. Et voikaan enää vaikuttaa kaikkeen mihin halusit. Pienestä kasvaa usein suurta, eikä se aina ole hyvä asia. Pakene tai taistele? Eikö ole muita vaihtoehtoja? Turhaa kaivata sitä hyvää mitä oli joskus, mutta on asioita, jotka vetivät mukaan moniin hyviin asioihin, jotka sytyttivät ja saivat sen palon syttymään, mutta kuin ne olisivat sammuneet ja väistyneet vain pois.. Ei kaikkea saa ehkä koskaan säilymään tai sitten kaiken tarkoitus on vain opettaa arvostamaan tärkeimpiä ja arvokkaimpia asioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti