Agilitymaraton ilta Ärrien kanssa Virkkalassa. Molemmat meni niin hienosti, eipä siihen paljon lisättävää. Tiedä sitten johtuuko tästä pienestä tilasta taas, että rytmityksen vaikeus ei pääse kunnolla esille. Mutta hyvin meni silti. Tuntui jopa helpolta ja joo ei tehty mitään överihelppoa vaan mm-rata variaatiota. Jopa Rico tuli hyvin ohjauksiin, eikä lähtenyt kaarrattaa väärille esteille, teki hienot kontaktit ja putkikontakti erottelut. Eipäs siinä muuta.
Raw taas pääsi yllättämään minut osaamisellaan. Yhtään rimoja ei kolissut, mutta melkein alan olla kohta ehkä pulassa tuon koipieläimen kanssa noilla minirimoilla. Mutta myös pieni bordercollie teki koko radan! Joo, no toki A:n ja keppien väliin jättäminen aiheutti radan pätkimistä, mutta ne välikohdat meni ihan kivasti. Enpä taas olisi osannut odottaa. Se vaan yllättää mut aina! Yritän silti valmistella itseäni siihen, että kisaaminen tuon hyöryhatun kanssa ei tule olemaan helppoa. Eikä sen toki tarvitsekaan! Agilitysta ja tekemisestä voi nauttia silti, vaikkei se aina helppoa olisikaan ;)
Viikonlopun jäljiltä vaan tokointo kasvaa kasvamistaan. Tänään olisi ehkä taas agilitya luvassa, mutta ehkä pakko tokoilla myös - ihan vähän jotain kivaa, siinä sivussa.. Viikonlopusta olen niin innoissani senkin puolesta, kun mikään asia ei ollut liian mitätön käsiteltäväksi ja tekeminen oli juuri sitä rajoja rikkovaa ja jotain ihan muuta. Juuri tätä mä olen niin kaivannut. Kukaan ei ollut sanomassa, ettei näin saa tehdä, ei näin kuulu tehdä. Ihanaa ja me tehdään vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti