Mutta siitäkin huolimatta tie ei ole aina yhtä ruusuista.. Rawn hajutyöskentely on aiheuttanut luvattoman paljon päänvaivaa ja sitä on yritetty ratkaista jos jonkin kerran, mutta aina vaan sama kehää on kierretty ympäri. Välillä tulee loistavia toistoja, välillä taas jotain ihan muuta. Voidaan napata mikä tahansa kapula vaan mukaan niin kovin itsevarmana. Vaikeinta oli silloin, kun oli hiki. Silloin mentiin suu auki haistelematta ollenkaa hyvän aikaa kapuloita ees taas. Siinä sitten matkalla miettiessä eri ongelmia on tullut kaivettua lisää infoa hajutyöskentelystä ja tajuttua, että itseasiassa kaikki mun käyttämät kapulat haisee jollain tasolla minulle. Haju kun menee materiaaleista läpi. Ja mun käyttämät pihdit vie hajua kaikkiin kapuloihin. Jonkun kanssa yhdessä treenatessa pihdit koskettaa aina mun omaa kapulaa ja kun treenaan yksin, niin niillä samaisilla pihdeillä kosketaan sitten niihin "ei-omiin" kapuloihin. No siinä vain osa havainnoista. Mutta siitä huolimatta koiran nenä on niin tarkka, että se pystyy kyllä vaivatta erottamaan sen miedon, pienemmän tai vanhemman hajun siitä tuoreesta etsittävästä hajusta. Jos onkin vahingossa opettanut etsimään aina näitä eri vahvuisia hajuja..
Sattuikin niin sopivasti, että Christa oli tulossa juuri seuralle kouluttamaan, eipä tarvinnut sitten paljon miettiä mitä tehtäsiin koulutuksessa. Treenistä tulikin oikein tunnarin sisäänajo treeni. Katselin videoilta tehtyjä toistoja ja hupsista sentään niitä oli 27. Mutta tulipahan asiat "keskusteltua" bc:n kanssa kunnolla läpi. Christa sai heti mun ajatuksista kiinni ja ongelma kaivettiin esille, eikä tyydytty yhteen tai kahteen onnistuneeseen vaan todella pureuduttiin ongelman ytimeen. Yksi ongelmista näytti olevan se, että kehujen jälkeen Raw lähti kovin takki auki kapuloille ja otti vaan pokkana sieltä jonkun haistelematta. Keskustelua käytiin myös siitä saako juosta kapuloiden sekaan sähläämään luukku auki vai aloitetaanko haistelu heti kun kapuloille tullaan.
Uskon, että aiemmat treenit on olleet hyviä pohjustuksia tämän kaiken alle, nyt oltiin valmiita viemään asia läpi ja kertomaan mustavalkoisesti mitä halutaan. Olen ollut kovin varovainen moittimaan mistään, ettei liikkeeseen tulisi epävarmuutta. Nyt haettiin selkeämpää eroa mun toiminnalle siinä kun koira toimii hyvin ja kun se toimii huonosti. Haettiin myös sitä kehujen jälkeistä onnistunutta työskentelyä. Ja täytyy myöntää, että en olisi ilman Christaa kyllä itse pystynyt viemään treeniä noin pitkälle. Oli jälleen esimerkki siitä kun kouluttajana pystyt olemaan antamatta periksi, turhautumatta ja pitämään tunteet pois pelistä niin homma etenee ja hankalistakin kohdista päästään eteenpäin. Raw oli tosi väsynyt treenin jälkeen ja väsyminen näkyi jo itse treenissä. Mä en ole tainnut pistää se aivotoimintaa koskaan näin koville. Mutta viikko on nyt kulunut ja ollaan tehty kolmessa treenissä tunnaria. Ei yhtäkään väärää kapulaa ole noussut. Pari kertaa olen joutunut keskeyttämään tekemisen ja menemään kädestä pitäen näyttämään miten tehdään, mutta taisi tosiaan olla melkoisen hyvä tunnarin sisäänajo.
Kai sitä saattoi jo alkaa vaatimaan tämänkin asian suhteen, kun marraskuun viimeinen päivä napsahti 3 vuotta täyteen. Sehän on nyt vähän kuin aikuinen koira... Juuri aloittanut mm. uuden harrastuksen remmilenkeillä, postilaatikoiden bongailun ja tatsaamisen :D Joidenkin elämän asenne on vaan niin kultaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti