Vuoden 2014 viimeisiä päiviä viedään. Viikko sitten lähdettiin Nummelasta matkaan ja suunnattiin Lahteen Nuorten koirien Tokoringin treenipäivään Oilin koulutukseen. Rawn asenne oli jotenkin äärettömän häikälemättömän röyhkeä. Loistavaa sinänsä, ettei pienistä ota itseensä, mutta kun tarvis saada jotain palautetta läpi. Perusasennot otettiin syyniin. En tajua miten ne voi vieläkin olla niin hemmetin huonoja. Milloin mihinkin suuntaan vinossa. Varmaa uusi opettelussa oleva temppu teki osuutensa ja kiertyy vaan taakse. Ja juu välillä jää vajaaksi. Törmää, ottaa tukea jalasta - kääntää itsensä siitä, pomppii. Korjaa itseään johonkin suuntaan vaikka olisi oikealla paikalla. Kai mä olen vaan huijannut itseäni sillä meidän perusasentokuurilla ja työstänyt vaan ripeyttä, en muuta? Ja nyt seuramisen yhteydessä perusasennot on sitä paitsi kuoleman hitaita. Ei auta, kun käydä ongelmaan uudestaan käsiksi ihan kaksin käsin ja hihat käärien. Mutta tosiaan Raw vaan tekee näitä ilmekään värähtämättä innoissaan kun tehdään uudestaan ja uudestaan. Jos yritin vähän moittia, ettei nyt mennyt ihan nappiin ja siksi otetaan uudestaan, niin sen naama loistaa kun naantalin aurinko "uudestaan!uudestaan!"
Ohjattua ehdittiin ottaa myös ja nyt olisi se hetki, kun pitäisi lisätä haastetta ja laskea koiralle enemmän vastuuta. Se oli kuulemma melkein ihan pölvästi, mutta pelasti maineensa viime metreillä ;) Hah, Rawn todellinen luonne vaan paljastuu ;) Mä en jotenkin ihan vielä pysty ostamaan tuota röyhkeyttä ihan satasella. Mä yhä väitän, ettei se vaan ihan joka hetki tajua ihan kaikkea.. Toko on niin vaikeaa. Eikä aina vaan ihan pysty hahmottamaan ilmansuuntia ;) Jos voi sekoittaa ihan suvereenisti esim. istumisen ja makaamisen yksi päivä ja todentotta hyvin vakavalla naamalla oikein parantaa asentoaan makuulla kun käsketään istumaan, niin mitä vain voi unohtaa tai sekoittaa? Raw voi ja pystyy kyllä. Siitä puheen ollen uusi Z:n istuminen alkaa näyttää aika hyvältä. Onneksi uskalsin lähteä työstämään ja uskoin itseeni. Sen voisi uskaltaa ottaa jo ensi vuonna koekäyttöön.
Ja nyt kun Raw on ollut parempi ja voinut hyvin, niin eiköhän Brenda vuorostaan ole sairastellut. Aina jotain huolta ja murhetta mukana kannettavana.
Lahdesta treeneistä jatkettiin oikein Linnan kautta pohjoiseen Joulun viettoon. On täällä vain niin kaunista. Miten nauttiikin ihan vain noiden maisemien katselusta ja luonnossa kulkemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti