"Oon maannu lattialla ja miettinyt miten täällä selvitään. Oon huutanut keuhkot pihalle on tuntunut ettei pysty hengittää"

Mut oon täällä vielä..

@Hanna

Samaa rataa jatketaan. Rawn oireilut on yhä ennallaan. Vasemman puolen jalkojen hermotuksessa on ongelmia, etusessa erityisesti. Ja mä myönnän sen, että olen osittain antanut periksi, luovuttanut. Tavallaan valmistautunut pahimpaan. Kun mitä muutakaan voisin. Mun on vaikea uskoa, että tästä selvitään enää. Toivoisin vain, että tämä ratkeaisi lopulta. Mutta nyt mennään ainakin tammikuulle ja katsotaan mikä tilanne on sitten, onko uusintakuvat tarpeen vai ei.

@Hanna

Viime päivinä Raw on mennyt hakemaan Ricosta painiseuraa ja tätä on viimeksi tapahtunut viime talvena. Kesällä en muista moista tapahtuneen, saatikka Rawn sairastumisen jälkeen. Päivän pisintä lenkkiä on pystytty myös hieman pidentämään ilmojen viilentyessä. Samoin huomasin tuoreissa kuvissa hämmentävän etujalkojen suoruuden verraten pari kuukautta taaksepäin. No toki nuo jalkojen asennot tulee ja menee ja ovat päiväkohtaisia ja saman päivän aikana voi näkyä monenlaista asentoa. Mutta alla olevassa vasemman puoleisessa kuvassa Raw kuvattuna elokuussa 2015 lyhyen remmilenkin jälkeen ja oikean puoleisessa kuvassa lokakuussa 2015 vapaana ulkoilun yhteydessä. Ero on huikea. Ja kyllähän tossa vasemman puoleisessa näkyy, miten vasen jalka vähän kuin roikkuu mukana. Toki ne hetkelliset hermotukselliset oireet ovat yhä mukana jokapäiväisessä elämässä ja onhan kuvien tilanteet/ mielentilat toisistaan poikkeavat, tiedä sitten kuinka paljon sillä on merkitystä.

Mutta totta tosiaan siellä SM:ssä kesäkuun alussa Raw tuntui oikeasti hyvältä kaksi ekaa kehää, ruutu, luoksari, ohjattu ja kaukot ja sitten homma alkoi levitä. Tunnari vaikutti siltä, ettei hajuaisti pelannut, Z:n asennot meni löysiksi ja kieroiksi. Seuraaminen oli vähän raskaan oloista paikoitellen, vaikka tsemppasi kuitenkin kivasti. Ja paikalla makuussa kun palasin piilolta koira on aivan kierossa oikealle nojaten. Sittenhän se ontui jotain päiviä kisojen jälkeen pienen ohikiitävän hetken, jonka jälkeen ei enää ontumaa liikkeessä näkynyt vaan jotain kummallista epäpuhtautta, peitsasi tosi vahvasti, en meinannut saada sitä ravaamaan. Levon ja hoitojen jälkeen näytti, että tilanne alkaa korjaantumaan ja hyvin pian normaaliimpaan palatessa totuus selvisi.

Oikealle nojaaminen ja tukeutuminen
oli kesällä hetkittäin aika huomiota herättävää

Paljon on tullut mietittyä onko tämä sairaus kehittynyt kuinka kauan ja oliko jo alunperin jalkojen puremisella tekemistä sittenkin puutumisen ja tämän sairauden kanssa. Oliko silloisen leikkauksen jälkeinen pitkä lepo niin iso kuntouttava tekijä, että sairaudesta päästiin toipumaan. Ollaanko nyt jo toisella kierroksella - onko sairaus nyt vain uusinut. Tuskin kukaan pystyy antamaan mitään varmoja vastauksia, jos ennusteenkin antaminen on niin vaikeaa. Mutta tämän vuoksi, mun usko toipumiseen on kovalla koetuksella. Tai jos Raw toipuu, niin pelko siitä että se sairastuu hetkessä uudestaan on suhteellisen suuri.

@Hanna

Rico on saanut treenailla nyt säännöllisen epäsäännöllisesti. En aio asettaa sen kanssa mitään tavoitteita, tiettyjä asioita on suuntana ja katsotaan saavutetaanko niitä koskaan. En ota paineita, vaan teen sen mitä jaksan ja huvittaa. Ne ei liity kisaamiseen vaan Ricon asenteeseen. Tämä on valtavan opettavaista itselle ja sellaisena sen aion ottaakin, omana kehittymisenä ja oppimisena. Ricon kanssa on ollut todella kiva treenata, se on esittänyt paikoitellen aika päheetä tekemistä. Treenaaminen on kuitenkin näköjään yksi hyvän mielen lähde itselleni ja keino päästä elämään hetkessä, olla läsnä just tässä ja nyt.