sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää

Roverista on kasvanut sellainen pieni riiviö pentu, joka yltää jo lähes minne vaan, päsee minne vaan ja syö ihan mitä vaan. Ja juoksee niin pirusti, huutaa ja murisee mennessään ja menee välillä päin seiniä ja puree niin pirun kovaa! Ja se kantelee tavaroita ympäriinsä, se saakin asunnon minuuteissa aivan tuhannen sekaisin. Se raahaa mm. petejä ympäriinsä, sanomalehdistä ja omista leluista puhumattakaan. Usein myös matot ja tyynyt vaihtavat osoitetta. ^Tennarit vilkkuen totta tosiaan :D

Mutta onhan alkuvalmiuksia pitänyt tuohon energiapakettiin asettaa jo tulevaa varten, joten viime viikonloppuna oltiin Roverin kanssa sen elämän ensimmäisessä tokokoulutuksessa Korrien opissa. Ajatuksena olikin keskustella viretiloista ja äänen käytöstä. Mulla kun on ollut tuon pentusen kanssa nyt ihan uusi asia pohdittavana auki. Tai no uusi ja uusi, mutta minussa kun asuu se tokoanalyytikko. (eikä kukaan muu, kuin toinen samanlainen voi ymmärtää moista pohdinnan määrää :D)

Roverilla on tosiaan esiintynyt sitä äänenkäyttöä milloin missäkin tilanteessa ja sehän tulee mukana myös treenikentälle esim. vireen noustessa. Tokokoiranhan tulisi olla hiljainen ja työskennellä motivoituneella asenteella. Ja kun haluaisi kierrokset tappiin, mutta äänenkäytön pois. Rover on vilkas, tempperamenttinen, reipas ja tekevä pentu, saankin hämmästelyä osakseni, kun haluan painottaa treeniä aktiivisuuteen ja hyvään vireeseen ;) Pointti ei olekaan siinä, ettei pennussa niitä ominaisuuksia olisi, vaan siinä että saisin hyödynnettyä tuon kaiken energian meidän yhteiseen tekemiseen - eikä sinne omaan puuhasteluun.

Pekan kanssa käytiinkin mielenkiintoinen keskustelu viretiloista. Koira on joko 1) ruoka alueella 2) lelu alueella tai 3) sosiaalisen palkan alueella. Ja äänenkäyttö tulee esille helposti silloin kun koira on väärällä alueella. Koiran ollessa esim. lelualueella silloin kun se saakin sosiaalisen palkan - voi ääni tulla esille helposti. Roverin kanssa kokeiltiin luoksetuloa ensin, niin että minä kävelin (huom. kävelin) pois, mutta ei auttanut - ääni pääsi juuri ennen kuin ehdin kutsua. Sitten vaihdettiin takaisin (tätä oli siis tehty jo aiemmin treeneissä ;)) siihen, että appari kantaa Roun pois mun luolta ja saatiin ensimmäinen sellainen onnistuminen, että Rover oli myös sopivassa vireessä ja ilman ääntä. Työstettiin myös vaihtoja eri alueelta toiselle. Tehtiin käsikosketusta ja tavaran antamista ruokapalkalla (jossa Rover oli hyvin ruokaalueella) ja luoksetulossa käytettiin lelupalkkaa, josta laskettiin koira jälleen ruoka alueelle. Puhetta oli myös sosiaalisen alueen työstämisestä. Sitä ei toteutettu treenissä, koska meillä ei ollut tässä vaiheessa mitään kunnolla valmista toimintoa, jota oltaisi voitu hyödyntää.

Puhetta oli myös viretilan säätelyn vihjesanoista ja ruoka & lelupalkalle omasta vihjesanastaan. Tätä, sen käyttöä ja hyötyä olenkin miettinyt paljon, mutta se vaatinee jo oman postauksensa. Omien passiivisten hetkien lisääminen treeniin nousi myös keskustelun aiheeksi ja olikin hyvä muistutus itselle - niin luoksetulossa, seuruuta aloittaessa, leikissä, kuin siellä metsässäkin (pönötystreeni).

Eilen Rover saikin sitten käydä kilpatokokoulutusohjaaja kurssin esimerkkikoirana. Yhtäkkiä tajusinkin olevani keskellä häiriötreeniä 12vko pennun kanssa! Pentu selviytyi kuitenkin hienosti, tehtävä oli näköjään jo vahva ja se tiesi mitä siltä haluan - eikä häiriö ollut liian suurta ja hankalaa. Toteutettiin tässä siis liikkeessä kontaktin tarjoamista. Lisäksi (ilman häiriötä) tehtiin kahden lelun leikkiä ja yhdellä lelulla lelun tarjoamista sekä asentovaihtoja - joka on sellainen sekasikiö soppa vielä. Maahanmenoon oon hakenut istumisen kautta ajatusta ja liikerataa. Istumiseen taas olen yrittänyt löytää eteen ja alle suuntautuvaa liikerataa (joka ei oo kyllä löytänyt vielä itseään) ja seisomiseen haettu taas pompun kautta napakkuutta ja näitä on tehty lähinnä ajatuksella - opitaan seuraamaan namia käden mukana toivottuun suuntaan ja toimimaan toivotulla tavalla. Tänään oltiin seuraamassa vuorostaan tokokoetta. Rover sai morjestella ihmisiä, ja luopua niistä, syödä mun kanssa ruokiaan, pitää pienen lekkihetken ja päästiin tutustumaan staffiin sekä painimaan puolivuotiaan beussin kanssa. Käsittämätön kakara, miten se uskaltaakin olla noin rohkea ja reipas :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti