Pelé saapui Nummelaan täytettyään 7 viikkoa. Ison pojan elkein se valloitti ensin takapihan ja sitten sisätilat. Ei paljon arastellut uutta paikkaa. Automatkalla tuli myös hyvin selväksi, että kaverilla on ISO oma tahto, ja jos ei mene asiat mieliksi niin se kyllä kuuluu. Eikä voi puhua mistään pienestä pennun nyyhkytyksestä tai edes huutamisesta vaan ääneen käyttö oli lähinnä sitä luokkaa, että kaveri on hengen hädässä ja kuolema koittaa nyt heti! Kutsumanimeksi Pelélle muotoutui Rover (Range Roverista).
 |
| Rover 7vko @ Katri Mure |
Tämän jälkeen viikonloppuna ajeltiin vielä Tampereelle, jolloin piti olla alunperin pennun luovutusviikonloppu. Ihana kasvattaja Katri oli järjestänyt meille pentuluennon, aivan loistojuttu :) Rover sai viettää viikonloppua vielä pentusisarustensa kanssa. Sunnuntaina osallistuttiin norjalaisen Monica Wickstromin tokoseminaariin. Olin ihan yllättänyt miten hienosti Rover osasi rentoutua ja rauhoittua kentällä, kun mitään tekemistä ei ollut tarjolla.
Päällimmäisenä asioina itse seminaarista ja Monican koulutusajatuksista mieleen jäi kosketukseen totuttaminen, - jotta koira ei koe sitä pahana tai rangaistuksena - ja sillä voidaan ohjata koiraa tekemään oikein. Bongaamisen opettaminen nameista luopumisen kautta niin, että koira katsoo eri käskyllä ohjaajaa ja eri käskyllä namikättä (toisin sanoen myöhemmin kohdetta). Ja runsas targettien käyttö useissa eri liikkeissä pysäytyspaikoissa, kuten eteenmeno, kiertohässäkkä ja luoksari. Eteenmenossa käytettiin useita targetteja joista voi olla apua esim. flänkkäävälle koiralle. Ymmärtääkseni ajatuksena oli käyttää targetteja pääsääntöisesti aina, niissä liikkeissä missä niitä käytettiin ja jos koira sai juosta läpi, sille annettiin vapautuskäsky ja kun kisassa ei ole targettia, niin koira ei koe tarpeelliseksi jarrutella turhaan ennen pysäytyskäskyä. Muutenkin Monican näkemys oli, että kun koiralta vaaditaan selkeät kriteerit - menemään loppuun saakka targetille saakka, niin koirat eivät ala ennakoida. Hyvä ajatus syntyi myös häiriötreenistä, jota toteutettiin hyvin samantyyppisesti mihin ollaan Suomessa totuttu, mutta lisänä tähän pyrittiin lisäämään ohjaajan "voimaa" ja tilanteen hallitsemista koiran silmissä sillä, että ihmiset lähestyivät ohjaajaa ja ohjaaja työnsi/tuuppasi ihmiset pois luoltaan. Monica kannusti myös kehumaan paljon isommalla energialla ja huomasin hänen käyttävän työskentelyssä paljon jännitteiden luomista ja niillä pelaamista.
Milli oli avannut blogiinsa hyvin Monican ajatusmaailmaa KLIK (Lainaan linkin tähän, niin pääsen itse helpommalla ;))
Rover on osoittautunut tähän mennessä kovin kiltiksi, helpoksi pennuksi (ps. jälkihuomio, perun sanani kiltistä ja helposta :D!), -sanoisinko ehkä jopa osan aikaa rauhallisen oloinen. En tiedä onko sillä vain niin vahva pää :D Pystyy rentoutumaan ja nukkumaan helposti. Siitä löytyy kyllä vauhtia ja potkuakin tarpeen tullen, jota olen pyrkinyt valjastamaan omaan käyttööni ;) Ja iltakilarit on välillä sellaisia, että seinät vaan paukkuu. Alussa ruoka ei tehnyt niin hyvin kauppaansa, mutta työstön jälkeen sekin on alkanut maistua aika kivasti. Alussa myös tarjosi ruuan kanssa vahvasti staattisuutta ja passivoitumista, mutta hyvin olen mielestäni saanut sitäkin lukkoa auki ja aktiivisuutta tilalle. Leikkiminen on taas ollut helpompaa. Lelujen omimishalu on iso ja kahden lelun leikki onkin työn alla. Rover on myös aika itsenäinen, ei sellainen pentu, joka kulkee jaloissa mukana kaikkialle. Pidin sitä aluksi aina pihalla vielä erillisessä aitauksessa (piha-aidan verkon raot liian suuria) ja kevyttä liinaa sen perässä esim. metsässä. Nyt (ainakin toistaiseksi) olen saanut vähän paremmin kaupattua tuota yhdessä kulkemista, tosin mitään isoja ja liian lähellä olevia häiriöitä se ei vielä tokikaan kestä. Tämä tuleekin olemaan mielenkiintoinen uusi matka. Mutta vallan mainion oloinen pentu kaiken kaikkiaan, tykkään siitä tosi paljon <3
 |
| 8vko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti