Mä oon tyhmä, mä oon hullu ja tiedän kyllä sen...

"..Mut ootkohan säkään täysillä mä vähän epäilen..??"
Joo tiedetään, kaikki ei vaan millään mee mun pääkoppaan, ei millään - ja kun luulen osaavani jotain, niin sit jotain muuttuu ja taas olen aivan ulapalla.. What? Ja en vaan ymmärrä.. Mut älkää nyt yhtään mulle alkako!! Ette itsekään kukaan niin valopäitä ole!! Ette varmasti, mä olen kyllä kuullut, että ette tekään ihan täysillä käy aina ja joka päivä.. Kaikkea kuulee kylillä.. Joo, mut tosiaan edellisenä päivänä oli kaksi merkkiä ja niitä treenailtiin siinä, ettei saa mennä vinoon- vaan suoraan edessä oleva on se oikea merkki - ja sen treenin tajusin tosi pian =) Mut tänään -hitto, ne samat merkit oli aseteltu neliöön ja joku hihna siihen väliin.. No ajattelin, että sama juttu, Of course! Mut tunsin miten jonkun verenpaine lähti nousuun -en tajuu -mikä ruutu?? Niin siis tää merkkitreeni.. Sitähän me tänäänkin?? What? Ruutu? Kuulostaa jotenkin tutulta..? Miten se nyt olikaan... Sit verenpaineesta kärsivä blondi kävi laittaa lelun sinne merkkien väliin.. öö.. sinne varmaan sitten? Olinko mä tehnyt tätä joskus?? Eilen tehtiin merkkiä! Miksei tänäänkin? Kunnes lopulta muistini sopukoista nousi esiin kirkas ajatus: RUUTU!! Keskelle kartioita! Höh, ilkee verenpainepotilas oli laittanut mun viime aikaiset merkit ruutukartioiksi ja pääkoppa meni aivan sekaisin!!

Katos vaan, sitten alkoi sujumaan ja kiitosta tulemaan ja pääsin myös sitä merkkiä tekemään.. Sorry, aina ei voi olla aamutuimaan ihan kaikki muistilokerot käyttökuosissa.. Ei vaan, mutta kun alkoi muistilokerot olla käytössä, niin hupsis - sattui yleisöäkin tulemaan paikalle ja ihastelivat miten taitava olinkaan, niin kyllä, kiitos - pihanperien piskit huutelivat onnettomina ja kateellisina kopeistaan, mut voi voi.. "Mä oon tyhmä, mä oon hullu ja tiedän kyllä sen! Mut ootkohan säkään täysillä mä vähän epäilen? Mä elän niinkuin tahdon, sinä niinkuin tahdotaan, että kukas se idiootti oikein olikaan??" Ne on pitää mua tyhmänä kyllä lähinnä siitä syystä kun olen niin tottelevainen (en mä kyllä aina jaksa olla.. ;D) Mutta ne on pakotettu elämään narun jatkona päivästä toiseen ja joutuvat siihen, kun eivät kunnioita omistajiaan -jotka kyllä eivät osaa kertoa niille tyhmille - mitä haluavat niiden tekevän.. Mut mä nautin elämästäni valtavasti ja elän juuri niinkuin tahdon -ainakin melkein aina.. :) Suurin kiitos siitä kyllä kuuluu aika ajoin verenpaineiselle omistajalleni - saan tehdä asioita, joista tulen onnelliseksi, vaikka en aina niin valopää olekaan kaikessa -Yritän kyllä -uskokaa pois!!

Ollaan vielä päästy lomailemaan pohjoiseen -niin parhautta - metsää ja järviä -mitä muuta voisi toivoa?? Metsää silmän kantamattomiin ja järviä ja rantoja, jokaisen lenkin päässä tai matkalla on uimapaikka tarjolla ja minähän uin, uin niin koko sieluni kyllyydestä!! Ja se tarve ei tyydyttyne koskaan..  Ai, että mitä elämää - kyllä maalla sielu lepää =)

-Rico maalaismaisemista-