Anna minulle hetki aikaa, hetki aikaa miettiä uudelleen



Rico

 Taas takana yksi kisaton viikonloppu. Nyt vasta ymmärtää miten tottunut kisaamiseen onkaan. Täähän on suorastaan vaikeaa - Ei koiralle millään muotoa, mutta itselle kylläkin. En millään malttais olla koko pitkää joulukuuta kisaamatta.. On se uroksen omistajan elämä, kun ei ole edes juoksuja rytmittämässä kisakautta! Yritämme sinnitellä ensi vuoteen..

Kisaamisen aukkoa korvaa myös blogien ja videoiden määrätön selaaminen netistä. Että voikin olla näin järjettömän vaikea päätös! Meille tehtiin koulussa DISC-analyysit ja mun analyysi kertoo mm. "Virheellisiä ja hätiköityjä ratkaisuja tekemään tällaista ihmistä ei kovin helposti saa."
"Harkinta-aika ja mahdollisuus käydä kaikki vaihtoehdot huolellisesti läpi on hänelle tärkeätä."
"Päätösten teossa; Varmistaa ensin kaikki mahdolliset seuraukset. Viivyttää mahdollisimman kauan." Että niin, sellainen mä vaan olen :)

Pari muuta analyysista poimittua kohtaa:
"Tällaiseen henkilöön on helppo luottaa. Hän ei missään tapauksessa yliammu tai liioittele tarinaansa (ainoastaan ehkä maalaillessaan uhkakuvia). " Tämän tunnistan niin itsestäni koiraharrastukseenkin liittyen ;) Olen kuullut monesti, että suhtaudun Ricon ja mun osaamiseen vähätellen (Tämän kirjoittaminen jo itsessään tuntuu kyseenalaiselta..?) Mutta uhkakuvat kasvaa mun maailmassa usein aika suuriksi. Varmaan juuri näin? Tosi mielenkiintoinen analyysi ja kertoo omasta luontaisesta tavasta toimia. Ihminen on siis voinut kehittää tavan toimia toisin tai opetella tietoisesti toimimaan toisin, mutta tämä analyysi kuvaa sitä luontaista muokkaamatonta tapaa joka on kullakin ihmisellä alunperin omanlaisensa.



Brenda



Mutta analyysista takaisin treenaamisen syövereihin. Lauantaina käytiin kentällä kääntymässä, mutta oli ollut sen verran pakkasta & kova pohja, etten halunnut hyppyyttää koiraa sillä alustalla, joten tehtiin ilman rimoja ihan pikkujuttuja, kuten ohjaajan lähelle tulemista ja itsenäisiä käännöksiä + Brenda pääsi jälleen vaihteeksi vähän kruisailemaan. On se mummo koira vaan niin onnellinen, kun pääsee tekemään jotain, josta voi saada jotain syötävää! Ilma oli niin loistava, etten voinut myöskään olla pysähtymättä pikaisesti tokoilemaan, kotimatkalla lentokentän läpi..





Ilta kuluikin sitten messarissa Hannan ja Helin kanssa kojuja kierrellen, tokokoetta ja upeita koiria katsellen. Ricolle sitä "viimeistä" koepaikkaa etsiessä kävi mielessä myös tämä koe, mutta onneksi olin sen verran järkevä ja osasin ajatella, ettei me olla valmiita tällaiseen kokeeseen ainakaa vielä. Uskon olleeni oikeassa. Ensimmäisten koirakoiden ensimmäisten kehien luona oli paljon yleisöä ja sen mukaista häiriötä. Myöhemmin häiriöt kyllä vähenivät huomattavasti. Toisaalta Rico olisi voinut jopa toimia ihan hyvin? Usein riittävän paljon häiriötä ei olekaan enää häiriöksi, vaan hankalampia ovat juuri yksittäiset yllättävät huomion kiinnittäjät. Ja kysymys ei ole kuitenkaan siitä, ettei koira kokeesta ja tilanteesta selviäisi, vaan siitä, että ote voi hetkeksi herpaantua ja se voi tarvita ylimääräisiä käskyjä ja havahduttamista tilanteeseen. Kuten viikko sitten häiriötreeneissä - Sen on ihan pakko aina nopeasti kurkistaa mitä ympärillä tapahtui.  Vaikka lopulta se selvisi seuraten "häirikköjoukon" läpi päätään kääntämättä, niin ne silmät pyörähti ja se kurkisti, ettei vaan kukaan sivusta "käy iholle". Onkohan tämä kuinka yleistä?

Prinsessa ja hänen urhea
henkivartijansa

Tänään sitten sunnuntain kunniaksi kenttä oli pehmeämmässä kuosissa ja suunta kohti agilitykenttää Hannan kanssa. Jatkettiin keppien hetsaustreeniä ja lisättiin samalla vähän rataa mukaan & omaa liikettä eri suuntiin voimakkaammin. Ihana nähdä miten molemmat Rico ja Niza keskittyi vaan tekemään keppejä, eikä häiriintyneet ollenkaan ohjaajan liikkumisista :) Mukana oli myös hyppykuvio, jossa oli meille haastava kohta rytmityksellisesti, mutta lopulta saatiin sekin onnistumaan. Keinua tein ihan keskittyen palkkaamaan koiran liikettä liikkuvalla laudalla ja hienosti Rico alkoi sitäkin parantamaan, kun tajusin itse keskittyä palkkaamaan oikeaa asiaa ;) Päästin Brendan tänäänkin vähän radalle ja uskaltauduttiin keinullekin pitkästä aikaa varovaisesti ja hienosta pysyi tasapainossa ;)

Mutta se Ricon A... Juoksutus ei etene ollenkaa :( Nyt paukkuu ylösmenokin - ja koira juoksee pumppien päältä ja osuu minne milloinkin ja miten milloinkin. Ei sillä ole nyt yhtään ajatusta mukana mitä pitäis tehdä. Alkaa tuntua, että R on oppinut vaan loikkimaan ja hyppäämään korkeammalta :( Mietin jälleen, että olisko nyt aika muuttaa treenitapaa. Ehkäpä meidän ohjelmaan tulee mukaan uuden tempun opettaminen, joka voidaan tarvittaessa siirtää kontakteille.. Hassua kyllä, viime kisoissahan tämä A projekti oli työn alla ja virheitä siitä ei siis silloin tullut, mutta minusta sen jälkeen ollaan menty vain takapakkia. Mutta mikäs harrastamista tämä oliskaan, jos kaikki sujuis kuin tanssi. Tämä kertoo vain siitä, että minä en ole osannut koiralleni riittävän selkeästi kertoa mitä sen kuuluu tehdä :o