Sä voit jatkaa valehdellen tai sä voit tietää totuuden

Kyky on se, mitä pystymme tekemään.

Motivaatio on se mitä haluamme tehdä.

Asenne on se miten teemme sen.

Luin viikolla agilitykokouksessa käydessäni tämän päiväkodin seinältä. Ihan sanatarkasti en tätä muista, mutta ajatus oli hieno. Tämä sai taas palaamaan perusasioiden äärelle. Teetkö kyvyilläsi mitään, jos sinulta puuttuu riittävä motivaatio ja asenne? Et. ja piste. Vaikka olisit kuinka taitava tahansa, niin niistä kyvyistä ei ole mitään hyötyä ilman noita kahta kantavaa voimaa. Mutta voiko riittävällä motivaatiolla ja asenteella saavuttaa sen kyvyn. Uskoisin, että useissa tapauksissa voi,  jos vain riittävän paljon sitä haluaa. Mitä tästä sitten pitäisi oppia? No tee sitä mitä rakastat, äläkä yritä tehdä sitä, millä ei ole sinulle merkitystä. Nih. Ja ilman asennetta ei pysty rakentamaan koirallekaan mitään kestävää.

no näistä syvällisemmistä ajatuksista arkeen. Ricon viikkoon on mahtunut kahdet agilitytreenit ja ihan ripaus tokoa ja useampi vapaapäivä. Kontakteihin sain kuin sainkin enemmän tehoa. On se vaan silti aikaa vievää, kun tuolla massalla hidastaa, pysähtyy ja kiihdyttää uudelleen.. En oikeastaan uskalla edes ajatella miten paljon se kuluttaa sekunteja. Hajoaisiko kaikki, jos alkaisi työstää myös puomille juoksukontakteja. Saa nyt nähdä, mitään sen suurempaa suunnitelmaa en ole tehnyt. Jotenkin ne juoksutukset vaan tuntuu niin vaikealta saada toimimaan joka tilanteessa. A:n kanssa me pärjätään, mutta että puomi..? Vai onko meidän aika asettaa meidän agilityura suurennuslasin alle?

Raw:n kanssa työstettiin Juhan treeneissä putki kontakti erottelua, rohkeaa etenemistä päällejuoksuissa, ajoitusta ja omaa liikettä muutenkin. Muuten Raw on saanut tokoilla. Ylempien luokkien liikkeet on nyt siirretty enemmän taka-alalle ja työstetään tokoa alempien luokkien liikkeiden parissa. Josko siitä koevalmista joku päivä tulisi ;) Eilen tosin tehtiin taas ihan mielenvirkistykseksi vähän merkki ja ruututreeniä ohessa. Se mun mörkö, painajainen, ikuinen kriisin paikka - Seuraaminen - on tuntunut nyt kohta viikon vai olisko vähän enemmänkin? - Niin hyvältä! Ja kuulemma näyttääkin vielä hyvältä! Ihanaa kun rinnalla kulkee koira, joka tuntuu siltä, kuin se työstäsi koko kropallaan ja sydämellään ja tuntuu siltä se nauttii siitä työstämisestä. Ei tätä tunnetta voi vaan sanoin kuvailla <3 Itsehän en tekemistä nää, se on vain se tunne. Juuri siksi on ilo saada treenata myös ihmisten kanssa, joilta saa palautetta ja joiden kanssa voi jakaa ja pohtia treenaamista eteenpäin. Sitä oppii arvostamaan niin kovin paljon, kun on nähnyt kolikon kääntöpuolenkin.

-Pikkukiituri viime talvena-