Sydämellä

Viikon aikana ollaan ehditty käydä kerran aksaamassa Virkkalassa ja muut päivät onkin sitten tehty enemmän tai vähemmän tokoa. Tiistaina Raw:n aksaryhmä olikin kutistunut vain yhteen pieneen bordercollieen. No me tehtiin sitten vähän kaikkea pientä. Rico pääsi taas tekemään Juhan treeniä ja sehän meni ihan kivasti. Helppoahan se on hallita kaikissa hankalissakin kohdissa tuolla Virkkalan pohjalla, tosin tässä treenissä sai ja piti irrotakin treenin onnistumiseksi ja sehän kelpielle on lasten leikkiä ;)

Ricon kanssa tokoillessa on taas yhteinen sävel ollut pahasti hukassa. Se ei vaan pysty tekemään mun kanssa, ellen mä ole koko sydämelläni mukana. Ja kun ei pysty, niin ei koirakaan pysty. Tänään sitten Ricon "jo alkanutta lomaa" uhmaten otin sen tekemään lumihanki ruutua, merkkiä ja kiertoluoksetuloja.   Voi sitä ilmettä ja iloisuutta.  Kelpien silmät suorastaan loisti. Liikkeet toki olivat suosikkeja. Mutta tuo silmien loisto on se, joka saa minut jatkamaan tuon toisinaan haastavan ja hankalan koiran kanssa. Vaikka kuinka hankala se olisikaan, niin se on kuitenkin minulle maailman rakkain kelpie. Toisaalta silmien loiston salaisuus saattoi olla silmien alla liikkeitä tekevä pikkubroidi. Raw, kun taas ei piittaa mun väsymyksestä tai muusta, se on koira joka saa omalla toiminnallaan minut olemaan läsnä koko sydämellä. Raw siis oli se, joka teki Ricon mustasukkaiseksi ja työsti minut täyteen läsnäolon tilaan?

Raw:n kanssa ollaan pelattu palapeliä ja kokeiltu myös saadaanko siitä ehjää kokonaisuutta. Lupaavalta näyttää ja miten iloinen olenkaan siitä tekemisen ilosta. Pieniä tekniikkapuutteita siellä täällä, mutta ne on vaan tekniikkaa. Tuo asenne on se, joka kantaa ja vie tuota koiraa eteenpäin. Minusta tuntuu, että siinä on niin paljon sitä, mitä juuri tällä hetkellä koiraltani toivon ja haluan.

Ricon kanssa käytiin lauantaina messarissa sitä viimeistä vahvistusta VPVA arvolle hakemassa, eli H:n saaminen oli tavoitteena. Kelpieitä oli tuomaroimassa Marja Talvitie ja samainen tuomari oli Ricon nuorempana arvostellut EH:n arvoiseksi, joten olin ihan luottavainen, että kai me se H sieltä vähintään kotiin hoidetaan. Mutta kuinkas kävikään, Herra Kelpien massakausi oli tuottanut sen verran muutosta, että launtaina näytettiin sitten ihan ERI:n arvoiselta. Erinomaisen komea kelpie. Jahas, liikkui vaan kuulemma huonosti. Olisiko liukas matto laittanut vähän tepastelemaan lyhyemmällä askeleella ja olisinhan voinut itsekin juoksuttaa reippaammin, kun olisin tajunnut.. Mutta mitäs tuosta, ERI oli enemmän, kuin uskalsin odottaa :)

Herra Kelpien lauantain arvostelu kuului näin:
"Kookas, erinomaista tyyppiä oleva. Mittasuhteiltaan hyvä uros. Hyvä pää ja ilme. Hyvin sijoittuneet, hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula. Pystyhkö olkavarsi. Hieman liian lyhyt lantio. Liikkuu valitettavan ahtaalla ja hieman heikolla potkulla takaa. Erinomainen karva."