Se ei taida valitettavasti ihan kaikkeen päteä, mutta oppimiseen ainakin. Kun itsekin opiskelee uutta, niin ymmärrys koiraa ja sen oppimista kohtaan kasvaa huomattavasti - Ainakin jos osaa nähdä asiat oikeassa valossa ja oivaltaa. Luulet osaavasi jotain ja sitten yllättäen hieman eri valossa koko homma vaikuttaakin ihan ylitsepääsemättömältä, kunnes taas oivaltaa, että ne samat säännöt pätevät tähänkin.. Sitten sitä viitsii vielä ihmetellä, miten se koira viimeksi eilen osasi tämän ja nyt ei enää osaakaan..
Raw:n viikon listalla on ollut tunnari. Liike jota on tehty, muttei kunnolla, joka on onnistunut, muttei sitä ole osattu (siis mun mittapuulla..) siis silleen ihan oikeasti. Mun koirilla kestää oppimiseen todella kauan aina kun kuulen miten nopeasti toisten koirat asioita oppivat. Vai onko mun kriteerit sille sanalle, "se osaa" tiukemmat? No niin tai näin - väliäkös tuolla - Se on se matka, ei se määränpää. Mutta siis tunnari on ollut listalla.. Kröhöm.. Siis onhan se onnistunutkin, mutta kun raakiksella on usein jäänyt aivo takataskuun ja sitten se vaan touhuaa, rynnii, ryysii, riehuu, heittelee kapuloita, nostelee mitä sattuu ja mitä vielä..? Niin viime viikonloppuna lyötiin tunnarit säpäleiksi. Kerrottiin, että aivon voi ottaa mukaan, kun lähestyy kapuloita ja aivo voisi miettiä mitä siellä kuului tehdä. No sen verran on päästy eteenpäin, että aivo löytyi ja nyt lähdetään kapuloille rauhallisemmin ja nenä auki, oma löytyy kyllä, mutta sitten voi aivo kadota- mitä sitten kuului tehdäkään. Mutta eiköhän tämä kuulu niihin rikkeisiin, jotka ehjäävät itsensä yhä vahvemmiksi.
Viime viikonlopun tunnari säpälöinnin yhteydessä haettiin yhä edelleen sitä kristallinkirkasta eroa merkin ja ruudun välille. Hienosti haki ja erotti toisistaan - muttei se taida ihan vielä osaa..? Silleen ihan oikeesti.. ;) mukana myös säpälöinnin jälkimaininkeja - viimeisiä toistoja sen hajoamisen ja korjaamisen jälkeen..
Tokoiluja
Vastapainoksi päätettiin potkaista agilityuraa hieman eteenpäin ja kokeilla niitä isojen koirien hyppyjä vähän niinku radalla. Hui kauhee, kun pitikin ensin ponnistaa pitkälle ja korkealle, että varmaan pääsee yli. Sitten vain pyöriteltiin, että saatiin hyppyihin mukaan edes jotain kokoamisen poikaista mukaan. Olin kyllä tosi tyytyväinen - keskeneräistähän se vielä on, mutta aivo saattoi olla mukana siitä huolimatta..?
Aksailuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti