Niin kovin paljon rakkautta

Raw:n sydän on niin täynnä suurta rakkautta, että sitä on mahdotonta pitää sisällään. Raw on koira joka tulee iholle saakka sen rakkautensa kanssa. Sen mielestä halailu ja lähellä oleminen on vain niin ihanaa. Arkielämässä olen joutunut rajoittamaan noita suuria rakkauden osoituksia, jotta jotain muutakin pystyy tekemään, kuin vain halailemaan Raffilaisen kanssa ja ihan kaikki kun ei halua 19kg pientä bordercollieta naamalleen...

Myös Ricon sydän on kovin täynnä rakkautta. Ricon rakkaus vaan on vähän erilaista. Se ei kohdistu koko maailmaa kohtaan. Ja siitä huolimatta Rico ei tule samalla tavalla ja niin paljon lähelle. Tulee kyllä, mutta huomattavasti harvemmin ja Ricolle riittää, että olen samassa tilassa, niin sitten kaikki on hyvin. Mutta samalla Rico on kovin mustasukkainen minusta. Se on tintannut muita turpaan ihan siitä syystä, että ovat liian lähellä minua.. Tosin Raw on saanut tähän etuoikeuden tai minä olen ottanut siinä tilanteessa turpaan tinttaamis oikeuden pois..Asiathan pitäis olla sitten hyvin, kun kaksi rakastavaa miestä asuu samassa talossa?

Kyllä Ricossakin asuu "pieni" sylikoira. Kuva viime kesän Agility SM:stä

Ja näitä kuva-arkistoja selatessa löytää kaikenlaista. Vaikka moitinkin Ricon turpaan tinttaamisista, niin loppujen lopuksi se on aika leppoinen kelpie. Eikä sen kanssa tarvitse sentään joka hetki elää varpaillaan. Samaa mieltä lienee hoitolapsi NOx viime kesäisessä leijonaleikkauksessaan..? 

Tämä sama suuri rakkausaihe liittyy myös treeneihin. Tämän viikon aikana on koottu suurta palapeliä oman pään sisällä ja palapelin palaset ovat ehkä asettumassa paikoilleen - siis valmishan se ei toki vielä ole, mutta etenee? On käyty keskusteluja treenikaverin kanssa, saatu ahaa elämyksiä ja kokeiltu.. ja hups, palat tipahtelee paikoilleen?  Sitä kun voi rakastaa koiraansakin ihan liikaa treenatessaan ja haluta osoittaa sitä liiallisissa määrin, mutta haluaako se koira sitä? Tukeutuuko se koira siihen? Viekö se treenaamista eteenpäin? Koko rulla lähti aukenemaan sieltä Korrien leikkikoulusta - peruskauraa, mutta kun se syötetään sinulle uudelleen ja pistetään ajattelemaan omien kokemuksien ja tekemisten kautta - niin se maistuukin ihan eritavalla kuin aiemmin ja avaa taas uusia ovia.

Ricon kanssa viikolla tokoillessa läsnä oli taas se upea kelpii. Siellä sen kuoren alla se on olemassa, kun annan sille tilaa olla. Se on vaan niin mieletön, kun se tekee oikeassa moodissa töitä! Ja fiilistä nostattaa vaan seura, jossa koira hyväksytään ja annetaan sille arvoa. On se vaan uskomaton voima. Raw:n hajotettu tunnari on mennyt eteenpäin ja varmuuttakin taitaa olla tullut mukaan. Raakikselle tokoilu on vaan yhtä suurta leikkiä, niin suurta - että tarvis varmaan alkaa kertoa, että kesken tokon ei saa hölmöillä muuta tai moikkailla muita.. vaan tehdä sitä juttuu, mitä tehdään. Tarvis vaan kertoo.. Ai niin ja Raw on aloittanut tekemään keppitreeniä ohjureilla - jännää! Kun vaan sais treenittyy sitä useammin, niin homma menis eteenpäin.