Pinnan alla kuohuu

Sairastuvalla jo 6.päivä leikkauksen jälkeen. Huomenna tasan viikko leikkauksesta ja ensi viikon keskiviikkona poistetaan tikit ja käydään kontrollikäynnillä. Ja Raw on kuin sitä ei olisi koskaan leikattukaan. Pinnan alla kuohuu, pikku koira  on valmis singahtamaan maata kiertävälle radalle pienimmästäkin henkäyksestä.

Viikko on ollut yllättävän raskas kaikkine hoitotoimenpiteineen ja koirien erikseen ulkoiluttaminen vie paljon enemmän aikaa. Sunnuntai meillä oli selkeä takapakki päivä hyvin menneen lauantain jälkeen. Raw:lla oli vielä isompi setti lääkkeitä käytössä silloin ja jopa ärähti Ricolle tuolloin.. Siis Raw..? Rauhaa rakastava kaveri, joka ei koskaan sanoisi pahaa sanaa kenellekään. Taisi tosiaan olla aika kipeä ja lääkkeet vielä sumentamassa tajuntaa. Onneksi Rico oli enemmän hämillään tapahtuneesta ja siltä ennemminkin putosi silmät päästä, kun se ihmetteli pikkubroidin toimintaa. Selvittiin siis säikähdyksellä ja koirat  jälleen erilleen toisistaan..

Tramalin lopettamisen jälkeen Raw on alkanut muistuttaa enemmän itseään ja mä kun jo jossain vaiheessa viikkoa pekäsin sen masentuvan. Oli niin luovuttaneen näköinen ja apaattinen. Mutta mitä turhaan, nyt on ilme kirkastunut taas entiselleen. Eilen päästiin myös kokeilemaan hieman pidempää metsälenkkiä Hannan viedessä Herra Kelpien aksaamaan. Iso kiitos Hannalle, nämä on nyt niin isoja asioita, kun olen yksin tätä karusellia pyörittämässä. Vaikka monet ihanat ihmiset ovat eläneet meidän kanssa tätä läpi, niin olen jotenkin kokenut olevani tosi yksin arjessa tämän tilanteen kanssa. Siksi pienetkin asiat tuntuvat isoilta.

 Kylmähoitopotilas nautiskelee. Tämä hoitotoimenpide sentään rauhoittaa avaruusmiehenkin hetkeksi.

Mutta hassua kyllä, tässäkin tilanteessa Rico on ollut meidän porukan heikoin lenkki ja aiheuttanut eniten pään vaivaa. Se stressaa muuttuneita järjestelyitä RaW:ta enemmän. Rico on niin omanlaisensa. Myös siellä pinnan alla kuohuu. Rico stressaaa niin helposti ja kun ahdistus ottaa vallan, niin sille on lähes mahdoton kertoa, että ahdistuminen on niin turhaa. Korvat ja aivot katoaa, kunnes tilanne purkaantuu. Se on jotenkin hassua ja ristiriitaista. Rico on se porukan kovis, edellä kulkija, joka varmistaa turvallisen tien kaikille. Se kaveri joka on tyyni ja cool, itse rauhallisuus, mutta joka sanoo viimeisen sanan aina kun haluaa. Ottaa lelut, jotka se haluaa. Saa Raw:n väistymään pelkällä katseellaan ja olemuksellaan. Samaan aikaan se on porukan hermostunein, ahdistunein ja tietyistä asioista ja tilanteista stressaantunein. Kuvittelin joskus tuon porukan koviksen olevan se jäätävän järkevä tasapainoinen tyyppi, mutta ei. Raw on huomattavasti tasapainoisempi. Tämä Ricon mielenkiitoinen luonnepohdinta saatteena viikonloppuun. Ollaan nimittäin menossa Ricon kanssa Vapun motivointi koulutukseen ja mielenkiinnolla odotan mitä lauantai tuo tullessaan.

Avaruusmiehen mielipide näistä toipumissäännöistä: "Ällällää Älläll lää!!"